tag:blogger.com,1999:blog-47708876021413955312024-03-18T13:15:16.547+02:00Tihkusateen masentama puistoHuutoja ja kuiskauksia elokuvasta ja populaarimusiikista jo vuodesta 2008.Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.comBlogger374125tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-3390025073750017772024-03-18T13:00:00.003+02:002024-03-18T13:14:42.854+02:00Ohjaajan muotokuvia, osa 2: Mikko Niskanen<div style="text-align: left;"><span style="color: #050505;"><span style="background-color: white; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd61z0mGWsgwBoyIyae35yUN5DgqA4qY5Lni7B3BDbETiMYEbnzO91K10u9jkQUBs6txV96lsa9LY-Q2jd4xSszPToN9C0z9PhRnxotAFKhZVeVk_OxP2ROwX7ji2ovEPpmd4Is6ZmJrKNLH3evFdZYZlZ2IZi6VcDiV4A2j9bpvAycndVsgcncgkFW1FP/s1649/IMG_9030.jpeg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1649" data-original-width="1170" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd61z0mGWsgwBoyIyae35yUN5DgqA4qY5Lni7B3BDbETiMYEbnzO91K10u9jkQUBs6txV96lsa9LY-Q2jd4xSszPToN9C0z9PhRnxotAFKhZVeVk_OxP2ROwX7ji2ovEPpmd4Is6ZmJrKNLH3evFdZYZlZ2IZi6VcDiV4A2j9bpvAycndVsgcncgkFW1FP/w142-h200/IMG_9030.jpeg" width="142" /></a></div></span></span></div>Kinopaniikki-podcastin toisella tuotantokaudella käsitellään elokuvantekijöitä, ohjaajien muotokuvien muodossa. Ensimmäisessä jaksossa käsittelin hollantilaista provokaattoria, <b>Paul Verhoevenia</b>. Toisessa jaksossa käännän katseen suomalaisen elokuvan historiaan ja käsittelen veresliharealismin taituria, elokuvaohjaaja <b>Mikko Niskasta</b> (1929-90). Historialliset kuusi ohjaus-Jussia voittanut Niskanen oli jo eläessään legenda, joka ei unohtanut korostaa taiteilijuuttaan ja elokuvien tekoa elämän ja kuoleman kysymyksenä.<br /><br />Kinopaniikki-podcast on kuultavissa <a href="https://open.spotify.com/episode/5xK59uzWOdA28SH1yRkHPA?si=0920dc8cda984778">Spotifyssa</a>, <a href="https://podcasts.apple.com/fi/podcast/kinopaniikki/id1607663870?ign-itscg=30200&ign-itsct=podcast_box_link&fbclid=IwAR0jSwwGFKShuBm89uuAVfLivQmjTodIC1jLsDHw2PJgrvdV6ef6oCTb4hU">Apple Podcastissa</a>, <a href="https://podcasts.google.com/feed/aHR0cHM6Ly9hbmNob3IuZm0vcy83ODVjMzQ5Yy9wb2RjYXN0L3Jzcw?fbclid=IwAR3ag37qldBk7bfoB9v1E94xh1F0Ej2WnS2Cye2PGGrWe3evMWZUeab2zR4">Google Podcastissa</a>, <a href="https://www.supla.fi/podcast/kinopaniikki?fbclid=IwAR1p7mKEioBct_2seZkieuI_AvjzQioQplljZoCgRVW2qdX6447c3SJoBDs">Suplassa</a>, <a href="https://castbox.fm/channel/Kinopaniikki-id4769589?country=fi&fbclid=IwAR1t6HnhBRHvEyR4PlyPF_esJ_sUE6GkeZsYYGDTHeLo9MVQfQD-eCc9HKU">Castboxissa</a>, <a href="https://www.youtube.com/channel/UCTgfliOYxJHp-6MJ3QLh4uA">YouTubessa</a> ja <a href="https://www.leffamedia.fi/author/kinopaniikki/?fbclid=IwAR06FOqNoj5b_mPBZEGu-ZX-dB5l0_dEBUrRbUW6f12-7IZR5TSW_vv3vs0">Leffamediassa</a>.<br />Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-44471911097518832572024-03-13T12:57:00.008+02:002024-03-15T13:15:48.439+02:00Kinopaniikki-podcast Helsingin Sanomissa<div><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010276423.html"></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010276423.html"></a></div>Helsingin Sanomat nosti eilen (12.3.2024) Kinopaniikki-podcastin kevättalven kiinnostavimpien podcastien joukkoon.</div><div><br /></div><div>Toimittaja <b>Mikko Järvinen</b> kirjoitti seuraavaa:</div><div><b><br /></b></div><div><b>Antaumuksella elokuvista</b><br /><br />Esitelmä oli Ylen ensimmäiset vuosikymmenet yksi keskeisimmistä radio-ohjelmien genreistä. Ja vaikka esitelmä-nimeä ei enää käytetä, ei tuo ohjelmatyyppi suinkaan ole kadonnut. <br /><br />Onkin virkistävää kuunnella <b>Otto Suurosen</b> <i>Kinopaniikki</i>-podcastia, joka on rehti sarja elokuvaesitelmiä. Jaksot on koostettu tekijän monologista ja elokuvakatkelmista. Näistä yksinkertaisista aineksista syntyy nautittava kokonaisuus.<br /><br />Suurosella on ilmeikäs radioääni, jota on rauhoittavaa kuunnella.<br /><br />Kinopaniikin toisen tuotantokauden aiheena ovat elokuvaohjaajien muotokuvat. Suuronen painottaa, ettei kyseessä ole mikään kaikkien aikojen parhaiden ohjaajien listaus, vaan hänen oma, täysin subjektiivinen näkemyksensä kiehtovista elokuvantekijöistä.<br /><br />Näistä lähtökohdista ensimmäisen jakson aiheeksi sopiikin erinomaisesti kiistelty <b>Paul Verhoeven</b>, joka on pitkällä urallaan tehnyt hämmästyttävän epätasaista jälkeä.<br /><br />Suuronen lainaa mielellään aikalaiskritiikkejä, mutta kertoo toki omankin näkemyksensä käsiteltävistä elokuvista. Hän ei kuitenkaan nosta omaa mielipidettään etualalle.<br /><br />Kuuntelemisen arvoinen on myös Kinopaniikki-podcastin ensimmäisen tuotantokauden kymmenosainen kokonaisuus Kielletyt kelat, jossa syvennyttiin suomalaisen elokuvasensuurin historiaan.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmmW52nr6Estkamz3S-HVylh1ouhxS5kJz1CVKD5lJpAqdQ7mOzUkbCpIyn8Y110YH0xxokFHRSP5gChDNEe4vxlikYfTW4QeUCtsUVp1diPxwRUhCgp6BsqPuH61hyyBOBp29eBTjH-9FMrUU7cOOOv0CCgXPoFjXf0Lj4tjwMnQq0AZR9f-2RnziNJS-/s750/Kinopaniikki_logo_final.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="750" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmmW52nr6Estkamz3S-HVylh1ouhxS5kJz1CVKD5lJpAqdQ7mOzUkbCpIyn8Y110YH0xxokFHRSP5gChDNEe4vxlikYfTW4QeUCtsUVp1diPxwRUhCgp6BsqPuH61hyyBOBp29eBTjH-9FMrUU7cOOOv0CCgXPoFjXf0Lj4tjwMnQq0AZR9f-2RnziNJS-/w200-h199/Kinopaniikki_logo_final.jpg" width="200" /></a></div><p>Kinopaniikki-podcast on kuultavissa <a href="https://open.spotify.com/episode/3eAWgGkYbUrWG7G3iFjyzc">Spotifyssa</a>, <a href="https://podcasts.apple.com/fi/podcast/kinopaniikki/id1607663870?ign-itscg=30200&ign-itsct=podcast_box_link&fbclid=IwAR0jSwwGFKShuBm89uuAVfLivQmjTodIC1jLsDHw2PJgrvdV6ef6oCTb4hU">Apple Podcastissa</a>, <a href="https://podcasts.google.com/feed/aHR0cHM6Ly9hbmNob3IuZm0vcy83ODVjMzQ5Yy9wb2RjYXN0L3Jzcw?fbclid=IwAR3ag37qldBk7bfoB9v1E94xh1F0Ej2WnS2Cye2PGGrWe3evMWZUeab2zR4">Google Podcastissa</a>, <a href="https://www.supla.fi/podcast/kinopaniikki?fbclid=IwAR1p7mKEioBct_2seZkieuI_AvjzQioQplljZoCgRVW2qdX6447c3SJoBDs">Suplassa</a>, <a href="https://castbox.fm/channel/Kinopaniikki-id4769589?country=fi&fbclid=IwAR1t6HnhBRHvEyR4PlyPF_esJ_sUE6GkeZsYYGDTHeLo9MVQfQD-eCc9HKU">Castboxissa</a>, <a href="https://www.youtube.com/channel/UCTgfliOYxJHp-6MJ3QLh4uA">YouTubessa</a> ja <a href="https://www.leffamedia.fi/author/kinopaniikki/?fbclid=IwAR06FOqNoj5b_mPBZEGu-ZX-dB5l0_dEBUrRbUW6f12-7IZR5TSW_vv3vs0">Leffamediassa</a>.</p>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-73551219135735134842024-03-12T11:58:00.000+02:002024-03-12T11:58:08.708+02:00Lisää vierailuja Aucustinen-kanavalla<div style="text-align: left;">Olen alkuvuodesta vieraillut jälleen monellakin <a href="https://www.youtube.com/@aucustinen">Aucustinen-kanavan</a> videolla YouTuben ihmeellisessä universumissa. Tuoreimmilla videoilla keskustelimme <i>Poor Thingsistä</i> ja Aucustinen teki vierailun tutustumaan elokuvatallenne- ja kirjakokoelmaani (osin myös musiikkitallennekokoelmaani), joka venähti peräti kolmiosaiseksi kokonaisuudeksi.</div><div style="text-align: left;"><br />Videot ovat nähtävissä alla olevista linkeistä:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=VTTCdsmHvug">Poor Things</a> (26.1.2024)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=lNlVarcFcKI">Tallennekokoelma osa 1</a> (4.2.2024)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=tJN5hjIvqb4&t=5s">Tallennekokoelma osa 2</a> (6.2.2024)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Su4DSpD54as&t=567s">Tallennekokoelma osa 3</a> (13.2.2024)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglNItThcwhoc8Vml0wk3jLIXIYwga10JRyhFPmiSOk1VFlQD-7ecYUnVRGshXprOCq7vtPIMYx25Q_y38PDmB76Om-fvYwVkBlfUalYX1tReek0_EHGSZKO-nYYkoOjMeYyYv5Cg0REcJH6s1WG0Oiy1Ca9zei2gwjfqxX58-qSjroC-n6tHkpQdw8J2iS/s4701/ylpt67_410.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3924" data-original-width="4701" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglNItThcwhoc8Vml0wk3jLIXIYwga10JRyhFPmiSOk1VFlQD-7ecYUnVRGshXprOCq7vtPIMYx25Q_y38PDmB76Om-fvYwVkBlfUalYX1tReek0_EHGSZKO-nYYkoOjMeYyYv5Cg0REcJH6s1WG0Oiy1Ca9zei2gwjfqxX58-qSjroC-n6tHkpQdw8J2iS/s320/ylpt67_410.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Neljän Oscarin voittaja, Yorgos Lanthimoksen Poor Things (2023).</i></td></tr></tbody></table>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-90018256924576031052024-02-14T21:14:00.001+02:002024-02-14T21:14:40.607+02:00Vuoden 2023 parhaiden elokuvien listoja<div style="text-align: left;"><a href="https://hangonelokuvajuhlat.fi/">Hangon elokuvajuhlilta</a>, <a href="https://www.metakino.org/info.html">Metakino-festivaalilta</a> ja <a href="https://filmihullu.fi/">Filmihullun</a> sivuilta tuttu <b>HT Nuotio</b> on ansiokkaasti koonnut suomalaisten cinefiilien parhaiden elokuvien <a href="https://vuosielokuvissa.wordpress.com/">vuosilistoja</a> jo yli puoli vuosikymmentä. Itsekin tulin osallistuneeksi äänestykseen jo kuudetta kertaa! Kuten HT johdannossaan toteaa, osallistujamäärä oli lähtenyt tällä kertaa nousuun, listoja tuli yhteensä 29 kpl. Kokonaisuudessaan kaksi elokuvaa nousi suomalaisten filmihullujen maininnoissa ylitse muiden: <b>Martin Scorsesen</b> <i>Killers of the Flower Moon</i> jäi lopulta parilla äänellä kakkoseksi <b>Aki Kaurismäen </b><i>Kuolleille lehdille</i>. Scorsesen eeppinen draamaelokuva sai hiljattain myös 10 Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, ohjaus ja naispääosa). </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.film-o-holic.com/">Film-o-holicin</a> toimituskunta äänesti myös <a href="https://www.film-o-holic.com/artikkelit/film-o-holicin-vuoden-elokuvat-2023/">viime vuoden parhaista elokuvista</a>. Voittajaksi kiri <b>Christopher Nolanin</b> atomipommidraama <i>Oppenheimer</i>, perässään <b>Martin McDonaghin</b> persoonallinen jääräpäisyyden kuvaus <i>The Banshees of Inisherin</i> ja <b>Todd Fieldin</b> kapellimestarikuvaus <i>Tár</i>. Korkeimmalle sijoittunut kotimainen (Kaurismäen Kuolleet lehdet) löytyikin heti mitalikolmikon ulkopuolelta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomen arvostelijain liiton (SARV) elokuvajaos äänesti myös <a href="https://www.kritiikinuutiset.fi/2024/02/06/suomalaiset-elokuvakriitikot-kuolleet-lehdet-ja-oppenheimer-ovat-vuoden-2023-parhaat-elokuvat/">vuoden parhaasta ensi-iltaelokuvasta</a>, nyt jo kymmenettä kertaa! SARVin elokuvakriitikot valitsivat vuoden kotimaiseksi elokuvaksi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja vuoden ulkomaiseksi ensi-iltaelokuvaksi Christopher Nolanin Oppenheimerin.<br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZVZ1spUjKs_4gin3x2cofGYjeoUGeVVbtlPnxM5BkOMQb74Nzgv8Dz4_aeB0a2t7r6h2P5kEV1tx4irL8h1Uqo4OvcATNM_ZvPibSNtrf6XOtVeNXiBhg1KiW0VPVwxVki0scQAQt2cL4l3cYDUCKf_bWGwfuf3DERc2v8zBBzHMglCRHaLgAe3FsThY6/s1600/oppenheimer-cillian-murphy-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZVZ1spUjKs_4gin3x2cofGYjeoUGeVVbtlPnxM5BkOMQb74Nzgv8Dz4_aeB0a2t7r6h2P5kEV1tx4irL8h1Uqo4OvcATNM_ZvPibSNtrf6XOtVeNXiBhg1KiW0VPVwxVki0scQAQt2cL4l3cYDUCKf_bWGwfuf3DERc2v8zBBzHMglCRHaLgAe3FsThY6/s320/oppenheimer-cillian-murphy-3.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Christopher Nolanin Oppenheimer keräsi kaikkiaan komeat 13 Oscar-ehdokkuutta. Suomessa elokuva nousi Nolanin tähänastisen uran suurimmaksi menestykseksi keräten lähes 400 000 katsojaa.</i></td></tr></tbody></table>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-77698177241642379012024-01-29T11:25:00.003+02:002024-01-29T11:25:52.207+02:00Ohjaajan muotokuvia, osa 1: Paul Verhoeven<div style="text-align: left;">Toimittamani Kinopaniikki-podcastin ensimmäisellä tuotantokaudella käsittelin perusteellisesti Suomessa harjoitetun elokuvasensuurin historiaa. Nyt podcast kokee toisen tulemisen, kun uudella tuotantokaudella käsittelen elokuvantekijöitä, ohjaajien muotokuvien muodossa. Paneudun seuraavissa jaksoissa kymmeneen elokuvaohjaajaan, jotka ovat, kuka enemmän ja kuka vähemmän, jättäneet kädenjälkensä elokuvahistoriaan.</div><div style="text-align: left;"><br />On syytä painottaa, että kyse ei ole mistään kymmenen tärkeimmän ohjaajan esittelystä – vaan tekijöistä, jotka ovat jättäneet jälkensä omaan henkilöhistoriaani elokuvan rakastajana ja joiden elokuvien äärelle olen elämäni aikana palannut yhä uudelleen – kaikista kontroversaaleista seikoista huolimatta. Täydellisyyttä kiinnostavampaa ovat hiomattomien timanttien ja pannukakunomaisten epäonnistumisten vaihtelevuus sekä nousun ja tuhon ennakoimattomuus.</div><div style="text-align: left;"><br />Mestariksi, auteuriksi tai neroksi sarallaan ylistettyjen tekijöiden flopit saattavat parhaimmillaan olla kiehtovia läpivalaisuja egomaniaan, vallan väärinkäyttöön tai paljastaa yllättäviä heikkouksia. Epäonnistuminen on kiehtovaa, koska se on inhimillistä – ja oppimiselle väistämätöntä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC8OXndjNygPKaX7ymvGwMEmUw080hOErOMnKmU1HZHY7R4nG5vU40jeYBuD7KoXAIUGRIzmXMtWNMUcn_PWkMWF8BZoclOLa_rVElGB9_mcbLoQ6GweS7KxyNhZ8RKEvKgdD7q4iLFyV7mUGFy5_ztnCWzy-2lvsEQAPYtGiKxvDQ3Nm-ALdiMT4yx3nD/s4032/paul%20verhoeven.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC8OXndjNygPKaX7ymvGwMEmUw080hOErOMnKmU1HZHY7R4nG5vU40jeYBuD7KoXAIUGRIzmXMtWNMUcn_PWkMWF8BZoclOLa_rVElGB9_mcbLoQ6GweS7KxyNhZ8RKEvKgdD7q4iLFyV7mUGFy5_ztnCWzy-2lvsEQAPYtGiKxvDQ3Nm-ALdiMT4yx3nD/w200-h150/paul%20verhoeven.jpg" width="200" /></a></div>Ensimmäinen jakso käsittelee hollantilaista provokaattoria <b>Paul Verhoevenia</b>, joka on ollut koko uransa ajan kiistelty tekijä. Verhoevenin visionääriseen maailmaan ovat kuuluneet hätkähdyttävä ja raju seksuaalisuus, hurmeinen verenvuodatus ja keskivertotekijää rutkasti nokkelampi, älyllinen satiiri. Ohjaajan muotokuvia, osa 1: Paul Verhoeven on nyt kuultavissa <a href="https://open.spotify.com/episode/3eAWgGkYbUrWG7G3iFjyzc">Spotifyssa</a>, <a href="https://podcasts.apple.com/fi/podcast/kinopaniikki/id1607663870?ign-itscg=30200&ign-itsct=podcast_box_link&fbclid=IwAR0jSwwGFKShuBm89uuAVfLivQmjTodIC1jLsDHw2PJgrvdV6ef6oCTb4hU">Apple Podcastissa</a>, <a href="https://podcasts.google.com/feed/aHR0cHM6Ly9hbmNob3IuZm0vcy83ODVjMzQ5Yy9wb2RjYXN0L3Jzcw?fbclid=IwAR3ag37qldBk7bfoB9v1E94xh1F0Ej2WnS2Cye2PGGrWe3evMWZUeab2zR4">Google Podcastissa</a>, <a href="https://www.supla.fi/podcast/kinopaniikki?fbclid=IwAR1p7mKEioBct_2seZkieuI_AvjzQioQplljZoCgRVW2qdX6447c3SJoBDs">Suplassa</a>, <a href="https://castbox.fm/channel/Kinopaniikki-id4769589?country=fi&fbclid=IwAR1t6HnhBRHvEyR4PlyPF_esJ_sUE6GkeZsYYGDTHeLo9MVQfQD-eCc9HKU">Castboxissa</a>, <a href="https://www.youtube.com/channel/UCTgfliOYxJHp-6MJ3QLh4uA">YouTubessa</a> ja <a href="https://www.leffamedia.fi/author/kinopaniikki/?fbclid=IwAR06FOqNoj5b_mPBZEGu-ZX-dB5l0_dEBUrRbUW6f12-7IZR5TSW_vv3vs0">Leffamediassa</a>.</div></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-26777299173448038472024-01-10T11:53:00.008+02:002024-01-10T11:56:04.326+02:00Tube-vierailuja Aucustinen-kanavalla<div style="text-align: left;">Vierailin loppuvuoden 2023 aikana YouTubesta löytyvällä Aucustinen-kanavalla esitellen mm. Pienen leffakaupan tarjontaa ja Night Visionsia sekä keskustellen joulun hengessä<i> Gremlins - Riiviöt </i>-elokuvasta (1984) ja <b>Joe Dantesta </b>kanavan isännän Aucun kanssa. </div><div style="text-align: left;"><br />Videot ovat nähtävissä alla olevista linkeistä:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=bC6yAYO61o0">Night Visions (15.-19.11.2023)</a></b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=rARjnoSd_Oc&t=1587s">Leffamiitti 9.12.2023</a></b></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ucYnbvfnPVg">Gremlins ja Kulttuurikasarmi (julkaistu 25.12.2023)</a></b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=GBAQVMdKCSI&t=2142s">Pieni leffakauppavierailu (julkaistu 30.12.2023)</a></b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrwQByVJJElDh9H5SYu-XO-AzAfJ72UxrpOiC28Iwujo6cRBQ36GKD9mfDlZjh6FjdZSA0Ni8g2C0SI7_DmOmSMIfQZWl4jTgW6X0d7OQjCtXt8Wq2JC5wvZRmUyjBhNNrP9vR0O9lfHFcJF8eje_9ql5T74kFk00T-1KNDkkoW0F37CKrhLlOLnoCtBzG/s676/Director-Joe-Dante-Gremlins.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="676" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrwQByVJJElDh9H5SYu-XO-AzAfJ72UxrpOiC28Iwujo6cRBQ36GKD9mfDlZjh6FjdZSA0Ni8g2C0SI7_DmOmSMIfQZWl4jTgW6X0d7OQjCtXt8Wq2JC5wvZRmUyjBhNNrP9vR0O9lfHFcJF8eje_9ql5T74kFk00T-1KNDkkoW0F37CKrhLlOLnoCtBzG/s320/Director-Joe-Dante-Gremlins.jpg" width="237" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Joe ja riiviö</i></td></tr></tbody></table>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-9835221046529542682024-01-01T16:27:00.009+02:002024-01-01T23:15:22.651+02:00Kuljettuja teitä, paljon katsottuja elokuvia<div style="text-align: left;">Elokuvavuosi 2023 alkoi kohdallani <b>James Cameronin </b>ensimmäisen <i>Avatarin</i> (2009) uudelleenkatselulla ja päättyi <b>Darren Aronofskyn</b> <i>The Whale -</i>draamaan (2022). Katsoin vuonna 2023 kaikkiaan <b>524 elokuvaa</b>, joista <b>266 pitkää elokuvaa </b>(pitkien (yli 60 min.) elokuvien osuus on <b>51 %</b> kaikista elokuvakatseluista). 524 katsottua elokuvaa on yksikkömäärällisesti uskoakseni enemmän kuin koskaan (!). Edellisvuoteen (2022) verrattuna lukemassa oli nousua 17 prosenttiyksikön verran. Pitkiä elokuvia katsoin kuitenkin yhdeksän kappaletta enemmän (275) vuosikymmen sitten (2013).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvateattereissa tuli nähtyä <b>241 elokuvaa</b> (lyhytelokuvat omiksi yksiköikseen laskettuna) eli päälle <b>46 %</b> kaikista. Siinä on aavistuksen verran nousua sikäli, että edellisenä vuonna (2022) elokuvateatterikatselujen osuus oli noin 44 %. Koronapandemiaa edeltäneenä vuonna (2019) elokuvateattereissa nähtyjen elokuvien osuus oli peräti 60 % (tosin katsottuja elokuvia oli tuolloin tuntuvasti vähemmän, 383 elokuvaa). </div><div><br /></div><div>Elokuvafestivaaleilla tuli käytyä aktiivisesti sekä työn että elokuvaentusiasmin merkeissä. Vuoden aikana vierailin Berliinissä, Cannesissa, Clermont-Ferrandissa, Helsingissä (Night Visions ja Rakkautta & Anarkiaa), <a href="https://tihkusade.blogspot.com/2023/08/elavia-kuvia-siella-mista-mina-olen.html">Joutsassa</a>, Karkkilassa, Malmössä, Sodankylässä, Sundsvallissa ja Tampereella.</div><div><br /></div><div>Elokuvamäärällisesti tutuimmiksi elokuvateattereiksi osoittautuivat jälleen Suomen elokuvasäätiön Kino K13 (leipätyön puitteissa), Tampereen Cine Atlas (Tampereen elokuvajuhlien ansiosta) sekä Malmössä sijaitseva Panora (Nordisk Panorama -festivaalin johdannaisena). Finnkinon saleista tutuimmaksi kävi totuttuun tapaan Itis. Kaikkiaan vierailin vuoden 2023 aikana 29 eri elokuvateatterissa, jossa on yllättäen hivenen pudotusta viime vuodesta (2022 / 32 eri teatteria). Helsinkiin uudet elokuvateatterit avautuivat Punavuoreen (Riviera), Kamppiin (Bio Rex Kulttuurikasarmi) sekä Myllypuroon (Kino Kulttuurimylly). Onnea ja menestystä uusille yrittäjille! Teette korvaamattoman tärkeätä kulttuurityötä.</div><div><br /></div><div>Elokuvateattereiden jälkeen katseluolosuhteissa toiseksi vahvinta linjaa pitää yhä ja edelleen optinen media, sillä tulin katsoneeksi DVD-, blu-ray- ja 4K Ultra HD -levyiltä kaikkiaan <b>110 elokuvaa</b> (eli liki <b>21 % kaikista</b>). Tässä on kuitenkin pudotusta viime vuodesta, sillä vuonna 2022 prosenttiosuus oli 28 % kaikista. Kotitallenneformaateista blu-ray on vihdoin kirinyt DVD:n pitkään kestänyttä etumatkaa. Suoratoistopalveluista tai niihin verrannollisista videojakelualustoista käytetyimmät olivat kohdallani Vimeo, Yle Areena, YouTube ja Disney+.</div><div><br /></div><div>Kotimaisia pitkiä elokuvia (yli 60-minuuttiset fiktio- ja dokumenttielokuvat) tuli nähtyä kalenterivuoden aikana peräti<b> 68</b>, joten kotimaisten katsomisosuus kaikista pitkistä elokuvista oli noin <b>26 %</b>. Niinpä joka neljäs katsomani pitkä elokuva oli päätuotantomaaltaan suomalainen! Tässä on merkittävä nousu edellisvuodesta (2022), jolloin kotimaisten osuus oli vain noin 18 %. </div><div><br /></div><div><a href="https://letterboxd.com/tihkusade/">Letterboxdin Pro-käyttäjänä</a> on viihdyttävää tarkastella palvelun tarjoamia tilastotietoja elokuvavuodesta. Letterboxdin mukaan itselleni katsotuimmat elokuvaohjaajat olivat päättyneenä vuonna <b>Steven Spielberg</b> (8 katsottua elokuvaa vuonna 2023), <b>Aino Suni </b>(6 elokuvaa) sekä jaetulla kolmossijalla <b>Tia Kouvo</b> ja <b>Matti Kassila </b>(4 elokuvaa). Näyttelijöiden puolelta eniten katsoin <b>Esko Nikkarin </b>ja <b>Harrison Fordin</b> (8 elokuvaa molemmilta) sekä<b> Ilkka Koivulan </b>(7 elokuvaa) tähdittämiä elokuvia. Valmistusmaista katseluitani dominoi ylivoimaisesti Yhdysvallat ja Suomi, mutta perässä tulevat Iso-Britannia, Ranska ja Ruotsi. Lajityypeistä eniten katson näemmä draamaa, komediaa ja dokumentaareja!</div><div><br /></div><div><div><b>Parhaat uutuuselokuvat (vuosilta 2022/2023), jotka ensikatselin vuonna 2023:</b></div><div>[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]</div><div><br /></div><div><b>Aftersun</b> [Aftersun - päivämme auringossa] (Charlotte Wells, 2022) | DCP Itis</div><div><b>The Banshees of Inisherin </b>(Martin McDonagh, 2022) | Disney+</div><div><b>The Fabelmans </b>(Steven Spielberg, 2022) | DCP Itis</div><div><b>Oppenheimer</b> (Christopher Nolan, 2023) | DCP Itis</div><div><b>Toinen raide</b> [Track Two] (Antti Lempiäinen, 2023) | Yle Areena</div><div><b>Mummola</b> [Family Time] (Tia Kouvo, 2023) | Vimeo</div><div><b>Kuolleet lehdet </b>[Fallen Leaves] (Aki Kaurismäki, 2023) | DCP Festival de Cannes</div><div><div><b>A Bunch of Amateurs</b> (Kim Hopkins, 2022) | DCP Sodankylän elokuvajuhlat</div><div><b>Je’vida</b> (Katja Gauriloff, 2023) | DCP Kinopalatsi</div><div><b>An Cailín Ciuin</b> [The Quiet Girl/Hiljainen tyttö] (Colm Bairéad, 2022) | blu-ray</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_o1tEIOv4Hj-6fl_2ATlbEwBbodRYbqR1CvCOQT8aRVGIH6TVtnYyo7EeUwJdVIbnH_R1eF7cyGT3ZvBsM01PjmalXZBUWzZaYKr7M-_w8rPriH6hQ4-IcWrJmW_RxNP1JtlM5Sd4UBkxoQ4cHe6kKgoIY8VccvrWEgvs59RMx9Xrfz3mj5mqO6b6EuwY/s468/aftersun.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="263" data-original-width="468" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_o1tEIOv4Hj-6fl_2ATlbEwBbodRYbqR1CvCOQT8aRVGIH6TVtnYyo7EeUwJdVIbnH_R1eF7cyGT3ZvBsM01PjmalXZBUWzZaYKr7M-_w8rPriH6hQ4-IcWrJmW_RxNP1JtlM5Sd4UBkxoQ4cHe6kKgoIY8VccvrWEgvs59RMx9Xrfz3mj5mqO6b6EuwY/s320/aftersun.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Charlotte Wellsin esikoispitkä Aftersun - päivämme auringossa (Aftersun, 2022) teki suuren vaikutuksen. Elokuva herätti melankolisen kaihon ajan pysähtymättömyydestä. Inspiroiva, koskettava ja salakavalasti sydämeen jäävä brittiläisen elokuvan uusi mestariteos.</i></td></tr></tbody></table><div><br /></div></div><b>Parhaat vanhemmat elokuvat (ennen vuotta 2022 valmistuneet), jotka ensikatselin vuonna 2023:</b><div><div>[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]</div><div><br /></div><div><div><b>Onibaba </b>[Onibaba - Tappajat] (Kaneto Shindô, 1964) <b>| </b>Yle Teema</div></div><div><b>Voshozhdenije</b> [The Ascent/Nousu] (Larisa Shepitko, 1977) | blu-ray</div><div><b>Kes</b> [Poika ja haukka] (Ken Loach, 1969) | DVD</div><div><b>Nil by Mouth</b> [Erään perheen elämästä] (Gary Oldman, 1997) | blu-ray</div><div><div><b>The War Zone</b> [The War Zone - Elämän reunalla/Elämän reunalla] (Tim Roth, 1999) | DVD</div><div><b>The Cove</b> [The Cove - meren salaisuus] (Louie Psihoyos, 2009) | DVD</div><div><b>Vortex</b> (Gaspar Noé, 2021) | Cinema Orion</div><div><b>Stalingrad</b> (Joseph Vilsmaier, 1993) | DVD</div><div><b>La pianiste </b>[The Piano Teacher/Pianonopettaja] (Michael Haneke, 2001) | HBO Max</div><div><b>Työmiehen päiväkirja</b> [A Worker’s Diary] (Risto Jarva, 1967) | DVD</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKrSQdeOYqArr_LayLw0Iar5PTYQfsW8NW49JrdOqzV2qzxmsgL3eqno_O9ZoEIkGJh2-nOWiqqCEjmjRm5tFc2hJEuk7pHCizV1iVs-fpar0bO8IFHpql55j6eo2jB1k-7U95mkLy9TlhyphenhyphentnU3Z128mies-cOCSP40FTK3fvvWF6dsD-e54ORCGjJycwl/s1280/onibaba.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKrSQdeOYqArr_LayLw0Iar5PTYQfsW8NW49JrdOqzV2qzxmsgL3eqno_O9ZoEIkGJh2-nOWiqqCEjmjRm5tFc2hJEuk7pHCizV1iVs-fpar0bO8IFHpql55j6eo2jB1k-7U95mkLy9TlhyphenhyphentnU3Z128mies-cOCSP40FTK3fvvWF6dsD-e54ORCGjJycwl/s320/onibaba.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Intohimojen kaislikot ja fantastiset selviytymistaidot sekoittuvat <b>Kaneto Shindôn</b> japanilaisessa aave-elokuvien klassikossa Onibaba - Tappajat (Onibaba, 1964). </i></td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><div><b>Pinnan alta:</b></div><div><b>Kuu on vaarallinen</b> [Preludes to Ecstasy] (Toivo Särkkä, 1961) | DVD</div><div><b>Wanha Markku</b> [Under Construction] (Markus Toivo, 2023) | Nordisk Panorama Market Online</div><div><b>Arctic</b> (Joe Penna, 2018) | blu-ray</div><div><b>Fire of Love</b> (Sara Dosa, 2022) | Disney+</div><div><b>Ingeborg Holm</b> (Victor Sjöström, 1913) | 35 mm Sodankylän elokuvajuhlat</div><div><br /></div><div><div><div><b>Parhaat lyhytelokuvat, jotka ensikatselin vuonna 2023:</b></div><div>[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]</div></div><div><br /></div><div><b>Short Film </b>[A Short Film Manifesto/Lyhytelokuvamanifesti] (Olaf Held, 2013) | DCP Nordisk Panorama</div><div><b>O</b> (Dominik Balkow, 2022) | DCP Tampereen elokuvajuhlat</div><div><b>Pohádková planeta</b> [Fairytale Planet/Satuplaneetta] (Libuse Ciharová, 1986) | 35 mm Sodankylän elokuvajuhlat</div><div><b>Madden</b> (Malin Ingrid Johansson, 2023) | DCP Nordisk Panorama</div><div><b>Toivo</b> [Hope] (Juhani Koivumäki, 2023) | DCP Tampereen elokuvajuhlat</div></div><div><br /></div><div><b>Kunniamaininta sarjaohjelmien puolelta:</b></div><div>The Walk-In [Sisäpiirissä] (Paul Andrew Williams, 2022) | Yle Areena</div></div><div><br /></div></div></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; text-size-adjust: auto;"><div>Näkemiin 2023, kuulemiin 2024.</div><div><br /></div><div><b>2020-luvun parhaita:</b><br /><a href="https://tihkusade.blogspot.com/2020/12/poikkeusvuoden-parhaat-elokuvat.html">Poikkeusvuoden parhaat elokuvat</a> (2020)</div><div><a href="https://tihkusade.blogspot.com/2022/01/toisen-poikkeusvuoden-parhaat-elokuvat.html">Toisen poikkeusvuoden parhaat elokuvat</a> (2021)</div><div><a href="https://tihkusade.blogspot.com/2023/01/448-kepposta-eli-elokuvavuoden-2022.html">448 kepposta... eli elokuvavuoden 2022 satoa</a> (2022)</div></span></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-51878795934260672212023-12-18T13:55:00.002+02:002023-12-18T13:59:05.439+02:00Elokuvateattereissa ulkomailla<div style="text-align: left;"><a href="https://tihkusade.blogspot.com/2023/11/elokuvateattereissa-suomessa.html">Marraskuussa muistelin millä kaikilla suomalaisilla paikkakunnilla olen käynyt elokuvissa.</a> Nyt onkin aika kääntää katse ulkomaille. Yritin samalla muistella elokuvateattereidenkin nimet, mutta jos ei tietoa löytynyt tai en sitä muistanut, täytin kentän kansainvälisen elokuvafestivaalin nimellä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div><b>Aarhus, Tanska</b></div><div>Bio City ja Nordisk Panorama -elokuvafestivaalin näytöspaikat vuonna 2011</div><div><b><br /></b></div><div><b>Amsterdam, Alankomaat</b></div><div>EYE Institute, Melkweg, Pathé City, Pathé De Munt, Tuschinski</div><div><b><br /></b></div><div><b>Barcelona, Espanja</b></div><div>Kansainvälisen Mecal-lyhytelokuvafestivaalin näytöspaikat vuonna 2013</div><div><br /></div><div><b>Bergen, Norja</b></div><div>Konsertpaleet ja Nordisk Panorama -elokuvafestivaalin näytöspaikat vuonna 2010</div><div><br /></div><div><b>Berliini, Saksa</b></div><div>CinemaxX, Cinemobile, CineStar Original, dffb Cinema</div><div><br /></div><div><b>Cannes, Ranska</b></div><div>Cinéma de la Plage, Espace Miramar, Grand Theatre Lumiére, Olympia, Palais, Salle Agnés Varda, Salle Buñuel, Salle Debussy, Theatre Croisette</div><div><br /></div><div><b>Clermont-Ferrand, Ranska</b></div><div>Cocteau, George Conchon Theatre sekä muita satunnaisia Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalin näytöspaikkoja vuodesta 2009-</div><div><br /></div><div><b>Edinburgh, Skotlanti (Iso-Britannia)</b></div><div>Cineworld, Filmhouse, Odeon</div><div><b><br /></b></div><div><b>Kota Kinabalu, Malesia</b></div><div>Growball Cinemax</div><div><b><br /></b></div><div><b>Kööpenhamina, Tanska</b></div><div>Pallads</div><div><br /></div><div><b>Lyypekki, Saksa</b></div><div>CineStar, Fulldome, Kolosseum</div><div><b><br /></b></div><div><b>Malmö, Ruotsi</b></div><div><div>Filmstaden, Kulturhus Malmö, Panora, (SF) Royal, Slagthuset, Spegeln</div></div><div><b><br /></b></div><div><b>Nyon, Sveitsi</b></div><div>Visions du réel -dokumenttielokuvafestivaalin esityspaikat 2014</div><div><br /></div><div><b>Oberhausen, Saksa</b></div><div>Lichtburg, Zentrum Altenberg</div><div><br /></div><div><b>Pariisi, Ranska</b></div><div>Reflet Médicis</div><div><br /></div><div><b>Reykjavik, Islanti</b></div><div>Regnboginn</div><div><b><br /></b></div><div><b>Sheffield, Iso-Britannia</b></div><div>Showroom Cinema, Curzon Sheffield, The Light Sheffield</div><div><b><br /></b></div><div><b>Singapore</b></div><div>Golden Village VivoCity</div><div><br /></div><div><b>Sundsvall, Ruotsi</b></div><div>Bio Drakstaden</div><div><br /></div><div><b>Toronto, Kanada</b></div><div>Elgin Theatre, Hockey Hall of Fame, Ryarson Theatre, Scotiabank, TIFF Bell Lightbox</div><div><br /></div><div><b>Tromssa, Norja</b></div><div>Tromssan elokuvajuhlien esityspaikat 2013</div><div><br /></div><div><b>Tukholma, Ruotsi</b></div><div>Grand, Nobel Prize Museum</div><div><br /></div><div><b>Vila do Conde, Portugali</b></div><div>Auditório Municipal de Vila do Conde</div><div><br /></div><div><b>Vilna, Liettua</b></div><div>Forum Cinema Vingis, Skalvija</div><div><br /></div><div><b>Winterthur, Sveitsi</b></div><div>Casino Festsaal, Theater Winterthur</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAr3SIQBDd0KAOInzao0IlSkRdZWrfRzkVRKyX-DfPItDAE_Xxx_If6zm8c0lpnKO00AUes_n-QnxPvQkq-GMaVobww42el1_dAcXMjh-UcIJ3Q1TVFEj0gjMk4IvoLm0sZ28NtuaQUnYDMdFbHBkg_DMCIRwqg9nOOfM2hK-RKxQWXDudKSU7fxHqRvQF/s986/Amsterdam.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><i><img border="0" data-original-height="738" data-original-width="986" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAr3SIQBDd0KAOInzao0IlSkRdZWrfRzkVRKyX-DfPItDAE_Xxx_If6zm8c0lpnKO00AUes_n-QnxPvQkq-GMaVobww42el1_dAcXMjh-UcIJ3Q1TVFEj0gjMk4IvoLm0sZ28NtuaQUnYDMdFbHBkg_DMCIRwqg9nOOfM2hK-RKxQWXDudKSU7fxHqRvQF/s320/Amsterdam.jpg" width="320" /></i></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ulkoa ja sisältä maailman kauneimpiin elokuvateattereihin lukeutuva Amsterdamin Tuschinski avattiin jo vuonna 1919. Se on kansainvälisesti merkittävimmän dokumenttielokuvafestivaalin, IDFAn päänäyttämö.</i></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgooaUtgKGvfCYlCdHSiKhSkOjXPux7j2ICfbw2BTmFNRUQuj7kv_Zbf6BzO9iGub5RCnTFybRURJus_daMf-gdBchr7U65z9jRUpE8lEVO-lER9VRbxMF1vrAsxXucsgMjxHb0xVMr87jRhC68HypeZ2_M79I9BlgjmeRy5gr4lcaofl1XPf6i5hxCpSsK/s964/Cannes.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="708" data-original-width="964" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgooaUtgKGvfCYlCdHSiKhSkOjXPux7j2ICfbw2BTmFNRUQuj7kv_Zbf6BzO9iGub5RCnTFybRURJus_daMf-gdBchr7U65z9jRUpE8lEVO-lER9VRbxMF1vrAsxXucsgMjxHb0xVMr87jRhC68HypeZ2_M79I9BlgjmeRy5gr4lcaofl1XPf6i5hxCpSsK/s320/Cannes.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Grand Théâtre Lumière, Cannes</i></td></tr></tbody></table><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAc2fVFGeoOQheFSO96BvWjninUBwdEuSj1Bvoel6QU4m53KkamKtoO1DXlVkQIXFR1-3sMc3o3sFc75Rmj7bCSTV-i40iI0U5pO3a-duvdGO5RJ2OIS2Nz9EKH3OBUxRLorGFNNUTL8Mv_K-rZMxCo_ocWJbZggLrGndT5i14c65TiLJzb7KQ8SLK-5kc/s989/Edinburgh.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="733" data-original-width="989" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAc2fVFGeoOQheFSO96BvWjninUBwdEuSj1Bvoel6QU4m53KkamKtoO1DXlVkQIXFR1-3sMc3o3sFc75Rmj7bCSTV-i40iI0U5pO3a-duvdGO5RJ2OIS2Nz9EKH3OBUxRLorGFNNUTL8Mv_K-rZMxCo_ocWJbZggLrGndT5i14c65TiLJzb7KQ8SLK-5kc/s320/Edinburgh.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Filmhouse, Edinburgh<br /></i></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT-BAEWMz5SV8wCNkj22_XPkGFurfzNKqRvVrvAjbGvEldm59wJZu_KHkOoP1LxEi1mxEsrXQGPh95NwHwHOgm8J0_QHQ52QgQbGoF5MM3-63LuzZwPS7Evi6GUY1xNxgEVegmK6K7bol1Ulr5GyieAtM0lT8-Htm7vCi43KyjAp9DBWiipMtfgKHKygdj/s990/C-F.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="719" data-original-width="990" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT-BAEWMz5SV8wCNkj22_XPkGFurfzNKqRvVrvAjbGvEldm59wJZu_KHkOoP1LxEi1mxEsrXQGPh95NwHwHOgm8J0_QHQ52QgQbGoF5MM3-63LuzZwPS7Evi6GUY1xNxgEVegmK6K7bol1Ulr5GyieAtM0lT8-Htm7vCi43KyjAp9DBWiipMtfgKHKygdj/s320/C-F.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Cocteau, Clermont-Ferrand</i></td></tr></tbody></table>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-77829853190067320582023-11-07T15:01:00.006+02:002023-12-20T12:37:03.178+02:00Elokuvateattereissa Suomessa<div style="text-align: left;">Elokuvateatterissa käyminen merkitsee minulle, agnostikoksi kasvaneelle ihmiselle, usein lähimmäksi hengellistä kokemusta. Jokaisella elokuvateatterilla on oma luonteensa: mennäkö popcornin käryiseen viihdeinfernoon, herttaiseen korttelikinoon, monikäyttöisyydessään hahmottomaan auditorioon vai tunteiden temppeliksi virittäytyneeseen art deco -saliin. Jokaiselle löytyy omansa, jos jaksaa vain etsiä. Tuoreimman blockbusterin voi hyvin katsoa IMAX-salin massiivisessa miljöössä, mutta art house -elokuvaan, klassikoista puhumattakaan, virittäytyy parhaiten cinefiilimäisessä vintage-ympäristössä. Pian Helsingissä pääseekin taas uuteen elokuvapyhättöön, kun ydinkeskustassa <a href="https://www.kulttuurikasarmi.fi/">Kulttuurikasarmilla</a> avautuu 17.11. alkaen kolme upouutta salia.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kysymys kuuluukin nyt, millä suomalaisilla paikkakunnilla olen käynyt elokuvissa? Yritin samalla muistella, ylläpitämiäni elokuvapäivyreitä hyödyntäen, elävien kuvien näyttämöidenkin nimet. </div><div style="text-align: left;"><br /><b>Espoo</b></div><div style="text-align: left;">BioRex Sello, Espoon Kulttuurikeskus (Tapiolasali & Louhisali), Kinopoli, Kino Tapiola</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Helsinki</b></div><div style="text-align: left;">Andorra, Bio Rex, Bristol, <a href="https://tihkusade.blogspot.com/search/label/Orion">Cinema Orion/Elokuvateatteri Orion</a>, Forum, Itis, Kino Engel, Kino Helios, Kino K13, Kinopalatsi, Kino Regina, Kino Tulio, Korjaamo Kino, Kulttuurikasarmi, Maxim, Riviera Kallio, Riviera Punavuori, Savoy, Tennispalatsi, WHS Teatteri Union + satunnaisia ulkoilmanäyttämöitä ja kertaluonteiseksi rakennettuja sisänäyttämöitä (kuten Katajanokan Wanha Satama).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Hyvinkää</b></div><div style="text-align: left;">BioRex Sveitsi</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Joensuu</b></div><div style="text-align: left;">Aallotar, Kerubi, Tapio</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Joutsa</b></div><div style="text-align: left;"><a href="https://tihkusade.blogspot.com/2023/08/elavia-kuvia-siella-mista-mina-olen.html">Joutsan Kino</a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Jyväskylä</b></div><div style="text-align: left;">Bio City, Dynamon Auditorio, Elohuvi, Fantasia, Ilokivi</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Karkkila</b></div><div style="text-align: left;">Kino Laika</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Kokkola</b></div><div style="text-align: left;">Bio Rex, Kokkolan Työväentalo</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Lahti</b></div><div style="text-align: left;">Kino Iiris</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Mikkeli</b></div><div style="text-align: left;">Kinolinna, Ritz</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Oulu</b></div><div style="text-align: left;">Kulttuuritalo Valve, Plaza</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Sodankylä</b></div><div style="text-align: left;">Lapinsuu & Sodankylän elokuvajuhlien esityspaikat kouluineen ja ulkotelttoineen</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Sysmä</b></div><div style="text-align: left;">Sysmän Kino</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Tampere</b></div><div style="text-align: left;">Cine Atlas, Klubi, Niagara, Plevna, Ravintola Artturi, Tullikamari</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Turku</b></div><div style="text-align: left;">Julia, Kino Diana, Kinopalatsi, Kulttuuritehdas Manilla, Logomo, Puutarhakadun Auditorio</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Vantaa</b></div><div style="text-align: left;">Tiedekeskus Heureka</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Elokuvateatteri Orion / Cinema Orion, Helsinki</b></div><div style="text-align: left;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXVsX6nh7Mr9yOV6_VVR0XcUuo55DWcFDUyY9MPHE6zRuyZdoGFqx6WlAwqmYmLCjf85baU2d5urLiepZ_IzgWkn4fDcZLwbRCjxzN1AKgTTt0dgiS2X7g5N6hwB_PGSBzNRFgvQMgR9fqQ7uj5qtpZIZv-B830a9p2mH30oxGuwv-G164L50lvEHHTC3g/s1003/Orion.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="1003" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXVsX6nh7Mr9yOV6_VVR0XcUuo55DWcFDUyY9MPHE6zRuyZdoGFqx6WlAwqmYmLCjf85baU2d5urLiepZ_IzgWkn4fDcZLwbRCjxzN1AKgTTt0dgiS2X7g5N6hwB_PGSBzNRFgvQMgR9fqQ7uj5qtpZIZv-B830a9p2mH30oxGuwv-G164L50lvEHHTC3g/w400-h201/Orion.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i style="text-align: left;">Helsingin Kampissa sijaitseva tunnelmallinen <a href="https://tihkusade.blogspot.com/2019/01/orion-muistoja-elokuvataivaasta-osa-1.html">Cinema Orion</a> on art déco -kauden helmi. Mykkäelokuvalle rakennettu teatteri on ollut yhtäjaksoisessa teatterikäytössä maaliskuusta 1928 lähtien, jolloin teatteri avattiin yleisölle.</i></td></tr></tbody></table></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><b>Fantasia, Jyväskylä</b></div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxP1R9c32zNpirB8EL8-LgzleNgglh3srJTfr9drV2cIUk3FET8PMJnZgLAAqGbwThJp2CqxoTSrZWEWjjAFO8erTnWBHofbU1f7V-goH59FF8ybLdjaev_Vm4m9rSrkmT3OAnODWl-ImmykI1Q3n2DY28g-Dya_TgXv5zyx_TxHWhxGUu-FU89iiR426Y/s994/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="994" height="289" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxP1R9c32zNpirB8EL8-LgzleNgglh3srJTfr9drV2cIUk3FET8PMJnZgLAAqGbwThJp2CqxoTSrZWEWjjAFO8erTnWBHofbU1f7V-goH59FF8ybLdjaev_Vm4m9rSrkmT3OAnODWl-ImmykI1Q3n2DY28g-Dya_TgXv5zyx_TxHWhxGUu-FU89iiR426Y/w400-h289/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Vastikään kolmekymppiseksi varttunut Jyväskylän Fantasia tuli erityisen tutuksi itselleni vuosina 1996-2010.</i></td></tr></tbody></table></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Tapio, Joensuu</b></div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0NsAj80RxIY9dUdk1-KXsjH-7lz-TXv4YtzRoVgGMxJRg-dcDqCKqo8T-RwZ-Oeyocj5qT8xkkNPJ_5v5Cr6IBA2jXYpQwzVLzTY98N_E9S1kQpLpk7vRQfTunnE-O660giwtUaGerY9ImNDsGw4sfBXOAkUbSOiLftDqxcgLKrxnFMQ4YowmqZZSqXma/s889/Joensuu.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="889" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0NsAj80RxIY9dUdk1-KXsjH-7lz-TXv4YtzRoVgGMxJRg-dcDqCKqo8T-RwZ-Oeyocj5qT8xkkNPJ_5v5Cr6IBA2jXYpQwzVLzTY98N_E9S1kQpLpk7vRQfTunnE-O660giwtUaGerY9ImNDsGw4sfBXOAkUbSOiLftDqxcgLKrxnFMQ4YowmqZZSqXma/w400-h266/Joensuu.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Vieraillessani Joensuussa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ja lopulta asuessani siellä vuosina 2004-2006 tutuiksi tulivat Aallotar ja Tapio.</i></td></tr></tbody></table><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Joutsan Kino</b></div><div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVl4TUv3aEUt_p-Bh97WKDJmkZCopt3Pa2JorE7QwcgSTXqxXGYBOhdrHd8o73fZ_nMKmMw69mB08PpBzZgTr5DNSsmORZndrYugfET7H0iHxGSFJs_roR0mRRxumHydL0SfAiR-B8fmMd5lgUX9hjzV8aONd_RFi4TVNqK-xvEFfdYZF74HkGbVXslBrP/s1223/Joutsan%20Kino.jpg"><img border="0" data-original-height="1223" data-original-width="991" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVl4TUv3aEUt_p-Bh97WKDJmkZCopt3Pa2JorE7QwcgSTXqxXGYBOhdrHd8o73fZ_nMKmMw69mB08PpBzZgTr5DNSsmORZndrYugfET7H0iHxGSFJs_roR0mRRxumHydL0SfAiR-B8fmMd5lgUX9hjzV8aONd_RFi4TVNqK-xvEFfdYZF74HkGbVXslBrP/w324-h400/Joutsan%20Kino.jpg" width="324" /></a></div></div><div style="text-align: left;"><i style="text-align: center;">Unohtamatta sitä mistä kaikki alkoi. <a href="https://tihkusade.blogspot.com/2023/08/elavia-kuvia-siella-mista-mina-olen.html">Joutsan Kino</a>, äärimmäisen tuttu paikka 1980-luvun lopulta aina vuoteen 2004. Sen jälkeen satunnaisia vierailuja. Viimeksi jokunen viikko sitten syysloman merkeissä.</i></div><div style="text-align: left;"></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-87596230988346763952023-09-29T10:22:00.003+03:002023-09-30T12:43:06.569+03:00Spedestä ja Veskusta - happamasta ideasammosta tuskaan ja hurmioon<div style="text-align: left;">Alkuun varoituksen sana heille, jotka odottavat nauruparaatia: suomalaisen viihteen jättiläisestä <b>Pertti "Spede" Pasasesta</b> (1930-2001) kertova <i>Spede</i> ei ole hauska elokuva, ei liiemmin edes koominen. Se on enemmänkin (eittämättä totuudellisesti) aika vittumaisen hahmon ympärille rakennettu draama elokuvien ja viihteen tekemisestä aikakaudella, jolloin taide ja viihde asetettiin voimakkaan vastakkainasettelun asemaan. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvan ohjannut <b>Aleksi Delikouras </b>on <i>Image</i>-lehden haastattelussa korostanut, että "Spede-elokuva ei ole ainakaan Speden elokuvien kaltainen vaan enemmän taide-elokuva". Näkökulma saattaa kuulostaa hullunkuriselta, mutta puutteineenkin Spede-elokuva on kunnianhimoinen ja huolitellumpi kuin monet kotimaiset liukuhihnaelämäkerrat. Elokuvan on käsikirjoittanut paremmin kirjailijana tunnettu <b>Antti Heikkinen</b> yhdessä ohjaajan kanssa <b>Tuomas Marjamäen </b>tietokirjojen (<i>Spede, nimittäin </i>(2017) ja <i><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2021/09/uuno-on-numero-yksi-ehtymattomien.html">Uuno on numero yksi - Turhapuron koko tarina</a></i> (2021)) pohjalta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvrmVjTX-Gr3iEoQ1Se4djGLHu44aXzySIaih9r09obMLU8QdfyTt3FdJp9eqkRJcuYkgSlDp0Lyvw-9wlcgaVP7ZGm50p-qI4U-1LtHDT1U6LhvMKnf4z3WP5yhgYWZoE6ICImzTa44qeGdgWZlCZTEjOqet6Ea5nONmdENFVRUIt-GcCf4FS2tVkNuVr/s536/Spedejuliste.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="536" data-original-width="375" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvrmVjTX-Gr3iEoQ1Se4djGLHu44aXzySIaih9r09obMLU8QdfyTt3FdJp9eqkRJcuYkgSlDp0Lyvw-9wlcgaVP7ZGm50p-qI4U-1LtHDT1U6LhvMKnf4z3WP5yhgYWZoE6ICImzTa44qeGdgWZlCZTEjOqet6Ea5nONmdENFVRUIt-GcCf4FS2tVkNuVr/s320/Spedejuliste.jpg" width="224" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Viihteen kultasormen ihmeelliset siekailut nyt valkokankaalla eli elokuva nimeltä Spede (2023)</i></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Spede-elokuvan lähimmäksi esteettis-taiteelliseksi verrokiksi nousee <b>Teppo Airaksisen </b><i>Juice </i>(2018). Yhtymäkohtia on runsaasti: rakeinen filmikuvaus, kuvattava ajanjakso, jokaisessa kohtauksessa leijaileva ja sinällään ajankuvan eittävän osuvasti vangitseva, ummehtava tupakansavu sekä ristiriitaista päähahmoa esittävä <b>Riku Nieminen. </b>Spede tuntuu väistämättä Juicen rinnalla <i>nähdyltä</i>.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Spede-elokuvien tekovaiheita kuvaavat jaksot soljuvat filmissä tenhoavasti vuosilta 1968-75: kerrotuksi tulee niin <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2022/08/ei-se-ijaks-sammu-ken-elamasta-lahti.html">Vesa-Matti Loirin</a></b> maihinnousu Spede-tuotantoihin <i>Noin 7 veljestä</i> -elokuvan (1968) myötä, <i>Näköradiomiehen ihmeellisten siekailujen</i> (1969) tarkoituksellisen ontuva puujalkahuumori, <i>Leikkikalugangsterin</i> (1969) värifilmikokeilu sekä "tuohivirsuwesternien" (<i>Speedy Gonzales - noin 7 veljeksen poika</i> (1970) ja <i>Hirttämättömät </i>(1971)) vaiheet. Ensimmäisten Uuno Turhapuro -elokuvien kautta elokuva tulee ajalliseen päätökseensä Loirin siirtyessä Turun kaupunginteatterin vahvuuteen. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Joonas Nordmanin</b> esittämä <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2008/04/elokuvaohjaaja-ere-olavi-kokkonen_08.html">Ere Kokkonen</a></b> esitetään sympaattisena, omanarvontuntoisena ja älyllisenä vastavoimana Speden despoottiselle käytökselle. Elokuvassa nähdään useita kohtauksia, joissa Kokkosen komediallisen nokkelat kuvakulmat ja ideat ottavat yhteen Pasasen taloudellista ajattelua vastaan. Speden riippuvuussuhde Loirista ja Kokkosesta tuodaan hyvin esiin. Kenties jopa niin hyvin, että Speden omakuva elokuvassa typistyy happamaksi rahasammoksi. Kireän miehen äkkipikaisuus ja väkivaltaiseksikin yltyvä aggressiivisuus tulee todistetuksi seurauksineen, mutta taustasyitä elokuva ei osaa analysoida.</div><div style="text-align: left;"><div><br /></div><div>Tyylikkäästi ajalleen stailattua Pirjo Pasasta esittää <b>Minka Kuustonen</b>, Vesa-Matti Loiria <b>Aku Sipola</b>, <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2013/07/tarjolla-tanaan-jukka-virtanen-80-v.html">Jukka Virtasena</a></b> nähdään <b>Lauri Tilkanen</b>, <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2012/11/nauru-jaa-pystyyn-malja-simolle.html">Simo Salmisena</a></b> <b>Mikko Töyssy</b> ja <b>Inkeri Pilkamaa</b> muistuttavana henkilönä nähdään <b>Jonna Järnefeltin</b> esittämä kuvaussihteeri. Pienehköön sivurooliin jäävissä välähdyksissä <b>Marjatta Raitana</b> nähdään <b>Helmi-Leena Nummela</b>. Vähän yllättäen elokuva nostaa esiin myös Speden ahdistelemaksi joutuvan, mutta tälle rajat asettavan tuotantoassistentin (<b>Linnea Leino</b>). Roolihahmon kautta kerrotaan sinällään ansiokkaasti Speden kyltymättömästä himosta naiskauneutta kohtaan, mutta juonikäänne tuntuu vähän anakronistisen väkinäiseltä.</div><div><br /></div><div>Aku Sipolan rooli Loirina ei ole hullumpi, mutta ei täysosumakaan. Kameleonttimaisen Loirin vangitseminen roolihahmoksi on työläs urakka kenelle tahansa, mutta tämän kesän <i><a href="https://areena.yle.fi/podcastit/1-65880497">Rakastitko, Vesku?</a> </i>-audiodraaman jälkeen vertailukohta on turhankin lähellä. Audiopuolella <b>Pyry Kähkösen</b> ällistyttävässä roolisuorituksessa on vaikea sanoa, mihin Loiri loppuu ja mistä Kähkönen alkaa. Valitettavasti Sipola ei pääse samaan autenttisuuden tunteeseen.</div><div><br /></div><div><b>Juhana von Baghin</b> ohjaamassa ja yhdessä <b>Jussi Moilan</b> & <b>Liila Jokelinin </b>kanssa käsikirjoittamassa audiodraamassa välittyy hienosti kohteensa tuska ja hurmio, holtittomuus ja huolettomuus sekä rakkaus ja intohimo. 20-osainen kuunnelmasarja on Kähkösen pääroolin lisäksi kokonaisuudessaan suomalaisen ääninäyttelijyyden juhlaa. </div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW8IX3Z96Z48W26EnZBGQOP7Dv7rYZ4sW_b_dd6OK5K3tXTnotJldZcjzpKn_lLyrudF6c42Kkw3VRBGmIQBh1uSaRL_wMwKQf_ZaoqzEzXoYxareM8j4l2jwVbJ40Myt6Mj-XoDeoaDRoBDYIKNDi_b6yMBU2MmuUztxy7LANXLo51yVnfrEyC6C7y1o2/s811/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202023-09-27%20214720.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="460" data-original-width="811" height="182" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW8IX3Z96Z48W26EnZBGQOP7Dv7rYZ4sW_b_dd6OK5K3tXTnotJldZcjzpKn_lLyrudF6c42Kkw3VRBGmIQBh1uSaRL_wMwKQf_ZaoqzEzXoYxareM8j4l2jwVbJ40Myt6Mj-XoDeoaDRoBDYIKNDi_b6yMBU2MmuUztxy7LANXLo51yVnfrEyC6C7y1o2/s320/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202023-09-27%20214720.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Yle Areenan audiodraama Rakastitko, Vesku? kertoo Vesa-Matti Loirin elämästä ja teoista radioteatterin keinoin.</i></td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><div>Vesa-Matti Loiri (1945-2022) koki, että "taiteilija on onnistunut, kun hän aiheuttaa katsojassa tai kuulijassa liikahduksen." Samankaltaisen liikahduksen koin vahvasti päättyneenä kesänä radiokuunnelman äärellä. Koskettavan ja monessa mielessä ansiokkaan kokonaisuuden merkittävimpinä rasitteena ovat vain Speden (<b>Iikka Forss</b>) ja Simo Salmisen (<b>Eero Ritala</b>) liki sietämättömän karikatyyrimäisiksi jäävät sivuroolit. Audiodraaman Spede esitetään väsyttävimpien puhemaneereiden kautta pelkäksi sketsihahmoksi ja Salminen taas vähä-älyiseksi typerykseksi. Hahmot on luotu tarkoituksella koomisiksi kevennyksiksi, mutta lähinnä ne tuntuvat loukkaavilta. Spede-elokuvassa Speden ja Simon ystävyyssuhde kuvataan vuorovaikutteiseksi ja lempeäksi.</div></div><div><br /></div><div>Loirin ja Speden suhdetta elokuva kuvaa reiluksi työkaveruudeksi, mutta ei varsinaiseksi ystävyydeksi. Tuomas Marjamäen alkuvuodesta ilmestyneen <i><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2023/03/aika-jatti-tuomas-marjamaen-elamakerta.html">Tuttujen kesken Vesku - Vesa-Matti Loiri 1945-2022</a></i> -elämäkerran mukaan Speden taloudellinen yliote Loirista ja toisaalta Loirin korvaamattomuus Spedelle tekivät heistä toisilleen välttämättömiä. Totuus oli kuitenkin se, ettei Vesku jaksanut olla viihteen jättiläisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin oli pakko.</div><div><br /></div></div><div style="text-align: left;">Historiallisia vapauksia elokuva ottaa joltain osin. <b>Teijo Elorannan</b> esittämänä suomalaisen teatterin ja elokuvan ikihonka <b>Edvin Laine</b> nostetaan esiin kummallisella tavalla, vaikka tiettävästi Laineella ja Spedelle ei kummemmin kohtaamisia ollut. Molempien tähänastiset elämäkerrat vaikenevat ainakin yhteentörmäyksiltä. Laine nousee elokuvassa esiin viihteen vastustajana, näennäisviisaita höpisevänä jääränä ja Yleisradiota nukkemestarin tavoin ohjailevana taustavaikuttajana.</div><div style="text-align: left;"><br />Auditiivinen anakronisminsa on myös siinä, että elokuva viljeli ainakin kahdessa kohtaa "vitun spede!" -huudahdusta. Yksi kerta olisi vielä mennyt silmäniskuna, mutta toinen kuulosti jo tarpeettomalta kalastelulta. Kevyesti häiritsevää on myös, että elokuva antaa eritoten äänittäjän (<b>Antti Tuomas Heikkinen</b>) roolin kautta kuvan, että Spede-tuotannoissa olisi työskennellyt "vasemmalla kädellä" työnsä tehneitä hölmöläisiä. Todellisuudessa Spede-tuotannoissa <a href="http://tihkusade.blogspot.com/2020/05/filmillista-jatkuvuutta-eli-ketka.html">työskenteli 1960- ja 70-lukujen taitteessa</a> alansa tulevia huippuammattilaisia, kuten <b>Kari Sohlberg</b>, <b>Paul Jyrälä</b> ja <b>Elina Katainen</b>. Ristiriitaista on myös, että ensimmäisen <i>Uuno Turhapuron</i> (1973) kuvauksia esittävissä kohtauksissa kuullaan taustamusiikkina <b>Jaakko Salon </b>myöhempää Uuno Turhapuro -teemaa, joka tuli tutuksi vasta 1980-luvun alun värielokuvissa. Tarinankuljetukseltaan jakso on sinällään toimiva ja elokuvan kokonaisuutta energisoiva.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMbY9i0RKWHAE6TmPGCnSXsMMrfcc6NKsZEbHcoMIxiP8LYZ7xsE3PwErY_xmqDjzMGjdT10xlZ-kJ5sz-AdQxFGlLlctG5y_rOV7IiiAeQe6OB1K7unBbqB-Qw5g8ZGHjEAsEC-hAqVma8SG52DnHKu4dg1iO_JBGBOvsFvTe3UhUGD2xs0D7GLb3zvbl/s5755/kuva_yellow_film_and_tv_vytautas_juozenas.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3829" data-original-width="5755" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMbY9i0RKWHAE6TmPGCnSXsMMrfcc6NKsZEbHcoMIxiP8LYZ7xsE3PwErY_xmqDjzMGjdT10xlZ-kJ5sz-AdQxFGlLlctG5y_rOV7IiiAeQe6OB1K7unBbqB-Qw5g8ZGHjEAsEC-hAqVma8SG52DnHKu4dg1iO_JBGBOvsFvTe3UhUGD2xs0D7GLb3zvbl/s320/kuva_yellow_film_and_tv_vytautas_juozenas.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Valkokankaan Vesku (Aku Sipola) ja Spede (Riku Nieminen)</i></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Spede Pasasen pahimpia vihollisia elokuvassa (kuten todellisuudessakin oli) ovat elokuvakriitikot, "tekotaiteellisuuteen" taipuvaiset kollegat ja kulttuurialan valtaeliitti. Yllättäen Suomen elokuvasäätiö jätetään elokuvassa tyystin rauhaan, kenties elokuvan rahoitukseen liittyvistä hygieniasyistä? Kokonaisuudessaan Spede-elokuva pyrkii tekemään katsojille kysymyksiä: onko kaikki Speden nimissä kulkeva hänestä lähtöisin? Kenelle kuuluu kunnia? Onko naurattaminen kutsumustyötä, kunnianhimoa, velvollisuutta, liiketoimintaa vai pelkkää työtä? Ja mitä se on, jos kansa rakastaa taidetta, jota virallisesti ei edes taiteena pidetä?</div><div style="text-align: left;"><div><br /></div><div>Ristiriitaisesta ja rehellisesti myös epämiellyttävästä viihdehahmosta rakentuva elokuva löytänee tavoittelemansa suuren yleisön huomion. Jokaiselle suomalaisen elokuvan historiasta kiinnostuneelle tai Spede-tuotannon äärellä varttuneelle se on parhaimmillaan kiehtova aikamatka ja yksityiskohtien runsaudensarvi.</div><div><br /></div><div>PS: Vesa-Matti Loiriin liittyen kannattaa kuunnella myös <b>Olga Ketosen</b> toimittamasta <i>Suomen Vesku</i> -ohjelmasarjasta eritoten ensimmäinen jakso <i><a href="https://areena.yle.fi/podcastit/1-66148640">Jake vai Pahojen poikien isä?</a> </i>Elokuvatoimittaja ja tietokirjailija <b>Kalle Kinnunen</b> analysoi Loirin uraa elokuvanäyttelijänä suurenmoisella tavalla.</div></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-81935382996765266312023-08-09T18:43:00.001+03:002023-08-09T18:43:13.431+03:00Eläviä kuvia siellä mistä minä olen kotoisin<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrxy9Uye8Fk9MO4YOtWLkg2hGO6BMA0xO7JHW-6njkCsFwfMekR4F8E49j972bCkMt0nweAwSqS7RkUoXqNQkOv-cjL1XqSbLNJ4hfMJO-MozpYpuZO4n3kvXCuRStu2BiKAdI67AvKPjq9oAIrf2p0kqYHxx9bRphAQ0V_z60aBZQUYAgaCq7JqhEs9WN/s1223/kino.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1223" data-original-width="991" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrxy9Uye8Fk9MO4YOtWLkg2hGO6BMA0xO7JHW-6njkCsFwfMekR4F8E49j972bCkMt0nweAwSqS7RkUoXqNQkOv-cjL1XqSbLNJ4hfMJO-MozpYpuZO4n3kvXCuRStu2BiKAdI67AvKPjq9oAIrf2p0kqYHxx9bRphAQ0V_z60aBZQUYAgaCq7JqhEs9WN/w259-h320/kino.jpg" width="259" /></a></div><a href="https://joutsankino.johku.com/">Joutsan Kino</a>. So much to answer for. Tämän syntymävuonnani (1984) avatun elokuvateatterin vaikutuspiirissä vartuin elämäni ensimmäiset 20 vuotta. Siellä karttui ensimmäiset valkokangaskokemukset Disney-klassikoiden, Uuno Turhapuron ja Vääpeli Körmyn äärellä sekä lapsuuden mieleenpainuvimmat elokuvateatterielämykset: etulinjassa <i>Jurassic Park</i> (1993), <i>Leijonakuningas </i>(<i>The Lion King</i>, 1994) ja <i>Forrest Gump</i> (1994). 1990-luvun alussa katsoin Kinolla kirjaimellisesti kaiken mihin ikä riitti: jopa spermapankkikomedian <i>Made in America </i>(1993), vaikka en ymmärtänytkään siittiöistä tuon taivaallista.</div><div style="text-align: left;"><br />Kaksi kertaa jäin elokuvateatterisalin ulkopuolelle ikäni perusteella: ensimmäisellä kerralla näkemättä jäi jännityselokuva <i>Pelikaanimuistio</i> (<i>The Pelican Brief</i>, 1993) ja toisella kerralla <i>Batman Forever</i> (1995). Ensin mainittu oli kielletty alle 14-vuotiailta, ollessani 9-vuotias ja jälkimmäinen riipivästi alle 12-vuotiailta kielletty, ollessani noin puoli vuotta alle vaaditun iän. Yhdeksänvuotiaalle minälleni Joutsan Kinon ”kieltopäätös” tuntui tyrmäävältä, mutta onneksi tilannetta helpotti se, että äitini lupasi itkuni keskelle, että voimme käydä paikalliselta R-Kioskilta vuokraamassa videoelokuvan. Pelikaanimuistion näkemättä jäämisen murheen korvasi <i>Seis! Tai mamma ampuu</i> (<i>Stop! Or My Mom Will Shoot</i>, 1992), tuo kenties <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2016/07/slyn-monet-kasvot-sylvester-stallone-70.html">Sylvester Stallonen</a></b> infantiilein elokuva.</div><div style="text-align: left;"><br />Vaikka 12-vuotiaasta alkaen Joutsan Kinon rinnalle tunteiden temppeleiksi askelsivat myös <a href="https://www.finnkinob2b.fi/yritysmyynti/teatterit/fantasia/">Jyväskylän Fantasia</a> ja (Bio) Elohuvi / Bio Rex, koska ensi-illat piti nähdä heti, pysyin myös uskollisena kotikunnan kulttuuripalveluille. Kinolla työskentelin aktiivisesti lipunmyyjänä, ovimiehenä, ohjelmistosuunnittelijana ja pari ontuvaa kertaa myös filmiprojektorin äärellä vuodet 1997-2004. Tuolta ajanjaksolta mieleen painuivat monet vuosituhannen vaihteen kotimaiset elokuvat: <i>Pitkä kuuma kesä</i> (1999), <i>Häjyt </i>(1999), <i>Pelon maantiede</i> (2000), <i>Bad Luck Love</i> (2000) ja <i><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2011/09/aleksis-kiven-elama.html">Aleksis Kiven elämä</a></i> (2001), joista jälkimmäisen katsoin valkokankaalta kolmesti.</div><div style="text-align: left;"><br />Pienelle paikkakunnalle ”elokuvakulttuuritahdon riemuvoitto” oli se, että <b>David Lynchin</b> <i><a href="https://areena.yle.fi/1-63697053">Mulholland Drive</a></i> (2001) saatiin pitkän odottelun jälkeen 35 mm -filminä Joutsaan. Filmiaikakaudella kopioita oli vähän, art house -elokuvista usein vain yksi tai kaksi kopiota, jolloin filmin saapumista paikalliseen matkahuoltoon sai odotella kuukausia, ellei jopa vuoden.</div><div style="text-align: left;"><br />Uskokaa tai älkää, mutta Joutsassa järjestettiin kevät-talvesta 2004 myös ensimmäisenä Suomessa (!) <b>Peter Jacksonin </b><i>Taru Sormusten herrasta </i>-trilogian (<i>The Lord of the Rings</i> -Trilogy, 2001-2003) maraton-näytös. Haltijoiksi, hobiteiksi ja velhoiksi pukeutuneita saapui naapurikunnista ja -kaupungeista!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbYfwJBZbnQljy1tmk5oySunSj5hv9F3fwuF_erK4M8RwLozkhvhAveW8J7lntE9Ts_m6sbWbyJ6n4jR4cqrf8Fe6Wf6nQeVFECsozAAyEXLDQyXvKMHKbopLRmO59Y80ElEK-tGcV2GBVsMRrqyGUBhTJubQ-Ss4qwudXxnrmzaqYLPWqVV5zeFeagmKO/s1170/kino_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="913" data-original-width="1170" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbYfwJBZbnQljy1tmk5oySunSj5hv9F3fwuF_erK4M8RwLozkhvhAveW8J7lntE9Ts_m6sbWbyJ6n4jR4cqrf8Fe6Wf6nQeVFECsozAAyEXLDQyXvKMHKbopLRmO59Y80ElEK-tGcV2GBVsMRrqyGUBhTJubQ-Ss4qwudXxnrmzaqYLPWqVV5zeFeagmKO/s320/kino_2.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">Joutsan Nuorisoseurantalo tunnetaan Kinon lisäksi myös nimellä Honkala. J</span>ugend-vaikutteinen hirsirakennus valmistui vuonna 1906.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Oma valkokangasmatkani jatkui parikymppisenä Joensuuhun, Jyväskylään ja lopulta Helsinkiin, mutta synnyinkunnan tunteiden temppeli on pysynyt sydämessä. Myönnettäköön, joskus olen haaveillut Joutsan Kinolla järjestettävästä elokuvafestivaalista. Haaveesta tuli viime viikolla todellisuutta, kun Mäntyharjun suunnalta Joutsaan laajentanut <a href="https://ilokuvafestivaali.fi/">Ilokuvafestivaali</a> teki paikallista kulttuurihistoriaa. Ilokuvafestivaalin perustaja ja taiteellinen johtaja <b>Roosa Toivonen</b> ja Joutsan Kinon pitkäaikainen vetäjä <b>Eero Peltoniemi </b>saivat tämän aikaan. Kiitos ja kumarrus siitä heille!</div><div style="text-align: left;"><br />Minulla oli ilo ja kunnia esitellä elokuvia ja festivaalin laajaa ohjelmistoa kolmena päivänä Ilokuvafestivaalin yleisölle, suojelijan arvokkaalla mandaatilla. Niinä hetkinä, en olisi ollut missään mieluummin kuin valkokankaan onnellisten tähtien alla. Mikä parasta, näillä näkymin "kaksoisfestivaali" jatkaa kulkuaan ensi vuonnakin 1.-4.8.2024!</div><div style="text-align: left;"><br /><i>”Elokuvateatteri on paikka, jossa suuri joukko ihmisiä uneksii yhdessä saman unen.”</i> – <b>Jean Cocteau</b>.</div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-15691354733309021092023-07-21T00:24:00.004+03:002023-07-21T21:54:01.910+03:00Jouluksi elokuvateattereissa! eli kuinka viime vuosisadan Hollywood-blockbusterit rantautuivat viiveellä Suomeen, osa 2<div style="text-align: left;">Kesä on tunnetusti Hollywoodin blockbustereiden eli isojen amerikkalaisten valtavirtaelokuvien esiinmarssin aikaa. Tätä kirjoittaessa viides Indiana Jones (<i>Indiana Jones and the Dial of Destiny</i>) on kerännyt kolmessa viikossa Suomessa päälle 150 000 katsojaa ja <b>Tom Cruisen</b> tähtikarismalla vuorattu <i>Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One </i>löysi ensi-iltaviikollaan katsojia noin 37 000 silmäparin verran. Tästä päivästä (21.7.) alkaen lippuluukkuherruudesta kisaavat aina odotetun <b>Christopher Nolanin</b> eeppinen <i>Oppenheimer </i>sekä <b>Greta Gerwigin </b>omaleimainen <i>Barbie</i>. Molemmat saivat Helsingin Sanomilta kiittävät arvosanat.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Entertainment Weekly julkaisi toukokuussa (2023) <a href="https://ew.com/gallery/30-best-summer-blockbusters-all-time/">listan 30 parhaimmasta kesän hittielokuvasta</a>. Aloin tutkia listaa ja pohtia, kuinka merkittävällä viiveellä kaikkien aikojen "kesähitit" ovat saapuneet tähän tuhansien järvien maahan. Aika nopeasti valkeni, että 1970-, 80- ja vielä 90-luvullakin monet isoimmat jenkkileffat saapuivat Suomen valkokankaille vasta joulumarkkinoille. <a href="http://tihkusade.blogspot.com/2023/07/jouluksi-elokuvateattereissa-eli-kuinka.html">Ensimmäisessä osassa</a> kävin vuosien 1975-86 esimerkkitapauksia läpi. Tässä toisessa osassa käsittelen kuusi esimerkkitapausta vuosilta 1991-2000 kronologisessa järjestyksessä:</div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR8eey5NPJtMEoMgyrlJ7oJNNNgFkQqw1shgSlyViUbmxqQ56zrF7m0t2x75MrsHH-q7iBuoQZctLAKnjIYebrP-GyB_qgeKf9oWdvfLFSs4N_duztDmvrumkZk2ulqQBh9_LN_wGR2Bj-VCw-YrPdMzeB9nAmc1l3CBdeSPolW943RLenJxtEwVxwmIE_/s806/t2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="806" data-original-width="561" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR8eey5NPJtMEoMgyrlJ7oJNNNgFkQqw1shgSlyViUbmxqQ56zrF7m0t2x75MrsHH-q7iBuoQZctLAKnjIYebrP-GyB_qgeKf9oWdvfLFSs4N_duztDmvrumkZk2ulqQBh9_LN_wGR2Bj-VCw-YrPdMzeB9nAmc1l3CBdeSPolW943RLenJxtEwVxwmIE_/w139-h200/t2.jpg" width="139" /></a></div>Kanadalaissyntyisen<b> James Cameronin</b> uralla Terminator-elokuvat muodostavat olennaisen ytimen. Ensimmäinen <i>Terminator - tuhoaja</i> (<i>The Terminator</i>, 1984) oli paitsi Cameronin läpimurtoelokuva, myös kiehtovalla tavalla tieteis-, toiminta- ja kauhuelokuvaa yhdistänyt synkkä dystopia. Cameronin kekseliästä, energisyydessään jo maanistakin ohjausta vie eteenpäin pyrkimys perfektionismiin, josta myöhemmin tuli ohjaajan tavaramerkki ja riippakivi. Ensimmäinen Terminator ei ollut vielä Suomessa mainittava menestys. 15.2.1985 saadun ensi-illan jälkeen elokuva sai vain noin 35 000 katsojaa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jatko-osasta <i>Terminator 2 - Tuomion päivä</i> (<i>Terminator 2 - Judgment Day,</i> 1991) tuli likimain yhdessä yössä modernin toimintaelokuvan klassikko. Ilman haasteita ei elokuvan tuotantoprosessi kuitenkaan sujunut. Kireällä kuvausaikataululla edennyt tuotanto tarvitsi jälkituotantovaiheessa peräti neljä leikkaajaa, jotta elokuva valmistui sovitusti heinäkuun ensi-iltaan. <b>Conrad Buff</b>, <b>Mark Goldblatt </b>ja <b>Richard A. Harris</b> työskentelivät elokuvan eri kohtausten parissa ja erikoistehosteiden editointia valvoi vielä <b>Dody Dorn</b>. Ensi-iltaan mennessä elokuvan tuotantokustannukset olivat nousseet tähtitieteelliseen noin 100 miljoonaan dollariin, mutta ilmestymisvuoden loppuun mennessä tulojakin oli syntynyt jo 520 miljoonan dollarin edestä, joista muuten vain alle 40% Yhdysvaltain markkinoilta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomessa Terminator 2 - Tuomion päivä sai ensi-iltansa 4.10.1991 eli vain kolme kuukautta maailmanensi-illan jälkeen. Elokuvan vastaanotto oli kriitikoiden taholta varauksellinen, mutta pääasiassa myönteinen. Helsingin Sanomien arvostettu <b>Helena Ylänen </b>ilmoittautui elokuvan näkyväksi puolestapuhujaksi: "Terminator 2 on kineettisen taiteen virstanpylväs", hän tiivisti. "Erikoistehoste-elokuvien historiassa T2 on samanlainen loikkaus kuin <i>Oklahoma!</i> (1955, kirj. huom) oli musikaalien kehityksessä. [- -] Cameron nivoo efektit osaksi kertomusta ja sen tematiikkaa". Ylänen näki myös profeetallisesti, että elokuva näyttäytyy tieteisfantasialajityypin "taitekohtana, joka pakottaa tulevat yhä suurempiin näyttöihin, kunnes koko tyyppi kangistuu ja tukehtuu".</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Halveksuvammalla otteella elokuvaa lähestyi Katso!-lehden <b>Antti Lindqvist</b> (25-26/1996), joka naljaili, että "moderni megateknologia megajyllää megavirtaviivaisena megatehostesumuna ja megahenkeäsalpaavina kvasiratkaisuina". Peili-lehden (4/1991) arviossaan <b>Kari Salminen </b>totesi elokuvan olevan "tieteissanomaltaan vanhanaikainen anti-utopia, mutta toteutukseltaan ekstaattista teknovyörytystä. Elokuva on viimeisimmän teknologian tuote, mutta sanomaltaan se on teollisuusestetiikan ja barbaaristen lihasten lumoissa".</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Valtion elokuvatarkastamon ankara linja toimintaelokuvien väkivaltaa kohtaan näkyi myös Terminator 2:n ikärajaa pohtiessa, sillä sensuuriviranomainen antoi ensin ikärajaksi tyrmäävän K18-luokituksen. Levittäjä Finnkino vei tapauksen Valtion elokuvalautakunnan käsittelyyn, jonka jälkeen ikäraja laski teineille sopivammaksi (K16). Katsojia kertyi päälle 292 000, mikä tarkoitti vuoden toiseksi katsotuimman ulkomaisen elokuvan statusta. Vuoden 1991 katsotuimmaksi ulkomaiseksi elokuvaksi ylsi liki 330 000 katsojalla <b>Leslie Nielsenin </b>spoof-komedia <i>Mies ja alaston ase 2½</i> (<i>The Naked Gun 2½: The Smell of Fear</i>, 1991). </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNAqZuAhJyLmFg93YgbdaileJL-RoPcU3We5_C3MJda3EGeJMkWUElgbXa89txDDapooaGrXXzrzrEZVIQwPJ_IxmdT1bpbPJPoTsjl31WD-DuiFQS4l5hhj7Mjv7MnBzNFzkj5G76gPO2zFF4_j_X3Y7OJudx58lRSWSQPsUBSGZj_qzvmmwHVKry5RwH/s755/jurassic%20park.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="755" data-original-width="507" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNAqZuAhJyLmFg93YgbdaileJL-RoPcU3We5_C3MJda3EGeJMkWUElgbXa89txDDapooaGrXXzrzrEZVIQwPJ_IxmdT1bpbPJPoTsjl31WD-DuiFQS4l5hhj7Mjv7MnBzNFzkj5G76gPO2zFF4_j_X3Y7OJudx58lRSWSQPsUBSGZj_qzvmmwHVKry5RwH/w134-h200/jurassic%20park.jpeg" width="134" /></a></div>Jos jokin elokuva oli ilmestyessään oman sukupolveni todellinen must see -tapaus, jonka kaikki katsoivat, se oli varmastikin <b>Steven Spielbergin</b> <i>Jurassic Park</i> (1993). Televisiosta nähdyt mainosvälähdykset, lehtienpalstoilta bongatut kuvat, luetut haastattelut sekä ennen kaikkea sanomalehtien ensi-iltamainokset loivat hypeä. Tuota odotusta ei omalta kohdaltani rikkonut edes se tieto, että satuin asumaan tunnin ajomatkan päässä lähimmästä kaupungin elokuvateatterista. Onneksi synnyinseudullani oli kunnan oma elokuvateatteri, Joutsan Kino, jossa uutuuselokuvia näki aktiivisesti, vaikkakin usein huomattavalla viiveellä. Kinolla, joka on yhä monipuolisessa käytössä oleva nuorisoseurantalo, tuli nähtyä monet olennaisimmat lapsuuden elokuvateatterikokemukset (12-vuotiaasta alkaen myös Jyväskylän elokuvateatteritarjonta tuli tutuksi).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jurassic Park vyöryi massiivisella mediarummutuksella ja täytti kaikki mahdolliset odotukset. Siitä innostuttuani kirjoitin myös ensimmäisen elokuva-arvioni. Steven Spielbergistä tuli ensimmäinen elokuvaohjaaja, jonka nimen muistan painaneeni mieleen. Ensimmäinen elokuvantekijä, jonka luovan työpanoksen ymmärsin. Jurassic Park oli sensaatio maailmanlaajuisesti: sen erikoistehosteet mullistivat elokuvateknologian. Tietokone-efektein luodut tyrannosaurukset ja velociraptorit tallustelivat oikeiden näyttelijöiden rinnalla kuin jurakauden hämärästä napatut aidot hirmuliskot. Helsingin Sanomat kirjoitti elokuvan olevan "suurenmoinen sirkustemppu, jota oli pakko tuijottaa kauhun ja ihailun vallassa". Kriitikko <b>Harri Uusitorppa</b> moitti elokuvan alkua jähmeän leikilliseksi ja opettavaksi, mutta vauhtiin päästyään "hengästyttäväksi toiminnalliseksi painajaiseksi".</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">9.6.1993 maailmanensi-iltansa saanut seikkailufantasia luotiin 63 miljoonan dollarin budjetilla. Globaalisuosio kantoi maailman tuottoisimmaksi elokuvaksi yli 910 miljoonan dollarin lipputuloilla (tulos kantoi vuoteen 1998 asti, jolloin <i>Titanic</i> (1997) vyöryi valkokankaille). Myöhemmin miljardin raja on mennyt rikki uudelleenjulkaisujen myötä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomessa Jurassic Park sai ensi-iltansa 3.9.1993. Se on kerännyt alkuperäisen teatterikierroksen lisäksi 3D-uusintajulkaisun myötä viittä vaille puoli miljoonaa katsojaa (tarkalleen 499 120). Se oli ylivoimaisesti vuoden 1993 katsotuin elokuva Suomessa, jota myytiin videomarkkinoillakin 1990-luvun puoliväliin mennessä yli 100 000 kappaletta. Jurassic Park oli yksinkertaisesti kaikkialla: elokuvateatterin ja kotivideon lisäksi vaatteissa, videopeleissä, leluina ja sukupolven lävistävänä dinosaurusbuumina. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDzsC9NDDuxF6cW8kFzWWcrHdLZ5Pgw4dnGhwiQ3pMDIrrdU4PIJaDVwlEkFX3gh4RhAPB28dH-ScTa27hjBg7va2LU1OopGxCAzywpIj44yKPiH2cRZMR4sTJwA-CqADhkMoxIPKnsGAZzeCyfEZjhaVT23Ah1MAH_SNNnzCKKPKXapmZ87ET915yyEZp/s2292/Leijonakuningas.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2292" data-original-width="1320" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDzsC9NDDuxF6cW8kFzWWcrHdLZ5Pgw4dnGhwiQ3pMDIrrdU4PIJaDVwlEkFX3gh4RhAPB28dH-ScTa27hjBg7va2LU1OopGxCAzywpIj44yKPiH2cRZMR4sTJwA-CqADhkMoxIPKnsGAZzeCyfEZjhaVT23Ah1MAH_SNNnzCKKPKXapmZ87ET915yyEZp/w115-h200/Leijonakuningas.jpg" width="115" /></a></div>Michael Eisner</b> (Disneyn toimitusjohtajana vuosina 1984-2005) ja <b>Jeffrey Katzenberg</b> (Walt Disney Studiosin päällikkönä vuosina 1984-1994) loivat Disneyn renessanssiksi (1989-99) kutsutuilla elokuvillaan mallin sille, millaista amerikkalaisen kokoillan animaation tulisi olla. Menestyksekkäät kokoillan animaatiot <i>Pieni merenneito </i>(<i>The Little Mermaid</i>, 1989), <i>Kaunotar ja hirviö</i> (<i>Beauty and the Beast</i>, 1991) ja <i>Aladdin</i> (1992) toivat elokuvamusikaalin takaisin teattereihin. Disneyn renessanssi edusti mitä perinteisintä amerikkalaista suuren budjetin elokuvaa, se oli vain unohdettu koko perheen kontekstista niin pitkäksi aikaa, että <i>Leijonakuninkaan</i> (<i>The Lion King</i>, 1994) vyöryessä valkokankaille animaatiomusikaali näytti vielä huippuunsa hiotun raikkaalta ja tuoreelta ilmestykseltä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Disneyn menestyneimpiin ja rakastetuimpiin klassikkoelokuviin lukeutuva Leijonakuningas on nuoren leijonanpentu Simban kasvutarina. Löyhästi <b>William Shakespearen</b> <i>Hamletiin</i> pohjautuva tarina käsittelee ajattoman draaman keinoin vakavia teemoja kuten läheisen kuolemaa, syyllisyydentuntoa, oikeudenmukaisuutta ja menneisyyden kohtaamista. Koko perheelle sopivan elokuvan tragediaa lieventää sivuhahmojen ilotuulinen huumori ja musikaalinumerot.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Roger Allersin </b>ja <b>Rob Minkoffin</b> ohjaama 45 miljoonan dollarin arvoinen animaatioelokuva sai maailmanensi-iltansa 24.6.1994. Tähän päivään mennessä se on uudelleenjulkaisuineen tuottanut maailmanlaajuisesti liki 988 miljoonaa dollaria. Jos Jurassic Parkin kotivideomenekki oli hurjaa, pisti Leijonakuningas vielä paremmaksi. Toukokuuhun 1999 mennessä sitä oli myyty videokasettina ennätykselliset 55,7 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomeen elokuva saapui puolen vuoden viiveellä joulumarkkinoille, sillä ensi-ilta oli 2.12.1994. Leijonakuningas keräsi vuosien 1994-1995 aikana 462 058 katsojaa, jolloin se nousi Suomen virallisen katsojatilastoinnin ajan (1972-) katsotuimmaksi animaatioelokuvaksi. Elokuva julkaistiin uudelleen elokuvateattereissa 3D-versiona tammikuussa 2012, jolloin sen kokonaiskatsojamäärä nousi vielä päälle 485 000:een. Leijonakuningas pysyi Suomen katsotuimpana pitkänä animaatioelokuvana aina tammikuuhun 2020 asti, jolloin <i>Frozen II </i>(2019)<i> </i>ohitti sen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvan DVD-julkaisun ilmestyessä syksyllä 2003 Turun Sanomien Kari Salminen kirjoitti elokuvan olevan nykyanimaation kulmakivi. "Leijonakuningas on Disneyn ja koko animaatiohistorian merkittävimpiä elokuvia. Se toi ulkoiset taiteellisuuden merkit takaisin piirrettyihin. Ennen muuta se kuitenkin palautti uskon animaatioelokuvan taloudellisiin mahdollisuuksiin."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJbdb6ebQgqVvpXg61ENS_9454E7FIvNjcSStIhbPScjCe9t4750Brt6gMZBBUeYhsJ7MjlMx_CLJGydIQ5HMyMoDOVkTPFsMxbX0DuI3tl54T8RJh5x37sSsf0x8Hzjc-3xCwQWqdG_ksOfPXeCf1lVurSti8YqJXNw4U8l1Z0vs4KWSdvm-z7VPZCOri/s739/forrest%20gump.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="739" data-original-width="425" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJbdb6ebQgqVvpXg61ENS_9454E7FIvNjcSStIhbPScjCe9t4750Brt6gMZBBUeYhsJ7MjlMx_CLJGydIQ5HMyMoDOVkTPFsMxbX0DuI3tl54T8RJh5x37sSsf0x8Hzjc-3xCwQWqdG_ksOfPXeCf1lVurSti8YqJXNw4U8l1Z0vs4KWSdvm-z7VPZCOri/w115-h200/forrest%20gump.jpg" width="115" /></a></div>Winston Groomin</b> satiirisen romaanin pohjalta <b>Robert Zemeckisin</b> tunteikkaaksi elokuvaksi valmistunut <i>Forrest Gump</i> (1994) on elokuva, jota rakastetaan ja vihataan voimalla. Kriittisimmille äänille Forrest Gump on konservatiivis-sentimentaalista aivopesua, elokuvan rakastajille taas ihanan tunteellinen ja hurmaava, satumainen kasvutarina. Elokuvassa hyväsydäminen, mutta hidasälyinen Forrest (Oscar-palkittu <b>Tom Hanks</b>) tarkkailee maailmaa omintakeisella tavallaan ja sotkeutuu kuin sattumalta mukaan lukuisiin maailmanhistoriaa määrittäviin tapahtumiin. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Forrest Gump yhdisti ilmestyessään poikkeuksellisella tavalla uuden teknologian arkidraamaan ja lämminhenkiseen komediaan. Zemeckis oli osoittanut taitonsa efektiohjaajana jo <i>Paluu tulevaisuuteen</i> -trilogialla (<i>Back to the Future</i>, 1985-90) sekä hirtehiskomedialla <i>Kuolema pukee häntä</i> (<i>Death Becomes Her</i>, 1992). 55 miljoonan dollarin budjetilla Forrest Gumpista tuli valtava kaupallinen menestys, mutta sikäli myös taiteellinen onnistuminen, että elokuva voitti peräti kuusi keskeistä Oscar-palkintoa (parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, miespääosasta, sovitetusta käsikirjoituksesta, erikoistehosteista sekä leikkauksesta). Kesä- ja heinäkuun taitteessa 1994 vietetyn maailmanensi-illan jälkeen Forrest Gump tuotti maailmanlaajuisesti 687,2 miljoonaa dollaria. Suomen ensi-iltansa se sai 7.10.1994 ja liki 593 000 katsojalla se oli lopulta ylivoimaisesti vuoden 1994 katsotuin elokuva Suomessa, jättäen taakse myös Disneyn Leijonakuninkaan. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div>Elokuvan saamat kritiikit olivat jakautuneet. Helsingin Sanomien Helena Yläselle Forrest Gump oli "kuin muovikuvun alle vangittu lumisade. Kamalaa kitschiä." Elokuvan sanoma näyttäytyi Yläselle luunkovana konservatiivisuutena ("se on yhteiskunnallista anestesiaa, satiiri ilman satiiria"). Monen kriitikon osalta elokuvan kuultiin ihannoivan Yhdysvaltain lähihistoriaa imelämmin kuin julkeinkaan propaganda. Vuoden 2020 televisioesityksen yhteydessä Helsingin Sanomien <b>Arto Pajukallio</b> totesi viiden tähden arviossaan Forrest Gumpin olevan "ihastuttava elokuva, jota monet rakastavat vihata. Se on häpeämättömän sentimentaalinen ja julkean konservatiivinen, kuolemanvakavia teemoja merkityksettömiksi trivialisoiva aikuisten satu. Ei enempää, eikä vähempää. Paitsi että sen soundtrack-albumi lienee lajissaan aihepiirin tyhjentävin hittiparaati. Ja vielä tupla!". DVD-oppaan <b>Ilkka Juuso</b> toi esiin, että "historian oppikirjana tätä ei kannata lukea sen enempää kuin <i>Aku Ankkaakaan</i>, mutta yhteensattumat on kynäilty näppärästi ja hupia riittää non-stoppina alusta loppuun saakka. Tämä jos mikä on feel good -elokuva."</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrnDSGz1qgMaZkyQU_mFAE0l5E-bhWbcQOerk5XwJ87dI0enzx2OxHFGgziTkj1GvMl5iKjzRo2HwCBH9NT_NbEDBPs9tgV_XSt7yCZIK6LAnDmqSKK6chxg-w7rQNEWOgqCyFtoNidvlGdH-VRDLoEhTwKKdxUkm7E8w45ysstJc0hsd3sCe_C8GY44MZ/s726/id4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="726" data-original-width="423" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrnDSGz1qgMaZkyQU_mFAE0l5E-bhWbcQOerk5XwJ87dI0enzx2OxHFGgziTkj1GvMl5iKjzRo2HwCBH9NT_NbEDBPs9tgV_XSt7yCZIK6LAnDmqSKK6chxg-w7rQNEWOgqCyFtoNidvlGdH-VRDLoEhTwKKdxUkm7E8w45ysstJc0hsd3sCe_C8GY44MZ/w116-h200/id4.jpg" width="116" /></a></div>1990-luvun loppupuoliskolle tultaessa Hollywoodin kesäensi-illat alkoivat saapua Suomeen jo tuntuvasti lyhyemmällä viiveellä. Jos vuosikymmenen alussa puolen vuoden odotus saattoi vielä olla arkista todellisuutta, ei esimerkiksi kesän 1996 megatapausta, <b>Roland Emmerichin</b> sci-fi-spektaakkelia I<i>ndependence Day - Maailmojen sota</i> (<i>Independence Day</i>, 1996) tarvinnut odottaa kuin kolme kuukautta. Yhdysvalloissa elokuvan ensi-ilta asettui laskelmoidun tehokkaasti itsenäisyyspäivän ympärille (3.7.1996) ja Suomeen elokuva saapui koululaisten syyslomaa odotteleviin tunnelmiin 4.10.1996.</div><div><br /></div><div>75 miljoonan dollarin budjetilla tehty pastissimainen ja osin parodinenkin tieteisrymistely nettosi maailmanlaajuisesti 817,4 miljoonaa dollaria. Yhdistämällä maskuliinisen maailmanpelastustoiminnan ja muukalaisvihamielisyyden Independence Day kasvoi kunnianosoitukseksi <b>H.G Wellsin</b> <i>Maailmojen sodalle</i> (<i>The War of the Worlds</i>, 1898) ja 1950-luvun muukalaisinvaasiota kuvanneille sci-fi-elokuville (etunenässä <i>Päivä jolloin maailma seisahtui </i>(<i>The Day the Earth Stood Still</i>, 1951) postmodernilla huumorilla höystettynä. Sitä kritisoitiin patrioottisena ja yliampuvana viihdesoopana, mutta Hollywoodin tarjoaman kesäviihteen näkökulmasta se oli malliesimerkki taloudellisesti menestyksekkäästä tuotteesta. Käsikirjoittapari Roland Emmerich ja <b>Dean Devlin</b> rakensivat tarinan siten, että se toimi 1970-luvun katastrofielokuvien logiikalla sivujuonineen ja runsaine henkilöhahmoineen. Samaan aikaan Hollywoodissa alkoi todellinen katastrofielokuvien buumi: parin vuoden sisään valmistuivat mm. <i>Twister </i>(1996), <i>Daylight - paniikki tunnelissa</i> (<i>Daylight</i>, 1996), <i>Tulivuori </i>(<i>Volcano</i>, 1997), <i>Dante's Peak</i> (1997), <i>Deep Impact</i> (1998) ja <i>Armageddon</i> (1998).</div><div><br /></div><div><i>Lajien synty</i> -teoksessaan (2009) <b>Peter von Bagh</b> kirjoittaa Independence Daysta seuraavasti: "Asetelmat ovat niin yksinkertaisia, että juttu säilyy lastenleffan tasossa. Dramaturgia on välttävää sarjafilmitasoa - muuhan vain sekoittaisi elokuvan, jonka pääosassa ovat tehosteet. Niitä taas paukutetaan niin, ettei kuolemaa juurikaan näytetä, vaikka viikatemies on täydessä touhussa - tässä menee kaupunkeja. Kun voittamattomat ilmavoimat vaikuttavissa jaksoissa lähtevät liikkeelle ja elokuva alkaa todenteolla infantilisoitua, ei katsojalla ole ketään, josta hän välittäisi. Tämänkin vuoksi elokuvan yllä leijuu eräänlainen paradoksaalinen feel good -tunnelma."</div><div><br /></div><div>Paradoksaalista, patrioottista tai kliseistä: Independence Day keräsi Suomessakin päälle 430 000 katsojaa, ollen ylivoimaisesti vuoden 1996 katsotuin elokuva.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipinYEqu3kY20wCzPVGK08-qWcBu_nDaS45Zawes0L1EVdwR2sSASriJzaWdYnZa4KBu48ZvGouAf2CGCyEzjjTdK1VnvzLQmlCRVPqW6aHLgVoiQhBp-XAOmFrTgNIgaIFDf4Ov6oXZCZnqrLuXa5-JTRr52lsXDK2fpbx7iQrlSFSZrPUUCCfZShYFeH/s730/lg-release-12785-1543581672-785.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="730" data-original-width="421" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipinYEqu3kY20wCzPVGK08-qWcBu_nDaS45Zawes0L1EVdwR2sSASriJzaWdYnZa4KBu48ZvGouAf2CGCyEzjjTdK1VnvzLQmlCRVPqW6aHLgVoiQhBp-XAOmFrTgNIgaIFDf4Ov6oXZCZnqrLuXa5-JTRr52lsXDK2fpbx7iQrlSFSZrPUUCCfZShYFeH/w116-h200/lg-release-12785-1543581672-785.jpeg" width="116" /></a></div>Yksi vuosituhannen vaihteen mieleenpainuvimmista kauhudraamoista syntyi <b>M. Night Shyamalanin</b> kynästä ja ohjaksista, kun <i>Kuudes aisti</i> (<i>The Sixth Sense</i>, 1999) herätti koskettavasti henkiin mielenkiinnon yliluonnolliseen, kuolleiden mahdolliseen kontaktiin ja vaikutuksesta eläviin. Elokuvan tarinassa lastenpsykologi Malcolm Crowe (<b>Bruce Willis</b>) kohtaa yhdeksänvuotiaan pojan (Forrest Gumpissa debytoinut <b>Haley Joel Osment</b>), joka pystyy puhumaan kuolleille. Häntä auttaessaan Malcolm tajuaa, että kuolleet eivät halua satuttaa poikaa, vaan he pyytävät apua.</div><div><br /></div><div>Kauhuelokuvalle poikkeuksellisesti peräti kuudella Oscar-ehdokkuudella (mukaan lukien paras ohjaus, alkuperäiskäsikirjoitus ja elokuva) noteeratusta Kuudennesta aistista tuli valtaisa taiteellinen ja kaupallinen menestys, jonka ylistyskuoroon liittyi Helsingin Sanomien Helena Ylänenkin ylevillä sanoilla: "Kuudes aisti on upeasti rakennettu puzzle. Se on kerronnallisesti niin kimmoisa, että pienetkin mielialan ja ilmapiirin vaihtelut toimivat kuin hyvin sijoitetut ilma-aukot." Verkkolehti Film-O-Holicin <b>Kimmo Ahonen</b> kiitti ohjaaja Shyamalania erityisesti siitä, että yleisön pelottaminen ei tarkoita loputtomia shokkikohtauksia eikä tunteellisuus yletöntä siirapin valuttamista. Yleensä pienet eleet ja oikea ajoitus riittävät." Ahosen mukaan Kuudes aisti "käsittelee onnistuneesti ja koskettavasti kauhuelokuvan - tai koko elokuvahistorian - yhä suurista perusaiheista, kuoleman kohtaamista."</div><div><br /></div><div>65 miljoonan dollarin budjetilla valmistunut elokuva kotiutti liki 673 miljoonaa dollaria 6.8.1999 saadun maailmanensi-illan jälkeen. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa uuden vuosituhannen ensimmäisinä päivinä, 7.1.2000. Katsojia sille kertyi kauhuelokuvalle nostattavasti 168 803. Vuoden 2000 katsotuin elokuva Suomessa <b>Sam Mendesin</b> Oscar-marinoitu <i>American Beauty</i> (1999) päälle 333 000 silmäparilla.</div><div><br /></div><div>Ohjaaja Shyamalan on sittemmin jäänyt enemmän tai vähemmän yllätyksellisten juonikäänteidensä vangiksi, eikä ole yltänyt vuosituhannen vaihteen sankaritekoihin enää myöhemmällä urallaan. Silti hän on jollakin merkillisellä tavalla pysynyt kuitenkin kiinnostavana tekijänä, vaikka liki joka filmin jälkeen teatterista on poistunut enemmän tai vähemmän pettyneenä.</div><div><br /></div><div><b>Epilogi</b></div><div><br /></div><div>2000-luvun alkupuoliskolle tultaessa Hollywood-blockbustereiden maihinnousua ei tarvinnut enää odottaa kuukausia, puolesta vuodesta puhumattakaan. Vuosien 2002-2004 kesähiteistä niin <i>Star Wars: Episodi II - Kloonien hyökkäys</i> (<i>Star Wars: Episode II - Attack of the Clones</i>, 2002), <i>Spider-Man - hämähäkkimies</i> (<i>Spider-Man</i>, 2002), <i>The Matrix Reloaded</i> (2003) kuin <i>Harry Potter ja Azkabanin vanki </i>(<i>Harry Potter and the Prisoner of Azkaban</i>, 2004) saapuivat suomalaisille valkokankaille, jos ei päivälleen samaan aikaan kuin Yhdysvalloissa, niin tuskin paria kuukauttakaan myöhemmin. Ajat olivat muuttuneet, demokratisoituneet ja maailma oli lähentynyt digitaalisen vallankumouksen edessä.</div></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-85329064769691905142023-07-07T09:32:00.007+03:002023-07-07T09:52:19.573+03:00Jouluksi elokuvateattereissa! eli kuinka viime vuosisadan Hollywood-blockbusterit rantautuivat viiveellä Suomeen, osa 1<div style="text-align: left;">Kesä on tunnetusti Hollywoodin blockbustereiden eli isojen amerikkalaisten valtavirtaelokuvien esiinmarssin aikaa. Tänäkin kesänä katsojista taistelevat niin viides Indiana Jones (<i>Indiana Jones and the Dial of Destiny</i>), <b>Tom Cruisen </b>tähtikarismalla vuorattu<i> Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One</i>, aina odotetun <b>Christopher Nolanin</b> eeppinen <i>Oppenheimer</i> sekä <b>Greta Gerwigin</b> omaleimainen <i>Barbie</i>. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvateatterikävijä on Suomessakin jo parin vuosikymmenen ajan tottunut siihen, että Hollywoodin ryntäyselokuvat saapuvat täkäläisillekin kankaille Yhdysvaltojen ensi-illan aikoihin. Toisin oli vielä vuosituhannen vaihteessa, kun kesän 1999 suurin hype-elokuva (ja eittämättä monille lopulta myös kesän suurin pettymys) <i>Star Wars: Episodi 1 - Pimeä uhka</i> (<i>Star Wars: Episode 1 - The Phantom Menace</i>, 1999) sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa toukokuun puolivälissä ja meillä vasta 6. elokuuta. Tosin se oli silti pohjoismaiden ensiesitys, sillä IMDb:n mukaan Norjaan Episodi 1 ennätti vasta 20.8.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Entertainment Weekly julkaisi toukokuussa (2023) <a href="https://ew.com/gallery/30-best-summer-blockbusters-all-time/">listan 30 parhaimmasta kesän hittielokuvasta</a>. Aloin tutkia listaa ja pohtia, kuinka merkittävällä viiveellä kaikkien aikojen "kesähitit" ovat saapuneet tähän tuhansien järvien maahan. Aika nopeasti valkeni, että 1970-, 80- ja vielä 90-luvullakin monet isoimmat jenkkileffat saapuivat Suomen valkokankaille vasta joulumarkkinoille. Tässä ensimmäisessä osassa yhdeksän esimerkkitapausta vuosilta 1975-86 kronologisessa järjestyksessä:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggYC3PuuPQavMYGiPffQmbRyg2AhkoZMTBGeHYiNbVzfKKPEnTqHMUQQdbio7sp5mr8-Ix56HVcvrriElWdrmxxow1Le5KrPwOVkmxibw21gydo4hE_hJbJZjX6HyvztzT3iU4MJrGWK04XYS7KQZuyNzzQKK07WMQkWRvmZwYoBw3iJ_-iMNZjaRAhlb4/s741/Jaws_DVD.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="741" data-original-width="500" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggYC3PuuPQavMYGiPffQmbRyg2AhkoZMTBGeHYiNbVzfKKPEnTqHMUQQdbio7sp5mr8-Ix56HVcvrriElWdrmxxow1Le5KrPwOVkmxibw21gydo4hE_hJbJZjX6HyvztzT3iU4MJrGWK04XYS7KQZuyNzzQKK07WMQkWRvmZwYoBw3iJ_-iMNZjaRAhlb4/w135-h200/Jaws_DVD.jpg" width="135" /></a></div></b><b>Steven Spielbergin</b> läpimurtoelokuva <i>Tappajahai</i> (<i>Jaws</i>, 1975) sai Yhdysvalloissa ensi-iltansa 20. kesäkuuta 1975 ja keräsi Box Office Mojon mukaan globaalisti liki 480 miljoonan dollarin lipputulot. 9 miljoonan dollarin budjetilla tehty modernin kauhuelokuvan klassikko sai neljä Oscar-ehdokkuutta, josta pysti heltisi <b>Verna Fieldsin</b> leikkauksesta, <b>John Williamsin</b> alkuperäismusiikista ja parhaasta äänestä. Suomessa Tappajahai nähtiin ensi kerran vasta puoli vuotta myöhemmin 19.12., mutta odotus palkittiin huimalla 587 507 katsojamäärällä. Kaikkiaan Tappajahai oli Suomessa 1970-luvun neljänneksi katsotuin ulkomainen elokuva. Edelle ennättivät vain <b>Milos Formanin </b><i>Yksi lensi yli käenpesän</i> (<i>One Flew Over the Cuckoo's Nest</i>, 1975), <b>Franklin J. Schaffnerin</b> <i>Papillon </i>(1973) ja <b>Francis Ford Coppolan</b> <i>Kummisetä</i> (<i>The Godfather</i>, 1972). Ensimmäistä televisionäytöstä saikin sitten odotella peräti 14 vuotta (28.8.1989 MTV1).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAhkqhecfzrhYdcgAc-itGFX1F0n-clW2eQI3tpDjMTsZSAx44FVkX0wVT5Z5DH8AZIx-YcpQX034SAYBbsZNLLg6P9Jsi9fqyUuKLxWE45XbTTg58J6rpFFpohjLUeqEpYdCI4wu63EcVVfDKbPTColkAsSGh1wGi_bhQCGnKKzuPDeq3jUmqhYcloiY9/s1200/T%C3%A4htien_sota.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="800" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAhkqhecfzrhYdcgAc-itGFX1F0n-clW2eQI3tpDjMTsZSAx44FVkX0wVT5Z5DH8AZIx-YcpQX034SAYBbsZNLLg6P9Jsi9fqyUuKLxWE45XbTTg58J6rpFFpohjLUeqEpYdCI4wu63EcVVfDKbPTColkAsSGh1wGi_bhQCGnKKzuPDeq3jUmqhYcloiY9/w133-h200/T%C3%A4htien_sota.jpg" width="133" /></a></div>George Lucasin</b> luoman<i> </i>avaruusoopperan tuotantokronologisesti ensimmäinen elokuva <i>Tähtien sota</i> (<i>Star Wars</i> (tai myöhemmin <i>Star Wars: Episode IV - A New Hope</i>), 1977) tuli voittoisasti maailmanensi-iltaan 25.5.1977. Uskaliaalla 11 miljoonan dollarilla budjetilla se tuotti maailmanlaajuisesti pysäyttävät 775,8 miljoonaa dollaria. Suomen ensi-ilta koitti 16.12. keräten katsojia liki 400 000. Se riitti vuoden toiseksi katsotuimman ulkomaisen elokuvan mandaattiin, sillä edelle ennätti vain suomalaisten rakastama James Bond 434 618 katsojalla elokuvalle <i>007 rakastettuni </i>(<i>The Spy Who Loved Me</i>). Helsingin Sanomien pitkäaikainen elokuvakriitikko <b>Helena Ylänen </b>totesi ensi-ilta-arviossaan (17.12.1977) Tähtien sodan olevan "elokuva, jota on helppo rakastaa. Se on pidäkkeettömän poikamaisen mielikuvituksen tuote, täynnä seikkailun puhdasta riemua."</div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEy71LFLOXcHZonsbHmiXD4LrDDJPEreLPvIEe1xyWp_XoEZLOpcoYuxoIad62BHS12d97FFnD6ALx_jTVamKsHkZJaE7GDheQ15ZffBiciyUiAR8s-m3V4CQI5aBH7ZU4tyjw97OvD8bBUZ-Oo729zFElTCcGnG_gvJeujB7wAi5KhPbFvTVS-iCrJc3R/s600/delta-jengi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="409" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEy71LFLOXcHZonsbHmiXD4LrDDJPEreLPvIEe1xyWp_XoEZLOpcoYuxoIad62BHS12d97FFnD6ALx_jTVamKsHkZJaE7GDheQ15ZffBiciyUiAR8s-m3V4CQI5aBH7ZU4tyjw97OvD8bBUZ-Oo729zFElTCcGnG_gvJeujB7wAi5KhPbFvTVS-iCrJc3R/w136-h200/delta-jengi.jpg" width="136" /></a></div>John Landisin </b><i>Delta-jengi</i> (<i>National Lampoon's Animal House</i>, 1978) ylsi merkittäviin menestystekoihin lippuluukulla. <b>John Belushin</b> (1949-82) valitettavan lyhyeen valkokangastähteyteen singonnut elokuva keräsi maailmanlaajuisesti 141,6 miljoonan dollarin lipputulot kolmen miljoonan dollarin budjetilla. 28.7.1978 maailmanensi-iltansa saanut elokuva on kaikkien nuoriso- ja kohelluselokuvien siivoton isä, jossa nuoret näyttelijätähdet (Belushi, <b>Tom Hulce</b>) rikkovat kilvan hyvän maun rajoja. Rienaavan college-farssin oman ehdottoman moraali(ttomuude)n keskeisenä voimana sikailee Belushin briljantisti hahmottama Bluto. <b>Harold Ramisin</b>, <b>Douglas Kenneyn</b> ja <b>Chris Millerin </b>kynäilemä menestyselokuva muokkasi opiskelijakomedian pelisäännöt uusiksi. Suomen ensi-iltaa saatiin odotella aina huhtikuun lopulle 1979 (20.4.1979), jolloin Valtion elokuvatarkastamo lätkäisi elokuvalle K16-ikärajan. Katsojia kertyi vuoden 1979 aikana kuitenkin lähes 90 000. Vertailun vuoksi vuoden katsotuin elokuva oli <b>Spede Pasasen</b> <i>Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit </i>490 439 katsojalla.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxyLm98A9sQkX3Lerkrmt2kCJzHBt3lr6rQj36qimPtwIWlX8qzYxmOVegryRD0m9XG0EMQnH5N6SDv1hYHrtmB4c_iiXHL8Gqj_WYQH8plYPf_TlA_Gmk0nlBbV4uJNSdmE5rEqoqqUWwKImEdA3lQ9Smir3k7LvZHPRnVJSEmrg50D-PZuGewMy-ahaT/s600/kadonneen%20aarteen%20mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="419" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxyLm98A9sQkX3Lerkrmt2kCJzHBt3lr6rQj36qimPtwIWlX8qzYxmOVegryRD0m9XG0EMQnH5N6SDv1hYHrtmB4c_iiXHL8Gqj_WYQH8plYPf_TlA_Gmk0nlBbV4uJNSdmE5rEqoqqUWwKImEdA3lQ9Smir3k7LvZHPRnVJSEmrg50D-PZuGewMy-ahaT/w139-h200/kadonneen%20aarteen%20mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t.jpg" width="139" /></a></div>Steven Spielbergin <i>Kadonneen aarteen metsästäjät </i>(<i>Raiders of the Lost Ark</i>, 1981) palautti poikamaisen seikkailuelokuvan perinteen Hollywoodiin ja loi yhden unohtumattoman elokuvahahmon, Indiana Jonesin. Samalla se tuli aloittaneeksi toinen toistaan typerämpien seikkailuelokuvien ja -tv-sarjojen vyöryn tuleville vuosille, muistettavimpina <i>Vihreän timantin metsästys</i> (<i>Romancing the Stone</i>, 1984) ja <i>Kuningas Salomonin kaivokset </i>(<i>King Solomon's Mines</i>, 1985). Kadonneen aarteen metsästäjät tehtiin maltillisella 20 miljoonan dollarin budjetilla ja tuloutti 12.6.1981 saadun Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen maailmanlaajuisesti lähes 390 miljoonaa dollaria. Suomeen Indiana Jones saapui ruoskineen ja lierihattuineen jouluksi, sillä ensi-iltaa juhlittiin 18.12.1981. Katsojia riitti pitkälle vuoden 1982 keväälle ja kokonaisluvuksi saatiin 510 790, mikä nosti elokuvan lopulta 1980-luvun kolmanneksi katsotuimmaksi ulkomaiseksi elokuvaksi Suomessa. Kriitikko Helena Yläselle Kadonneen aarteen metsästäjät oli "herpautumattoman vauhdikas seikkailuelokuva, puhdasveristä eskapismia, häpeämättömän hauska, maailmankuvaltaan taantumuksellinen ja aukottoman hyvin tehty."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV8_UCmXrolH8qW-EMbpYBgeeKRs0k0_WpR8m41l8_6CTIHu3NgSL5LFz5JRtvfg0YADYklAw125LE28GKLrhqGjq3SiTJ35OPptGzYfgbgOf7x3OTQvvAzn-k0ELQWwIscLRKJyZE2A-4OfbT__XbeskqNtVIcIndCkWOga67ChOr3ax62YQth2ZUk5lc/s600/superman%20II.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="407" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV8_UCmXrolH8qW-EMbpYBgeeKRs0k0_WpR8m41l8_6CTIHu3NgSL5LFz5JRtvfg0YADYklAw125LE28GKLrhqGjq3SiTJ35OPptGzYfgbgOf7x3OTQvvAzn-k0ELQWwIscLRKJyZE2A-4OfbT__XbeskqNtVIcIndCkWOga67ChOr3ax62YQth2ZUk5lc/w136-h200/superman%20II.jpg" width="136" /></a></div>Oman aikansa suurimman supersankarielokuvan, <b>Richard Donnerin </b><i>Superman - Teräsmies </i>(<i>Superman - The Movie</i>) -elokuvan (1978) vastaanotto oli lippuluukuilla erinomainen. Vuonna 1980 valmistuneesta jatko-osasta <i>Superman II </i>tuli tuotanto- ja julkaisuhistorialtaan kimurantimpi tapaus. Jatko-osaa kuvattiin samanaikaisesti ensimmäisen viittasankarifilmin kanssa ja ohjaajana hääri Richard Donner. Riitaannuttuaan Donnerin kanssa tuottajat <b>Alexander</b> & <b>Ilya Salkind </b>siirsivät liki kokonaan kuvatun elokuvan <b>Richard Lesterin</b> ohjattavaksi, mihin osa työryhmästä reagoi kieltäytymällä tekemästä lisäkuvauksia. Superman II valmistui haasteista huolimatta ja sai ensi-iltansa mantereittain: Australiassa se nähtiin jo joulukuussa 1980, Euroopassa Isosta-Britanniasta alkaen huhtikuusta 1981, Suomessa 17.4.1981 ja Yhdysvalloissa vasta 19.6.1981. 54 miljoonan dollarin budjetilla toteutettu elokuva tuotti lipputuloja (lähteestä riippuen) joko 108 tai 190 miljoonaa dollaria. Suomessa katsojaluku jäi melko alhaiseksi, vain 63 061, mikä oli varmasti pettymys levittäjä Adams Filmille hyvin menestyneen edeltäjän (208 948 katsojaa) jäljiltä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN6EL4fEIDml-L-ajrZzpazQ801V58IBzrxHfUykGud7RZ9rD3bTFjcTMIkFf_b7fFa6YUYKQxpgvlbQ67olLde4jzvjYpiGA8cvJtPOFbGYSMwsdzOFa5lOU3ofWYUsvObQnk-pzmp7itPRuJ5EbJWbZ0FD2rympsy8ZkkTtbFsrzijqveACQ1cSkvb3k/s600/e.t..jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="411" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN6EL4fEIDml-L-ajrZzpazQ801V58IBzrxHfUykGud7RZ9rD3bTFjcTMIkFf_b7fFa6YUYKQxpgvlbQ67olLde4jzvjYpiGA8cvJtPOFbGYSMwsdzOFa5lOU3ofWYUsvObQnk-pzmp7itPRuJ5EbJWbZ0FD2rympsy8ZkkTtbFsrzijqveACQ1cSkvb3k/w137-h200/e.t..jpg" width="137" /></a></div>Avaruusolennon ja Elliott-pojan (<b>Henry Thomas</b>) ystävyyttä riipaisevan koskettavasti käsittelevä <i>E.T. - The Extra-Terrestrial</i> (1982) jatkoi Steven Spielbergin menestyselokuvien kautta. Helena Yläselle elokuva meni suoraan suoneen hauskuudellaan, helppoudellaan ja mukaansatempaavuudellaan: "kelpo opetus siitä, mikä autuus rakastettava suuren yleisön elokuva oikealla hetkellä on." Noin 10 miljoonan dollarin budjetilla valmistunut koko perheen fantasiadraama tuotti maailmanlaajuisesti 792,9 miljoonaa dollaria. Vuoteen 1983 mennessä siitä oli jo tullut kaikkien aikojen tuottoisin elokuva. Cannesin elokuvajuhlilla toukokuun lopulla 1982 maailmanensi-iltansa saanut E.T. sai Suomen ensi-iltansa vasta 17.12.1982. Menestys oli pitelemätöntä myös täällä, sillä päälle 715 000 katsojalla se oli 1980-luvun katsotuin ulkomainen elokuva. Yhdeksästä Oscar-ehdokkuudesta (mm. paras elokuva, ohjaus ja alkuperäiskäsikirjoitus) se kotiutti neljä (alkuperäismusiikista, erikoistehosteista, äänestä ja äänileikkauksesta). Elokuvan ensimmäistä televisioesitystä saatiin Suomessa odotella peräti 15 vuotta, sillä E.T. - The Extra-Terrestrial tv-debytoi TV2:lla joulupäivänä 1997. Tv-esityksen yhteydessä kriitikko <b>Mikael Fränti</b> näki sen olevan "humanistinen suuren yleisön elokuva. Se vetoaa tunteisiin ja tuo ystävyyden sanoman ristiriitaiseen nykymaailmaan."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDhJ7F5BKJo1nne5nlPrlqIbPo7SyiOoIT00Eu2W8fPdk7sdyiQziA0o8c9n3dneXG2v25-7YHBhvvjhaubaeKpTT627AqJf3BGaVeW8rSyG5xKMRVfcd_9ZPXab8aqs8lu4sqBbX5W7pHooQrJWnVTB4kSazhameyNtDlyRZHleFhf2sY4DLl0h2ZmKOz/s600/ghostbusters.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="420" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDhJ7F5BKJo1nne5nlPrlqIbPo7SyiOoIT00Eu2W8fPdk7sdyiQziA0o8c9n3dneXG2v25-7YHBhvvjhaubaeKpTT627AqJf3BGaVeW8rSyG5xKMRVfcd_9ZPXab8aqs8lu4sqBbX5W7pHooQrJWnVTB4kSazhameyNtDlyRZHleFhf2sY4DLl0h2ZmKOz/w140-h200/ghostbusters.jpg" width="140" /></a></div>Ivan Reitmanin </b>ohjaamasta ja Harold Ramisin yhdessä <b>Dan Aykroydin </b>kanssa käsikirjoittamasta <i>Ghostbustersista</i> (<i>Ghostbusters - haamujengi</i>, 1984) tuli yksi kasarin suurimmista populaarikulttuuri-ilmiöistä. Yliluonnollisessa komediassa yhdistettiin virkistävällä tavalla suulas verbaalikomiikka kevyeen kauhufantasiaan ja lopputuloksena oli sukupolviklassikko, jonka maineen sinetöi hittilistat valloittanut teemabiisi, <b>Ray Parker Juniorin </b><i>Ghostbusters</i>. Noin 30 miljoonan dollarin budjetilla Ghostbusters tuotti päälle 295 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Kesäkuisen maailmanensi-illan (8.6.1984) jälkeen elokuva rantautui Suomeen 14.12.1984. Katsojia kertyi 239 589. <b>Bill Murrayn</b> johtaman haamujengin tarina jatkui vielä kelvollisessa jatko-osassa <i>Ghostbusters II - haamujengi II</i> (<i>Ghostbusters II</i>, 1989), jonka edeltäjänsä tavoin kirjoittivat Ramis ja Aykroyd. 2010-luvulta alkaen franchise on elvytetty uusien rebootien myötä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGzk7g2bdNb6gJ27vZPbqTl4FYKxrbx5856noLdThl9wKkicwQj8iYShzHJtYqY6H-vt0MdmI7PFnQZjh2egKaAcHP_gKvXz5t6GXoa48YdrVROkfeJeXx7lT8WPhd5DbNpoVUqEcW6DSqIrPgOlKym2uhXxZyt85lcFt2DqRLz0mXIlerdu0kE_2JHtGN/s600/paluu%20tulevaisuuteen.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="419" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGzk7g2bdNb6gJ27vZPbqTl4FYKxrbx5856noLdThl9wKkicwQj8iYShzHJtYqY6H-vt0MdmI7PFnQZjh2egKaAcHP_gKvXz5t6GXoa48YdrVROkfeJeXx7lT8WPhd5DbNpoVUqEcW6DSqIrPgOlKym2uhXxZyt85lcFt2DqRLz0mXIlerdu0kE_2JHtGN/w139-h200/paluu%20tulevaisuuteen.jpg" width="139" /></a></div>Rakastettu ja syystä aikalaisklassikoksi noussut <i>Paluu tulevaisuuteen </i>(<i>Back to the Future</i>, 1985) on Hollywood-viihdettä par excellence. <b>Robert Zemeckisin </b>ohjauksessa <b>Bob Galen </b>kekseliäs alkuperäistarina sai lennokkuuden, mikä on siivittänyt elokuvaa pysyvästi sukupolvelta toiselle. Elokuvan tarinassa Marty McFly (<b>Michael J. Fox</b>) ajaa DeLoreaniin rakennetulla aikakoneella vuodesta 1985 vuoteen 1955. Siellä hänelle tulee sattumusten kautta hoppu saada tulevat vanhempansa rakastumaan toisiinsa. Komediaa ja science fictionia yhdistänyt Paluu tulevaisuuteen oli välitön hitti ilmestyessään ja palkittiin erikoistehosteistaan Oscarilla. 19 miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 388,8 miljoonaa dollaria. Yhdysvaltojen ensi-illan (3.7.1985) jälkeen Paluu tulevaisuuteen saatiin kotimaan kamaralle vihdoin 20.12.1985. Katsojia kertyi liki 290 000. Vuoden 1985 tuottoisimmaksi elokuvaksi ampaissut elokuva poiki sittemmin vielä kaksi onnistunutta jatko-osaa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><b>Tony Scott </b>oli viihteen monitaituri ja kiihkeän Hollywood-estetiikan ammattilainen, joka eurooppalaisista juuristaan huolimatta onnistui lyömään itsensä läpi amerikkalaisen valtavirtaelokuvan parissa. Nuorena taidemaalarin urasta haaveillut Scott siirtyi elokuvan pariin ohjaajaveljensä <b>Ridley Scottin</b> kannustamana. Ohjattuaan 1960- ja 70-luvuilla lyhytelokuvia ja mainosfilmejä siirtyi Scott pitkän elokuvan puolelle ohjaajan läpimurtovuosikymmenellä,1980-luvulla. Ensimmäinen laajaa huomiota saanut <i>Verenjano</i> (<i>The Hunger</i>, 1983) oli tyylitelty, visuaalisesti komea kauhudraama, jossa Scott popularisoi goottikuvastoa <b>Bauhausin </b>musiikilla ja <b>David Bowien</b> äkisti ikääntyvän vampyyrin hahmolla. </div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgix5135AiJqrlG5pKRYqGcIVEfBqTs7mwLmKpfOh1SranRvqvs9nMChoqSlS_wGAiCkjbGbTeQeGMt-wdrzzFYpz4R_KvwsUQ2yUaLxp9mbSXpYK-AMrcmFCY_AIqcZZgwDGoF2pm5oF2vtAoDHodKy5FzYBoy3kaE_Qd_vjk27dBrqE_qYFDjSHOmYIO-/s517/Top_Gun_Movie.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="517" data-original-width="354" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgix5135AiJqrlG5pKRYqGcIVEfBqTs7mwLmKpfOh1SranRvqvs9nMChoqSlS_wGAiCkjbGbTeQeGMt-wdrzzFYpz4R_KvwsUQ2yUaLxp9mbSXpYK-AMrcmFCY_AIqcZZgwDGoF2pm5oF2vtAoDHodKy5FzYBoy3kaE_Qd_vjk27dBrqE_qYFDjSHOmYIO-/w137-h200/Top_Gun_Movie.jpg" width="137" /></a></div>Kaupallinen menestystarina alkoi kuitenkin Tom Cruisen megatähdeksi singonneella <i>Top Gunilla</i> (<i>Top Gun - lentäjistä parhaat</i>, 1986), josta kehkeytyi ikoninen kasarin pullisteleva viihde-elokuva. Top Gunin tekijät saivat kalustoa ja rahaa Yhdysvaltojen sotavoimilta, minkä lisäksi armeijan työntekijät osallistuivat sen käsikirjoituksen tekoon. 15 miljoonan dollarin budjetilla valmistunut elokuva tuotti maailmanlaajuisesti häkellyttävät 353 miljoonaa dollaria. Elokuvan macholle sotaintoilulle alttiit mieskatsojat olivat niin halukkaita liittymään ilmavoimiin, että Yhdysvaltain armeija pystytti värväytymiskoppeja teattereiden yhteyteen. Samalla Cruisen esittämän Maverickin käyttämien Ray-Ban-aurinkolasien myynti lähti rakettimaiseen nousuun.</div><div><br /></div><div>Top Gun saapui Suomeen lopulta hämmästyttävän nopeasti, sillä 16.5.1986 juhlitun Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen Cruise ja kumppanit nähtiin härmässä jo koulujen kesäloman aikaan, 1.8.1986. Katsojia se kerrytti 253 845. Koronapandemian jälkeen ilmestynyt jatko-osa päihitti edeltäjänsä selvin numeroin, sillä <i>Top Gun: Maverick</i> (2022) keräsi hulppeat 438 470 katsojaa.</div><div><br /></div><div>Jatkoa seuraa vuosilta 1991-2000...</div></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-36344487074930946922023-06-12T10:42:00.002+03:002023-06-12T11:13:31.179+03:00Tallennehautojan näkökulmia kotimaisiin julkaisuihin<div style="text-align: left;">Ajatelkaapa tilanne, jossa saadaksenne suomalaisen elokuvan tallenteena hyllyynne joudutte kääntymään keskieurooppalaisten tai brittiläisen levittäjän pakeille. Eikö kuulostakin absurdilta? Jos joku olisi parikymmentä vuotta sitten sanonut minulle, että ostaaksesi suomalaisen elokuvan optisena mediana joudut asioimaan ulkomaisen tallennelevittäjän kanssa, ajatus olisi tuntunut täysin hullunkuriselta! </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRLvkfkS3KFqXXEMs7a6ZdA7zP2oBH0NfxKLVT3SKlkQb_HOf7-XuCKMbTIrY06TcynvL8xsv-9GaZngOEtyWrfMKXSL2NXVPhkzTensGB3ZvOd7OlT__p6B8xAt95t8b03-1KKhv_AVai6WsN9FO_iAvHDgXhcSI5VkbSgaCGKW-XQlwVflkCVnPJcA/s1200/Hatching-962235053-large.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="839" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRLvkfkS3KFqXXEMs7a6ZdA7zP2oBH0NfxKLVT3SKlkQb_HOf7-XuCKMbTIrY06TcynvL8xsv-9GaZngOEtyWrfMKXSL2NXVPhkzTensGB3ZvOd7OlT__p6B8xAt95t8b03-1KKhv_AVai6WsN9FO_iAvHDgXhcSI5VkbSgaCGKW-XQlwVflkCVnPJcA/s320/Hatching-962235053-large.jpg" width="224" /></a></div>Vaan ajat ne ovat a-muuttuvaiset, ja niin vain nähdäkseen mm. <b>Hanna Bergholmin</b> <i>Pahanhautojan</i> (2022) teräväpiirtotallenteena jouduin tilaamaan sen Saksasta. Tätä kirjoittaessa Pahanhautoja, tuo suomalaisen uuden genre-elokuvan lippulaiva, on ilmestynyt blu-ray-tallenteena Yhdysvalloissa (IFC Films), Ranskassa (levitysnimellä <i>Egō</i>, The Jokers), Saksassa (Capelight Pictures / Al!ve) sekä Isossa-Britanniassa (Picture House Entertainment). </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yhdysvaltalainen tallennejulkaisu (joka on toki aluelukittu) on siitäkin kiinnostava, että sen extramateriaaleihinkin on panostettu: mukana on making of -aineistoa SFX-tehosteiden tekemisestä sekä elokuvan keskeisimpien tekijöiden haastatteluja. Saksassa Pahanhautojasta julkaistiin perussinisädelevyn lisäksi myös digibook-laitos pienen kirjasen kera. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvan kotimaassa, Suomessa, ei saada edes karvalakki-DVD:tä. Perusteluna on luonnollisesti se, että fyysiselle tallenteelle ei ole markkinoita (elokuva keräsi Nordisk Filmin valkokangaslevityksessä vain päälle 14 000 katsojaa). Levittäjän viesti on ollut yksiselitteinen: katso suoratoistoa tai ole ilman. Huomaamatta jää, että täkäläiset elokuvakeräilijät olisivat olleet lompakko auki hamuamassa julkaisua itselleen. Tiedän näin ollen monia, jotka ovat Pahanhautojansa hankkineet "vierailta vesiltä".</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Keskusteltuani Cannesin elokuvajuhlilla ohjaaja Bergholmin kanssa tilanteesta, ei jäänyt epäselvyyttä siitä, että tekijä itsekin harmittelee suomalaisittain hämmentävää tilannetta. Nimenomaan genre-elokuvilla (kauhu, fantasia, sci-fi) riittää vielä tuntuvasti kysyntää tallennejulkaisuina. Pahanhautojan lisäksi ilman kotimaista julkaisua jäi genrepuolelta myös <b>Taneli Mustosen</b> kauhuelokuva <i>The Twin - paha kaksonen</i> (2022), joka on julkaistu yhdysvaltalaisena, saksalaisena ja peräti australialaisena blu-ray-tallenteena. Suomessa vähäiselle huomiolle jääneeseen The Twiniin on myyty maailmalla yli miljoona elokuvateatterilippua. Tärkeitä levitysmaita ovat olleet Meksiko, Argentiina, Chile ja Italia.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Viime vuodesta alkaen Nordisk Film on lakannut julkaisemasta teatterilevittämiään suomalaisia elokuvia DVD- tai blu-ray-julkaisuina (itse asiassa tilanne ei näytä sen ruusuisemmalta ulkomaisen elokuvankaan suhteen). Tallennejulkaisua ei nähty myöskään merkittävimmät Jussi-palkinnot rohmunneesta <b>Alli Haapasalon</b> <i>Tytöt tytöt tytöt</i> -elokuvasta (2022). Linjaus ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, sillä viime vuoden elokuvateatteriensi-illoista esimerkiksi koko perheen elokuva <i>Risto Räppääjä ja villi kone </i>(2022) ja toisaalta varttuneemman maaseutuyleisön suosikki <i>Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä</i> (2022) ovat ilmestyneet (tai ilmestymässä) DVD:nä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jos katsellaan pari vuotta taaksepäin, niin vielä vuosina 2021 ja 2022 DVD-julkaisun saivat <b>Johanna Vuoksenmaan </b>komedia <i>70 on vain numero</i> (2020) ja blu-ray -julkaisun myös <b>Marko Röhrin</b> luontoelokuva <i>Tunturin tarina </i>(2020), <b>Renny Harlinin</b> laivasikailu <i>Luokkakokous 3: Sinkkuristeily</i> (2021) sekä päihteisen urheilijan henkilökuva <i>Karalahti </i>(2020). Voisi vaikuttaa siltä, että Nordisk Filmin levittäminä blu-ray-jakelu on loppunut totaalisesti vuoteen 2022. Vaan näinkään ei ole, sillä <b>Jalmari Helanderin</b> toimintarymistely <i>Sisu </i>(2022) ilmestyy kuitenkin kotimaisena blu-ray-tallenteena heinäkuun puolivälissä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomen elokuvasäätiön markkinointi- ja levitystuki on mahdollistanut tallennejulkaisutoiminnan viime vuosina, mutta päätösvalta elokuvateatterilevityksen ulkopuolisista levittämismuodoista on ammattimaisella levittäjällä. Säätiön tuki on tarkoitettu vain teatterilevityksen saaneille/saaville ensi-iltaelokuville. Tukea ei myönnetä enää pelkästään tallennelevitykseen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvasäätiön tuoreen tilastojulkaisun mukaan viime vuoden myydyimmäksi DVD-julkaisuksi ostettiin SF:n levittämä <i>007 No Time to Die</i> (2021), joka meni kaupaksi liki 9000 kappaleen verran. Toisella sijalle ylsi noin 3000 fyysisen kappaleen myynnillä (myöskin SF:n levittämä) <i>Spider-Man: No Way Home</i> (2021). TOP 20 -listalle sijoittui kaksi kotimaista elokuvaa (molemmat Nordiskin julkaisuja): noin 1500 kappaleen myynnillä Luokkakokous 3: Sinkkuristeily ja Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä noin 1400 kopiolla. Vertailun vuoksi kymmenen vuotta aiemmin (2012) listan ykkössijan nappasi <i>Risto Räppääjä ja viileä Venla</i> (2012) liki 118 000 kappaleen volyymillä! Ja jos loikataan 15 vuotta taaksepäin (2008) myydyintä kiekkoa (<i>Mamma Mia!</i>, 2008) sai huoletta kaupitella päälle 150 000 kappaletta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvIwnH25_jG8NWMBVPRc2nH4J5wkve5fceP5AWFkVcwC5eAFaH8dCN1fwQ2dZRGrEpu0t2OEFMSg_Es-uAogbGXRd8Ph9zvT4IZXT2W3KnqqhD9XAY9dkMCQmIfKkM-ds3H7fbJaByFxg3QA_2dPnPw9uX4bDXVUfbIfTpZJtoO0Me51Wo-_McsouViQ/s711/NoTimeToDie_juliste.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="711" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvIwnH25_jG8NWMBVPRc2nH4J5wkve5fceP5AWFkVcwC5eAFaH8dCN1fwQ2dZRGrEpu0t2OEFMSg_Es-uAogbGXRd8Ph9zvT4IZXT2W3KnqqhD9XAY9dkMCQmIfKkM-ds3H7fbJaByFxg3QA_2dPnPw9uX4bDXVUfbIfTpZJtoO0Me51Wo-_McsouViQ/s320/NoTimeToDie_juliste.jpg" width="216" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Cary Joji Fukunagan ohjaama 007 No Time to Die (2021) keräsi Suomessa koronapandemian keskellä elokuvateattereihin liki 634 000 katsojaa. Tallenneformaattina (DVD, blu-ray & 4K UHD) se on myynyt noin 27 000 kappaletta. </i></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Blu-ray- ja 4K UHD -julkaisuissa vuoden myydyimpään titteliin ylsi vähemmän yllättäen myös suomalaisten rakastama James Bond, sillä 007 No Time to Die meni kaupaksi liki 18 000 kappaleen verran. TOP 20 -listalle ei yltänyt yhtään kotimaista nimikettä, mikä ei suoranaisesti ole ihme, koska julkaisujen määrät alkavat olla jo olemattoman pieniä. Vuonna 2012 <i>Yön ritarin paluu </i>(<i>The Dark Knight Rises</i>, 2012) meni kaupaksi noin 31 000 kappaleen verran.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Isompien levittäjien keskittyessä suoratoistoon ja digivuokraamoihin piskuista kulttuuritoimintaa harjoittaa mm. porvoolainen <a href="https://suomalainenelokuvakauppa.fi/">Elokuvapalvelu J. Suomalainen Oy</a>, joka on tällä vuosikymmenellä ottanut enenevissä määrin tallennelevitystä hoidettavakseen. Yhtiö on julkaissut kunnialliset blu-ray-julkaisut esimerkiksi <b>J-P Valkeapään</b> törkyisestä rikoskomediasta <i>Hetki lyö</i> (2022), <b>Mikko Myllylahden</b> Cannes-palkitusta <i>Metsurin tarinasta </i>(2022) sekä <b>Anna Erikssonin</b> kohahduttavista taide-elokuvista <i>M</i> (2018) ja <i>W</i> (2022). Elokuvapalvelu J. Suomalainen Oy mahdollistaa yhä myös kirjastotallennejakelun, mikä nimenomaan on ollut matalan kynnyksen av-kulttuurin edistämistä. Jokainen kirjastokortin haltija on voinut lainata vuosikymmenien ajan suomenkielisin tekstein varustetut DVD-, blu-ray- ja joissakin kirjastoissa jopa 4K UHD -julkaisut lähilainaamosta. Nordic Content Distribution Oy:n Kirjastokino-suoratoistopalvelu kattaa vain osan suomalaisista kirjastoverkoista, esim. Keski-Suomi ja pääkaupunkiseutu eivät ole mukana.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx6_Q7C8MyMB3rrn9zkjjvFD3t8Le5SOptOwNHHxrHxLHX5wyWjteRmzv6iV5mDgyTJcPSGYkI3-8nuRTpWl1su4JZjWXfwh2hbI_c870lNFTU7MQlHN-FxTB88c2Fv2QHIM4MNwxktb2PjO6rTpqjcWo1VeOX_N7mhr4nvqdTG_h3w4uAYB9O4_b9qg/s1200/elonet_elokuva_117759.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="794" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx6_Q7C8MyMB3rrn9zkjjvFD3t8Le5SOptOwNHHxrHxLHX5wyWjteRmzv6iV5mDgyTJcPSGYkI3-8nuRTpWl1su4JZjWXfwh2hbI_c870lNFTU7MQlHN-FxTB88c2Fv2QHIM4MNwxktb2PjO6rTpqjcWo1VeOX_N7mhr4nvqdTG_h3w4uAYB9O4_b9qg/w213-h320/elonet_elokuva_117759.jpg" width="213" /></a></div>Täysin oman lukunsa suomalaisten elokuvien tallennejulkaisuissa muodostaa vanhojen elokuvien ulkomaiset restaurointijulkaisut. <b>Risto Jarvan</b> tulevaisuusvisio <i>Ruusujen aika</i> (1969) ilmestyi hiljattain Yhdysvalloissa blu-ray-julkaisuna. Kultti- ja roskaelokuvien levittämiseen erikoistunut Vinegar Syndrome ja Deaf Crocodile Films julkaisivat <a href="https://vinegarsyndrome.com/products/time-of-roses">Ruusujen ajan</a> rajoitetun 2000 kappaleen erän. Elokuvan huolella toimitettu blu-ray sisältää elokuvan tuoreen 4K-restauroidun version, jota ei ole tietääkseni Suomessa esitetty vielä lainkaan. Negatiivi skannattiin Suomessa Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa, mutta muu restaurointityö tehtiin Yhdysvalloissa Deaf Crocodile Filmsin toimesta. Blu-rayn muhkeissa lisämateriaaleissa on mukana yksi poistettu kohtaus, elokuvasta pois jäänyt <b>Otto Donnerin</b> esittämä <i>Pääskytorni</i>-laulu ja traileri, elokuvahistorioitsija <b>Olaf Möllerin</b> kommenttiraita, <b>Antti Peipon</b> tv-dokumentti <i>Risto Jarva, työtoverini</i> (1984), Jarvan ohjaamat lyhytelokuvat <i>Pakasteet</i> (1969) ja <i>Tietokoneet palvelevat </i>(1968), Risto Jarva -seuran puheenjohtaja, elokuvantekijä <b>Ville Suhosen</b> essee sekä uudelleen englanniksi käännettyinä Jarvan omia kirjoituksia. Ruusujen aika on tällä viikolla nähtävissä valkokankaalta Sodankylän elokuvajuhlilla, mutta se esitetään "keskiyön auringon festivaalin" tradition mukaisesti 35 mm -filmikopiolta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vinegar Syndromen katalogissa on ollut aikaisemmin vain yksi Suomi-liitännäinen elokuva, <b>Aleksandr Ptushkon </b>ohjaama kunnianhimoinen fantasiaelokuva <i><a href="https://vinegarsyndrome.com/products/sampo-deaf-crocodile?_pos=1&_psq=sampo&_ss=e&_v=1.0">Sampo</a> </i>(1959), joka valmistui suomalaisten ja neuvostoliittolaisten yhteistyönä, Mosfilmin ja Suomi-Filmin tuotantona. Suomen kansalliseepokseen, <i>Kalevalaan</i>, löyhästi perustuvan elokuvan pääosassa nähtiin Väinämöisenä Suomen Kansallisteatterin näyttelijä <b>Urho Somersalmi</b>. Suomeksi puhutun elokuvan 2000 kappaleen rajattu blu-ray-painos on myyty loppuun.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Rauni Mollbergin</b> naturalistisen elokuvan merkkiteos <i>Maa on syntinen laulu</i> (1973) ilmestyi touko-kesäkuun vaihteessa blu-ray- ja DVD-tallenteina Saksassa Bildstörung-nimisen levittäjän toimesta. Samainen levittäjä on julkaissut saksalaisille markkinoille mm. <b>Elem Klimovin</b> vavisuttavan sodanvastaisen draaman <i>Tule ja katso</i> (<i>Idi i smotri</i>, 1985) sekä <b>Alejandro Jodorowskyn </b>surrealistisen avantgarde-westernin <i>El Topo</i> (1970). <a href="https://www.bildstoerung.tv/blog/filme/die-erde-ist-ein-suendiges-lied/">Bildstörungin Maa on syntinen laulu -julkaisu</a> pohjautuu Suomen elokuvasäätiön tukemaan 4K-restaurointiin, jota ei (sitäkään) ole nähty Suomessa elokuvateatterissa, tallenteena tai televisioesityksissä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tänä vuonna puolen vuosikymmenen ikäiseksi varttuva elokuva kuvaa sotien jälkeistä Lappia nuoren Martan (<b>Maritta Viitamäki</b>) kohtalon kautta. Saksalaiseen tallennejulkaisuun on panostettu: mukana tulee elokuvan kuvanneen <b>Kari Sohlbergin</b> ja apulaisohjaajana/käsikirjoittajana toimineen <b>Pirjo Honkasalon </b>kommenttiraita, päänäyttelijä Maritta Viitamäen ja tuotantopäällikkö <b>Seppo Heinosen</b> haastattelut, Olaf Möllerin syväluotaava essee sekä vieläpä bonuselokuva, <b>Veikko Aaltosen</b> <i>Dinosaurus</i> (2021), dokumentaarinen muotokuva Mollbergista.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzfjfAL7ZIqBuOf4rrjFpfQb71exPd4O5mFNmamfCXguhpR-5xK4oT-Kqt8YjPtYiDQdwMtZ4yI2frgXuT7ux0ZCDvVwolE14TCJmStC6cn2kvGOSkhkoDCaBSU7v4n9O6frd0CD5hqX0MweDJv0vDWDT-Zrep0HZxtlRgV-Da80tvarlVgyl6BzC45g/s757/syntinenlaulubd.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="757" data-original-width="550" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzfjfAL7ZIqBuOf4rrjFpfQb71exPd4O5mFNmamfCXguhpR-5xK4oT-Kqt8YjPtYiDQdwMtZ4yI2frgXuT7ux0ZCDvVwolE14TCJmStC6cn2kvGOSkhkoDCaBSU7v4n9O6frd0CD5hqX0MweDJv0vDWDT-Zrep0HZxtlRgV-Da80tvarlVgyl6BzC45g/s320/syntinenlaulubd.jpg" width="232" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Die Erde ist ein sündiges Lied (Rauni Mollberg, 1973)</i></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sarjassaan poikkeuksellinen ja uraauurtava restaurointi on tehty myös <b>Mikko Niskasen</b> magnum opukselle, <i>Kahdeksan surmanluotia </i>(1972), jonka takana olivat <b>Martin Scorsesen</b> The Film Foundation, Fondazione Cineteca di Bologna, Yleisradio Oy ja koko idean sinnikkään isän, <b>Peter von Baghin </b>(1943-2014) arvokkaalla mandaatilla toiminut Fiction Finland ry. Poikkeuksellisen hankkeesta teki se, että Niskasen pitkästä suurteoksesta (316 min) tehtiin ensiluokkainen restaurointi sekä 35 mm -filmille että digitaaliseksi esityskopioksi. Uraauurtava hanke oli taas siten, että Kahdeksan surmanluotia oli ensimmäinen pohjoismainen nimike, joka päätyi <a href="https://www.film-foundation.org/world-cinema?sortBy=title&sortOrder=1&page=2">World Cinema Projectin</a> osaksi. Seikka, joka ei tuntunut valitettavasti kiinnostavan Suomen päämedioita (Helsingin Sanomat, Yle) nimeksikään. Pitkän linjan laatulevittäjä Criterion on listannut Surmanluotien blu-ray-tallenteen julkaisuohjelmaansa, mutta ilmestymisajankohta on toistaiseksi avoin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vaan onko suomalaisia elokuvia tarjolla 4K Ultra HD -formaatissa? Kyllä on, mutta ei täällä murheellisten laulujen maassa. Saksassa on julkaistu 4K UHD -kiekko <b>Aku Louhimiehen</b> epäonnisesta action-viihdykkeestä <i>Omerta</i> (nimellä <i>Operation Omerta</i>) (2021) ja ilmeisesti samana päivänä (13.7.) Nordisk Filmin Suomi-julkaisun kanssa näkee päivänvalonsa yhdysvaltalaisena ultrateräväpiirtona Jalmari Helanderin Sisu, joka on tuottanut kesäkuun alkuun mennessä Box Office Mojon mukaan jo yli 11 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Helanderin ultraväkivaltaisesta Lapin sota -fantasiasta on tullut Yhdysvalloissa kaikkien aikojen katsotuin elokuva, jonka päätuottajamaa on Suomi. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vähemmästäkin on torille kokoonnuttu.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTDRanPLKtgXjoWaPD0u4IAuEHZ1XQ15S79wd_TwKyzIk2h9rYFlTC81KCqKOQ983JvZxJObkM4SOReYoVylF9GaHQx30vUGPjOtBulRaakvFm85xhYOPcAM7SHg7L9E7_qhPiDHLILOSi3_2_prR9dzwlLV3xCNPE_tU1gdqSHlCujsQ8Y-DcOUP6Vw/s1100/sisu-2022-4k-uhd.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1100" data-original-width="875" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTDRanPLKtgXjoWaPD0u4IAuEHZ1XQ15S79wd_TwKyzIk2h9rYFlTC81KCqKOQ983JvZxJObkM4SOReYoVylF9GaHQx30vUGPjOtBulRaakvFm85xhYOPcAM7SHg7L9E7_qhPiDHLILOSi3_2_prR9dzwlLV3xCNPE_tU1gdqSHlCujsQ8Y-DcOUP6Vw/s320/sisu-2022-4k-uhd.jpg" width="255" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>"Narratively lean as it is deliriously gory, Sisu is an inspired pastiche that gives bloody satisfaction to action aficionados." -Rotten Tomatoes</i></td></tr></tbody></table></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-38673973289542212692023-06-05T14:36:00.003+03:002023-06-05T14:36:51.146+03:00Sivuosien naiset, osa 5: Sanna-Kaisa Palo<div style="text-align: left;">Sivuosat ovat suomalaisen elokuvan suola. Mieleenpainuvia sivuosasuorituksia on kotimaisen elokuvan historia pullollaan. Tässä artikkelisarjassa esittelen viisi itselleni tärkeätä (sivuosa)näyttelijää. Sarja on jatkoa vuonna kymmenen vuotta sitten ilmestyneelle <a href="http://tihkusade.blogspot.com/2013/07/sivuosien-miehet-osa-5-vesa-vierikko.html">Sivuosien miehille</a>.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="font-weight: bold; text-align: left;">Osa 5/5 Sanna-Kaisa Palo</div><div style="font-weight: bold; text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh89W7YxofHudy-Ea0aVIBsfbhz6Exe1SQVKkEswyFpNLDiUgdUeZByzJEtbJ5--vItOXogtgYgyaf8n1QZO_rvoOYaTltDx_es7TyQ-_W-K3SEH6Q_7E9hU0gprLEl1nD16o44bJ8wD_vCOX-azxc91ERvUzvOs5z6LviIybqB-m3zPIXPciDj_edN7Q/s235/sanna%20kaisa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="235" data-original-width="235" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh89W7YxofHudy-Ea0aVIBsfbhz6Exe1SQVKkEswyFpNLDiUgdUeZByzJEtbJ5--vItOXogtgYgyaf8n1QZO_rvoOYaTltDx_es7TyQ-_W-K3SEH6Q_7E9hU0gprLEl1nD16o44bJ8wD_vCOX-azxc91ERvUzvOs5z6LviIybqB-m3zPIXPciDj_edN7Q/s1600/sanna%20kaisa.jpg" width="235" /></a></div>Näyttelijä <b>Sanna-Kaisa Palo</b> syntyi Hämeenlinnassa 25. heinäkuuta 1960 legendaariseen näyttelijäsukuun. Palon vanhemmat olivat <b>Ritva Valkama</b> (1932-2020) ja <b>Pertti Palo</b> (1934-2010). Molempien vanhempiensa puolelta Palo on vieläpä kolmannen polven näyttelijä, sillä hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat <b>Tauno Palo</b> (1908-82) ja <b>Sylvi Sakki </b>(1911-87), ja äidinpuoleiset isovanhemmat <b>Reino Valkama</b> (1906-62) ja <b>Irja Nissinen </b>(1904-78). "Perintönä näytteleminen" tuntui Sanna-Kaisan isän, Pertti Palon kohtalolta Tauno Suuren jalanjäljissä. Sanna-Kaisan näyttelijänlahjat periytyivätkin vahvasti verenperintönä, vaikka nuorempana hän haaveilikin muista ammateista. Ennen näyttelijäntyönoppia Palon haaveissa siinsivät liikunnanopettajan tai fysioterapeutin ammatti.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vuodet 1980-84 Palo opiskeli Teatterikorkeakoulussa, jossa ensimmäisinä opiskeluvuosina (1980-82) rehtorina toimi <b>Eero Melasniemi</b> ja näyttelijätyön professorina (1981-88) ristiriitaisessa maineessa oleva <b>Jouko Turkka</b>. Palon viimeisten kahden opiskeluvuoden aikana Turkan rooli vahvistui entisestään, kun hän toimi Teatterikorkeakoulun rehtorina vuodet 1982-85. Turkka korosti opetuksessaan voimakkaan fyysisen ilmaisun merkitystä ja painotti varhaisia venäläisiä näyttelemismetodeja sekä myöhempää <b>Konstantin Stanislavskin</b> ja <b>Vsevolod Meyerholdin</b> psykofyysistä menetelmää. Rajut fyysiset metodit nujersivat herkimpiä opiskelijoita peruuttamattomasti.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div>Opiskeluvuosien loppuvaiheissa Palo nähtiin aikansa suurimmassa kohunäytelmässä, <b>Jussi Parviaisen</b> kirjoittamassa näytelmässä <i>Jumalan rakastaja</i>, joka kantaesitettiin Ryhmäteatterissa talvella 1984. <b>Arto af Hällströmin</b> ohjaaman näytelmän pääosassa nähtiin äärimmilleen itsensä treenannut <b>Kari Väänänen </b>ja Sanna-Kaisa Palo esitti näytelmässä Kirstiä. Katsojia kulttinäytelmälle kertyi liki 10 000, mikä käytännössä tarkoitti 48 loppuunmyytyä esitystä.</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixYHTcTCIehInx0e1P1u99ZYmWN4LVCgtVkdXKJPaJPSQ984PsBwpRme40OREKpvMPz5az3tstijHfzpAluCholW4_Ywv4GEd3nBUfUd9XrDt2Wp0xggoscAWfjlNnfAy34K5ILcNe0E7Y2HKs-TKkTvqg3HPWuUtHTYKqjy4NFd5vt8cd_EH_qdOYgw/s839/Nimet%C3%B6n.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="839" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixYHTcTCIehInx0e1P1u99ZYmWN4LVCgtVkdXKJPaJPSQ984PsBwpRme40OREKpvMPz5az3tstijHfzpAluCholW4_Ywv4GEd3nBUfUd9XrDt2Wp0xggoscAWfjlNnfAy34K5ILcNe0E7Y2HKs-TKkTvqg3HPWuUtHTYKqjy4NFd5vt8cd_EH_qdOYgw/s320/Nimet%C3%B6n.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sanna-Kaisa Palo Kultainen Venla -gaalassa 2019. Hän nouti gaalassa äitinsä Ritva Valkaman elämäntyöpalkinnon.</i></td></tr></tbody></table><div><br /></div><div>Elokuva- ja televisioroolien puolella Palo teki esiinmarssinsa jo 1970- ja 80-lukujen taitteessa. Mainostelevision tuotantona valmistuneessa draamasarjassa <i>Rauhanranta 12</i> (1979-81) hänet nähtiin sivuroolissa kahdeksan jakson verran. Ensimmäinen elokuvarooli, huumenuorena, löytyy <b>Taavi Kassilan </b>uljaasta debyyttielokuvasta <i>Jousiampuja</i> (1982). <b>Anssi Mänttärin</b> kengännauhabudjetilla tehdyissä ohjaustöissä (mm. <i>Viimeiset rotannahat</i> (1985), <i>Kuningas lähtee Ranskaan</i> (1986)) Sanna-Kaisa nähtiin raikkaasti ja luontevasti esiintyvänä näyttelijänä. Viimeisistä rotannahoista elokuvakriitikko <b>Heikki Eteläpää </b>kirjasi, että ”Mänttäri osaa oivallisesti hyödyntää paria kolmea näyttelijää. Heitä ovat tässä järjestyksessä Kari Väänäsen psykiatri, Sanna-Kaisa Palon huikea pieni komediennen soolo ja <b>Eeva Elorannan</b> naisteologi.” </div><div><br /></div><div><b>Pauli Pentin </b>ohjaamassa ja käsikirjoittamassa ”köyhän miehen” <b>Shakespeare</b>-mukaelmassa <i>Macbeth</i> (1987) naisnäyttelijät <b>Pirkko Hämäläinen</b> ja Sanna-Kaisa Palo nousivat esiin aikalaiskritiikissä. <b>Helena Ylänen</b> totesi Helsingin Sanomissa (17.1.1987), että Hämäläisen esittämän Lady Macbethin ”uskottua palvelijatarta esittävän Sanna-Kaisa Palon yhteinen kohtaus mielensä tasapainon menettäneen Lady Macbethin pukeutuessa juhla-asuun, on filmin intensiivisen hetki ja näyttelijättärien improvisoima.”</div><div><br /></div><div>1980-luvun lopulta alkaen Palo tuli tutuksi monista enemmän tai vähemmän koko perheen tv-sarjoista: <b>Ere Kokkosen</b> ohjauksessa syntyi kymmenosainen saippuaoopperaparodia <i>Rakastan, rakastan</i> (1988) ja <b>Neil Hardwickin</b>, <b>Raila Leppäkosken</b> ja Ritva Valkaman kanssa tilannekomedia <i>Napaseutu </i>(1994). Vuosien edetessä tulivat vielä MTV3:n arkistoon hautautuneet <i>Ottaako sydämestä?</i> (1995-96) ja <i>Ratikka-Raimo</i> (1999-2000).</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoNqcM53Hh4nlZ3BGr1g4aAHg-2g-ES0_t1au7n8Gp_BBCIb72tl9GWIqg62p9whO2-AAdl4Ogt2uK0uA2p3MCAVWN66WX1vLTPnUfvG8XNzhRISto9S1r1BeLUKmCK7he3PmtdfzIjMzuOTCDckjTJ_tO45UG8xGFrxvF9ktApCp8wDThdEKEWHQyxw/s3264/napaseutu_ritva%20ja%20sk.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2448" data-original-width="3264" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoNqcM53Hh4nlZ3BGr1g4aAHg-2g-ES0_t1au7n8Gp_BBCIb72tl9GWIqg62p9whO2-AAdl4Ogt2uK0uA2p3MCAVWN66WX1vLTPnUfvG8XNzhRISto9S1r1BeLUKmCK7he3PmtdfzIjMzuOTCDckjTJ_tO45UG8xGFrxvF9ktApCp8wDThdEKEWHQyxw/s320/napaseutu_ritva%20ja%20sk.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><b>Neil Hardwickin</b> ohjaama ja yhdessä <b>Raila Leppäkosken</b> kanssa käsikirjoittama Napaseutu (1994) toivat yhteen todellisen elämän äidin ja tyttären.</i></td></tr></tbody></table><div><br /></div><div>1990-luvulla Palo nähtiin myös kahdessa <b>Marjo Valveen </b>ohjauksessa. Ironinen kulttuuriväen komedia <i>Amor ampuu ohi</i> (1990) tarjosi harvinaisen leffapääroolin ja <i>Avuton Anna </i>(1994) taas tutuksi käyvän sivuosaroolin päähenkilön äitinä. Oma lukunsa on <b>Pekka Lehdon</b> <i>Yksinteoin</i> (1990), jonka tekoon Palo osallistui tahtomattaan. Palon ex-aviomiehen, Jussi Parviaisen sielunelämää kaivelevaan erodokumentaariin sisällytettiin pääosan esittäjän puhelu ex-rakkaalle. Elokuvaa mainostettiin iskusanoilla ”erokuva” ja ”palohaava”, ja lehdissä ennakoitiin mahdollista oikeusjuttua Sanna-Kaisa Palon ja elokuvasäveltäjä <b>Vesa Mäkisen</b> puhelujen luvattoman nauhoituksen ja käytön johdosta. Palo ja Mäkinen katsoivat elokuvan etukäteen, mutta mitään kanteita he eivät nostaneet. Sen sijaan, kun MTV:n oli määrä esittää Yksinteoin marraskuussa 1990, Palo ja Mäkinen vetosivat intimiteettisuojaan ja esitys lykkääntyi seuraavan vuoden joulukuuhun, jolloin elokuvasta oli leikattu pois Palon ja Mäkisen puhelinäänet.</div><div><br /></div><div><b>Markku Pölösen</b> itsereflektiivinen dogma-elokuva <i>Emmauksen tiellä</i> (2001) nauttisi oikeudenmukaisessa maailmassa suurempaa kulttisuosiota. Elokuva syntyi poikkeuksellisen irrottelevalla metodilla, samalla kun se maaseudun kuvauksena ja burleskina komediana kytkeytyi ohjaajan perustematiikkaan ja purki tekijänsä "maaseutunostalgian suolisolmuja". Sen herkullisen henkilögallerian kuningattarena nähdään Sanna-Kaisa Palon esittämä Stadin friidu Ella, maaseudun olkipaalien ja rehusiilojen keskelle ajautunut urbaani syöjätär. Rooli toi Palolle parhaan naissivuosan Jussin. Tekovaiheen haastatteluissa Palo toi ilmi, että oli saanut isältään Pertti Palolta valmennusta slangin oikeaoppisuuteen. </div><div><br /></div><div>2010- ja 20-luvuilla Sanna-Kaisa Palo on tullut tutuksi ennen kaikkea hyvistä lyhytelokuvarooleista kuten pääroolista <b>Mika Hotakaisen</b> lomadraamassa <i>Afrikan tähdet</i> (2013), <b>Taneli Mustosen</b> <i>Fasisti</i>-komedian (2014) innokkaana pysäköinninvalvojana sekä <b>Teemu Niukkasen</b> Sundancen elokuvajuhlia myöten huomatun <i>Onko sulla nälkä?</i> -lyhärin (2019) suulaana ja suoraviivaisia oppejaan jakavana taksikuskina. Pitkän elokuvan puolella maininnan arvoinen on ehdottomasti <b>Anna Paavilaisen </b>tuoreen <i>Kikka!</i>-elokuvan (2022) sivuosasuoritus Sokoksen "kempparissa" työskennelleenä Riittana.</div><div><br /></div><div>Vuosien varrella Palo on näytellyt mittavan repertuaarin rooleja Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa, Ryhmäteatterissa, Q-Teatterissa, KOM-Teatterissa, Teatteri Jurkassa, Lilla Teatternissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Viirus-teatterissa sekä Helsingin ja Espoon kaupunginteatterissa.</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkF2-J8zvExxA3M-2Bql_1A4H5B5hkr4bT9z4zArVpigcGrzDticZxL8M0zIQRp8B5GCr6kQ-xQCTJg8-688ZKh-GviSZGi9cIsD_3rMt50ljj-YEM1NFitt1BSR67wjFpu3RxV4lzz_2JYPRYMTQAxhD695v5fGL6ruGQAGvp_9RcrpsAUz-LZ_dKBw/s978/sk%20ritva%20ja%20emmi.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="652" data-original-width="978" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkF2-J8zvExxA3M-2Bql_1A4H5B5hkr4bT9z4zArVpigcGrzDticZxL8M0zIQRp8B5GCr6kQ-xQCTJg8-688ZKh-GviSZGi9cIsD_3rMt50ljj-YEM1NFitt1BSR67wjFpu3RxV4lzz_2JYPRYMTQAxhD695v5fGL6ruGQAGvp_9RcrpsAUz-LZ_dKBw/s320/sk%20ritva%20ja%20emmi.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Näyttelijöitä kolmessa polvessa: Sanna-Kaisa Palo (1960-), Ritva Valkama (1932-2020) ja Emmi Parviainen (1985-). Kuva: Panu Palvia<br /></i></td></tr></tbody></table><div></div></div><div><br /></div><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2019/03/sivuosien-naiset-osa-1-tarja-tuulikki.html">Sivuosien naiset, osa 1: Tarja-Tuulikki Tarsala</a> <div><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2019/12/sivuosien-naiset-osa-2-anja-pohjola.html">Sivuosien naiset, osa 2: Anja Pohjola</a> </div><div><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2021/05/sivuosien-naiset-osa-3-seela-sella.html">Sivuosien naiset, osa 3: Seela Sella</a> </div><div><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2023/01/sivuosien-naiset-osa-4-elina-salo.html">Sivuosien naiset, osa 4: Elina Salo</a></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-73103086012586216572023-03-27T11:19:00.003+03:002023-07-07T10:43:34.447+03:00Aika jätti - Tuomas Marjamäen elämäkerta Vesa-Matti Loirista kantaa<div style="text-align: left;"><div><i>"En, enhän muuta ma tahdokaan</i></div><div><i>kuin laulaa, laulaa, niin laulaa,</i></div><div><i>kun laulut mun helkkyvät rinnassain</i></div><div><i>ja pyrkivät pitkin kaulaa.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Mitä voin minä sille, jos maailma</i></div><div><i>vain mulle se virsinä helkkää,</i></div><div><i>jos rytmejä on ilot ihmisten</i></div><div><i>ja surut on sointua pelkkää."</i></div><div>- <b>Eino Leino</b>: <i>Laulajan laulu </i>(1898)</div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirjailija/toimittaja <b>Tuomas Marjamäkeä </b>voi kiistatta pitää viime vuosikymmenien keskeisimpänä suomalaisen viihteen ja komiikan historioitsijana. Marjamäki on tietoteoksillaan paneutunut niin <b>Spede Pasasen</b>, <b>Simo Salmisen</b>, Uuno Turhapuron kuin Kummelinkin aikaansaannoksiin. Näitä edelsi jo yli 15 vuoden takainen <i>Naurattajat - suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907</i>, joka on yhä relevantti tietokirja suomalaisen komiikan historiasta radion, television ja elokuvan saralta. Marjamäki on fokusoitunut tietokirjailijaksi ja elämäkertakirjuriksi (katalogistaan löytyvät myös <b>Mikko Alatalon</b> ja <b>Kari Väänäsen </b>elämäkerrat), mutta yhtä kaikki tuotteliaan skribentin kynästä on lähtenyt myös romaaneja (<i>Siitä tulikin farssi</i> (2018), <i>Myöhäistä katua</i> (2020)) ja lastenkirja (<i>Nollis: maailman ainoa nollasarvinen</i>, 2022).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggjExMED-B5jlkLOtpqCwviI3t4d0O0DLA_D8gpTPJvV4bbAzlYlUzhEqaN-7MBGDnYiiVsrFRKmDl7AxClIYgOC-rEikX9cyUEQY60xq-hxzWnaSNRZkQzV_jYqa96jhAoxpHgAQX3dVv8WeITWFRb6R0w0xZ7fqbp0h4vFEB_4IxvPs7jtqi-5Yi8Q/s2790/4528752.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2790" data-original-width="1990" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggjExMED-B5jlkLOtpqCwviI3t4d0O0DLA_D8gpTPJvV4bbAzlYlUzhEqaN-7MBGDnYiiVsrFRKmDl7AxClIYgOC-rEikX9cyUEQY60xq-hxzWnaSNRZkQzV_jYqa96jhAoxpHgAQX3dVv8WeITWFRb6R0w0xZ7fqbp0h4vFEB_4IxvPs7jtqi-5Yi8Q/w143-h200/4528752.jpg" width="143" /></a></div>On luontevaa, että kirjoitettuaan Spedestä (<i>Spede, nimittäin</i>, 2017) ja Simosta (<i>Simo Salminen - Se se vaan on sillä lailla</i>, 2012) Marjamäki on nyt toimittanut pitkälti omien haastattelujensa pohjalta elämäkertakirjan <b>Vesa-Matti Loirista</b> (1945-2022). Viime syksynä ärhäkän syövän nujertamana kuollut Loiri jätti ainutlaatuisen jäljen suomalaisen taiteen ja viihteen historiaan. Hän onnistui pitkällä urallaan yhdistämään kansaan menevän komedian ja farssin hurjalla improvisaatiotaidolla ja verbaaliakrobatialla, mutta yhtä lailla nautti arvostusta draaman ja taiteellisten laulutulkintojen saralla. Ura jakautui välillä skitsofreeniseltäkin vaikuttaneeseen tasapainoiluun koomikon ja vakavan taiteilijan välillä. Loiri tarjosi vastavoiman taiteen ja viihteen vastakkainasettelulle. Hän ei menettänyt taiteellista uskottavuuttaan liikkuessaan populaarikulttuuria ja korkeakulttuuria erottavan rajan molemmin puolin, vaan pyrki madaltamaan keinotekoisia raja-aitoja.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Loiri toimi milloin kuoliaaksi naurattajana, milloin kuoliaaksi itkettäjänä. Läpimurto elokuvassa tapahtui 17-vuotiaana (<b>Mikko Niskasen</b> <i>Pojat</i>, 1962), teatterinäyttämöillä 21-vuotiaana (<i>Lapualaisooppera</i>, 1966) ja musiikin saralla (viimeistään) 33-vuotiaana (<i>Eino Leino</i>, 1978). Ongelmaksi ei koskaan muodostunut uravalinta vaan monien mahdollisuuksien karsiminen. Multilahjakkuus otti häkellyttävän hyvin haltuun niin taiteen ja viihteen eri sektorit kuin lukuisat urheilun ja seurapelien muodotkin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Epäpoliittinen kameleontti</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Tuttujen kesken Vesku - Vesa-Matti Loiri 1945-2022</i> on kohdettaan laajasti taustoittava elämäkerta, jossa käydään läpi Loirin vaiheet syntymästä kuolemaan. Kirja kertoo taiteilijan tarinan suurelta osin hänen itsensä kertomana. Marjamäki haastatteli Loiria kahdenkymmenen vuoden ajan lähes vuosittain erilaisissa elämäntilanteissa ja eri aihepiirteistä keskustellen. Tarkastelunäkökulma on arvostava ja ymmärtävä, mutta huumoria tai kritiikkiäkään ei ole unohdettu.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elämäkertakirjurin toimittajatausta näkyy napakkana ja selkokielisenä ilmaisuna, mutta kovin analyyttiseksi Marjamäki ei kirjassa heittäydy. Erityisesti kulttuurihistoriallinen pohdiskelu elokuva- ja teatterirooleista tai levytyksistä jää toissijaiseksi. On myös mielenkiintoista kuinka kirja sekä kommentoi että osin hyödyntää aiempien Loiri-kirjojen aineistoa. <b>Petri Nevalaisen </b>auktorisoimaton <i>Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri </i>(2010) aiheutti kohteessa itsessään närkästystä, minkä Marjamäkikin kirjassaan noteeraa. <b>Jari Tervon</b> <i>LOIRI. </i>(2019) oli ilmestyessään tapaus ennen kaikkea sukupuoli- ja huumekokemusten paljastuksilla, mutta valtavan mediahuomion takia ehkä vähän sivuun jäi huomio siitä, kuinka ansiokkaan syvälle Tervo pääsi Loirin henkilöhistoriaan ja persoonaan käsiksi.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yksi Vesa-Matti Loirin menestyksen salaisuuksista piili miehen epäpoliittisuudessa. Hän irtisanoutui kaikista poliittisista liikkeistä, vaikka eritoten 1970-luvulla moni taiteilijakollega kantoi taistolaisviittaa. Boheemi Loiri sulautui tunnetusti konservatiivisen Speden lähipiiriin ottamatta kantaa oikealle tai vasemmalle. Kameleonttimainen muuntautumiskyky tilanteesta, paikasta tai performanssista riippuen piti Loirin luovuuden kiinnostavana.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kameleonttimaisuus kuului voimallisesti myös Loirin musiikillisessa tuotannossa, joka venyi yli puolen vuosisadan aikana äärimmäisyyksistä toiseen. Hän otti haltuun niin jazzin, popin, rockin, iskelmän, runonlausunnan, soulin, progen, äänikomiikan, joululaulut kuin funkinkin. Musiikillinen ura oli alusta alkaen kiehtovaa populaarin viihteen ja korkeakulttuurin piiristä ammentavan, kunnianhimoisen laulelmataiteen vuorottelua. "Soitto on minulle suruista tehty. Olkoon musiikki mitä tahansa, duuria tai mollia, koen sen aina pakostakin surumielisenä".</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><b>"Poikkeuksellisen laaja-alainen näyttelijäsuoritus vuoden elokuvissa"</b></div><div><br /></div><div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5SHO92vItNjNG55c-AQk0Sl1Ah-kC9XMYa-rQaLH_vHrhUFex7-9FkxJQR9GWkDkdOKAn0PUneAadGlkm2P6VBIVlWBdVK_Bavs6GuKYwXQOel_87e1HJWc4O2C1LmTDOwSU_MnDZ4RkXn16QaJePKOWoRSy2Gpb6WLQzQ5skB2huuLnkRl99JlzeFg/s830/vesa-matti-loiri-1966-2-800x830.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="830" data-original-width="800" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5SHO92vItNjNG55c-AQk0Sl1Ah-kC9XMYa-rQaLH_vHrhUFex7-9FkxJQR9GWkDkdOKAn0PUneAadGlkm2P6VBIVlWBdVK_Bavs6GuKYwXQOel_87e1HJWc4O2C1LmTDOwSU_MnDZ4RkXn16QaJePKOWoRSy2Gpb6WLQzQ5skB2huuLnkRl99JlzeFg/w193-h200/vesa-matti-loiri-1966-2-800x830.jpg" width="193" /></a></div>Vesa-Matti Loiri kävi teatterikoulun 14. vuosikurssin vuosina 1963-66. Koulussa opetettiin näyttelijäntyön lisäksi lausuntaa, rytmistä liikuntaa, akrobatiaa ja miekkailua. Opiskelijat saivat kokemusta ja lisätuloja avustamalla Suomen Kansallisteatterin ja Helsingin Kaupunginteatterin tuotannoissa. Opiskelukavereina Veskulla oli kaarti, josta nousi muitakin kirkkaita tähtiä suomalaisille näyttämöille, televisioon ja valkokankaille: mm. <b>Elli Castrén</b>, <b>Eero Melasniemi</b>, <b>Esko Roine</b>, <b>Kirsti Wallasvaara </b>ja <b>Marja-Leena Kouki</b>.</div><div><b><br /></b></div><div><b>Mika Kaurismäen</b> <i>Vesku</i>-dokumenttielokuvan (2010) aikoihin Loiri tuntui harmittelevan sitä, että teatteria tuli tehtyä vähemmän kuin olisi pitänyt. Marjamäen kirja tuo oman näkökulmansa siihen, miksi teatterityöt hupenivat Turun kaupunginteatterin kiinnityksen (1973-77) jälkeen. "Vesku pelkäsi laitostumista: kuukausipalkkalaisena hän olisi saattanut alkaa suorittaa roolejaan, eikä se käynyt päinsä. Hänen piti päästä antamaan yleisölle aina jotain erityislaatuista. Hän kieltäytyi kaikista muistakin töistä, jotka sitoivat häntä ja estivät toimimasta monipuolisena taiteilijana. Hänen oletettiin olevan hauska myös näyttämöllä, ja sitä hän ei halunnut. Hauskuttamista sai tehdä riittävästi muutenkin." </div><div><br /></div><div>Loiri korosti sitä, kuinka kaikilla hänen töillään täytyi olla hänelle itselleen joku suurempi merkitys. Spede-viihteen vastapainona toimivat <b>Kalle Holmbergin</b>, Eino Leinon<b> </b>tai <b>Jaakko Pakkasvirran</b> kutsuhuudot. Holmbergin ohjauksessa syntyivät näyttämöroolit Tuomaksena <b>Aleksis Kiven</b> <i>Seitsemässä veljeksessä, </i>Nikolai Stavrogina <b>Fjoror Dostojevskin </b><i>Riivaajissa </i>sekä tv-rooli Ilmarina kansainvälisesti palkitussa Kalevala-sovituksessa <i>Rauta-aika (1982)</i>. Jaakko Pakkasvirta mahdollisti sivuosaroolin pohdiskelevassa pasifistidraamassa <i>Pedon merkki</i> (1981), jossa Loiri tulkitsi epätoivoisen rintamakarkurin roolin sydänvereslihalla. Vuotta myöhemmin <i>Ulvovassa myllärissä</i> (1982) Loiri nähtiin "herkkänä, lataavana ja eläytyvänä elokuvanäyttelijänä" -<b>Mikael Fränti</b>. Vuoden 1983 Jussi-gaalassa Vesku palkittiin "poikkeuksellisen laaja-alaisesta näyttelijäsuorituksesta vuoden elokuvissa". Tällä varmasti tarkoitettiin <b>Jaakko Pyhälän</b> <i>Jonia</i> (1983) että Ulvovaa mylläriä, mutta samalla tuli palkituksi kuin varkain myös <i>Uuno Turhapuro menettää muistinsa </i>(1982).</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrwcBWpaM-0Xtmi512LUNNtpI6E9eVNCAniQ20WjYtuvXEoeyShnxOOnzTG64E5yeHICv-KLc9aGTEOBO-Z6rKctnmIPYMygMLxlJ2gdI8C28oE_T8LgsvVfUqJNBE862IFBK_s_BHjaoMIL_4JyV5v7q-vtDJcjJfAsvsLe_KxvmkvmYYWKr7FOFnWw/s250/Vesa-Matti_Loiri_Leino_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="250" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrwcBWpaM-0Xtmi512LUNNtpI6E9eVNCAniQ20WjYtuvXEoeyShnxOOnzTG64E5yeHICv-KLc9aGTEOBO-Z6rKctnmIPYMygMLxlJ2gdI8C28oE_T8LgsvVfUqJNBE862IFBK_s_BHjaoMIL_4JyV5v7q-vtDJcjJfAsvsLe_KxvmkvmYYWKr7FOFnWw/w200-h200/Vesa-Matti_Loiri_Leino_1.jpg" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ensimmäistä Eino Leino -levyä (1978) myytiin lähes 120 000 kappaletta.</i></td></tr></tbody></table><div><br /></div><div>Eino Leino -tulkintoja syntyi vuosien varrella neljän albumin (1978-2001) verran <b>Perttu Hietasen</b> säveltäminä ja <b>Taisto Wesslinin</b> & <b>Peter Lerchen</b> sovittamina. Mestarikynäilijöistä Loiri otti tulkintojensa kautta omakseen myös mm. <b>Hermann Hessen</b> (<i>Lasihelmipeli</i>, 1984), <b>Kahlil Gibranin</b> (<b>Olli Ahvenlahden</b> kanssa tehty <i>Seitsemän kertaa</i>, 1990) ja <b>Uuno Kailaan</b> (<b>Perko-Pyysalo-poppoon</b> kanssa tehty intohimoinen jazz-levy, 1995).</div></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>"Leima otsassa, taakka harteilla, siivet selässä ja portaat korkealle jalustalle."</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Uuno Turhapuro oli Veskun tunnetuin hahmo, joka teki ensiesiintymisensä <i>Spede Show</i>'ssa tammikuussa 1971. Ensimmäisissä Speden kirjoittamissa televisiosketseissä hahmon ulkoinen habitus ei ollut vielä niin räjähtänyt ja rähjäinen kuin pari vuotta myöhemmin ilmestyneessä elokuvassa, eikä lottovoitosta kinastelevalla pariskunnalla ollut vielä edes nimiä. Vuosina 1973-2004 tehtiin peräti 19 Loirin tähdittämää Turhapuro-elokuvaa, joista suosituin, <b>Ere Kokkosen </b>ohjaama ja käsikirjoittama <i>Uuno Turhapuro armeijan leivissä</i> (1984) houkutteli elokuvateattereihin päälle 750 000 silmäparia. Näiden liki parinkymmenen elokuvan lisäksi Uunolla oli vielä cameo-roolit Speden elokuvissa <i>Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit</i> (1979) ja <i>Tup-akka-lakko </i>(1980), Kokkosen sotilasfarssissa <i>Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet</i> (1991) sekä lyhytikäiseksi jäänyt televisiosarja (1996). </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Uuno Turhapuro -elokuvat olivat Suomen katsotuimpia elokuvia vuosikymmenten ajan, 1970-luvulta aina 1990-luvun alkuun. Kriitikoiden soraäänistä huolimatta Turhapurot pitivät käytännössä suomalaisen elokuvateatteriverkoston toimintakykyisenä videoaikakauden haasteissa. "Leima otsassa, taakka harteilla, siivet selässä ja portaat korkealle jalustalle. Toisinaan Vesku vihasi Uunoa mutta lopulta oppi arvostamaankin."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3XHJarEOKxPQuzGFJGIKZ4knDj7uUZGCLxA5eVHMp6i8cVDZK2k4mXVT9lmUhkyBGkJZOLkZCrHGZDJ8Oa8mQlztplUv59SH8f9HY7zlv9WF2jFvAUMR0IHsa8UnEjGThayW6RAso5fRW2HLVFnKKYmRaD4nMArYhC7aubly39jGiaSKBF-jpmW9G4A/s819/pohjan-t%C3%A4hteet.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="536" data-original-width="819" height="131" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3XHJarEOKxPQuzGFJGIKZ4knDj7uUZGCLxA5eVHMp6i8cVDZK2k4mXVT9lmUhkyBGkJZOLkZCrHGZDJ8Oa8mQlztplUv59SH8f9HY7zlv9WF2jFvAUMR0IHsa8UnEjGThayW6RAso5fRW2HLVFnKKYmRaD4nMArYhC7aubly39jGiaSKBF-jpmW9G4A/w200-h131/pohjan-t%C3%A4hteet.jpg" width="200" /></a></div>Oivaltavimmillaan Loirin elokuvakomiikka saattoi kuitenkin olla jo varhain <i>Pohjan tähteiden</i> (1969) kokovartalollisessa ilmaisussa ja poikamaisessa mimiikassa, tai sitten löydettyään anarkisti-Uunon absurdin komiikan mustavalko-Uunoissa 1970-luvulla. Niiden parhaimmat hetket ovat suomalaisen elokuvakomedian huippuhetkiä, eikä vähiten Loirin huikaisevan improvisaatiotaidon ansiosta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Osa Loirin koomisista hahmoista jäivät kieltämättä väkisin naurattamiseen pyrkiviksi raakileiksi. Usein ongelmat olivat kuitenkin enemmän nopeasti hutaistun tai kokonaan kirjoittamatta jätetyn käsikirjoituksen tai liian liukuhihnamaisen tuotannon syytä kuin näyttelijämaestron kyvyttömyydessä hallita komiikkaansa. Speden mustasukkaisen omistava ote vei monia kiinnostavia draamarooleja toisille, mutta selvää on kuitenkin, että niissä kaikkein vaatimattomimmissakin pölhöilyissä (kuten liki katsomiskelvoton <i>Lentävät luupäät</i>, 1984) Loirin paraatihetket ovat elokuvien timanttisimpia kohtauksia.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Loirin ja Speden toveruuteen kirja tuo näkökulmia eri vuosikymmeniltä. Marjamäen tulkinnan mukaan "he eivät koskaan olleet ystäviä, vaikka tuttavuutensa alkuvaiheessa kylläkin jonkinlaisia kavereita." Suhde muuttui vuosien varrella. Speden taloudellinen yliote Loirista ja toisaalta Loirin korvaamattomuus Spedelle tekivät heistä toisilleen välttämättömiä. Totuus oli kuitenkin se, ettei Vesku jaksanut olla viihteen jättiläisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin oli pakko. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><b>Risainen elämä</b></div><div><br /></div><div>Tuttujen kesken Vesku ei aristele tuoda esiin Loirin rikkinäisiä ihmis- ja parisuhteita, 1970- ja 80-lukujen talousongelmia ja usein itse aiheutettuja terveyshuolia. Miehen rakkauselämä oli tiivistettynä kiihkeää vuoristorataa. Holtittomasti tuhlaileva hedonisti rauhoittui aina uuden avioliiton kynnyksellä, mutta levoton mieli ei kuitenkaan asettunut stabiiliksi perheenisäksi toistuvista yrityksistä huolimatta. Kirjan loppuvaiheissa, yksin viihtyvän miehen vanhuutta myötäeläessä, jääkin mietteliääksi sen suhteen, kuinka paljon työ taiteen ja viihteen äärellä vei Loirin aikaa perheeltä.</div><div><br /></div><div>Merkittävimpien finanssihuolien väistyttyä töiden taloudellinen merkitys tuntui nousevan etusijalle. 7 päivää -lehden mainoskasvona toimiminen vuosituhannen vaihteessa tai ulkomaisten nettikasinoiden mannekiiniksi asettuminen 2010-luvulla eivät osoittaneet hyvää makua.</div><div><br /></div></div><div style="text-align: left;">Tuomas Marjamäen asiantuntemus on vahvaa kautta linjan. Kevyeksi asiavirheeksi voi luokitella ainoastaan Uuno Kailas -albumin (1995) nimeämisen Ihmisen määräksi. Siinäkin on tosin faktapohjaa, sillä albumi nimettiin ja varusteltiin uudelleen kansitaidetta myöten vuoden 2002 uusintajulkaisua varten. Small potatoes.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kaltaiselleni Vesa-Matti Loirin taiteen ja viihteen äärellä varttuneelle lukukokemus kääntyy loppua kohden jopa koskettavaksi. Kirjan loppu saattaa hipoa pateettisuutta, mutta yhtä kaikki se saa nieleskelemään kyyneliä. Jollakin tavalla se on mitä sopivin reaktio.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP38GXJ1ienMzk87G6KbHE-43oSwr-29inuP58kc_fpbMkIlh6W6Ugae7wObV_G4rTRTEyUt8Ih8_3OaXjvlrqLRVA6HtSaH-lSyIi2Bu3Q8x38kZWeeLwWU8Y8Inbgqqx4ciS9aXnmJbojBV1e1GBTp49WfrWvdiYjRlcUznssZB49flNvMQ9-0vGIQ/s370/Vesa-Matti%20Loiri.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="370" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP38GXJ1ienMzk87G6KbHE-43oSwr-29inuP58kc_fpbMkIlh6W6Ugae7wObV_G4rTRTEyUt8Ih8_3OaXjvlrqLRVA6HtSaH-lSyIi2Bu3Q8x38kZWeeLwWU8Y8Inbgqqx4ciS9aXnmJbojBV1e1GBTp49WfrWvdiYjRlcUznssZB49flNvMQ9-0vGIQ/s320/Vesa-Matti%20Loiri.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b style="text-align: left;">Vesa-Matti Loiri </b><span style="text-align: left;">(1945-2022)</span></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div><i>"Me punomme kehdosta hautahan,</i></div><div><i>me punomme, puramme jälleen,</i></div><div><i>kaunis laulumme kuolema katkaisee</i></div><div><i>ja sen viemme me virittäjälleen."</i></div><div>- Eino Leino: <i>Laulajan laulu </i>(1898)</div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Docendolle k</b><b>iitos arvostelukappaleesta.</b></div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;">PS: Vierailin Tuomas Marjamäen kanssa Ylen Kulttuuriykkösessä syksyllä 2021 keskustelemassa Uuno Turhapurosta:</div><div style="text-align: left;"><a href="https://areena.yle.fi/podcastit/1-50908469">Uuno Turhapuron ensiesiintymisestä 50 vuotta</a></div><div style="text-align: left;"></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-44105653623708136952023-03-08T10:43:00.004+02:002023-03-08T10:45:39.200+02:00Kaanonia ravistellen<div style="text-align: left;">Englantilainen elokuvalehti Sight & Sound tunnetaan erityisesti lehden järjestämistä <i>"maailman paras elokuva"</i> -äänestyksistä, joiden tulokset kerätään vuosikymmenen välein. British Film Instituten jo vuodesta 1932 ilmestyneessä lehdessä julkistettiin loppuvuodesta 2022 tuoreimman äänestyksen tulokset. Mediahuomio olikin taattu, koska "parhaiden kaanon" sai historiallisen myllerryksen osakseen. Taakse jäivät citizenkanet ja vertigot, kun paalupaikalle kiilasi <b>Chantal Akermanin</b> <i>Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles </i>(1975). Suomessa vasta Sight & Sound -voittonsa jälkeen elokuvateatterilevityksen saanut Jeanne Dielman on noussut viime vuosina avainteokseksi, kun elokuvan historiaa on tarkasteltu historiallisen revisionismin näkökulmasta. Uudessa tarkastelussa on korostunut aiemmin vaiettujen naistekijöiden osuus taiteenlajin kehityksessä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jeanne Dielmanin voitto sai viime vuoden puolella sekä riemastuneen vastaanoton että liki hämmästyneen raivon osakseen. Helsingin Sanomien <b>Tero Kartastenpää</b> totesi Akermanin feministisen elokuvan olevan kapinoivan taitavimmin perinteisen maskuliinista elokuvakaanonia vastaan ja samalla näpäytys Hollywoodin väkivaltakultakimpaleille. Zeitgeistille tyypillisesti sosiaalinen media toimi joukkotuomioistuimena vastapuolien kamppailulle.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7pHOjUM-JRa3uN-PLPpVBkDNR3z35HpyrWQbQPDMGLgiArNJuHVn9k-WiDJKintcxDDPaxAP3ZEeJT_Fa94xZ0rvN-UHxlMwpLD_83JGhNJE6gognPAGxouGG2jvChaZPUoasH3wAUbKOi3jup0kx1W4zw5VTHeq8andbDl5rcU8Q0WjRWERKYKh-xQ/s978/jeanne%20d.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="978" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7pHOjUM-JRa3uN-PLPpVBkDNR3z35HpyrWQbQPDMGLgiArNJuHVn9k-WiDJKintcxDDPaxAP3ZEeJT_Fa94xZ0rvN-UHxlMwpLD_83JGhNJE6gognPAGxouGG2jvChaZPUoasH3wAUbKOi3jup0kx1W4zw5VTHeq8andbDl5rcU8Q0WjRWERKYKh-xQ/s320/jeanne%20d.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Maailman paras elokuva: <b style="text-align: left;">Chantal Akerman</b><span style="text-align: left;">in </span><span style="text-align: left;">Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles</span></i></td></tr></tbody></table><br /><b>Kymmenen kärki maailman merkittävimmistä elokuvista näyttää nykyään tältä:</b><br />1. <b>Chantal Akerman:</b><i> </i><span style="font-style: italic;">Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles / Jeanne Dielman </span>(1975)<div><div>2. <b>Alfred Hitchcock</b>: <i>Vertigo / Vertigo - punainen kyynel / Punainen kyynel</i> (1958)</div><div>3. <b>Orson Welles</b>: <i>Citizen Kane</i>* (1941)</div><div>4. <b>Yasujiro Ozu</b>: <i>Tokyo monogatari / Tokyo Story / Ensimmäinen matka</i> (1953)</div><div>5. <b>Wong Kar-Wai:</b> <i>Fa yeung nin wa / </i><i>In the Mood for Love / Rakkaus käy taloksi </i>(2000)</div><div>6. <b>Stanley Kubrick</b>: <i>2001: A Space Odyssey / 2001: Avaruusseikkailu </i>(1968)</div><div>7. <b>Claire Denis</b>: <i>Beau Travail</i> (1998)</div><div>8. <b>David Lynch: </b><i>Mulholland Drive</i> (2001)</div><div>9. <b>Dziga Vertov</b>: <i>Tshelovek s kinoapparatom / Mies ja elokuvakamera</i> (1929)</div><div>10. <b>Gene Kelly & Stanley Donen</b>: <i>Singin' in the Rain</i> / <i>Laulavat sadepisarat</i> (1952)</div><div><i>* elokuvaa on levitetty Suomessa myös nimillä Kansalainen Kane, Himo, Citizen Kane - sensaatioiden mies. Alkuperäisnimi on kuitenkin vakiintunut suomenkieliseksi nimeksi.</i></div><div><i><br /></i></div><div>Kymmenen kärjestä saivat huutia <b>Jean Renoirin</b> <i>Pelin säännöt </i>(<i>La Régle du jeu, </i>1939 nyt #13), <b>F.W. Murnaun</b> <i>Auringonnousu</i> (<i>Sunrise</i>, 1927 nyt #11), <b>John Fordin</b> <i>Etsijät</i> (<i>The Searchers</i>, 1956 nyt #15), <b>Carl Theydor Dreyerin </b><i>Jeanne d'Arcin kärsimys</i> (<i>La Passion de Jeanne d'Arc</i>, 1928 nyt #21) sekä <b>Federico Fellinin</b> <i>8½</i> (1963 nyt #31).</div><div><br /></div><div>Vuosikymmen sitten viidenkymmenen parhaan elokuvan joukkoon mahtui silloisen neljännesvuosisadan (1987-2012) ajalta viisi elokuvaa (kolme fiktiota ja kaksi dokumentaaria). Nyt kuluneen 25 vuoden ajalta (1997-2022) mukana on neljä elokuvaa, joista edellä mainittujen In the Mood for Loven, Mulholland Driven ja Beau Travailin mukana on <b>Céline Sciamman</b> <i>Nuoren naisen muotokuva</i> (<i>Portrait de la jeune fille en feu</i>, 2019). Ehkä aika tekee tässä itselleni temput, kun Nuoren naisen muotokuva, <b>Barry Jenkinsin </b><i>Moonlight </i>(2016) ja <b>Jordan Peelen</b> <i>Get Out</i> (2017) tuntuvat minusta aivan liian "tuoreilta" maailman parhaiden elokuvien listalle.</div><div><br /></div><div>Listaus parhaimmista elokuvista ulottuu kaikkiaan TOP 250:ksi, jonka voi katsastaa esimerkiksi <a href="https://www.bfi.org.uk/sight-and-sound/greatest-films-all-time">Sight & Sound -lehden nettisivuilta</a>. </div><div><div><br /><div>Kymmenen vuotta sitten muodostin oman TOP 10 -listan Sight & Soundin TOP 50 pohjalta. Ehkä tällaistakin listaa on metkaa tarkastella kymmenen vuoden sykleissä, joten alla oma TOP 10 (kronologisessa järjestyksessä) noiden viidenkymmenen parhaimman listalta:</div><div><br /></div><div><div><b>Charles Chaplin</b>: <i>City Lights / Kaupungin valot</i> (1930)<br /><b>Vittorio De Sica</b>: <i>Ladri di biciclette / Polkupyörävaras</i> (1948)<br /><b>Akira Kurosawa</b>: <i>Rashômon / Rashomon - paholaisen temppeli / Rashomon - paholaisen portti</i> (1950)<br /><b>Billy Wilder</b>: <i>Some Like It Hot / Piukat paikat</i> (1959)<br /><b>François Truffaut</b>: <i>Les Quatre cents coups / 400 kepposta</i> (1959)<br /><b>Alfred Hitchcock</b>: <i>Psycho / Psyko</i> (1960)<br /><b>Francis Ford Coppola</b>: <i>The Godfather / Kummisetä</i> (1972)</div><div><b>Stanley Kubrick</b>: <i>Barry Lyndon</i> (1975)<br /><b>Martin Scorsese</b>: <i>Taxi Driver / Taksikuski</i> (1976)</div><div><b>Jane Campion</b>: <i>The Piano / Piano</i> (1992)</div><div><br /></div><div>Kysyin sitä jo vuosikymmen sitten ja nyt yhä painavammin, missä ovat <i>Chaplinin poika</i> (The Kid, 1921) tai <i>Tohtori Caligarin kabinetti </i>(<i>Das Cabinet des Dr. Caligari</i>, 1920)? Niitä ei löydy edes 250 parhaan joukosta! Ja onhan nyt <b>John Singletonin</b> <i>Boyz n the Hood - kulman kundit</i> (<i>Boyz n the Hood</i>, 1991) parempi kuin yksikään Spike Leen elokuva, eikö?</div></div></div></div></div><div><b><br /></b></div><div><b>Vuoden 2022 parhaiden listoja</b></div><div><br /></div><div><a href="https://twitter.com/metakino_ff?lang=fi">Metakino-festivaalilta</a> ja Filmihullun sivuilta tuttu <b>HT Nuotio </b>on ansiokkaasti koonnut suomalaisten cinefiilien parhaiden elokuvien <a href="https://vuosielokuvissa.wordpress.com/">vuosilistoja</a> jo puoli vuosikymmentä. Itsekin tulin osallistuneeksi äänestykseen jo viidettä kertaa. Hajontaa oli tällä kertaa poikkeuksellisen paljon ja ilmiannettuja nimikkeitäkin peräti toistasataa (!). Kokonaisuudessaan suomalaiset filmihullut nostivat viime vuoden parhaimmiksi elokuviksi <b>S.S. Rajamoulin </b>intialaisen toimintadraaman <i>RRR</i> ja <b>Ruben Östlundin</b> hersyvän yhteiskuntasatiirin <i>Triangle of Sadness</i>. Jälkimmäinen on ehdolla ensi viikonlopun Oscar-karkeloissa peräti kolmesta pystistä (paras elokuva, paras ohjaus ja paras alkuperäiskäsikirjoitus).</div><div><br /></div><div><a href="https://www.film-o-holic.com/">Film-o-holicin</a> toimituskunta äänesti myös <a href="https://www.film-o-holic.com/artikkelit/film-o-holicin-vuoden-elokuvat-2022/">viime vuoden parhaista elokuvista</a>. Voittajaksi kiri <b>Baz Luhrmannin </b>fanikultin syntyä taidokkaasti kuvannut <i>Elvis</i>, perässään <b>Julia Docournaun</b> repivä <i>Titane</i> ja <b>Kenneth Branaghin </b> hieno kasvudraama <i>Belfast</i>.</div><div><br /></div><div>Suomen arvostelijain liiton (SARV) elokuvajaos äänesti myös vuoden parhaasta ensi-iltaelokuvasta, yhdeksättä kertaa. SARVin elokuvakriitikot valitsivat vuoden kotimaiseksi elokuvaksi <b>Hanna Bergholmin </b>psykologisen kauhuelokuvan <i>Pahanhautoja</i> ja vuoden ulkomaiseksi ensi-iltaelokuvaksi Cannesissa Kultaisella palmulla palkitun Titanen.</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ6Ug6tyKtmHVbm-2Pn-WOTtbIuiQhVMi64VtBAwYt9e3KoMxGaHbEPgeWpqilDFBTCrYckzo2LXIrx6HqdU8OOMGcsi4G8y2Rs-G7WG29sphZw2IjG7f1DXzVKQBHfIdz_wkBvkyd-wp820eCdRD_T2BUlI5elmW4ECPFB-EhQb4VNGqVPB4jK3flwg/s800/6ad1f3b2-40e8-4f03-a3ab-dac3cabd682d.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ6Ug6tyKtmHVbm-2Pn-WOTtbIuiQhVMi64VtBAwYt9e3KoMxGaHbEPgeWpqilDFBTCrYckzo2LXIrx6HqdU8OOMGcsi4G8y2Rs-G7WG29sphZw2IjG7f1DXzVKQBHfIdz_wkBvkyd-wp820eCdRD_T2BUlI5elmW4ECPFB-EhQb4VNGqVPB4jK3flwg/s320/6ad1f3b2-40e8-4f03-a3ab-dac3cabd682d.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ruben Östlundin Triangle of Sadness kisaa tulevana viikonloppuna tärkeistä Oscar-palkinnoista.</i></td></tr></tbody></table>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-66447147497772177582023-02-10T10:35:00.002+02:002023-02-10T11:34:43.227+02:00Vihattu ja ihailtu dinosaurus - Niko Jutilan elämäkertakirja Rauni Mollbergista on ensiluokkaista työtä<div style="text-align: left;"><i>”Jos <b>Sergei Eisenstein</b> dramatisoi kuin matematiikan maisteri ja <b>Federico Fellini </b>kuin kukkakauppias, niin Molle dramatisoi kuten teurastaja.”</i> <b>- Ensio Suominen</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Rauni Mollberg </b>(1929-2007) oli kiistelty ja kiitelty taiteilijapersoona, joka vaikutti niin elokuvan, teatterin kuin television saralla. Mollberg rakasti tavallisia, elämää nähneitä ihmisiä ryppyineen ja aknearpineen. Naamasta sai näkyä, mitä kurkkuun oli kaadettu. Miehen elokuvien estetiikka rakentui usein ruman ja rujon, kuluneen ja kärsivän, naturalistisen ja inhorealistisen välimaastoon. Molle sai ihmiskasvoihin intensiivisen latauksen tutkiessaan elämän repiviä alkuvoimia. </div><div><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvdt7xbnIibCKf4jSI_yv2ndBirm9OUQyL3hD0SUvRPAO0aQdF_QIqC3pNufWG-kIGRvfg4HnJnGi4ZpRyw0PHmVCRL2WzyBV-SxDrzUr0tFPeUarQj06Rw71Ss0Icu-mpk-eAsGO6DCBZ0qVwV696rabN-HVkkNFeegY_yszGXeoSqW-8BIiHQBQVPg/s735/molleetu.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="735" data-original-width="491" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvdt7xbnIibCKf4jSI_yv2ndBirm9OUQyL3hD0SUvRPAO0aQdF_QIqC3pNufWG-kIGRvfg4HnJnGi4ZpRyw0PHmVCRL2WzyBV-SxDrzUr0tFPeUarQj06Rw71Ss0Icu-mpk-eAsGO6DCBZ0qVwV696rabN-HVkkNFeegY_yszGXeoSqW-8BIiHQBQVPg/s320/molleetu.jpg" width="214" /></a></div>Elokuvataiteen ensimmäiseksi akateemikoksi vuonna 1989 nimitetyn Mollbergin uljaimmat työt löytyvät 1960- ja 80-luvuilta, jolloin syntyivät mm. elokuvat <i>Maa on syntinen laulu</i> (1973) ja <i>Tuntematon sotilas</i> (1985) sekä paljon muistellut televisiotyöt<i> Lapsuuteni</i> (1967), <i>Tehtaan varjossa</i> (1969), <i>Sotaerakko </i>(1972) ja<i> Siunattu hulluus </i>(1975). <span>Elokuvatutkija</span> <b>Antti Alanen</b> on todennut <i>Elokuvantekijät</i>-kirjassaan (2012), että "fotokemiallisen lihallinen olemus korostui näiden elokuvien unohtumattomassa kuvauksessa". Mollbergin parhaimpien töiden elokuvaajina toimivat <b>Hannu Peltomaa</b>, <b>Kari Sohlberg</b>, <b>Markku Lehmuskallio</b>, <b>Esa Vuorinen </b>ja <b>Kjell Lagerroos. </b></div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;">Molleksi kutsutun auteurin jälkimaine on alkanut varjostaa ohjaajan suuruuden päiviä. Kotimaiseen elokuvaan erikoistuneen tietokirjailija <b>Niko Jutilan </b><i>Molle - Rauni Mollbergin elämä ja elokuvat </i>-kirjan suurin saavutus onkin siinä, että se kertoo rehellisesti ja kaunistelematta Mollbergin sikamaisesta käytöksestä, vallan väärinkäytöstä ja ohjausmetodien arvaamattomuudesta väheksymättä ohjaajasuuruuden laadukkaimpien töiden arvoa. Jutilan teos onnistuu taiteilijaelämäkertojen haasteellisessa tehtävässä: kuinka jakaa kertomus henkilökohtaisen elämän ja taiteen välille. Näin ollen se on myös syventävää jatkoa <b>Veikko Aaltosen</b> ansiokkaalle <i>Dinosaurus</i>-dokumenttielokuvalle (2021).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Teatterikoulusta kansainvälisille areenoille</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mollbergin oppi näyttelijäntyöstä syntyi teatterikoulussa, jossa samalla legendaarisella vuosikurssilla opiskelivat myös mm. <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2021/02/metsasavotoilta-elokuvaohjaajaksi-mikko.html">Mikko Niskanen</a></b>, <b>Jussi Jurkka</b>, <b>Veikko Sinisalo</b> ja <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2013/05/sivuosien-miehet-osa-1-leo-jokela.html">Leo Jokela</a></b>. Niskasen kanssa Mollberg jakoi hetken aikaa myös Helsingin Katajanokalla opiskelija-asuntoa ja ohjaajaurillaan he kohtasivat myöhemmissä vaiheissa monessa kohtaa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">1950-luvun alussa Molle työskenteli näyttelijänä ja ohjaajana Joensuun ja Kuopion teattereissa, kunnes vuonna 1963 hänestä tuli Yleisradion televisioteatterin ohjaaja. Vasemmistoradikalismin aallossa Mollberg savustettiin ulos Yleisradion televisioteatterista, mutta uusi asemapaikka löytyi Yleisradion TV2:n teatteriosaston ohjaajana, jossa hän vaikutti vuodet 1968-86. Aktiivivuosina elokuvia ja televisioteatteria syntyi mm. <b>Timo K. Mukan</b>, <b>Väinö Linnan</b>, <b>Aapelin</b>, <b>Erno Paasilinnan</b> ja <b>Toivo Pekkasen</b> teksteistä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mollberg teki läpimurtonsa elokuvantekijänä valkokangasdebyytillään Maa on syntinen laulu, josta tuli valtaisa kaupallinen ja taiteellinen menestys. Reilusti yli 700 000 katsojaa kerännyt elokuva herätti kohua alastomuudellaan ja "arktisella" seksin kuvauksellaan. Aikalaisarvioissa se otettiin vastaan voittopuolisesti kehuen: Helsingin Sanomien <b>Paula Talaskivi </b>kirjoitti (HS 3.11.1973) sen olevan "elokuvan, jota olemme - vaikka ehkä tietämättämme odottaneet jo vuosikausia". Aamulehden <b>Erkka Lehtola</b> (Aamulehti 2.11./3.11.1973) jatkoi, että "elokuvaa on tehty kuin veitsenterällä, uhkarohkeasti, ja tuloksena on voimakkaasti vaikuttava teos, joka kyllä liikahduttaa jokaisen katsojan tunnemaailmaa." </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">1970-luvun suomalaiseksi elokuvaksi Maa on syntinen laulu onnistui saavuttamaan myös kansainvälisen yleisön poikkeuksellisella tavalla maailman merkittävimmillä elokuvafestivaaleilla. Le Monden kriitikko <b>Jacques Siclier </b>kirjoitti (17.3.1978) "elokuvan voiman olevan siinä, että se saa meidät kokemaan kirpeällä runollisuudellaan luonnon kiertokulusta riippuvaisen olemassaolon vaikeudet ja outouden. Mollberg ei tuomitse ainuttakaan ylivoimaisten olosuhteiden riepottelemista henkilöistään."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzZ8qAqnRec96I1KM_X7Txqdp6DnT9SRlP8wDJ8034FsYd2ENkmj-SYvkTY6EXLk-8CVUDx4ccV3vLRNMwt7OSjiW2esmtW9HckjH68Jit6ojYPs-HByz6N4elqoAV8T3RLHQXYQJFEA9UlDjE7SA8QuPoVCbrfYZz3H0izZQpc5FI-sSW5TfaCyAsRg/s1920/maa%20on%20syntinen.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzZ8qAqnRec96I1KM_X7Txqdp6DnT9SRlP8wDJ8034FsYd2ENkmj-SYvkTY6EXLk-8CVUDx4ccV3vLRNMwt7OSjiW2esmtW9HckjH68Jit6ojYPs-HByz6N4elqoAV8T3RLHQXYQJFEA9UlDjE7SA8QuPoVCbrfYZz3H0izZQpc5FI-sSW5TfaCyAsRg/s320/maa%20on%20syntinen.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b>Maritta Viitamäki</b> <i>Maa on syntinen laulu </i>-elokuvan (1973) pääroolissa Marttana</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jutila kuvaa kirjassaan hersyvästi Syntisen laulun jälkimaininkeja: taloudellista menestystä ja "outojen pohjoismaisten" elokuvien kulttuurivientiä viinan kyllästämällä 1970-luvulla. Kielitaidottoman suomalaisjoukon pöllähtäessä Cannesin, Berliinin tai Locarnon elokuvajuhlille, tarvittiin apua kosmopoliitin <b>Jörn Donnerin</b> vetovoimasta. Kulttuurin moniottelija Donnerin ja rivosuisen Mollbergin egot joutuivat elokuvasta toiseen törmäyskurssille. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mollen uran magnum opus, Tuntemattoman sotilaan värillinen uudelleenfilmatisointi, syntyi kohun ja odotusten saattelemana 1980-luvun puolivälissä. Väinö Linnan alkuperäistekstille uskollinen elokuva on jyrkästi sodanvastainen ja naturalistisessa otteessaan suorastaan härnäävä. Mollberg ei tehnyt kaupallisia myönnytyksiä ja riisui sodalta kaiken glorian. Elokuva alkaa elävän nuoren miehen ruumiista ja päättyy kuolleeseen torsoon. Kuolema on lakoninen toteamus ilman teatraalisuutta. Esa Vuorisen käsivarakuvaus herätti huomiota aina Hollywoodissa saakka, jossa elokuvasta järjestettiin näytöksiä Oscar-kampanjoinnin ja elokuvaviennin merkeissä. Tiettävästi Tuntemattoman näki tuolloin myös <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2009/10/herra-vastaava-tuottaja.html">Steven Spielberg</a></b>, joka elokuvasta vaikuttuneena hankki itselleen yksityisen filmikopion suomalaisten korpisotureiden kohtalonhetkistä. Yllättäen Jutilan kirja vaikenee tältä osin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Julmien metodien äärellä</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pelottavan ailahtelevaisen Mollbergin ohjausmetodit olivat säälimättömiä niin eläimiä kuin ihmisiä kohtaan, mutta hienoviritteisyydessä hän saattoi olla, kuten Maa on syntisen laulun apulaisohjaajana ja käsikirjoittajana toiminut <b>Pirjo Honkasalo</b>kin on observoinut, ensiluokkainen henkilöohjaaja. Mollberg rääkkäsi itseään käymällä kuvattavien kohtausten tunnetilat läpi henkisesti ja fyysisesti heittäytyen. Tuntematonta sotilasta tehdessä hän nukkui vain hätäisiä parin tunnin unia, eikä peseytynyt. Tupakanpolton kuvausten alkaessa terveyssyistä lopettanut 56-vuotias ohjaaja veti itsensä niin piippuun, että tunnusti kuvausten jälkeen kärsineensä rytmihäiriöistä. Liki kymmenen vuotta aiemmin, Aapelin teksteihin pohjautuvan <i>Aika hyvä ihmiseksi </i>-elokuvan (1977) kutsuvierasensi-illassa ohjaaja sai sydänkohtauksen. Molle julisti omaksi maailmankatsomuksekseen maailman turmelevan vaikutuksen: "Aina kun on jotakin hyvää ja kaunista, se myrkytetään pian pois. Ihminen sen tekee, tavalla tai toisella. Sekä itselleen, luonnolle että kanssaihmisille."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div>Kirjaan haastateltujen aikalaiskokijoiden mukaan Mollberg oli perheenjäsenilleen pahimmillaan julkista nöyryyttämistä harjoittava ihmishirviö, erityisesti skitsofreniaa sairastaneelle pojalleen <b>Heikille</b>. Omaleimainen viha/rakkaussuhde omaan poikaan kesti jopa puukotuksen. Tytär, teatteriohjaaja <b>Eira Mollberg</b> (1957-) analysoi kirjassa, että Mollen käytöksessä oli pahimmillaan suoraa pahuutta ja hän omi julmat menetelmänsä omalta isältään, alkoholismiin taipuvaiselta hämeenlinnalaisautoilijalta. </div><div><br /></div><div>Tyrannimaiseen käytökseen sekä taiteessa että siviilielämässä vaikutti myös Mollbergin teatterikouluaikainen rehtori <b>Wilho Ilmari</b>, joka yritti herättää näyttelijöissä tunnereaktioita liki hinnalla millä hyvänsä. Ilmarin opin Molle imi itseensä: tietyt ihmiset oli suututettava, jotta nämä sai aktivoitua. ”Kaiken mitä olen myöhemmin tehnyt, olen rakentanut sille perustalle, jonka häneltä sain.”, Molle tunnusti vuosikymmenten päästä. </div><div><br /></div><div>Tehtaan varjossa -romaanin viimeisen lauseen Molle otti elämän viisaudekseen: "ottaa osaa sen iloon ja suruun ja kasvaa suuremmaksi kuin hänen isänsä oli ja nähdä pitemmälle kuin hänen isänsä näki." Ajatus muodosti lähtökohdan Mollen tekemisille ja antoi sanoman, jota hän tahtoi julistaa tai hienovaraisesti ujuttaa tarinoihin. Ihmisen oli päästävä pois lähtökuopistaan ja yllettävä korkeammalle.</div><div><br /></div><div>Mielenkiintoisella tavalla elämäkertakirjuri purkaa myös Mollen julkisuuskuvan ristiriitaisuutta. Omissa oloissaan ja kuvauksissa ohjaaja puhui rehvakkaasti ja rivosti hämäläismurteella, mutta haastatteluissa ja silmäätekevien kulttuuripiirien keskellä Mollberg lausui kirjakielellä runoja ja osasi käyttäytyä fiksusti. Ohjaajan sanallisen räyhäämisen uhriksi filmauksissa usein jäänyt järjestäjä <b>Raimo Mikkola</b> muistelee kirjan haastattelussa Mollen kohdelleen häntä sydämellisesti kuvausten ulkopuolella. Ei tule yllätyksenä, kun kirjan sivuilla kerrotaan Mollen kieltäneen hänen elinaikanaan viritellyt elämäkertakirjat tai henkilökuvadokumentit.</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIu960VCTC1PFVvRbHw61hHaGhXTmjK24__E-MrKvyN5kNCb8WKIT_1VdXgnMFfRxQzR46zAR8eCyKmVnDFB-rnbIf0BXzb784FINjPqPWIY9VcMzY5Vc63BkQcrU6Beo9r6jhj28G_bUxexi1LsLWvxsTjMiJGBWvQZhuEhXIoL6BEfzhvZFJN-UE9Q/s1200/elonet_elokuva_110974.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="909" data-original-width="1200" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIu960VCTC1PFVvRbHw61hHaGhXTmjK24__E-MrKvyN5kNCb8WKIT_1VdXgnMFfRxQzR46zAR8eCyKmVnDFB-rnbIf0BXzb784FINjPqPWIY9VcMzY5Vc63BkQcrU6Beo9r6jhj28G_bUxexi1LsLWvxsTjMiJGBWvQZhuEhXIoL6BEfzhvZFJN-UE9Q/s320/elonet_elokuva_110974.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b>Rauni Mollberg</b> koki sotamies Riitaojan (<b>Hannu Kivioja</b>) <i>Tuntemattoman sotilaan</i> läheisimmäksi hahmoksi.</td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><b>Nousu ja tuho</b></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Mollbergin ura elokuvantekijänä noudatti nopean nousun ja hitaan tuhon kaavaa. Monumentaalisen ja mainettaan paremman <i>Ystävät, toverit</i> -elokuvan (1990) taloudellinen tappio syöksi Mollbergin uran jyrkkään alamäkeen elokuvantekijänä. Viimeiseksi valkokangaselokuvaksi jäänyt ja kieltämättä totaalisesti epäonnistunut <i>Paratiisin lapset </i>(1994) aiheutti julkisuudessa jo verbaalisen mestauksen. Mollen lähtökohtana oli tehdä "komediaa, jotta elokuvateattereihin saataisiin suomalaiselle elokuvalle katsojia”. Lopputuloksena Paratiisin lapset sai laman näivettämässä ilmapiirissä vain vajaat 3000 katsojaa ja antoi aiheen paitsi populistisiin valituksiin veronmaksajien rahoilla ratsastavasta "korkeataiteesta" myös Ilta-Sanomien (11.11.1994) surullisenkuuluisaan lööppiin: "Mollbergin elokuva teki historiaa: teatteriin ei tullut yhtään katsojaa!" </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Haaveet uusista valkokangaselokuvista eivät enää toteutuneet, mutta Mollberg teki televisiolle vielä elokuvanovelleja Erno Paasilinnan <i>Nuoruusaikoja</i>-kokoelman (1992) tarinoista. Vuosina 1999-2004 valmistuneet lyhytelokuvat jäivät 78-vuotiaana kuolleen elokuvataiteen akateemikon joutsenlauluiksi.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tietokirjailija Niko Jutila on tehnyt valtavan taustatyön käydessään läpi kirjallisia lähteitä ja haastatellessaan Mollen kanssa työskennelleitä ystäviä ja vihamiehiä sekä hänet tunteneita sukulaisia ja perheenjäseniä. Mittava lähdeaineisto on koostunut tuhansista lehtijutuista, kymmenistä televisio- ja radiohaastatteluista sekä liki kymmentuhatsivuisesta massasta asiakirjoja ja kirjeitä, jotka Mollberg jätti jälkeensä. Ansiokkaan elämäkertakirjan saatesanoissa kiteytetään jotain kiistämätöntä: "Tämä kirja on kertomus yhdestä ihmisestä. Samalla se kertoo eräästä aikakaudesta ja taiteenalasta, suomalaisesta elokuvasta, jonka suurimpia nimiä Rauni Mollberg oli ja on."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>WSOY:lle kiitos arvostelukappaleesta.</b></div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;">PS: Olen käsitellyt Rauni Mollbergin elokuvia Maa on syntinen laulu ja Tuntematon sotilas myös Ylen <i>Kirja vs. Leffa</i> -ohjelman jaksoissa:</div><div style="text-align: left;"><b><a href="https://areena.yle.fi/podcastit/1-50482849">Maa on syntinen laulu</a></b></div><div style="text-align: left;"><a href="https://areena.yle.fi/podcastit/1-50056542"><b>Tuntematon sotilas</b></a></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-24342907802688669122023-01-16T12:02:00.000+02:002023-01-16T12:02:02.611+02:00Sivuosien naiset, osa 4: Elina SaloSivuosat ovat suomalaisen elokuvan suola. Mieleenpainuvia sivuosasuorituksia on kotimaisen elokuvan historia pullollaan. Tässä artikkelisarjassa esittelen viisi itselleni tärkeätä (sivuosa)näyttelijää. Sarja on jatkoa vuonna kymmenen vuotta sitten ilmestyneelle <a href="http://tihkusade.blogspot.com/2013/07/sivuosien-miehet-osa-5-vesa-vierikko.html">Sivuosien miehille</a>.<div style="font-weight: bold; text-align: left;"><br /></div><div style="font-weight: bold; text-align: left;">Osa 4/5 Elina Salo</div><div style="font-weight: bold; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; font-weight: bold; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwf_8v80K8Lbsxg2G5Xj0CaydnbwvR1l2wFpW08haDQPgsT9DtcYW8p0zW70HU-HDKhvzQjp-WUYWNeXcs3ZPSR7rUsmbZA4LXzLU1hodlDY82Bh2cJV4QGGbntxJrDaFHQM67xf2yVCHm-2IgTb-wQc_Oaz_RswybijiuOy7Hquzfs23578fYSllBvg/s200/MV5BNmFjZmMwMjEtYjJkNC00ZmFkLWIxNDMtMTQyMjExMzYzODQzXkEyXkFqcGdeQXVyMDI2NDg0NQ@@._V1_.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="154" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwf_8v80K8Lbsxg2G5Xj0CaydnbwvR1l2wFpW08haDQPgsT9DtcYW8p0zW70HU-HDKhvzQjp-WUYWNeXcs3ZPSR7rUsmbZA4LXzLU1hodlDY82Bh2cJV4QGGbntxJrDaFHQM67xf2yVCHm-2IgTb-wQc_Oaz_RswybijiuOy7Hquzfs23578fYSllBvg/s1600/MV5BNmFjZmMwMjEtYjJkNC00ZmFkLWIxNDMtMTQyMjExMzYzODQzXkEyXkFqcGdeQXVyMDI2NDg0NQ@@._V1_.jpg" width="154" /></a></div><b>Elina Salo</b> (s. 1936-) on kiistämättä yksi rakastetuimpia ja alallaan arvostetuimpia näyttelijöitä. Kulunutta fraasia käyttääkseni, legenda jo eläessään. Salo on pitkällä näyttelijän urallaan ehtinyt nähdä niin suomalaisen elokuvan studiokauden, uuden aallon kipuilun kuin hoviohjaajansa <b>Aki Kaurismäen</b> vaiheet 1980-luvulta aina 2010-luvulle.<div style="text-align: left;"><br />Sipoossa syntynyt Aino Elina Maisala kävi Teatterikoulun vuosina 1955-58 ja ryhtyi elokuvanäyttelijäksi jo parikymppisenä. Ensikosketus valkokankaan taikaan tapahtui pienellä sivuroolilla <b>Veikko Itkosen</b> ohjaamassa ja tuottamassa parodiassa <i>Tyttö tuli taloon</i> (1956). <b>T.J. Särkän</b> johtaman Suomen Filmiteollisuuden talliin Salo saapui suoraan keskeiseen rooliin <b>Aarne Tarkaksen</b> jatkosotadraamassa <i>Rintamalotta</i> (1956). Ensihetkistä alkaen Salo herätti riemua "tyttömäisenä hahmona, lumoavana sekoituksena lapsenomaista, ikuista kesää lietsovaa viattomuutta ja itsetietoista kujeilua" kuten on havainnut elokuvatutkija <b>Sisko Rytkönen</b>. Rintamalotan aikalaisarvioissa Elina Salon preesens erottui joukosta: "tämä nuori teatterikoululainen oli yllättävän eloisa ja ilmeikäs ensimmäisessä osassaan. Jopa löysi Tarkas sopivan tytön. Siitä neitosesta puhutaan vielä paljon, jos oikeilla jäljillä pysyy", kirjoitti Elokuva-Aitan (22/1956) <b>Valma Kivitie</b>.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUcIQ0Lr8kB3pF4zrzZRXHgUPWozthW3DNSUa5vNEHQ53wlconCvfV_VRm3zP7CEtq2V-RJk6tRcp7bp-iHqWRqVWfAF93bTw0KTFNMTCtiyxeT8TLkeVrnnJ4NxAxM7PXrYS7oFQel6sTlDUt9Uwes6dCFFAprduxcYf-B917SIXyfc6gzhumdeGoRw/s1199/rintamalotta2.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="827" data-original-width="1199" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUcIQ0Lr8kB3pF4zrzZRXHgUPWozthW3DNSUa5vNEHQ53wlconCvfV_VRm3zP7CEtq2V-RJk6tRcp7bp-iHqWRqVWfAF93bTw0KTFNMTCtiyxeT8TLkeVrnnJ4NxAxM7PXrYS7oFQel6sTlDUt9Uwes6dCFFAprduxcYf-B917SIXyfc6gzhumdeGoRw/s320/rintamalotta2.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elina Salo ja Leena Häkinen Aarne Tarkaksen elokuvassa Rintamalotta (1956)</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Salon 1950-luvun lopun elokuvaroolit Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa olivat farsseja (<i>Sotapojan heilat</i>, 1958), satiireja (<i>Herra Sotaministeri</i>, 1957) tai kulkuriutta romantisoivaa musiikkielokuvaa (<i>Kulkurin masurkka</i>, 1958). Näille vastapainoksi rooli <b>Maunu Kurkvaaran</b> <i>Patarouvassa</i> (1959) enteili irtiottona jo uutta aaltoa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">1960-luvun alkuun sijoittui Salon aktiivisin kausi valkokangasnäyttelijänä. Hänestä tuli muutamaksi vuodeksi Suomen suosituin elokuvanäyttelijätär, ainakin jos mittarina pidetään Elokuva-Aitan suosikkiäänestyksiä, jotka tuolloin olivat "kaiken mitta". Suosion salaisuus piili herttaisuudessa, pirteydessä ja tyttömäisyydessä. <b>Lasse Pöystin</b> tähdittämässä ja ohjaamassa valmennus- ja terapiakulttuuria yllättävästi ennakoivassa <i>Justus järjestää kaiken</i> (1960) komediassa Salo esitti keksijänuorukaisen tyttöystävä-Bellaa. Aikalaiskritiikissä elokuvaa verrattiin jopa <b>Chapliniin</b>! <b>Matti Kassilan </b>ansaitun klassikon asemaan kanonisoiduissa <i>Komisario Palmu</i> -elokuvissa (1960-69) Salo nähtiin kahdesti: Airi Rykämönä elokuvassa <i>Komisario Palmun erehdys </i>(1960) ja Kirsti Skrofina elokuvassa <i>Kaasua, komisario Palmu! </i>(1961).</div><div style="text-align: left;"><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp3XDxOhifjUvlfB0b9uAi8F5kwXNTCskx-x6POpdNsBx0KrLVcmOaE5f_kz3FGf9faAToUXtFEC02uPqP9V_qeljsKM2yd-sJUvJXeCf54LBaOJVZuS-9epoLAUqoGOws-JxBCvDpvL2OhsyVDDeREfzlETTISeSRMgzhHJzZHPLoB9DNUIPIBecxpw/s800/esalo14iso.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="629" data-original-width="800" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp3XDxOhifjUvlfB0b9uAi8F5kwXNTCskx-x6POpdNsBx0KrLVcmOaE5f_kz3FGf9faAToUXtFEC02uPqP9V_qeljsKM2yd-sJUvJXeCf54LBaOJVZuS-9epoLAUqoGOws-JxBCvDpvL2OhsyVDDeREfzlETTISeSRMgzhHJzZHPLoB9DNUIPIBecxpw/s320/esalo14iso.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joel Rinne ja Elina Salo Matti Kassilan klassikossa Komisario Palmun erehdys (1960)</td></tr></tbody></table></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Etevänä leikkaajana tunnetun <b>Ossi Skurnikin</b> ainokaisessa "indie-jännärissä" <i>Tie pimeään</i> (1962) <b>Jarno Hiilloskorpi </b>esitti nietzscheläiseen yli-ihmisteoriaan viehtynyttä lakitieteen ylioppilasta, joka suunnittelee täydellistä murhaa. Salo nähdään tämän tyttöystävänä, joka epätoivoisesti yrittää estää nuoren miehen aikeet. Hillitysti etenevän elokuvan tunnelma on kohtauksesta toiseen vahva.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Studiokauden viimehenkäysten jälkeen suunta muuttui myös Salon uralla. <b>Risto Jarvan</b> <i>Työmiehen päiväkirjan </i>(1967) myötä näyttelijästä tuli hetkessä uuden aallon ja osallistuvan kotimaisen elokuvan keulakuva. Työmiehen (<b>Paul Osipow</b>) ja konttoristin (Elina Salo) nuori avioliitto alkaa säröillä, kun mies saa työnjohtajan paikan toisesta kaupungista ja yksinäisyyden ja epäluulon tunteet kasvavat molemmin puolin. Todellisuutta sellaisena kuin se oli ja on, ilman lisämausteita. <b>Peter von Baghia</b> lainaten: "Elina Salon roolityössä oli sydämen sivistystä jaettavaksi kymmeniin elokuviin." Jarvan ohjauksista Salo nähtiin myös elokuvissa <i>Yö vai päivä</i> (1962, yhteisohjaus <b>Jaakko Pakkasvirran</b> kanssa) sekä <i>Bensaa suonissa</i> (1970). Peter von Baghin ohjattavaksi Salo päätyi pseudodokumentaarisessa massahurmaajakomediassa <i>Kreivi</i> (1971).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">1960-luvun loppu aloitti Salon uralla myös yhden kauaskantoisen vaiheen: ääninäyttelijyyden. Erityisen läheiseksi tulivat <b>Tove Janssonin</b> Muumi-tarinat, joista Salo löysi rakastetun Pikku Myyn roolin jo vuonna 1969 Sveriges Radion tuottaman <i>Mumintrollet </i>(<i>Muumipeikko</i>) -televisiosarjan myötä. Samaan aikaan Salon kysyntä Ruotsissa kasvoi. Monipuolinen ruotsinkielinen teatteriura kehittyi huippuunsa Helsingin Lilla Teaternissa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ääninäyttelijänä Saloa kuultiin runsaasti 1970-luvulta aina 2000-luvun alkuun saakka. Tunnetuin rooli Pikku Myynä iskostui suomalaislasten tajuntaan lopullisesti menestyksekkään japanilais-suomalais-hollantilaisen <i>Muumilaakson tarinoita</i> (<i>Tanoshii Mūmin Ikka</i>) -animaatiosarjan (1990-92) myötä. Sarjaa seurasivat pitkä animaatioelokuva <i>Muumipeikko ja pyrstötähti </i>(<i>Tanoshii Mūmin Ikka: Mūmin Tani no Suisei</i>, 1992) sekä lukuisat Muumi-tietokonepelit, joihin Salo lainasi ääntään 1990-luvun lopulla. Muistettavia äänitöitä olivat myös esiintymiset <b>Tini Sauvon</b> lyhytanimaatioissa <i>Minulla on tiikeri</i> (1979, yhteisohjaus yhdessä<b> Liisa Helmisen</b> kanssa) ja <i>Kukon ja kanan sauna</i> (1991).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ensimmäisen Jussi-palkintonsa (paras naispääosa) Salo voitti vuonna 1979<b> L. Onervan</b> roolista Jaakko Pakkasvirran historiallisessa <b>Eino Leino </b>-elämäkertaelokuvassa <i>Runoilija ja muusa</i> (1978). Kriitikko <b>Leo Stålhammar </b>jakoi kiitosta: "elokuvan persoonallisin suoritus on kiistatta Elina Salon L. Onerva. Elina Salo saa heti ensi tapaamisella tähän oman aikansa jännittävään runoilijattareen sekä naisellista charmia että salaperäisyyttä." Pakkasvirran elokuvista Salo nähtiin vielä sivurooleissa pasifistidraamassa <i>Pedon merkki</i> (1981) ja <b>Franz Kafka</b> -filmatisoinnissa <i>Linna</i> (1986). Kiinnostava 1980-luvun puolivälin sivurooli on myös <b>Päivi Hartzellin</b> kunnianhimoisessa fantasiaelokuvassa <i>Lumikuningatar</i> (1986), jossa Salo esiintyi pohjoisen velhona.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomalaisen elokuvanäyttelemisen huippukohtia ovat olleet Elina Salon monet roolit Aki Kaurismäen elokuvissa. Pitkä yhteistyö alkoi Kaurismäen viistosta <b>Shakespeare</b>-tulkinnasta <i>Hamlet liikemaailmassa </i>(1987), jossa Salo nähtiin Gertrudina. Tätä seurasivat <i>Tulitikkutehtaan tytön</i> (1990) ankaran äidin rooli (joka toi Salolle uran toisen Jussi-palkinnon parhaasta naissivuosasta), herkullinen pikkurooli matkailijakodin ainoana työntekijänä road moviessa <i>Pidä huivista kiinni, Tatjana</i> (1994) sekä ehkä ennen kaikkea <i>Kauas pilvet karkaavat</i> (1996) -elokuvan ravintoloitsija rouva Sjöholmin hahmo. Ylistetty lama-Suomen tutkielma toi Salolle jo kolmannen Jussi-palkinnon, parhaasta naissivuosasta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLQlXr6JeChyDJ4FGqQiZ12Dp_daGU0BpxKVq1KN24IrVX5UeQ_xmGWGBTNQK7HOlPjJJUbUtOMceWNDtrOp7F6r6aV6JbieNxph40PfZCB-8EnZJbYD-yn5dpSXjwc2Q6-JsvpS5rJpFmhUHNC1thtkTjbZYfG5fIodvmoEWdwFzyp4GH9zYvQMO9qg/s1200/elonet_elokuva_165103.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="810" data-original-width="1200" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLQlXr6JeChyDJ4FGqQiZ12Dp_daGU0BpxKVq1KN24IrVX5UeQ_xmGWGBTNQK7HOlPjJJUbUtOMceWNDtrOp7F6r6aV6JbieNxph40PfZCB-8EnZJbYD-yn5dpSXjwc2Q6-JsvpS5rJpFmhUHNC1thtkTjbZYfG5fIodvmoEWdwFzyp4GH9zYvQMO9qg/s320/elonet_elokuva_165103.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kati Outinen ja Elina Salo Aki Kaurismäen elokuvassa Kauas pilvet karkaavat (1996)</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yhteistyö jatkui vuosituhannen vaihteessa vielä Shemeikan sisaren roolilla "elokuvan vuosisadan viimeisessä mykkäelokuvassa" <i>Juha </i>(1999) sekä Oscar-noteeratussa Suomi-klassikossa<i> Mies vailla menneisyyttä</i> (2002). Ansaittujen eläkepäivien keskellä vuoden 2012 Jussi-gaala oli Salolle juhlallinen ilta. Hän voitti parhaan naisssivuosa-Jussin Kaurismäen ranskankielisestä elokuvasta <i>Le Havre</i> (2011) ja Betoni-Jussin pitkästä näyttelijäurasta.</div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><div><i>”Arkipäivät menee ihan siinä, että pysyy hengissä tässä iässä. Sitä koittaa nauttia elämästä ja katsoa mitä muut ovat tehneet. Se on ihanaa!"</i> -Elina Salo (2021).</div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: Arimo; font-size: 16px;"><i><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGtM6noR-GYE2lt5unWK1KIIxuSJmqsqxf6AuCqyOREoJsPjSS8q5MpG_quiYjvp-jKtMXyxGPDB20k3CEVGyVvRcjMpZHKFw5wminDOYxn0sZ28ZSjmlIqW19rBfOQPbp5YfNoOQiJYeUzAgpGaQwpnkV6zKv07SuRgMJMN-eMlwmX6utI1YegUcLlQ/s1920/dsc7387.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGtM6noR-GYE2lt5unWK1KIIxuSJmqsqxf6AuCqyOREoJsPjSS8q5MpG_quiYjvp-jKtMXyxGPDB20k3CEVGyVvRcjMpZHKFw5wminDOYxn0sZ28ZSjmlIqW19rBfOQPbp5YfNoOQiJYeUzAgpGaQwpnkV6zKv07SuRgMJMN-eMlwmX6utI1YegUcLlQ/s320/dsc7387.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teatterikoulussa samaan aikaan opiskelleet <a href="http://tihkusade.blogspot.com/2021/05/sivuosien-naiset-osa-3-seela-sella.html">Seela Sella</a> ja Elina Salo Red Carpet -festivaalilla Hyvinkäällä elokuussa 2021. Kuva: Tiia Ahjotuli<br /><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman";"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman";"><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2019/03/sivuosien-naiset-osa-1-tarja-tuulikki.html">Sivuosien naiset, osa 1: Tarja-Tuulikki Tarsala</a></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman";"><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2019/12/sivuosien-naiset-osa-2-anja-pohjola.html">Sivuosien naiset, osa 2: Anja Pohjola</a></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: "Times New Roman";"><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2021/05/sivuosien-naiset-osa-3-seela-sella.html">Sivuosien naiset, osa 3: Seela Sella</a></span></div></td></tr></tbody></table></i></span></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-9417415953167807422023-01-09T10:46:00.001+02:002023-01-09T16:22:18.221+02:00Lukeminen kannattaa aina - katsaus uudempaan suomenkieliseen elokuvatietokirjallisuuteen<div style="text-align: left;">Elävän elokuvakulttuurin ylläpitämisen perustaa on vireän ja monimuotoisen elokuvateatteri- ja festivaaliverkoston lisäksi myös kotimaisilla kielillä toimitettava elokuvajournalismi- ja tietokirjallisuus. Kun palkkatyönä ammatillisesti tehtävä kulttuurijournalismi alkaa olla monella sektorilla huolestuttavasti <a href="https://journalisti.fi/artikkelit/2023/01/musiikkimediaa-tehdaan-puoli-ilmaiseksi-pop-media-oy-kaarii-voittoja-ja-maksaa-jutuista-alle-kympin-palkkioita/">henkitoreissaan</a>, voi vaihteeksi kääntää katsetta elokuvatietokirjallisuuden piiriin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomenkielisessä elokuvatietokirjallisuudessa on tapahtunut juuri se, mitä <b>Peter von Baghin</b> (1943-2014) kuollessa osasi ennustaa, pirstaloituminen ja marginalisoituminen. Jos von Bagh kirjoillaan saavutti laajemman suuren yleisön suosion, joka kantoi aina joulu-, rippi-, isän/äitienpäivän- kuin syntymäpäivälahjoiksi, ei vastaavaa ole sittemmin koettu. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Se ei onneksi tarkoita kuitenkaan sitä, että viimeisen kahdeksan vuotta olisi eletty tyhjiössä. Elokuvan kulttuurista asemaa tietokirjallisuuden piirissä on pitänyt yllä näkyvimmin elokuvatoimittaja ja tietokirjailija <b>Kalle Kinnunen</b>. </div><div style="text-align: left;"><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8Wnxh8AKa_tXKZm-tkvRmqMcTVV4YzMkdV0wQBmaz37qPu19vuSNA811Y_fiFStMJ0guonOkIQB1CFJS_gQL2l0b6cY2zehjDhiOsBkKeluSyQAkCnFp9viB3C_PTJ8I-w46MIrccvZ18aC1ZxVSdCQhatQgvzoUr8g6lvJt_dQLkFjVwBGLJyM1XFg/s3493/D8905DD3-360E-4F6A-8FFF-8C6AFED67263.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3493" data-original-width="2809" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8Wnxh8AKa_tXKZm-tkvRmqMcTVV4YzMkdV0wQBmaz37qPu19vuSNA811Y_fiFStMJ0guonOkIQB1CFJS_gQL2l0b6cY2zehjDhiOsBkKeluSyQAkCnFp9viB3C_PTJ8I-w46MIrccvZ18aC1ZxVSdCQhatQgvzoUr8g6lvJt_dQLkFjVwBGLJyM1XFg/s320/D8905DD3-360E-4F6A-8FFF-8C6AFED67263.jpeg" width="257" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viime vuosien satoa...</td></tr></tbody></table><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvataiteen valtionpalkinnollakin muistettu Kinnunen on kirjannut ansiokkaasti ylös niin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin historian (<i>30 vuotta rakkautta ja anarkiaa</i>, yhdessä <b>Lauri Lehtisen</b> kanssa, 2017), Suomen elokuvasäätiön puolivuosisataa (<i>Elokuvasäätiön tuella: Suomalaista elokuvaa tekemässä 1969-2019</i>, 2019) kuin elämäkertoja ohjaaja<b> Dome Karukoskesta</b> (<i>Hymypoika. Dome Karukosken tie Lepsämästä Hollywoodiin</i>, yhdessä <b>Matti Rämön </b>kanssa, 2020), elokuvamoguli <b>Jukka Mäkelästä </b>(<i>Valkokankaan valtakunta. Elokuvamoguli Jukka Mäkelän tunnustukset</i>, 2021) kuin televisiojohtaja <b>Jorma Sairasestakin </b>(<i>Daddy Cool - kolme vuosikymmentä televisiomaailman huipulla</i>, 2017). Kinnusen ensimmäinen kirja <i>Big Game: Kuinka Hollywood tuotiin Suomeen</i> (2015) kertoi elokuvaohjaaja <b>Jalmari Helanderin</b> siihenastisen elämän tarinan ja kertoi sujuvasti siitä kuinka Suomeen syntyi genre-elokuvia rakastava ja niiden pariin tekijöinä hakeutuva sukupolvi. Kinnusen tuorein kirja on Big Gamen sukulaisteos siinä mielessä, että <i>Veden vartija - Teemestarin kirjasta elokuvaksi </i>(2022) keskittyy <b>Saara Saarelan</b> ohjaaman suomalaisittain poikkeuksellisen sci-fi-elokuvan tekoprosessiin yksityiskohtaisesti ja informatiivisesti.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Omalla marginaalisemmalla maaperällään kiehtova lukukokemus oli <b>Niko Jutilan </b><i>Poikki! - Toteutumattomat kotimaiset elokuvat </i>(2020), joka nimensä mukaisesti perkasi huolella ja valtavaa taustatyötä arkailematta tekemättä jääneitä suomalaishankkeita. Välillä liki salapoliisimaista työtä tehneen Jutilan kirja on aarreaitta jossitteluun taipuvaisille cinefiileille. Elokuvauutiset-sivustoa ylläpitävän elokuvatuntijan seuraava teos<i> Molle - Rauni Mollbergin elämä ja elokuvat</i> ilmestyy tammikuussa 2023. Se on luonnollisesti jo aiheensa perusteella allekirjoittaneen ostolistalla.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVmmF_AjDN7_0BUk4EoS14xJS_dGkIDfaNGqnFBZBDOIVtLILSFruGPccFUVPuUsiWBFVdb9-yv0xYZJPQGbAsasqoFPsX2UAXJd8AUcsAvOaybd4wU7Gi1Ov-OMQxcv014SRO1N7wSP0CI1s51u4yo-nbd7-J3wriaEAkW3ijd13m4nfxfK92eTGMjA/s1000/Molle_pelto2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="663" data-original-width="1000" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVmmF_AjDN7_0BUk4EoS14xJS_dGkIDfaNGqnFBZBDOIVtLILSFruGPccFUVPuUsiWBFVdb9-yv0xYZJPQGbAsasqoFPsX2UAXJd8AUcsAvOaybd4wU7Gi1Ov-OMQxcv014SRO1N7wSP0CI1s51u4yo-nbd7-J3wriaEAkW3ijd13m4nfxfK92eTGMjA/s320/Molle_pelto2.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vihatun ja rakastetun elokuvaohjaajan muotokuva.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Näyttelijöiden ja elokuvantekijöiden elämäkertakirjallisuuden vyöryssä helmiä on ollut harvassa, mutta sikoja sitäkin enemmän. Pelkästään viime syksynä oli tarjolla niin monta näyttelijäelämäkertaa, että ei laskuissa pysynyt. Paremmasta päästä olivat <b>Tuomas Marjamäen</b> toimittama rehellisessä suorapuheisuudessaan rehevä <i>Vänä elävänä </i>ja <b>Johanna Venhon</b> kirjallisesti ansiokas <i>Martti Suosalon tähänastinen elämä</i>. Filmihullun päätoimittaja <b>Lauri Timonen</b> on viime vuosina urakoinut definitiivisiksi tiiliskiviopuksiksi<b> Federico Fellinin</b>, <b>Rainer Werner Fassbinderin</b> ja <b>Jean Sebergin</b> elämät.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vankkaa kulttuurihistoriatietoutta ovat tarjonneet <b>Urmas A. Hilapieli </b>kirjallaan <i>Kino-Suomi - Elokuvan esittämisen historia 1896-2021 </i>(2021), jonka järkälemäisyydessä on monumentaaliset mittasuhteet sekä Suomen Filmiteollisuuden tarinan esseemäisiksi artikkeleiksi koonnut <i>Unelmatehdas Liisankadulla - Suomen Filmiteollisuus Oy:n tarina </i>(toimittajina <b>Kimmo Laine</b>, <b>Minna Santakari</b>,<b> Juha Seitajärvi</b> ja <b>Outi Hupaniittu</b>, 2019). </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yksi on vielä erikseen mainittava, Laajakuva-elokuvaverkkolehden kirjajulkaisu <i>Peilin takana: elokuvan historia(a) 1874-2020 </i>(2020)<i>, </i>joka rohkeasti tarjoaa rinnakkaispolun elokuvahistorian peruskaanonille undergroundia, törkyä ja kulttikalkkunoita kaihtamatta.</div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;"><b>Suomalaisen elokuvan lyhyestä historiasta</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Harvaa tietokirjailijaa voi perustellusti kutsua niin tuotteliaaksi kuin <b>Juri Nummelinia</b>. Helsingin kirjamessujen aikaan tietokirjailijapalkinnon saaneelta Nummelinilta on tullut pelkästään jo kuluvalla vuosikymmenellä yhdeksän (!) teosta kirjallisuudesta ja elokuvista sekä nippu suomennoksia, uusintajulkaisuja ja novellikokoelmia. Elokuvan saralla Nummelin on toiminut jo vuosia Turussa järjestettävän Suomalaisen elokuvan festivaalin johtajana ja siinä työssään tehnyt hartiavoimin töitä monimuotoisten näkökulmien avaamiseen kotomaamme elokuvatodellisuuden suhteen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Nummelinin uutuuskirja<i> Suomalaisen elokuvan lyhyt historia</i> (2022) käsittelee kompaktisti kotimaisen elokuvan matkaa varhaisista mykkäelokuvista aina nykypäivään saakka. Tyylikkään tummanpuhuvalla kannella varustetussa tietokirjassa käsitellyksi tulevat niin studiokausi, uusi aalto, aikalaiskriisit kuin vuosituhannen vaihteen kotimaisen elokuvan kaupallinen menestys. Siinä missä elokuvahistoriikit tapaavat olla usein pitkän näytelmäelokuvan historia, tuo Nummelin ansiokkaasti esiin kotimaisen elokuvan monimuotoisuutta lyhytelokuvan, dokumentaarin, animaation ja mediataiteen puolelta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA7rk3O6CoSES-JzFc6pG0MreGGZ3UgCqcGq8yJLPFQcsFc90hyJPafGbwfSCc_Y_ttrieFVS_zVHqTLYgMF281NkyYpHePtaN6lKh-mm6d7eP6dsoDKgz9bGmiqBq9afVB4qduXFEAxXCkZyswe7MfYm9oIY3KsUoWlDdM5v8AyLK1ltR8mvo44R0cg/s284/suomalaisen-elokuvan-lyhyt-historia.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="284" data-original-width="200" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA7rk3O6CoSES-JzFc6pG0MreGGZ3UgCqcGq8yJLPFQcsFc90hyJPafGbwfSCc_Y_ttrieFVS_zVHqTLYgMF281NkyYpHePtaN6lKh-mm6d7eP6dsoDKgz9bGmiqBq9afVB4qduXFEAxXCkZyswe7MfYm9oIY3KsUoWlDdM5v8AyLK1ltR8mvo44R0cg/s1600/suomalaisen-elokuvan-lyhyt-historia.jpg" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juri Nummelinin uutuuskirja Suomalaisen elokuvan lyhyt historia.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Nummelinin tuotteliaisuuden ilmeinen varjopuoli tulee kuitenkin pahasti vastaan miehen uusimmassa elokuvakirjassa. Kotimaiseen elokuvaan perehtynyt lukija huokailee ja hämmästyy pitkin kirjaa siitä miten valtavan määrän se sisältää asiavirheitä. Herää kysymys, onko kirjaa laisinkaan oikoluettu kustantajan (Avain) toimesta? </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Teoksessa menevät sekaisin niin ohjaajat kuin elokuvat, studiokauden tekijöiden lähtökohdat ja Suomen elokuvasäätiöön liittyvät faktat. Nummelinin vaihtoehtotodellisuudessa<b> Aleksi Salmenperä </b>on ohjannut <b>Janne Kuusen</b> <i>Kukkia ja sidontaa</i> (2004) ja <b>Hannu Kahakorpi Hannu Seikkulan</b> <i>Rampe ja Naukkis - kaikkien aikojen superpari </i>-hupailun<i> </i>(1990). Lisäksi kahden tekijäparin elokuvista jää liki poikkeuksetta toinen ohjaaja mainitsematta: <b>Speden</b> ja <b>Vesa-Matti Loirin</b> tuohivirsuwestern <i>Hirttämättömät</i> (1971) kreditoidaan pelkästään Loirin nimiin, dokumenttielokuvista <b>Joonas Berghällin</b> ja <b>Mika Hotakaisen </b><i>Miesten vuoro</i> (2010) Berghällin nimiin & <b>Joonas Neuvosen</b> ja <b>Sadri Cetinkayan</b><i> Lost Boys</i> (2020) Neuvosen nimiin. Monikansallisista koko perheen <i>Niko</i>-animaatioista (2008/2012) Nummelin unohtaa kokonaan kansainväliset co-ohjaajat.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Studiokautta käsittelevissä osissa sekaisin menevät taas yhtiöt ja tekijät. Suomen Filmiteollisuuden kasvattina tunnetusti työskennellyt <b>Mikko Niskanen</b> sotkeutuu kirjassa Suomi-Filmin lupaukseksi ja Fennadan valioteoksen, <b>Ville Salmisen<i> </i></b><i>Evakon</i> (1956) väitetään olevan Suomen Filmiteollisuuden elokuva.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Haparoivan tiedon äärellä ollaan myös joissakin sisältökuvauksissa: <b>Aleksi Mäkelän</b> <i>Häjyt</i> (1999) Nummelin laskee toimintaelokuvaksi (!), vaikka elokuva paikantuu selkeämmin hurtilla huumorilla ja rikoksella höystetyksi (kasvu)draamaksi. <b>Anna Paavilaisen</b> lyhytelokuva <i>Play Rape </i>(2019) käsittelee Nummelinin mukaan "naisten kohtelua filmialalla", vaikka jokainen elokuvan nähnyt voi todeta teoksen käsittelevän ennemminkin näyttämötaidetta. <b>Mika Kaurismäen</b><i> Mestari Cheng</i> (2019) muuntuu lapsuksen kautta Changiksi, <b>Seppo Huunosen</b> filmografiaa esitellessä unohdetaan (ehkä syystä?) <i>Piilopirtti</i> (1978) ja<b> Rauni Mollbergin</b> <i>Tuntemattomasta sotilaasta </i>(1985) on Nummelinin väitteen mukaan olemassa televisiosarja (kunpa olisikin!). Kaurismäen veljeksiä ruotiessaan Nummelin kuvaa toistuvasti Mikan elokuvia "epäkiinnostavammiksi" perustelematta lainkaan tulkintaansa. Väsyttävästi kirjassa toistuu myös trendikäs termipari: eksotisoiva rasismi. Havainnot rasistisista representaatioista ovat perusteltuja (joskin aika ajoin anakronistisia), mutta lukijakokemuksena "eksotisoivan rasismin" olisi voinut tuoda esiin yhtenä koottuna kainaloartikkelina jatkuvan toistelun sijaan.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomen elokuvasäätiön tukiin liittyen metsään mennään siinä, kun väitetään (taas kerran), että <i>Naisen logiikka</i> (1999) olisi ollut ensimmäinen SES:n tuotantotukea nauttinut Spede-elokuva. Jo elokuvasäätiön historian toisessa tuotantotuen jaossa vuonna 1971 oli Spede Pasanen julkisen rahoituksen vastaanottajana <i>Kauhukakara</i>-hankkeellaan, joka lopulta jäi valmistumatta. Myöhempinä vuosikymmeninä ns. automaatiotuki heilahti Uuno Turhapuro -sarjan pahnanpohjimmaisille farsseille <i>Uuno Turhapuron huikeat poikamiesvuodet maaseudulla</i> -elokuvasta (1990) alkaen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Nummelin väittää myös elokuvan ja television moniottelijaa <b>Kari Kyrönseppää</b> elokuvasäätiön toiminnanjohtajaksi, vaikka nopeallakin tiedonhankinnalla saa selville, että Kyrönseppä työskenteli SES:ssä 1990-luvun alussa tuottajan mandaatilla. Myöhemmin Nummelin kirjoittaa vielä <b>Jarmo Lampelan </b><i>Miesten välisiä keskusteluja </i>-elokuvan (2012) olleen julkisesta rahoituksesta riippumaton indie-elokuva. Näin ei ollut, sillä elokuva nautti säätiön tukea päälle 30 000 euroa. Jälkimmäiset kuulostavat ehkä pieniltä virheiltä, mutta tietokirjallisuudelta odottaisi täsmällistä faktaa, olipa sisältö sitten luonnontiedettä tai taiteentutkimusta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suomalaisesta elokuvasta ei ole turhan paljon tehty kokoavia tietoteoksia viime vuosikymmeninä, joten tässä Nummelinin teoksella on oma tärkeä paikkansa. Lukuisista asiavirheistä huolimatta on kulttuuriteko, että pienellä kielialueella toimitetaan taiteenlajin historian kokoava opus. On myös oivaltavaa, että kirjan viimeisille sivuille on koottu paitsi suomalaisen elokuvan merkittävimpien elokuvien kaanon, mutta myös vastalista painottuen kultti- ja kalkkunaelokuviin, jotka kuitenkin ovat omalla erityislaadullaan (tai laaduttomuudella?) tuonut pikantin lisän härmäläisen elokuvan historiaan.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ai niin, yksi vielä... Seppo Huunosen mustan huumorin rikossekoilu <i>Karvat </i>(1974) ei ollut ensimmäinen suomalainen K18-elokuva, sillä edelle kyllä ennätti <b>Teuvo Tulion</b> joutsenlaulu <i>Sensuela</i> (1972). Ensi kerralla, tai mieluiten jo toiseen painokseen, faktat kuntoon! Allekirjoittanut ilmoittautuu pedantiksi oikolukijaksi.</div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-36749697416238831432023-01-01T07:22:00.006+02:002023-01-02T10:46:42.998+02:00448 kepposta... eli elokuvavuoden 2022 satoa<div style="text-align: left;">Elokuvavuosi 2022 alkoi kohdallani uudenvuodenpäivänä <b>Michael Ritchien </b>kasarin rikoskomedialla <i>Nimeni on Fletch</i> (<i>Fletch</i>, 1985) ja päättyi uudenvuodenaattona Disneyn jouluiseen lyhytanimaatioklassikkoon <i>Pluton joulupuu</i> (<i>Pluto's Christmas Tree</i>, 1952). Katsoin vuonna 2022 kaikkiaan <b>448 elokuvaa</b>, joista <b>265 pitkää elokuvaa</b>. Se on määrällisesti eniten sitten vuoden 2013. Edellisvuoteen (2021) verrattuna lukemassa oli nousua yli 16 prosenttiyksikön verran. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvateattereissa tuli nähtyä alkuvuoden masentavista koronarajoituksista huolimatta <b>199 elokuvaa</b> (lyhytelokuvat omiksi yksiköikseen laskettuna) eli noin <b>44 %</b> kaikista. Vertailun vuoksi edellisvuonna (2021) prosenttiosuus oli vain 30 % kaikista. Pandemiaa edeltäneenä vuonna (2019) elokuvateattereissa nähtyjen elokuvien osuus oli peräti 60 % (tosin katsottuja elokuvia oli tuolloin tuntuvasti vähemmän, 383 elokuvaa). </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Koronarajoitusten rauettua elokuvafestivaaleille pääsi jälleen vanhaan malliin, mikä näkyi omalla kohdallani varsinkin lyhytelokuvien katselumäärissä. Vuoden aikana vierailin elokuvafestivaaleilla työn tai elokuvaentusiasmin merkeissä Cannesissa, Espoossa, Helsingissä (Loud Silents, Night Visions & Viva Erotica), Kokkolassa, Malmössä, Sodankylässä, Tampereella ja Vilnassa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvamäärällisesti tutuimmiksi elokuvateatteriksi osoittautuivat jälleen Suomen elokuvasäätiön Kino K13 (leipätyön puitteissa), Tampereen Cine Atlas (Tampereen elokuvajuhlien ansiosta) sekä Finnkinon Itis, joka on sijainniltaan ”korttelikinoni” Itä-Helsingissä. Kaikkiaan vierailin vuoden 2022 aikana 32 eri tunteiden temppelissä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvateattereiden monimuotoisuus ilahduttaa tällä hetkellä laajaltikin pääkaupunkiseudulla: Kino Regina, Cinema Orion, Kino Engel, WHS Teatteri Union, Riviera, Korjaamo Kino ja Kino Tapiola tarjoavat runsaalla valikoimallaan relevantin vastavoiman äärikaupallisen Finnkinon viihdeimperiumille.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Elokuvateattereiden jälkeen katseluolosuhteissa toiseksi vahvinta linjaa pitää sitkeästi optinen media, sillä tulin katsoneeksi DVD-, blu-ray- ja 4K Ultra HD -levyiltä kaikkiaan <b>124 elokuvaa</b> (eli liki <b>28 % kaikista</b>). Prosentuaalisesti luku on täsmälleen sama kuin vuosi sitten! Suoratoistopalveluista käytetyimmät olivat kohdallani Vimeo, Disney+, Yle Areena ja HBO Max. Kotimaisia pitkiä elokuvia (yli 60-minuuttiset fiktio- ja dokumenttielokuvat) tuli nähtyä kalenterivuoden aikana<b> 47</b>, joten kotimaisten katsomisosuus kaikista pitkistä elokuvista oli noin <b>18 %</b>.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div><div><b>Parhaat uutuuselokuvat (vuosilta 2021/2022), jotka ensikatselin vuonna 2022:</b></div><div>[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]</div><div><br /></div><div><b>Verdens verste menneske</b> [The Worst Person in the World] (Joachim Trier, 2021) | DCP Cinema Orion</div><div><div><b>Im Westen nichts Neues</b> [All Quiet on the Western Front/Länsirintamalta ei mitään uutta] (Edward Berger, 2022) | Netflix</div><div><b>Belfast</b> (Kenneth Branagh, 2021) | DCP Maxim</div><div><b>Moonage Daydream</b> (Brett Morgen, 2022) | DCP Cannesin elokuvajuhlat</div><div><b>Triangle of Sadness</b> (Ruben Östlund, 2022) | DCP Kinopalatsi</div><div><b>Metsurin tarina </b>[The Woodcutter Story] (Mikko Myllylahti, 2022) | DCP Kokkolan kinojuhlat</div><div><div><b>Gæsterne</b> [Speak No Evil] (Christian Tafdrup, 2022) | DCP Night Visions</div></div><div><b>Pahanhautoja</b> [Hatching] (Hanna Bergholm, 2022) | DCP Tennispalatsi</div><div><b>De uskyldige</b> [The Innocents] (Eskil Vogt, 2021) | DCP Tennispalatsi</div><div><b>Bones and All</b> (Luca Guadagnino, 2022) | DCP Scanorama European Film Forum</div></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU2OrM0hodAROT9hl3N_SaMWlVs-TBUFEwPImhxfLSIjCvGCeDWuyryuviCcAGg2jQAV0MIoCJ-dcbaNW5rEYhfQDOIuFD18SKVii-p3hH_wWVrvfzLqQqYsAleq9yJckei0r6z5xPeL45wM_2sl6hSeR5RKLBCmKt4ClTXx9AFNSCcgHaHXWvZvF22Q/s860/theworstpersonintheworldstill4web-860x400.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="860" height="149" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU2OrM0hodAROT9hl3N_SaMWlVs-TBUFEwPImhxfLSIjCvGCeDWuyryuviCcAGg2jQAV0MIoCJ-dcbaNW5rEYhfQDOIuFD18SKVii-p3hH_wWVrvfzLqQqYsAleq9yJckei0r6z5xPeL45wM_2sl6hSeR5RKLBCmKt4ClTXx9AFNSCcgHaHXWvZvF22Q/s320/theworstpersonintheworldstill4web-860x400.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Vuoden elokuvateatterikokemus:<b> Joachim Trierin </b><span style="text-align: left;">Verdens verste menneske (</span><span style="text-align: left;">The Worst Person in the World, </span>2021). Kuin Rakkautta ennen aamua (Before Sunrise, 1995), Annie Hall (1977) ja 500 Days of Summer (2009) olisi laitettu pohjoismaiseen tehosekoittimeen ja tuloksena syntyi ihmissuhde- ja sukupolvielokuvan moderni klassikko. Itkin, nauroin ja samastuin.<br /><br /></i></td></tr></tbody></table><b>Parhaat vanhemmat elokuvat (ennen vuotta 2021 valmistuneet), jotka ensikatselin vuonna 2022:</b><div><div>[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]</div><div><br /></div><div><b>Threads </b>[Kun maailma loppuu] (Mick Jackson, 1984) | blu-ray</div><div><div><b>When the Wind Blows</b> [Minne tuuli kuljettaa] (Jimmy T. Murakami, 1986) | blu-ray</div><div><b>Letjat zhuravli</b> [The Cranes Are Flying/Kurjet lentävät] (Mikhail Kalatozov, 1957) | blu-ray</div><div><b>Utøya 22. juli</b> [U - July 22] (Erik Poppe, 2018) | HBO Max</div><div><b>Reds</b> [Punaiset] (Warren Beatty, 1981) | Yle Teema</div><div><b>Thriller - en grym film </b>[Thriller/Thriller - A Cruel Picture/They Call Her One Eye/Hooker's Revenge/Yksisilmäinen] (Bo Arne Vibenius, 1973) | DVD</div><div><b>Riihalan valtias </b>[The Farmer's Wife] (Hannu Leminen, 1956) | DVD</div><div><b>Elephant</b> (Alan Clarke, 1989) | blu-ray</div><div><b>The Day After</b> [Seuraava päivä] (Nicholas Meyer, 1983) | 35 mm Sodankylän elokuvajuhlat</div><div><b>Thelma</b> (Joachim Trier, 2017) | DVD</div></div></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0vYmYUFd4mjp6RO5oUz3yZJ3aFQ4VQLlTAKRLmS5BLnmiWzXQve3apVbwgakoyJIpogFCKF8TJ02KsLJaO6AOGUZvqIa6UZuY6me3JVnN31725vOFJvFEbes2Mm9BEoY0a-gQ2VtlI48vrgcPQhPY1m-Omlkz58jKkg__4722hMfyEStdIIqBMqiGow/s560/Review_191_Photo_3_-_Threads_(Mick_Jackson,_1984)_560_380_90.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="380" data-original-width="560" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0vYmYUFd4mjp6RO5oUz3yZJ3aFQ4VQLlTAKRLmS5BLnmiWzXQve3apVbwgakoyJIpogFCKF8TJ02KsLJaO6AOGUZvqIa6UZuY6me3JVnN31725vOFJvFEbes2Mm9BEoY0a-gQ2VtlI48vrgcPQhPY1m-Omlkz58jKkg__4722hMfyEStdIIqBMqiGow/s320/Review_191_Photo_3_-_Threads_(Mick_Jackson,_1984)_560_380_90.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><b>Mick Jacksonin </b>televisioelokuvaklassikko Threads (1984) </i></td></tr></tbody></table><br /><div><b>Pinnan alta:</b></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; text-size-adjust: auto;"><div><b>Nanu Tudor</b> [My Uncle Tudor/Setäni Tudor] (Olga Lucovnica, 2021) | Yle Areena</div><div><b>Elvis </b>(Baz Luhrmann, 2022) | DCP Itis (IMAX)</div><div><b>Kupla</b> [Bubble] (Aleksi Salmenperä, 2022) | Vimeo</div><div><b>Rakkaani merikapteeni</b> [My Sailor, My Love] (Klaus Härö, 2022) | DCP Itis</div><div><b>The Funhouse</b> (Tobe Hooper, 1981) | blu-ray</div><div><br /></div><div>Näkemiin 2022, kuulemiin 2023.</div></span></div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-54984973638203043312022-09-02T12:44:00.002+03:002022-09-02T12:47:58.214+03:00Kuvaohjelmaluokittelun aikakausi<div style="text-align: left;">Suomessa (ja vähän naapurimaissakin) harjoitetun elokuvasensuurin historiaan keskittyneen Kinopaniikki-podcastin ensimmäinen tuotantokausi on nyt paketissa. Päätösjaksossa (Kielletyt kelat, osa 10: Kuvaohjelmaluokittelun aikakausi) heitämme hyvästit elokuvasensuurin tarinalle ja matkaamme kuvaohjelmalain aikakauteen. Kohuitta ei olla 2010- ja 2020-luvuillakaan selvitty, siitä ovat pitäneet huolta mm. dokumenttielokuvat <i>Reindeerspotting – pako joulumaasta</i> (2010) ja sen itsenäinen jatko-osa <i>Lost Boys</i> (2020). </div><div style="text-align: left;"><br />Kielletyt kelat, osa 10: Kuvaohjelmaluokittelun aikakausi on nyt kuultavissa <a href="https://anchor.fm/kinopaniikki?fbclid=IwAR3lbT25IRK7lktfIY4Chj1eN7hdOvhZnXrWpw6DwfvRYaDkpreS5dZ-JA8">Anchorissa</a>, <a href="https://open.spotify.com/show/4ochmgCpNfj5oMTFSh2iTx?fbclid=IwAR3MFOvhvXjSDLqnyvFtYfwwdJ6JollfNDBNSXJ4RqXMOOPLSRdpXJR-kEQ">Spotifyssa</a>, <a href="https://podcasts.apple.com/fi/podcast/kinopaniikki/id1607663870?ign-itscg=30200&ign-itsct=podcast_box_link&fbclid=IwAR0jSwwGFKShuBm89uuAVfLivQmjTodIC1jLsDHw2PJgrvdV6ef6oCTb4hU">Apple Podcastissa</a>, <a href="https://podcasts.google.com/feed/aHR0cHM6Ly9hbmNob3IuZm0vcy83ODVjMzQ5Yy9wb2RjYXN0L3Jzcw?fbclid=IwAR3ag37qldBk7bfoB9v1E94xh1F0Ej2WnS2Cye2PGGrWe3evMWZUeab2zR4">Google Podcastissa</a>, <a href="https://www.supla.fi/podcast/kinopaniikki?fbclid=IwAR1p7mKEioBct_2seZkieuI_AvjzQioQplljZoCgRVW2qdX6447c3SJoBDs">Suplassa</a>, <a href="https://castbox.fm/channel/Kinopaniikki-id4769589?country=fi&fbclid=IwAR1t6HnhBRHvEyR4PlyPF_esJ_sUE6GkeZsYYGDTHeLo9MVQfQD-eCc9HKU">Castboxissa</a>, <a href="https://www.youtube.com/channel/UCTgfliOYxJHp-6MJ3QLh4uA">YouTubessa</a> ja <a href="https://www.leffamedia.fi/author/kinopaniikki/?fbclid=IwAR06FOqNoj5b_mPBZEGu-ZX-dB5l0_dEBUrRbUW6f12-7IZR5TSW_vv3vs0">Leffamediassa</a>.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2Q_MK9U_fp-aLnk6tM1dFo5mV_UnASMGyQ6Tk1jLcK6kw-HjpkEkltM8Il3F2nxxbqhd7ONuOMp-NWSU7H5-7UlxOHQtXNfwPMg3ExTkYfcVeKYWP8geA0f343kmc8_IH2baW15gdKBy3xTjDATIIJi4W3fSr1fQ2gycrhqRg2ozdRuor7zctnwBOew/s4032/lost_boys_jani_drinks_beer___joonas_neuvonen_helsinki_filmi_p4070883_pk_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2688" data-original-width="4032" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2Q_MK9U_fp-aLnk6tM1dFo5mV_UnASMGyQ6Tk1jLcK6kw-HjpkEkltM8Il3F2nxxbqhd7ONuOMp-NWSU7H5-7UlxOHQtXNfwPMg3ExTkYfcVeKYWP8geA0f343kmc8_IH2baW15gdKBy3xTjDATIIJi4W3fSr1fQ2gycrhqRg2ozdRuor7zctnwBOew/s320/lost_boys_jani_drinks_beer___joonas_neuvonen_helsinki_filmi_p4070883_pk_1.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Joonas Neuvosen ja Sadri Cetinkayan dokumenttielokuva Lost Boys (2020) keräsi komeat katsojaluvut (y</i><i>li 53 000 katsojaa teatterilevityksessä) ja </i><i>herätti kohua ilmestyessään. Elokuvassa katsottiin dokumentaarisen luonteensa puolesta olevan ”mallioppimiseen perustuva haitallisuus”. K18-ikärajapäätöstä perusteltiin ahdistavuuden lisäksi myös huumeidenkäytön ihannoinnilla.</i><i><br /></i></td><td class="tr-caption"><br /></td></tr></tbody></table>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-58535747090534088752022-08-14T17:09:00.005+03:002022-08-14T18:37:11.512+03:00"Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti." Vesa-Matti Loiria (1945-2022) muistaen<div style="text-align: left;">Muistan joskus ajatelleeni, että kun <b>Vesa-Matti Loirista</b> (1945-2022) aika jättää, se tuntuu syvällä sielussa. Keskiviikkona 10. elokuuta 2022 tuo ajatus muuttui todeksi, kun Loiri menehtyi ärhäkän syövän nujertamana.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vesa-Matti Loiri on ollut minulle aina olemassa: milloin kuoliaaksi naurattajana, milloin kuoliaaksi itkettäjänä, tunteiden liikuttajana, elokuvatöidensa kautta turvasatamana, musiikkinsa kautta tukena ja olkapäänä, herkkyyden ilmaisun esimerkkinä, lapsuuden supersankarina ja viime kädessä oudolla tavalla miltei kuin jokin varaisä, jota aina katsoi ylöspäin.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vähemmästäkin vetää haikeaksi.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6tB9LS-4OtkwgwDkMXj5VQDEKAgv0stcRkrbqmwhjKpWvEQ5JMXwyinfRxCQVS_72BJdAeFw4PfQcMnTThsy4lImtQyVPZ43T4L_ghnj7GL4UfOPIVhBSwnnu7WRLhe7T_e_1z9d43bJn8n5AcM_hRGPjt3iPWFbawDn5ZptN0tFhlLYRkahVsTmSHQ/s900/lahjakas_vesa-matti-loiri01_seura.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="506" data-original-width="900" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6tB9LS-4OtkwgwDkMXj5VQDEKAgv0stcRkrbqmwhjKpWvEQ5JMXwyinfRxCQVS_72BJdAeFw4PfQcMnTThsy4lImtQyVPZ43T4L_ghnj7GL4UfOPIVhBSwnnu7WRLhe7T_e_1z9d43bJn8n5AcM_hRGPjt3iPWFbawDn5ZptN0tFhlLYRkahVsTmSHQ/s320/lahjakas_vesa-matti-loiri01_seura.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vesa-Matti Loiri 1945-2022</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ensimmäiset muistikuvani Loirista kumpuavat hyvin erilaisilta suunnilta. Muisti virittää kuvia lapsuuden kodista, jossa äitini soitti <i>Eino Leino 1</i> -albumia (1978) ja C-kasetin kansipaperit ihmetyttivät alle kouluikäistä lasta. Voiko tuo sama vaaleahiuksinen mies punertavassa parrassaan ja perin omituisesti eläytyvässä ilmeessään olla todella sama henkilö, joka esiintyy televisiossa niin groteskina <b>Tyynenä</b>, arveluttavana <b>Nasse-setänä</b> kuin pähkähulluna<b> Jean-Pierre Kuselana</b>? </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Suurin piirtein samoihin aikoihin näin <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2008/04/elokuvaohjaaja-ere-olavi-kokkonen_08.html">Ere Kokkosen</a></b> maaseutuhupailun <i>Uuno Turhapuro muuttaa maalle</i> (1986), joka tuli liioittelematta katsottua parin vuoden sisällä vähintään parikymmentä kertaa. Katselin sitä sujuvasti niin aamuisin kuin iltaisin ja flunssalääkkeenäkin se tuntui toimivan mainiosti.</div><div style="text-align: left;"><br />Elävästi muistan myös sen vahvan tunne-elämyksen, kun näin ensimmäistä kertaa <b><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2021/02/metsasavotoilta-elokuvaohjaajaksi-mikko.html">Mikko Niskasen</a></b> mestarillisen esikoisohjauksen <i>Pojat </i>(1962). Elokuvan traaginen ja pysäyttävä loppukohtaus tuntui täysin musertavalta 8-vuotiaan lapsen näkökulmasta. Nähdyn elokuvan katselukokemus viesti kuitenkin omaa kieltään, olin nähnyt vaikuttavuudessaan ajattoman taideteoksen, johon tulisin palaamaan useita kertoja vuosien saatossa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn6Z5Zw6cvcl7StKjbMKGaAEhhFzU8AO4YVhP_WWLa-1P0waHuua5vST-NghvvYE9Dcw70QOxWTVyoFwZvAtYBNLDPsdlbMu_tOpD_wqQ_bwAtyfDiYbgWTn2CK50odkInCyW-hJMGnk-ebbzU8ANCc96otlP4c9_w0pozo5LlhXORagS0BXKoWetKpA/s1200/elonet_elokuva_112915.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="997" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn6Z5Zw6cvcl7StKjbMKGaAEhhFzU8AO4YVhP_WWLa-1P0waHuua5vST-NghvvYE9Dcw70QOxWTVyoFwZvAtYBNLDPsdlbMu_tOpD_wqQ_bwAtyfDiYbgWTn2CK50odkInCyW-hJMGnk-ebbzU8ANCc96otlP4c9_w0pozo5LlhXORagS0BXKoWetKpA/s320/elonet_elokuva_112915.jpg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Raksilan poikia Mikko Niskasen elokuvassa Pojat (1962): Urkki (<b>Markku Söderström</b>), Immu (<b>Pentti Tarkiainen</b>), Matti (<b>Hannu Vironmäki</b>) ja Jake (Vesa-Matti Loiri).</i></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Näin Loirin keikka- ja konserttilavoilla liki parikymmentä kertaa - ja parhaimmillaan elämykset olivat maagisia. Huonoimmillaan luokattomia, mutta aina inhimillisiä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>"Suomalaisen yhtenäiskulttuurin ajan viimeinen ja kirkkain tähti."</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tällä viikolla media on kilpaillut Loiri-artikkeleista. Muisteltavaa on riittänyt niin paljon, että väkisinkin meinaa läikkyä yli. Veskulle on ehdotettu valtiollisia hautajaisia ja muistopatsaita. Itsenäisyyden ajan kulttuurihistoriasta vertailukohdiksi on kaivettu ainoastaan <b>Tapio Rautavaara</b> (1915-79) ja <b>Tauno Palo</b> (1908-82). </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">"Taiteilija. Legenda. Taiteilijalegenda. Artisti. Kansansuosikki. Taiteilijasuuruus. Viihdelegenda. Suuri taiteilija. Suuri suomalainen kansantaiteilija. Viihteen ja urheilun monilahjakkuus. Mestari. Kaikkien aikojen taiteilija. Vertaansa vailla oleva kansallisaarre. Sotienjälkeisen ja internetiä edeltävän suomalaisen yhtenäiskulttuurin ajan viimeinen ja kirkkain tähti."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vesa-Matti Loiri teki 17-vuotiaana läpimurron elokuvaan (Pojat, 1962), 21-vuotiaana teatterissa (<i>Lapualaisooppera</i>, 1966), 23-vuotiaana televisiossa (<i>Jatkoaik</i>a, 1967-69) ja 33-vuotiaana musiikissa (Eino Leino, 1978). Kirjailija <b>Jari Tervon</b> mukaan "tälle pohjoisella taivaalle ei voi koskaan kohota kirkkaampaa tähteä kuin Loiri." </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Loirin ongelma ei koskaan ollut uravalinta vaan monien mahdollisuuksien karsiminen. <b>Peter von Bagh</b> (1943-2014) tiivisti taiteilijan olemusta jo vuonna 2005 seuraavasti: "Vesa-Matti Loiri on todellinen uusien aikojen mediataiteilija, joka yhtenä harvoista on kehittänyt perisuomalaisen sanontatavan jokaiseen välineeseen, mihin on keksinyt kävellä." </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Multilahjakkuus otti häkellyttävän hyvin haltuun niin taiteen ja viihteen eri sektorit kuin lukuisat urheilun ja seurapelien muodotkin. Kun yksi ei ole koskaan sulkenut toista pois, on samana vuonna (1982) voinut yhtä vakuuttavasti esiintyä niin <i>Kalevalan</i> Ilmarisena (<i>Rauta-aika</i>), <b>Arto Paasilinnan </b>surullisen hahmon ritarina (<i>Ulvova mylläri</i>) kuin muistinsa menettäneenä <b>Uuno Turhapurona</b> (<i>Uuno Turhapuro menettää muistinsa</i>). Miehen vaikutus suomalaisen taiteen ja (populaari)kulttuurin kentällä on mittaamaton. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>”Hänessä yhtyvät klovni ja elämän peruskysymyksiä pohtiva mystikko, nauru ja kyyneleet. Syvästi tuntevalle esiintyjälle ne ovat vain saman tunteen eri ilmentymiä, sisäisen kuohunnan ulkoisia ilmaisuja"</i> -<b>Vexi Salmi</b> (2001)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Komiikkaa ja ravistelevia sivurooleja</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Olen monessa yhteydessä tunnustautunut Uuno-elokuvien ystäväksi. 1980-lukulaisesta lapsuudesta kumpuava nostalginen lämpö on innostanut minua vielä 2010- ja 20-luvuilla kirjoittamaan <a href="https://elonet.finna.fi/Content/suomalaisen-elokuvan-vuosikymmenet?p=/1970-1979/anteeksi-mista-kakkosstudiolle">esseen Uuno Turhapuro -elokuvien metakerronnasta</a> ja keskustelemaan Turhapuro-elokuvista niin <a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50908469">Yleisradion Kulttuuriykkösessä</a> kuin <a href="http://tihkusade.blogspot.com/2020/06/vierailu-uuno-turhapuro-podcastissa.html">podcasteissa</a>. Turhapuro-elokuvista omat suosikkini löytyvät tiukasti mustavalkokaudelta: <a href="http://tihkusade.blogspot.com/2011/03/professori-uuno-dg-turhapuro.html"><i>Professori Uuno D.G. Turhapuron</i></a> (1975) absurdi anarkismi, <i>Häpy endkön</i> (1977) hillitön holtittomuus tai vaikkapa <i>Lottovoittaja UKK Turhapuron</i> (1976) ilkeämieliseksi taipuva lennokkuus pitävät pintansa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Uuno Turhapuro -elokuvat olivat Suomen katsotuimpia elokuvia vuosikymmenten ajan, 1970-luvulta aina 1990-luvun alkuun. Siinä ajassa ehti kasvaa monen sukupolven verran elokuvayleisöä, joille monille ensimmäiset elokuvateatterikokemukset koettiin juuri <b>Spede</b>-tuotantojen parissa. Kriitikoiden irvimisestä huolimatta Turhapurot pitivät käytännössä suomalaisen elokuvateatteriverkoston toimintakykyisenä videoaikakauden haasteissa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg91WF8nujgKWUdh4tqrgoF4UYzctix2Qywi-ilhOgZX_QpoNfTcMf2vy1yWSPz7B7z9rXJSbRGM53mmh3jiopOAIPqGS7B37Tk17zIWLxjbxItyrJkNZyZdXgHdBQ5pnx1HXhYDUxPaexd3wY6Bs2V2CQInfxyaDUZKXQQFXXx_4Ws6w6Ot2GO3FCZNQ/s1200/elonet_elokuva_120407.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="871" data-original-width="1200" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg91WF8nujgKWUdh4tqrgoF4UYzctix2Qywi-ilhOgZX_QpoNfTcMf2vy1yWSPz7B7z9rXJSbRGM53mmh3jiopOAIPqGS7B37Tk17zIWLxjbxItyrJkNZyZdXgHdBQ5pnx1HXhYDUxPaexd3wY6Bs2V2CQInfxyaDUZKXQQFXXx_4Ws6w6Ot2GO3FCZNQ/s320/elonet_elokuva_120407.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Uunon isä (<b>Olavi Ahonen</b>), pikku-Jeremias, Uunon velipuoli (<b>Jenni Loiri</b>) ja Uuno Turhapuro (Vesku Loiri).</i></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div>Moni Loirin tähdittämistä Spede-komedioista tuo nostalgisia muistoja lapsuudesta: luokkatovereiden syntymäpäiväjuhlista, juhannusöistä ja vapuista. Lapsuuden ystävien kanssa useaan kertaan katsotut <i>Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit </i>(1979) tai <i>Pikkupojat </i>(1986) saattavat olla nykypäivän valossa väljähtyneitä aikalaisfarsseja, mutta silti niihin suhtautuu lempeän myötämielisesti. Oivaltavimmillaan Loirin elokuvakomiikka saattoi hyvinkin olla jo varhain <i><a href="http://tihkusade.blogspot.com/2009/09/pohjan-tahteet.html">Pohjan tähteissä</a></i> (1969) tai sitten löydettyään anarkisti-Uunon absurdin komiikan mustavalko-Uunoissa 1970-luvulla. Niiden parhaimmat hetket ovat suomalaisen elokuvakomedian huippuhetkiä, eikä vähiten Loirin huikaisevan improvisaatiotaidon ansiosta.</div><div><br /></div><div>Loirin draamarooleista vahvimmin mieleen ovat juurtuneet ravistelevat sivuroolit. <b>Jaakko Pakkasvirran</b> pohdiskelevassa pasifistidraamassa <i>Pedon merkki </i>(1981) Loiri tulkitsee epätoivoisen rintamakarkurin roolin sydänvereslihalla. <b>Matti Ijäksen</b> lempeässä kasvukertomuksessa <i>Sokkotanssi</i> (1999) Loiri nähdään alkoholiin menevänä merimiesrenttua. Kaikessa ristiriitaisuudessaan kiinnostavia henkilöhahmotuksia ovat myös<b> Jaakko Pyhälän</b> <i>Jonin </i>(1983) sivullinen Öljys-Heikki, <b>Jani Volasen</b> <i>Rumblen</i> (2002) ikääntynyt teddy-rokkari Leo, <b>Aleksi Mäkelän </b><i>Pahojen poikien</i> (2003) Turhapuro helvetistä -muunnelma, Jokke-pappa sekä harmillisen vähälle huomiolle jäänyt nyrkkeilyvalmentajan rooli <b>Juha Rosman</b> elokuvassa <i>Who is Joe Louis? </i>(1992). Muuntautumiskykyisenä näyttelijänä Loiri teki 90-luvun alussa myös suurenmoisen roolisuorituksen eksentrisen lampunhengen äänenä Disneyn suositussa<i> Aladdin</i>-filmatisoinnissa (1992). Viime vuosien kiinnostavin roolisuoritus löytyy <b>Ilja Rautsin</b> intensiivisen hysteerisestä kauhukomediasta <i>Helsinki Mansplaining Massacre</i> (2018). Splatter-vaikutteisessa lyhytelokuvassa Loiri nähtiin vinoutuneen perheen ukkina.</div></div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;"><b>"Ellei anna kaikkeaan, ei anna mitään"</b></div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;">Loirin musiikillinen tuotanto venyi yli puolen vuosisadan aikana äärimmäisyyksistä toiseen. Hän otti haltuun niin jazzin, popin, rockin, iskelmän, runonlausunnan, soulin, progen, äänikomiikan kuin funkinkin. Musiikillinen ura oli alusta alkaen kiehtovaa populaarin viihteen ja korkeakulttuurin piiristä ammentavan, kunnianhimoisen laulelmataiteen vuorottelua. Improvisatorista debyyttiä <i>4+20</i> (1971) on hyvinkin voinut seurata levyllinen perinteikkäitä kansanlauluja (<i>Vesku Suomesta</i>, 1972) että humorististen laulujen epätasainen kokoelma (<i>Veskunoita</i>, 1973). Monipuolisen taiteilijan uran ensimmäisellä vuosikymmenellä levytetyn musiikin kirjo oli ehkä kaikkein villeimmillään, sillä parodisten tangojen (Love Recordsin suojissa tehdyt <i>Lankon tanko</i> ja <i>Vie minut minne tahdot</i>, 1968) oheen ilmestyi niin taiturimaista, psykedeelistä hippiprogeilua (esim. <i>Coming Home Baby</i>, 1971) kuin avantgardistinen pop-jazz-satukin (<b>Matti "Rag" Paanasen</b> kanssa levytetty <i>Merirosvokapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus</i>, 1974).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lievästi sanottuna levottomien tyylivaihtelujen jälkeen Loiri alkoi 1970-luvun lopulla vakavoitua, ehkä tarkoituksellisestikin, vastapainoksi elokuva-uran Turhapuro-komiikalle. <b>Perttu Hietasen</b> sävellyksistä syntyneet <b>Eino Leino</b> -tulkinnat ovat suurelle yleisölle kenties tutuinta Loiria. Leinon vakavat, usein synkkämietteiset runot saivat uuden elämän taitavan yhtyeen ja Loirin vahvan, sydänjuuria myöten ravistelevan tulkinnan kautta. Ensimmäistä Leino-levyä (Eino Leino, 1978) myytiin lähes 120 000 kappaletta ja se olikin Loirin läpimurto myös itseään korostaviin musiikkipiireihin. Vakavalla linjalla jatkoi <b>Carl Michael Bellmanin</b> lauluihin ja epistoloihin pohjannut <i>Ennen viimeistä maljaa</i> (1980), jolla Loirin tulkinta eteni yhä vahvemmin teatraaliseen ja dramaattiseen suuntaan.</div><div style="text-align: left;"><br />Leino-tulkinnat ovat ehkä omalta osaltaan jättäneet varjoonsa lukuisia muita kirjailijoita/runoilijoita, joiden tekstejä Loiri on pitkän uransa varrella ottanut omakseen. Listan kiinnostavimpia nimiä saattavat hyvinkin olla paitsi <b>Hermann Hesse </b>(<i>Lasihelmipeli</i>, 1984) ja kotoinen <b>Uuno Kailas</b> (<b>Perko-Pyysalo-poppoon </b>kanssa tehty intohimoinen jazz-levy, 1995), myös <b>Kahlil Gibran</b>, jonka tekstejä Loiri tulkitsi vakuuttavasti, ilman suurinta paatosta, <b>Olli Ahvenlahden </b>kanssa tehdyllä <i>Seitsemän kertaa</i> -albumilla (1990). Runonlaulajan roolin ohella Loiri levytti <b>Oskar Merikannon</b> lauluja <b>Esko Linnavallin</b> modernin sovituksin sekä jo aiemmin levyttämiään kansanlauluja <b>Jukka Jarvolan</b> flyygelisovituksin (<i>Täällä Pohjantähden alla</i>, 1983). Ahvenlahden kanssa syntyi myös levyllinen <b>Reino Helismaata</b> (<i>Vesku Helismaasta</i>, 1977) <b>Hasse Wallin</b> hoidellessa kitaristin tonttia.</div><div style="text-align: left;"><br />1980-luvun puolivälin jälkeen Loiri levytti <i>Spede Show'sta</i> (1968-74, 1984-87) tuttuina sketsihahmoina: Jean-Pierre Kusela ja Tyyne saivat omat huumorilevynsä ja ehtipä <b>Auvo </b>ja <b>Vodekin</b> jättää jälkensä huoltamoilla myydyille c-kaseteille. Kuselan<i> Naurava kulkuri</i> (1986) ja <i>Voi hyvä tavaton </i>(1987) sekä Tyynen<i> Pim peli pom </i>(1988) olivat Vexi Salmen johtamalle Flamingo-levy-yhtiölle hyvää liiketoimintaa. Jo pelkästään Nauravaa kulkuria myytiin ilmestyessään ällistyttävät 92 000 kappaletta. Vaihtokauppana Loiri sai vapaat kädet taiteellisemmille julkaisuille.</div><div style="text-align: left;"><br />Loirin 1990-luvun levytyksistä komein on eittämättä yksi miehen uran ehjimmistä albumikokonaisuuksista, <b>Peter Lerchen</b> rohkein sovituksin palkitseva <i>Vesa-Matti Loiri</i> (1994). Osin jo aiemmin levytettyä materiaalia (esim. <i>Väliaikainen</i>, <i>Laulu on ollut iloni ja työni</i>) modernilla otteella retusoiva levy on minimalistinen ja näkemyksellinen kattaus Loirin ja Lerchen yhteistyötä parhaimmillaan. Teatraalista murheellisuutta kevennetään osuvasti huumorilla ja tarvittaessa Lerche heittäytyy myös progetiluttelun taituriksi. Vuosituhannen taitteessa yhteistyö Lerchen kanssa jatkui jo neljänteen osaan edenneellä <i>Eino Leino 4 - Päivän laskiessa </i>-albumilla (2001). Raskastunnelmaisista balladeista lempeään kaihoon kurottava Leino-urakan päätöslevy on Loirin uran parhaimpia töitä ja kahden näkemyksellisen taiteilijan, Lerchen & Loirin, sielunyhteyden juhlaa. Albumin vahvuus piilee myös monipuolisuudessa, josta pitää huolen erityisesti raskaan rockin puolelle kurkottavat, eeppiset <i>Se kuitenkin liikkuu</i> ja <i>Trubaduurin laulu</i>. </div><div style="text-align: left;"><b><br /></b></div><div style="text-align: left;"><b>"Surussa intensiivinen kuin rippi ja samalla irrotteleva ja välitön kuin kulkijan mieli."</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">2000-luvun edetessä Loirin musiikillinen ura sai yhä keskeisemmän roolin miehen taiteilijuudessa. Vuosina 2003-2004 ilmestyneet <i>Ystävän laulut </i>-levyt sisälsivät Loirin edesmenneen ystävän, <b>Juha Vainion </b>rakastettuja sanoituksia. Nuoren polven muusikoiden, <b>Kalle Torniaisen</b> ja <b>Jesse Vainion</b> sovituksissa luova hulluus, rento-otteinen kokeilevuus sekä ikivihreys löivät kaksin käsin kättä. Big band -soundilla svengaavilla levyillä melankolia ja vahva kansallishenkinen kaiho yhdistettiin Vainiolta omaksutun, keski-ikäisen miehen hurtin huumorin kanssa. Saattaa olla osin sukupolvikysymys, mutta allekirjoittaneelle esimerkiksi <i>Vanhojapoikia viiksekkäitä</i>, <i>Albatrossi </i>tai <i>Kotkan poikii ilman siipii </i>eivät koskaan olleet kuulostaneet niin vaikuttavilta kuin Loirin tulkitsemina.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Niin kutsutulla Lappi-trilogialla Loiri sai tehdä <b>Johnny Cash</b> -henkisen kunnianosoituksen suomalaiselle rock- ja pop-lyriikalle. <i>Ivalo </i>(2006), <i>Inari </i>(2007) ja <i>Kasari</i> (2008 -albumit äänitettiin peräkkäisinä kesinä Ivalon rauhassa <b>Hannu Pikkaraisen</b> vastatessa sovituksista ja tuotannosta. Pohjoisen rujonkauniista askeesista vaikutteensa ottanut trilogia on parhaimmillaan Loirin syvältä kouraisevan melankolian puskiessa esiin esimerkiksi <b>Heikki Salon</b> <i>Olkinaisen</i> ja <b>Asko Raivion</b> <i>Tyhjää</i> -kappaleiden teksteissä. Vahvoja versiointeja Loiri tulkitsi myös <b>Tuomari Nurmion</b> kappaleista, kuten <i>Aavaa preeriaa</i> ja <i>Kurjuuden kuningas</i>. <i>"Sä olet baarin kaljalasi, janoisin huulin hiottu, muslimien musta kivi, niin sileäksi suudeltu"</i> kuulostaa Loirin tulkitessa puistattavan todelliselta. Hänen kaihonsa on ymmärtävässä toteavuudessaan vangitsevaa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kriitikko <b>Teppo Kulmalalle</b> (Savon Sanomat, 8.11.2008) Kasari-albumi toi muistumia Eino Leino -tulkinnoista: "Tunteen ja sanomisen vimma on tosin hauraampi, järkähteleekin toisin, mutta on yhtä tulessa. Lapin trilogian kolmas osa Kasari on surussa intensiivinen kuin rippi ja samalla irrotteleva ja välitön kuin kulkijan mieli. Levyllä runoillaan katoavuudesta ja kuolemasta, mutta siitä säteilevät Veskulle ominaiset voiman ja herkän vivahteet, lämpö, itseironian roso, huumorin läpitunkeva läsnäolo". </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lappi-trilogia myi musiikkiteollisuuden kriisiytyessä kunnioitettavat 150 000 kappaletta. Albumeiden merkittävin ansio saattoi lopulta olla siinä, että alakulosta voimansa ammentavien, rock-henkisten nuotiolaulujen myötä Loiri nosti itsensä (uudelleen) rock-väen arvostukseen ja suosioon. Esiintymiset Provinssirockissa (2009) ja Ruisrockissa (2010) lisäsivät ennestään vahvaa karriääriä. Vuonna 2011 uudelleenjulkaistusta 4+20-hippijazz-albumista tuli kulttisuosikki nuoremman musiikkiharrastajapolven keskuudessa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Levyttävänä artistina Loirin loppusuora oli rehevä ja henkilökohtaiseksi kaareutuva. <i>Hyvää puuta</i> -levyllä (2009) hän tulkitsee "karhunkäpälän voimalla ja perhosenlennon herkkyydellä" (Teppo Kulmala) mm. <b>Jarkko Martikaisen</b>, <b>Paula Vesalan</b> ja <b>Tuure Kilpeläisen</b> varta vasten Loirille räätälöityä tekstejä. Musiikillisesti Hyvää puuta kurkotti americanan suuntaan countrymausteisine instrumentteineen, mutta yhtä kaikki mukana oli niin valssia (<i>Vilukukka</i>) kuin saluunarockia (<i>Sadan miehen leukaluut</i>). Desibeli.net -verkkolehden <b>Heikki Väliniemi</b> tiivisti (24.10.2009) kuulijoiden yhteiset tunnot: "Vesa-Matti Loiri ei ole Suomen Johnny Cash. Hän on paljon enemmän. Loistava majakka parhaasta päästä." Jazzahtavammalla <i>Skarabeella</i> (2010) Loiri heittäytyi hetkittäin varsin improvisatoriseksi (<i>Aivan pilvee</i>, <i>Aina tulee jotain</i>), mutta toisaalta kipunoi entistä henkilökohtaisemmin synkeillä balladeilla, joiden sävellyksissä oli kiehtovasti ennalta-arvaamattomuutta.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Viimeistään 2010-luvulla Loiri alkoi muuttua, varmasti osin tahtomattaankin, instituutioksi, joka istutettiin milloin <i>Loirinuotiolle</i>, <i>Vain elämää </i>-sarjan kyynelrinkiin tai kiusallisimmillaan ulkomaisten nettikasinoiden mannekiiniksi. Syksyiset konserttikiertueet jatkuivat heittelevän terveydentilan sen salliessa. 50-vuotistaiteilijajuhlakonsertissa syksyllä 2012 Loirin taustalla vuorotteli kaksi hyvin erilaista kokoonpanoa, jotka summasivat onnistuneesti koettua puolta vuosisataa: "<b>Lenni-Kalle Taipaleen</b> ja rumpali Kalle Torniaisen luotsaama iso jazzbändi veti jazzit, uudemmat kotimaiset popit ja Loirin ikivihreät, Peter Lerchen trio puolestaan vaikeammat tai ainakin herkemmät taidemusiikit. Loiri oli molempien kanssa kuin kala vedessä, ehkä jopa luontevampi päästessään Lerchen ainutlaatuisen kitaran säestämänä vetämään lähes avantgardistisia vokaalisuorituksia Leinon runoihin." - <b>Otto Talvio</b> (Helsingin Sanomat, 29.9.2012).</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tuure Kilpeläisen <b>Kaihon Karavaani </b>-orkesterin kanssa työstetty <i>Tuomittuna kulkemaan </i>(2013) soi yhdenlaisena kompromissina. Jälleen mittatilaustyönä tehdyistä lauluista koostuva albumi alkoi saavuttaa "eletyn elämän karheudessa" jo saturaatiopisteensä. Soundi summasi <b>Pertti Avolan</b> kautta (20.12.2013), että "Vesa-Matti Loiri tulee tälläkin kertaa lähelle kuulijaansa sortumatta nurkan takana väijyvään tulkinnalliseen yliammuntaan. Kaihon Karavaani puolestaan pidättelee tyylikkäästi omien levyjensä vimmaa asettuen suosiolla empaattisena myötäelävän säestäjän rooliin." </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Joutsenlauluksi jäänyt <i>Pyhät tekstit </i>(2016) oli kokoelma lauluja, joiden teksteinä oli käytetty <i>Raamatun </i>korinttolaiskirjeitä, Kalevalaa, juutalaisten <i>Kabbalahia</i> ja hindujen pyhiä tekstejä. Loirin viimeisestä albumista haluttiin suurta testamenttia ja juuri se koitui sen kohtaloksi. Pyhät tekstit tavoitteli tarpeettoman ylisentimentaalista päätöstä Loirin levytysuralle. Islantiin tehdyltä äänitysreissulta ilmestyi myös samanniminen kirja, jossa kerrottiin laulujen ja levyn syntytarinaa. Pyhät tekstit sulki ympyrän kuitenkin siinä mielessä, että Loiri lopetti levytysuransa kuten oli sen aloittanutkin, tulkitsemalla runoja. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB5p8h8ur8hbFQXnXiM7Fgdbsj7eRbO1D_n9NezAK6BNQ46APsg8mZSBDzFV8hzNWtYLAPAbQpClFnAkHqbe2TOu7r1Odf1EtB0GGSFgeRKXLo3khiApfrBF70QwSUT476ENp7j58EiXHxe6BKkkmKnO_1A2uZ27U-5OC6ffC-bi9ZVLYz3l3ltzcYXw/s617/2bc14b08f77d4894bc8911fbadff616a.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="617" data-original-width="468" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB5p8h8ur8hbFQXnXiM7Fgdbsj7eRbO1D_n9NezAK6BNQ46APsg8mZSBDzFV8hzNWtYLAPAbQpClFnAkHqbe2TOu7r1Odf1EtB0GGSFgeRKXLo3khiApfrBF70QwSUT476ENp7j58EiXHxe6BKkkmKnO_1A2uZ27U-5OC6ffC-bi9ZVLYz3l3ltzcYXw/s320/2bc14b08f77d4894bc8911fbadff616a.jpg" width="243" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Erityisesti laulujen tulkitsijana, eläytyjänä, Loiri oli heittäytyjä, joka vaati yleisöltään yhtä paljon kuin itseltään. Hän ei halunnut olla pelkkä viihdyttäjä. Vexi Salmen ajatusta (2001) mukaillen, yleisön oli elettävä samat tunteet kuin laulajankin, joko rakastettava esitystä tai sitten tunnettava vastenmielisyyttä eläytymisen voiman edessä. Helsingin Sanomille hienon <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008973337.html">muistokirjoituksen</a> Loirista kynäillyt Jari Tervo tiivisti osuvasti mestarin eläytymistä: "Loiri tulkitsi kuin olisi moukaroinut konepeltiä, tai vapauttanut kämmeneltään pienen linnun lentoon. Etukäteen tulkinnan sävyä ei voinut päätellä laulun luonteesta. Loiri lauloi omanlaistaan bluesia, nappasi hetken tunnelmasta kiinni, riippumatta siitä, oliko laulu tango vai aaria. Loirin menetelmällä tulkinta ei ole koskaan valmis. Se elää."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vesa-Matti Loirin viimeinen kokoillan konsertti kuultiin Helsingin Kulttuuritalolla 21.12.2019. Olin tuolloin jouluun hiljalleen asettuvan yleisön seassa kuulemassa Leinot, Merikannot ja rakastetut joululaulut. Vielä kerran. Tuona iltana <b>J. Alfred Tannerin </b>sanoittama ja <i>Kuu se on taivaalla yksinänsä</i> -kansanlauluun nojaava Laulu on ollut iloni ja työni soi jälleen niin pidäkkeettömämmän komeasti, että kyyneliltä ja kylmiltä väreiltä ei säästytty. Se kai Loirin perintö viime kädessä on: hän liikutti suomalaisia laaja-alaisemmin kuin kukaan häneen verrattavissa oleva hahmo.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Omat elämänohjeet itselleni on suvaitsevaisuus, toisten huomioon ottaminen ja oman egon poistaminen.</i> -Vesa-Matti Loiri (18.8.2015)</div><div style="text-align: left;"><br />Lepää rauhassa, kuningas. Kiitos kaikesta. Olkoon täysi sinun maljasi.</div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-65335923838556943862022-07-07T15:25:00.001+03:002022-07-07T15:28:05.010+03:00Katsaus ulkovaltoihin (Pohjoismaat, Video Nasties)<div style="text-align: left;">Kinopaniikki-podcastin yhdeksännessä jaksossa tehdään tiivistelmänomainen katsaus naapurimaiden pohjoismaiseen elokuvasensuuriin ja brittiläisiin Video Nasties -elokuviin. Mukana mm. <b>Monty Python</b> -komediaryhmän <i>Brianin elämä</i> (<i>Monty Python's Life of Brian</i>, 1979), joka kiellettiin Norjassa jumalanpilkan vuoksi. Norjan valtiollinen elokuvasensuuriviranomainen määräsi Brianin elämän kiellettäväksi, koska viranomaistahon mukaan elokuva oli loukkaava uskovaisia ihmisiä kohtaan ja siinä käytettiin kristillistä symboliikkaa pilkkaavassa kontekstissa. Naapurimaassa Ruotsissa otettiin tosikkomaisista norjalaisista ilo irti, sillä Ruotsissa elokuvaa peräti markkinoitiin lauseella: ”Elokuva on niin hauska, että se tuli kielletyksi Norjassa”.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigCz3kKJYm-Ihcwin_N-th104swvJGe3cik4gIIp_t50UP9a1VEeI28onMoZVBIS2DaRt4ysHpoTA0ZzbmyCfzr_v1H-auW1RmXdIP2_5gigpTfOViPSs4sFJ16SztUkfMDTIoNLxgo9F0WgbNfrQaXuUVBA3lyoSzQlpFEEpoAkj7zRPTNsJQIKXb2w/s1200/brianin%20el%C3%A4m%C3%A4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="1200" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigCz3kKJYm-Ihcwin_N-th104swvJGe3cik4gIIp_t50UP9a1VEeI28onMoZVBIS2DaRt4ysHpoTA0ZzbmyCfzr_v1H-auW1RmXdIP2_5gigpTfOViPSs4sFJ16SztUkfMDTIoNLxgo9F0WgbNfrQaXuUVBA3lyoSzQlpFEEpoAkj7zRPTNsJQIKXb2w/s320/brianin%20el%C3%A4m%C3%A4.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Always Look on the Bright Side of Life"</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kielletyt kelat, osa 9: Katsaus ulkovaltoihin (Pohjoismaat, Video Nasties) on nyt kuultavissa <a href="https://anchor.fm/kinopaniikki">Anchorissa</a>, <a href="https://open.spotify.com/show/4ochmgCpNfj5oMTFSh2iTx?fbclid=IwAR1LJHOpSi5-ml9sTJfZ10t6igMP1LyZMMpIkiNW7mHSq5-Qy3Br6J5YtTo">Spotifyssa</a>, <a href="https://podcasts.apple.com/fi/podcast/kielletyt-kelat-osa-9-katsaus-ulkovaltoihin-pohjoismaat/id1607663870?i=1000569123542">Apple Podcastissa</a>, <a href="https://podcasts.google.com/feed/aHR0cHM6Ly9hbmNob3IuZm0vcy83ODVjMzQ5Yy9wb2RjYXN0L3Jzcw?fbclid=IwAR0dzVCmbjJvmSFyeOUbkffqM8EEuP12xo66ttE-LVc3SZKYYyRizlfJ4GY">Google Podcastissa</a>, <a href="https://www.supla.fi/podcast/kinopaniikki?fbclid=IwAR1LJHOpSi5-ml9sTJfZ10t6igMP1LyZMMpIkiNW7mHSq5-Qy3Br6J5YtTo">Suplassa</a>, <a href="https://castbox.fm/channel/Kinopaniikki-id4769589?country=fi">Castboxissa</a>, <a href="https://www.youtube.com/channel/UCTgfliOYxJHp-6MJ3QLh4uA">YouTubessa</a> ja <a href="https://www.leffamedia.fi/author/kinopaniikki/?fbclid=IwAR10PehpsDeZAOBUQs3wo_m0wRZ0YeBrh7-BDO6vH0BYDayDhyhC3i8kM_4">Leffamediassa</a>.</div>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4770887602141395531.post-84038012270486892072022-05-27T14:16:00.006+03:002022-05-27T14:21:45.276+03:00Videolaki 1988-2001<div style="text-align: left;">Kinopaniikki-podcastin kahdeksannessa jaksossa muistellaan vuosina 1988-2001 ylläpidettyä videolakia, jonka myötä Suomesta tuli yksi Euroopan ankarimmista aikuissensuurin maista. "Elektronisen huumeen" eli videokasettien moraalipaniikkia lietsovat jaksossa mm. Yleisradio, Suomen Kuvalehti, <b>Reino Paasilinna </b>sekä <b>Sirpa Pietikäinen</b>. Kielletyt kelat, osa 8: Videolaki 1988-2001 on nyt kuultavissa <a href="https://anchor.fm/kinopaniikki">Anchorissa</a>, <a href="https://open.spotify.com/show/4ochmgCpNfj5oMTFSh2iTx">Spotifyssa</a>, <a href="https://podcasts.apple.com/fi/podcast/kinopaniikki/id1607663870?ign-itscg=30200&ign-itsct=podcast_box_link">Apple Podcastissa</a>, <a href="https://podcasts.google.com/feed/aHR0cHM6Ly9hbmNob3IuZm0vcy83ODVjMzQ5Yy9wb2RjYXN0L3Jzcw">Google Podcastissa</a>, <a href="https://www.supla.fi/podcast/kinopaniikki">Suplassa</a>, <a href="https://castbox.fm/channel/Kinopaniikki-id4769589?country=fi">Castboxissa</a>, <a href="https://www.youtube.com/channel/UCTgfliOYxJHp-6MJ3QLh4uA">YouTubessa</a> ja <a href="https://www.leffamedia.fi/author/kinopaniikki/">Leffamediassa</a>. Tiukkaa videolakia kannatettiin lopulta puolue-eroista huolimatta, oikealta ja vasemmalta. Vasemmistopuolueissa vastustettiin amerikkalaisten kuolemankauppiaiden saalistushimoa. Keskustan kansanedustaja ilmoitti maatalon tyttärenä tietävänsä, että maaseudun väki ei videoelokuvia tarvitse.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyrqc--xR-ephnbioByK1t9nS0SUlyqxWZB9urrmTyXnInthhvu-3X2YwjAK0vW0j4a7wHC65r9n6z_6ouVFoW8u1smfVFKxvfyqKy9ehWRca_TlyFP9-HteUyJyu0mThYm7lKTrSpX-ivRyMotavlG8Y8j7DLanPw1PJSfnbnekk3fpSUIY4Fz2Czjw/s1024/texas-chainsaw-massacre-012-1024x576.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="576" data-original-width="1024" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyrqc--xR-ephnbioByK1t9nS0SUlyqxWZB9urrmTyXnInthhvu-3X2YwjAK0vW0j4a7wHC65r9n6z_6ouVFoW8u1smfVFKxvfyqKy9ehWRca_TlyFP9-HteUyJyu0mThYm7lKTrSpX-ivRyMotavlG8Y8j7DLanPw1PJSfnbnekk3fpSUIY4Fz2Czjw/s320/texas-chainsaw-massacre-012-1024x576.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Suomessa kokonaan kielletyn The Texas Chainsaw Massacren (1974) lihakoukkukohtauksen esittäminen ajankohtaisohjelmassa, parhaaseen katseluaikaan, sai kauaskantoiset yhteiskunnalliset seuraukset. Katsojia suorastaan uhkailtiin elokuvan väistämättömillä rappioittavilla vaikutuksilla. Suorasanaisimmat ehtivät jo uhata moottorisahamurhaajien sukupolven synnyllä, jos tällaista ryönää päästettäisiin levitykseen. </i></td></tr></tbody></table>Otto Suuronenhttp://www.blogger.com/profile/02375867694524184882noreply@blogger.com0