 Jo vuonna 1997 perustettu suomalais-norjalainen Nazca jatkaa  tummasävyisen vaihtoehtorockin vyöryttämistä uutukaisella albumillaan  Out (lue arvio), joka katkaisee peräti seitsemän vuoden pituisen levytystauon. Yhtyeen musiikki perustuu yhä akustisten ja sähköisten tunnelmien  vaihteluihin, jossa on mausteita postpunkin kalmankalpealta laidalta. Varjoisilta kujilta kantautuu tällä kertaa myös astetta enemmän Ennio  Morriconeen viittaavia western-henkisiä kaikuja. Vaativa albumi ei päästä kuulijaa helpolla,  eikä monotonisuudeltakaan vältytä.
Jo vuonna 1997 perustettu suomalais-norjalainen Nazca jatkaa  tummasävyisen vaihtoehtorockin vyöryttämistä uutukaisella albumillaan  Out (lue arvio), joka katkaisee peräti seitsemän vuoden pituisen levytystauon. Yhtyeen musiikki perustuu yhä akustisten ja sähköisten tunnelmien  vaihteluihin, jossa on mausteita postpunkin kalmankalpealta laidalta. Varjoisilta kujilta kantautuu tällä kertaa myös astetta enemmän Ennio  Morriconeen viittaavia western-henkisiä kaikuja. Vaativa albumi ei päästä kuulijaa helpolla,  eikä monotonisuudeltakaan vältytä.
Huutoja ja kuiskauksia elokuvasta ja populaarimusiikista jo vuodesta 2008.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Nazca: Out
 Jo vuonna 1997 perustettu suomalais-norjalainen Nazca jatkaa  tummasävyisen vaihtoehtorockin vyöryttämistä uutukaisella albumillaan  Out (lue arvio), joka katkaisee peräti seitsemän vuoden pituisen levytystauon. Yhtyeen musiikki perustuu yhä akustisten ja sähköisten tunnelmien  vaihteluihin, jossa on mausteita postpunkin kalmankalpealta laidalta. Varjoisilta kujilta kantautuu tällä kertaa myös astetta enemmän Ennio  Morriconeen viittaavia western-henkisiä kaikuja. Vaativa albumi ei päästä kuulijaa helpolla,  eikä monotonisuudeltakaan vältytä.
Jo vuonna 1997 perustettu suomalais-norjalainen Nazca jatkaa  tummasävyisen vaihtoehtorockin vyöryttämistä uutukaisella albumillaan  Out (lue arvio), joka katkaisee peräti seitsemän vuoden pituisen levytystauon. Yhtyeen musiikki perustuu yhä akustisten ja sähköisten tunnelmien  vaihteluihin, jossa on mausteita postpunkin kalmankalpealta laidalta. Varjoisilta kujilta kantautuu tällä kertaa myös astetta enemmän Ennio  Morriconeen viittaavia western-henkisiä kaikuja. Vaativa albumi ei päästä kuulijaa helpolla,  eikä monotonisuudeltakaan vältytä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti