Ali Zaoua, prince de la rue

Ali Zaoua, prince de la rue
Casablancan katupojat / Gatpojkarna i Casablanca / Ali Zaoua: Prince of the Streets

Ranska / Tunisia / Belgia / Marokko 2000. Tuotantoyhtiöt: 2M, Ace Editing, Alexis Films, Ali'n Productions, Canal +, Gimages 3, Playtime, Remstar Films, TF 1 International, TPS Cinéma. Tuottajat: Etienne Comar, Jean Cottin, Antoine Voituriez. Ohjaus: Nabil Ayouch. Käsikirjoitus: Nabil Ayouch, Nathalie Saugeon. Kuvaus: Renaat Lambeets, Vincent Mathias. Lavastus: Saïd Raïs (art direction), Abdelhadi Chay ja Rachid Rais (set decoration). Puvut: Nezha Dakil. Ehostus: Malika Bouizergane. Musiikki: Krishna Levy. Leikkaus: Jean-Robert Thomann. Ääni: François Guillaume. Pääosissa: Mounïm Kbab (Kwita), Mustapha Hansali (Omar), Hicham Moussoune (Boubker), Abdelhak Zhayra (Ali Zaoua), Saïd Taghmaoui (Dib), Amal Ayouch (Ali Zaouan äiti), Mohamed Majd (kalastaja), Hicham Ibrahimi (merimies), Nadia Ould Hajjaj (koulutyttö), Adbelkader Lofti (rautakaupan omistaja), Khalil Essaadi (Khalid), Abdessamad Tourab Seddam (Noureddine), Ahmed Lahlil (mies baarissa), Halima Frizi (vanha nainen), Khalid Ghanimi (Shita), Mohamed Ajhmil (Barrito), Mohamed Ezzanati (Nemss), Tarik El Hichou (Chino). Helsingin ensiesitys: 2.3.2001, Andorra 1, maahantuoja: Cinema Mondo – vhs-julkaisu: DHE Castle Oy – tv-lähetyksiä: 14.12.2003 YLE TV1 – VET 102490 – K15 – 2715 m / 99 min

Casablancan katupojat on rosoinen ja koruton elokuva liimanhuuruja nuuskivista, pahoinpidellyistä ja raiskatuista lapsista, jonka peittelemättömässä tyylissä on inhorealistisia piirteitä. Jo elokuvan prologi johtaa katsojat vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, kodittomuuteen sekä lapsiuhrien turvattomuuteen ja hyväksikäyttöön. Katupoikien taisteluhuuto on "Elämä on paskaa", eikä huudon todenpitävyydestä jää katsojalle epäilystäkään.

Casablansan katupojat kertoo kadulla selviämisestä ja yleisinhimillisestä tarpeesta löytää elämästä jotakin elämisen arvoista. Ali on rohkea poikkeus katupoikien joukossa, sillä hän haaveilee merimiehen ammatista ja onnellisesta elämästä saarella, jossa paistaa kaksi aurinkoa. Alin kuolema kilpailevan jengin heittämästä kivestä elokuvan alussa sysää tapahtumat liikkeelle. Kwita, Omar ja Boubkar haluavat kunnioittaa prinssinsä muistoa järjestämällä tälle hautajaiset. Hankkeen toteuttaminen osoittautuu ilman rahaa ja asiantuntevaa apua hankalaksi, mutta pojat tajuavat tavoitteen saavuttamisen vaativan heiltä sitkeää yhteistyötä.

Ranskassa syntynyt, mutta Marokossa työskentelevä ohjaaja Nabil Ayouch tunnustaa kotimaataan piinaavan ongelman, pitämättä silti sen ratkaisemista aivan mahdottomana tehtävänä. Ayouch toimi vuosia kenttätyössä satamakaupungin katulapsia pelastavan Bayti-järjestön riveissä ja ansaittuaan autettavien luottamuksen hän pyysi heistä muutamia elokuvaansa näyttelijöiksi. Näiden itseään tulkitsevien katupoikien varassa lepää suurimmilta osiltaan elokuvan väkevä autenttisuus, sillä ohjaajalla ei ole teoksen realismiin tyylillisesti paljon lisättävää. Hän kietoo realistisen ilmaisun kuitenkin taitavasti lasten mielikuvituksen synnyttämiin eskapistisiin fantasioihin sekä animaatiojaksoihin.

Elämä kadulla ei kuitenkaan pelkkää väkivaltaa: se on myös ystävyyttä, unelmia, rakkautta ja kaikkea mitä saatamme kuvitella. Katsoja voi lohduttautua ainakin tämän elokuvan myönteisillä seurauksilla sen edistettyä päähenkilöidensä irtautumista huumeista ja hakeutumista koulutuksen pariin. Kotimaansa Marokon ensi-iltakierroksella Casablancan katupojat oli valtava menestys, vaikka marokkolaiset eivät ole perinteisesti halunneet yhteiskunnallisia ongelmiaan elokuviensa aiheiksi.

– Otto Suuronen (28.11.2007) Mervi Pantin (HS/NYT 9/2001) ja Tapani Maskulan (TS 2.6.2001) mukaan. Julkaistu Suomen elokuva-arkiston esitteenä.