Kesä on tunnetusti Hollywoodin blockbustereiden eli isojen amerikkalaisten valtavirtaelokuvien esiinmarssin aikaa. Tänäkin kesänä katsojista taistelevat niin viides Indiana Jones (Indiana Jones and the Dial of Destiny), Tom Cruisen tähtikarismalla vuorattu Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One, aina odotetun Christopher Nolanin eeppinen Oppenheimer sekä Greta Gerwigin omaleimainen Barbie.
Elokuvateatterikävijä on Suomessakin jo parin vuosikymmenen ajan tottunut siihen, että Hollywoodin ryntäyselokuvat saapuvat täkäläisillekin kankaille Yhdysvaltojen ensi-illan aikoihin. Toisin oli vielä vuosituhannen vaihteessa, kun kesän 1999 suurin hype-elokuva (ja eittämättä monille lopulta myös kesän suurin pettymys) Star Wars: Episodi 1 - Pimeä uhka (Star Wars: Episode 1 - The Phantom Menace, 1999) sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa toukokuun puolivälissä ja meillä vasta 6. elokuuta. Tosin se oli silti pohjoismaiden ensiesitys, sillä IMDb:n mukaan Norjaan Episodi 1 ennätti vasta 20.8.
Entertainment Weekly julkaisi toukokuussa (2023)
listan 30 parhaimmasta kesän hittielokuvasta. Aloin tutkia listaa ja pohtia, kuinka merkittävällä viiveellä kaikkien aikojen "kesähitit" ovat saapuneet tähän tuhansien järvien maahan. Aika nopeasti valkeni, että 1970-, 80- ja vielä 90-luvullakin monet isoimmat jenkkileffat saapuivat Suomen valkokankaille vasta joulumarkkinoille. Tässä ensimmäisessä osassa yhdeksän esimerkkitapausta vuosilta 1975-86 kronologisessa järjestyksessä:
Steven Spielbergin läpimurtoelokuva
Tappajahai (
Jaws, 1975) sai Yhdysvalloissa ensi-iltansa 20. kesäkuuta 1975 ja keräsi Box Office Mojon mukaan globaalisti liki 480 miljoonan dollarin lipputulot. 9 miljoonan dollarin budjetilla tehty modernin kauhuelokuvan klassikko sai neljä Oscar-ehdokkuutta, josta pysti heltisi
Verna Fieldsin leikkauksesta,
John Williamsin alkuperäismusiikista ja parhaasta äänestä. Suomessa Tappajahai nähtiin ensi kerran vasta puoli vuotta myöhemmin 19.12., mutta odotus palkittiin huimalla 587 507 katsojamäärällä. Kaikkiaan Tappajahai oli Suomessa 1970-luvun neljänneksi katsotuin ulkomainen elokuva. Edelle ennättivät vain
Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän (
One Flew Over the Cuckoo's Nest, 1975),
Franklin J. Schaffnerin Papillon (1973) ja
Francis Ford Coppolan Kummisetä (
The Godfather, 1972). Ensimmäistä televisionäytöstä saikin sitten odotella peräti 14 vuotta (28.8.1989 MTV1).
George Lucasin luoman
avaruusoopperan tuotantokronologisesti ensimmäinen elokuva
Tähtien sota (
Star Wars (tai myöhemmin
Star Wars: Episode IV - A New Hope), 1977) tuli voittoisasti maailmanensi-iltaan 25.5.1977. Uskaliaalla 11 miljoonan dollarilla budjetilla se tuotti maailmanlaajuisesti pysäyttävät 775,8 miljoonaa dollaria. Suomen ensi-ilta koitti 16.12. keräten katsojia liki 400 000. Se riitti vuoden toiseksi katsotuimman ulkomaisen elokuvan mandaattiin, sillä edelle ennätti vain suomalaisten rakastama James Bond 434 618 katsojalla elokuvalle
007 rakastettuni (
The Spy Who Loved Me). Helsingin Sanomien pitkäaikainen elokuvakriitikko
Helena Ylänen totesi ensi-ilta-arviossaan (17.12.1977) Tähtien sodan olevan "elokuva, jota on helppo rakastaa. Se on pidäkkeettömän poikamaisen mielikuvituksen tuote, täynnä seikkailun puhdasta riemua."
John Landisin Delta-jengi (
National Lampoon's Animal House, 1978) ylsi merkittäviin menestystekoihin lippuluukulla.
John Belushin (1949-82) valitettavan lyhyeen valkokangastähteyteen singonnut elokuva keräsi maailmanlaajuisesti 141,6 miljoonan dollarin lipputulot kolmen miljoonan dollarin budjetilla. 28.7.1978 maailmanensi-iltansa saanut elokuva on kaikkien nuoriso- ja kohelluselokuvien siivoton isä, jossa nuoret näyttelijätähdet (Belushi,
Tom Hulce) rikkovat kilvan hyvän maun rajoja. Rienaavan college-farssin oman ehdottoman moraali(ttomuude)n keskeisenä voimana sikailee Belushin briljantisti hahmottama Bluto.
Harold Ramisin,
Douglas Kenneyn ja
Chris Millerin kynäilemä menestyselokuva muokkasi opiskelijakomedian pelisäännöt uusiksi. Suomen ensi-iltaa saatiin odotella aina huhtikuun lopulle 1979 (20.4.1979), jolloin Valtion elokuvatarkastamo lätkäisi elokuvalle K16-ikärajan. Katsojia kertyi vuoden 1979 aikana kuitenkin lähes 90 000. Vertailun vuoksi vuoden katsotuin elokuva oli
Spede Pasasen Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit 490 439 katsojalla.
Steven Spielbergin
Kadonneen aarteen metsästäjät (
Raiders of the Lost Ark, 1981) palautti poikamaisen seikkailuelokuvan perinteen Hollywoodiin ja loi yhden unohtumattoman elokuvahahmon, Indiana Jonesin. Samalla se tuli aloittaneeksi toinen toistaan typerämpien seikkailuelokuvien ja -tv-sarjojen vyöryn tuleville vuosille, muistettavimpina
Vihreän timantin metsästys (
Romancing the Stone, 1984) ja
Kuningas Salomonin kaivokset (
King Solomon's Mines, 1985). Kadonneen aarteen metsästäjät tehtiin maltillisella 20 miljoonan dollarin budjetilla ja tuloutti 12.6.1981 saadun Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen maailmanlaajuisesti lähes 390 miljoonaa dollaria. Suomeen Indiana Jones saapui ruoskineen ja lierihattuineen jouluksi, sillä ensi-iltaa juhlittiin 18.12.1981. Katsojia riitti pitkälle vuoden 1982 keväälle ja kokonaisluvuksi saatiin 510 790, mikä nosti elokuvan lopulta 1980-luvun kolmanneksi katsotuimmaksi ulkomaiseksi elokuvaksi Suomessa. Kriitikko Helena Yläselle Kadonneen aarteen metsästäjät oli "herpautumattoman vauhdikas seikkailuelokuva, puhdasveristä eskapismia, häpeämättömän hauska, maailmankuvaltaan taantumuksellinen ja aukottoman hyvin tehty."
Oman aikansa suurimman supersankarielokuvan,
Richard Donnerin Superman - Teräsmies (
Superman - The Movie) -elokuvan (1978) vastaanotto oli lippuluukuilla erinomainen. Vuonna 1980 valmistuneesta jatko-osasta
Superman II tuli tuotanto- ja julkaisuhistorialtaan kimurantimpi tapaus. Jatko-osaa kuvattiin samanaikaisesti ensimmäisen viittasankarifilmin kanssa ja ohjaajana hääri Richard Donner. Riitaannuttuaan Donnerin kanssa tuottajat
Alexander &
Ilya Salkind siirsivät liki kokonaan kuvatun elokuvan
Richard Lesterin ohjattavaksi, mihin osa työryhmästä reagoi kieltäytymällä tekemästä lisäkuvauksia. Superman II valmistui haasteista huolimatta ja sai ensi-iltansa mantereittain: Australiassa se nähtiin jo joulukuussa 1980, Euroopassa Isosta-Britanniasta alkaen huhtikuusta 1981, Suomessa 17.4.1981 ja Yhdysvalloissa vasta 19.6.1981. 54 miljoonan dollarin budjetilla toteutettu elokuva tuotti lipputuloja (lähteestä riippuen) joko 108 tai 190 miljoonaa dollaria. Suomessa katsojaluku jäi melko alhaiseksi, vain 63 061, mikä oli varmasti pettymys levittäjä Adams Filmille hyvin menestyneen edeltäjän (208 948 katsojaa) jäljiltä.
Avaruusolennon ja Elliott-pojan (
Henry Thomas) ystävyyttä riipaisevan koskettavasti käsittelevä
E.T. - The Extra-Terrestrial (1982) jatkoi Steven Spielbergin menestyselokuvien kautta. Helena Yläselle elokuva meni suoraan suoneen hauskuudellaan, helppoudellaan ja mukaansatempaavuudellaan: "kelpo opetus siitä, mikä autuus rakastettava suuren yleisön elokuva oikealla hetkellä on." Noin 10 miljoonan dollarin budjetilla valmistunut koko perheen fantasiadraama tuotti maailmanlaajuisesti 792,9 miljoonaa dollaria. Vuoteen 1983 mennessä siitä oli jo tullut kaikkien aikojen tuottoisin elokuva. Cannesin elokuvajuhlilla toukokuun lopulla 1982 maailmanensi-iltansa saanut E.T. sai Suomen ensi-iltansa vasta 17.12.1982. Menestys oli pitelemätöntä myös täällä, sillä päälle 715 000 katsojalla se oli 1980-luvun katsotuin ulkomainen elokuva. Yhdeksästä Oscar-ehdokkuudesta (mm. paras elokuva, ohjaus ja alkuperäiskäsikirjoitus) se kotiutti neljä (alkuperäismusiikista, erikoistehosteista, äänestä ja äänileikkauksesta). Elokuvan ensimmäistä televisioesitystä saatiin Suomessa odotella peräti 15 vuotta, sillä E.T. - The Extra-Terrestrial tv-debytoi TV2:lla joulupäivänä 1997. Tv-esityksen yhteydessä kriitikko
Mikael Fränti näki sen olevan "humanistinen suuren yleisön elokuva. Se vetoaa tunteisiin ja tuo ystävyyden sanoman ristiriitaiseen nykymaailmaan."
Ivan Reitmanin ohjaamasta ja Harold Ramisin yhdessä
Dan Aykroydin kanssa käsikirjoittamasta
Ghostbustersista (
Ghostbusters - haamujengi, 1984) tuli yksi kasarin suurimmista populaarikulttuuri-ilmiöistä. Yliluonnollisessa komediassa yhdistettiin virkistävällä tavalla suulas verbaalikomiikka kevyeen kauhufantasiaan ja lopputuloksena oli sukupolviklassikko, jonka maineen sinetöi hittilistat valloittanut teemabiisi,
Ray Parker Juniorin Ghostbusters. Noin 30 miljoonan dollarin budjetilla Ghostbusters tuotti päälle 295 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Kesäkuisen maailmanensi-illan (8.6.1984) jälkeen elokuva rantautui Suomeen 14.12.1984. Katsojia kertyi 239 589.
Bill Murrayn johtaman haamujengin tarina jatkui vielä kelvollisessa jatko-osassa
Ghostbusters II - haamujengi II (
Ghostbusters II, 1989), jonka edeltäjänsä tavoin kirjoittivat Ramis ja Aykroyd. 2010-luvulta alkaen franchise on elvytetty uusien rebootien myötä.
Rakastettu ja syystä aikalaisklassikoksi noussut
Paluu tulevaisuuteen (
Back to the Future, 1985) on Hollywood-viihdettä par excellence.
Robert Zemeckisin ohjauksessa
Bob Galen kekseliäs alkuperäistarina sai lennokkuuden, mikä on siivittänyt elokuvaa pysyvästi sukupolvelta toiselle. Elokuvan tarinassa Marty McFly (
Michael J. Fox) ajaa DeLoreaniin rakennetulla aikakoneella vuodesta 1985 vuoteen 1955. Siellä hänelle tulee sattumusten kautta hoppu saada tulevat vanhempansa rakastumaan toisiinsa. Komediaa ja science fictionia yhdistänyt Paluu tulevaisuuteen oli välitön hitti ilmestyessään ja palkittiin erikoistehosteistaan Oscarilla. 19 miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 388,8 miljoonaa dollaria. Yhdysvaltojen ensi-illan (3.7.1985) jälkeen Paluu tulevaisuuteen saatiin kotimaan kamaralle vihdoin 20.12.1985. Katsojia kertyi liki 290 000. Vuoden 1985 tuottoisimmaksi elokuvaksi ampaissut elokuva poiki sittemmin vielä kaksi onnistunutta jatko-osaa.
Tony Scott oli viihteen monitaituri ja kiihkeän Hollywood-estetiikan ammattilainen, joka eurooppalaisista juuristaan huolimatta onnistui lyömään itsensä läpi amerikkalaisen valtavirtaelokuvan parissa. Nuorena taidemaalarin urasta haaveillut Scott siirtyi elokuvan pariin ohjaajaveljensä Ridley Scottin kannustamana. Ohjattuaan 1960- ja 70-luvuilla lyhytelokuvia ja mainosfilmejä siirtyi Scott pitkän elokuvan puolelle ohjaajan läpimurtovuosikymmenellä,1980-luvulla. Ensimmäinen laajaa huomiota saanut Verenjano (The Hunger, 1983) oli tyylitelty, visuaalisesti komea kauhudraama, jossa Scott popularisoi goottikuvastoa Bauhausin musiikilla ja David Bowien äkisti ikääntyvän vampyyrin hahmolla.
Kaupallinen menestystarina alkoi kuitenkin Tom Cruisen megatähdeksi singonneella
Top Gunilla (
Top Gun - lentäjistä parhaat, 1986), josta kehkeytyi ikoninen kasarin pullisteleva viihde-elokuva. Top Gunin tekijät saivat kalustoa ja rahaa Yhdysvaltojen sotavoimilta, minkä lisäksi armeijan työntekijät osallistuivat sen käsikirjoituksen tekoon. 15 miljoonan dollarin budjetilla valmistunut elokuva tuotti maailmanlaajuisesti häkellyttävät 353 miljoonaa dollaria. Elokuvan macholle sotaintoilulle alttiit mieskatsojat olivat niin halukkaita liittymään ilmavoimiin, että Yhdysvaltain armeija pystytti värväytymiskoppeja teattereiden yhteyteen. Samalla Cruisen esittämän Maverickin käyttämien Ray-Ban-aurinkolasien myynti lähti rakettimaiseen nousuun.
Top Gun saapui Suomeen lopulta hämmästyttävän nopeasti, sillä 16.5.1986 juhlitun Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen Cruise ja kumppanit nähtiin härmässä jo koulujen kesäloman aikaan, 1.8.1986. Katsojia se kerrytti 253 845. Koronapandemian jälkeen ilmestynyt jatko-osa päihitti edeltäjänsä selvin numeroin, sillä Top Gun: Maverick (2022) keräsi hulppeat 438 470 katsojaa.
Jatkoa seuraa vuosilta 1991-2000...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti