Charlie and the Chocolate Factory

Orionissa 6. / 9.1.:

Charlie and the Chocolate Factory
Jali ja suklaatehdas / Kalle och chokladfabriken

Australia/Iso-Britannia/Yhdysvallat 2005. Tuotantoyhtiö: Warner Bros. Pictures, Village Roadshow Pictures, The Zanuck Company, Plan B Entertainment, Theobald Film Productions. Tuotannonjohto: Bruce Berman, Graham Burke, Felicity Dahl, Derek Frey, Patrick McCormick, Michael Siegel. Tuottaja: Brad Grey, Lorne Orleans, Richard D. Zanuck. Ohjaus: Tim Burton. Käsikirjoitus: John August – Roald Dahlin ”Charlie and the Chocolate Factory” (1964) alkuperäisromaanin pohjalta. Kuvaus: Philippe Rousselot. Animaatio: Rosie Ashforth, Craig Bardsley, Brendan Body, Federico Cascinelli, Mike Cussack, Maurizio Parimbelli, Craig Penn, Andres Puente, Mathieu Vig, Rachel Ward. Lavastus: Alex McDowell (production design), Peter Young (set decoration), Les Tomkins (supervising art direction). Erikoistehosteet: Chas Jarrett, Sue Rowe, Simon Stanley-Clamp & Jon Thum (visual effects supervisors). Puvut: Gabriella Pescucci. Ehostus: Peter Owen (designer). Musiikki: Danny Elfman. Laulut: TECHNICAL DIFFICULTIES: ”Mr. Quiet”, säv. RaVani Flood, Gardner DeAguiar, Jesse Shaternick & Manuel Ignacio, DANNY ELFMAN: ”Wonka’s Welcome Song”, säv. Danny Elfman, “Good Morning Sunshine”, säv. Galt MacDermot, James Rado & Gerome Ragni, DANNY ELFMAN & THE ALLEYNS SCHOOL BRASS ENSEMBLE: “Augustus Gloop”, säv. Danny Elfman, DANNY ELFMAN: “Violet Beauregarde”, “Veruca Salt”, “Mike Teavee”, säv. Danny Elfman, LOS DEL RIO: “Macarena (Bayside Boys Mix)”, säv. Antonio Romero, Rafael Ruiz, Carlos Alberto de Yarza & Mike Triay, “Also Sprach Zarathustra”, säv. Richard Strauss, ”Requiem for Soprano, Mezzo Soprano, Two Mixed Choirs and Orchestra”, säv. György Ligeti. Koreografia: Francesca Jaynes. Leikkaus: Chris Lebenzon. Ääni: Steve Boeddeker. Pääosissa: Johnny Depp (Willy Wonka), Freddie Highmore (Charlie Bucket), David Kelly (isoisä Joe), Helena Bonham Carter (rouva Bucket), Noah Taylor (herra Bucket), Missi Pyle (rouva Beauregarde), James Fox (herra Salt), Deep Rou (Oompa Loompa), Christopher Lee (tri Wonka), Adam Godley (herra Teavee), Franziska Troagener (rouva Gloop), Annasophia Robb (Violet Beauregarde), Julia Winter (Veruca Salt), Jordan Fry (Mike Teavee), Philip Wiegratz (Augustus Gloop). Helsingin ensiesitys: 16.9.2005, Tennispalatsi 1, 2 & 11, Kinopalatsi 1 & 6, Kino Itäkeskus – maahantuoja: Sandrew Metronome Distribution Finland Oy – DVD-levitys: Warner Bros. Entertainment Finland Oy – VET 200969 – K7 – 3180 m / 116 min

Tim Burtonin tulkinta Roald Dahlin alkuperäisteoksesta on viiltävällä huumorilla ladattu, huomattavasti synkempi kuin Mel Stuartin vuoden 1971 elokuvaversio (Jali ja suklaatehdas / Willy Wonka and the Chocolate Factory), jonka omaperäistä Vonkaa näytteli persoonallinen koomikko Gene Wilder. Burtonin näkemys on kuitenkin lähempänä Dahlin äkkiväärää sanailua ja elokuvan apulaistuottajana onkin toiminut kirjailijan leski, Felicity Dahl, joka on hyväksynyt Burtonin vision klassikkosadusta.

Dahlin tutussa tarinassa suklaatehtailija Vili Vonkka piilottaa tuotteisiinsa viisi kultaista pääsylippua, joiden voittajat pääsevät tutustumaan päiväksi kauan ihmisiltä suljettuun suklaatehtaaseen. Köyhässä perheessä kurjuudesta kärsivän Jalin suuri unelma toteutuu onnekkaan sattuman kautta, kun hän pääsee katsomaan suuren suklaatehtaan sisälle ja tutustumaan salaperäiseen suklaataikuriin.

Visuaalisilla vitseillä ehkä liiankin täyteen ahdettu Jali ja suklaatehdas on voimakkaan stereotyyppisten hahmojen elokuva. Erityyppiset lapset ovat tietynlaisia aina sairaalloisuuteen asti. On suursyömäriä, pelifanaatikkoa, ylisuorittajaa ja kotityrannia. Johnny Depp tuo Vili Vonkan roolissaan esiin joukon vaihtuvia tunnetiloja lapsenomaisesta riemusta lämpimään kunnioitukseen saakka. Kameleonttimainen Depp säilyttää loppuun asti hahmon kannalta oleellisen traagisuuden, eikä taituroi hahmoaan vitsiksi. Keikarimaisen namusedän tylyä asennetta selitetään takaumajaksoilla hänen omasta lapsuudestaan.

Batmanin (1989) ja Päättömän ratsumiehen (1999) lavastuksesta Oscarilla palkitun lavastaja Peter Youngin ja Burtonin sujuva yhteistyö näkyy elokuvan taiteellisessa lopputuloksessa, jossa kaksikko on pystynyt yhdistämään ammattitaitonsa ja luovuutensa tehokkaasti. Loputtomissa irtovitseissä itämaiden viiksekkäät miehet vaihtavat kebabinsa Vonkan täytesuklaaseen, Intian valtias rakennuttaa Taj Mahalinsa samasta herkusta ja muodin mekoissakin kaikkein eniten kiinnostaa suklaalevyjen käärepaperit. Katsojan huomion vie osaltaan myös Danny Elfmanin hulvattomat laulunumerot, jotka muusikko on itse säveltänyt ja laulanut Dahlin tekstin pohjalta. Tehtaan pienten työläisten, oompa loompien, esittämät laulut höystettynä hillittömillä koreografioilla ovat parhaimmillaan hykerryttäviä. Elfman onkin hakenut eksentrisiin laulunumeroihinsa vaikutteita ajoiltaan Oingo Boingo -yhtyeen jäsenenä.

Elokuvan sanoma on suoraviivaisen selkeä: ahneus ja itsekkyys ovat todella huono asia, kun taas sydämellisyys ja nöyryys tekevät ihmisestä voittajan. Hysteeriseen psykedeliaan taipuvainen kertomus vaihtuu paikoitellen herkäksi ja liikuttavaksi kuvaukseksi unelmista, anteeksiannosta ja perheen merkityksestä.

– Otto Suuronen aikalaisarvioita tarkastellen (6.1.2009, julkaistu Kansallisen audiovisuaalisen arkiston esitteenä)