Näytetään tekstit, joissa on tunniste Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. tammikuuta 2021

”Maailma on absurdi” – Siiri Halkon lyhytelokuva Haikara kilpailee maailman kansainvälisellä huipulla

Vuosi sitten, tammi-helmikuun taitteessa 2020, vain kuukautta ennen globaalin poikkeusajan alkua Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalille osallistui yli 170 000 kävijää, joista noin 3000 oli alan ammattilaisia. Tänä vuonna on toisin, sillä maailman merkittävimpänä lyhytelokuvafestivaalina jo vuosikymmenten ajan pidetty elokuvatapahtuma järjestetään kokonaan online-festivaalina COVID-19-pandemian takia.

Siiri Halkon Haikara

Uuden suomalaisen elokuvan soihdunkantajana nähdään festivaalin kansainvälisessä kilpasarjassa Aalto-yliopiston Elokuva- ja lavastustaiteen osastolla opiskelevan Siiri Halkon (s. 1996) taiteen kandidaatin oppilastyö Haikara.

Haikara on draamakomedia hyvästijätön vaikeudesta. Parikymppinen Veikka on jättämässä työpaikkaansa rakennuksilla aloittaakseen uuden elämän Helsingissä. Hyvästit eivät kuitenkaan suju vaivatta, sillä eteen tulee harvinainen tilanne: nostokurjesta löytyy vauva. Yllättävä ongelma mahdollistaa tunteista puhumisen tavalla, joka on aiemmin ollut työntekijöiden välillä vaikeaa.

Siiri Halko innostui luovista aloista jo lapsena taiteilijaisovanhempien rohkaisemana. Kuvataideharrastuksen ja klassisen musiikin opistotutkinnon jälkeen 13-vuotias Halko löysi kipinän media-alalle ja elokuvaa kohti Helsingin nuorisoasiainkeskuksen ylläpitämässä mediakeskuksessa, HattuMediassa. Se oli teini-ikäiselle Halkolle paikka, jossa hän pääsi tutustumaan sisällöntuottamisen, leikkaamisen ja kuvaamisen saloihin.

Ang Leen Taiwan-kauden töitä ihailleen ja Hayao Miyazakin animaatioelokuvan lumovoimasta nauttineen Halkon haave leikkaajan urasta vaihtui elokuvaohjaajuuteen, kun ovet Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen linjalle avautuivat toisella hakukerralla.

Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalin voi liioittelematta sanoa viehättyneen Siiri Halkon audiovisuaaliseen näkemykseen, sillä kansainvälisessä kilpasarjassa nähtävän Haikaran lisäksi festivaali on erikseen nostanut lyhytelokuvaostajia- ja levittäjiä silmällä pitäen Short Film Market Picks -kunniamaininnalla myös Halkon opintojensa välityönä ohjaaman lyhytelokuvan Katharsis Oy.

”Katharsis Oy:n lähtökohta kumpusi ahdistuksesta, joka sai persoonallisen tarinamuodon Ossi Hakalan käsikirjoituksen kautta.”

Katharsis Oy on kirpeä, yhteiskunnallinen masennuskomedia. Lyhyessä fiktiotarinassa biologisen kellon tikittäessä Maija makaa sängyssään ja on ahdistunut rutiininomaisesta aviollisesta seksistä. Toisella puolen kaupunkia eläkeiän kynnyksellä oleva duunari Matti kokee epätoivoista ahdistusta ympäröivien ihmisten odotuksista ja vaatimuksista hyväntuulisuuteen. Molemmat tarvitsevat muutosta elämäänsä. Voivatko he auttaa toisiaan?

”Vauva nostokurjessa”

Elokuvaohjaajaopiskelija Siiri Halko kokee kasvaneensa tekijänä välityön ja kandidaatin työn välillä.

”Katharsiksen ja Haikaran välillä olen omaksunut paremmin itselleni sopivaa elokuvan muoto-oppia. Koen, että maailma on absurdi, joten haluan välittää tämän tunteen elokuvillani. Helposti lähestyttävä eksentrisyys ja ihmissuhteiden kulmikkuus viehättävät minua tekijänä. Toivon, että Haikara nähdään hyvänmielen leffana, kummallisena ja lämpimänä elokuvana, jonka jälkeen katsojan kasvoilla olisi lämmin, empaattinen hymy.”

Haikara sai alkunsa ohimennen heitetystä ideasta ”vauva nostokurjessa”. Käsikirjoittajaopiskelija Petra Koivula alkoi työstää ideasta tarinaa, mutta kirjoitusvaihe oli vaikea ja otti aikansa, kun huumorin ja draaman tasopaino asetettiin kohdalleen.


”Tuotantoprosessi oli vaistonvaraista etsimistä, epävarmaa ja raskastakin, mutta vastoinkäymiset vahvistivat ammatti-identiteettiä ja tekivät elokuvan tekemisestä yhdistävän kokemuksen. Elokuvan tunnelmaa säädettiin tarkan harjoitteluprosessin aikana ja leikkausversioitakin kertyi lopulta noin 40.”

”Haikarassa oleellisinta on se, miten se on ryhmätyönä tehty. Yhteistyö koko työryhmän kanssa on ollut antoisaa, mutta erityisen tärkeätä ja opettavaista se on ollut tuottajaopiskelija Aino Niemen ja leikkaajaopiskelija Saara Välimäen kanssa.”

Haikara saa maailmanensi-iltansa isolla kansainvälisesti merkittävällä elokuvafestivaalilla uuvuttavan poikkeusajan keskellä. Koronatilanteen pakottamana Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaali on lukuisten muiden elokuvafestivaalien tavoin vain verkkotapahtuma. Se luonnollisesti harmittaa tekijää.

”Online-festivaali tuntuu abstraktilta. Toivon kuitenkin, että online-festivaali mahdollistaa yhtä lailla jonkinasteiseen verkostoitumiseen muiden elokuvantekijöiden kanssa. Kansainväliseen kilpasarjaan valittujen lyhytelokuvien katsominen kiinnostaa myös jo oppimiskokemuksena.”

Myötätuntoa ja rohkeutta

Tulevaisuudelta Halko toivoo mahdollisuutta tehdä lajityyppivapaasti elokuvia. ”Toivon saavani tehdä myötätuntoisia elokuvia empatiaa resonoivien ihmisten kanssa, opiskella elokuvan historiaa sekä oppia työtapoja, jotka tuntuvat itselle ja muille mukavilta ja turvallisilta. Mennä intohimoisesti hyvät leffat edellä.”

Suomalaiseen elokuvaan Halko kaipaa henkilökohtaisuutta ja oman primitiivisen reaktion mukaista rohkeutta. ”Tuntuu, että liian monelle elokuvantekijyys on vaan identiteettiä, jolloin siihen minuuteen jää jumiin eikä välttämättä pyri tekemään hyvää sisältöä, vaan olla vaan ’elokuvantekijä’”, tuumii Halko.

Hymyilevällä miehellä (2016) Cannes-palkitun Juho Kuosmasen elokuvat ovat tehneet häneen vaikutuksen. ”Juho oli meille puhumassa ensimmäisenä opiskeluvuonna. Hänen inhimillisyytensä ja rehellisyytensä oli vaikuttavaa kuultavaa. Kuosmasen elokuvissa oleva katsomisen rauha kiinnostaa minua tekijänä”, pohtii Halko.

Pandemia-ajan poikkeusolot ovat olleet Halkollekin puuduttavaa aikaa, mutta hän on keskittänyt voimiaan kandidaatin työnsä kirjalliseen osuuteen ja työskennellyt seuraavan hankkeensa äärellä. Esituotannossa on Elokuvatuotantoyhtiö Aamu Oy:n televisiosarja, jota tehdään itähelsinkiläisiä nuoria kuunnellen ja heidän kanssaan tuotantoa ideoiden. Ohjaajina Siiri Halko, Khadar Ahmed – ja Juho Kuosmanen.

Otto Suuronen
Artikkeli on alun perin julkaistu Suomen elokuvasäätiön verkkosivuilla. English version is available from here.

Haikaran työryhmä
Ohjaus: Siiri Halko / Käsikirjoitus: Petra Koivula / Tuotanto: Aino Niemi / Kuvaus: Ari Virem / Äänisuunnittelu: Ossi Oikari / Leikkaus: Saara Välimäki / Lavastus: Aki Tarkka / Pukusuunnittelu: Aurora Frestadius / Maskeeraus: Elina Niskala / Säveltäjä: Emil Sana

Clermont-Ferrand
Ranskalainen Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaali järjestetään verkossa 29.1.–6.2.2021. Haikaran lisäksi festivaalin virallisessa ohjelmistossa nähdään viime maaliskuussa Tampereen elokuvajuhlilla Risto Jarva -palkinnon voittanut To Teach a Bird to Fly. Minna Rainion ja Mark Robertsin ohjaama lyhytdokumentti on mukana European Short Film Audience Award -sarjassa.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää Clermont-Ferrandista, mutta et ole rohjennut kysyä...

Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen elokuvasäätiön (sittemmin lakkautetussa) SESSIO-blogissa helmikuussa 2013. 

Keski-Ranskassa, Clermont-Ferrandin kaupungissa, on järjestetty lyhytelokuviin keskittynyttä elokuvafestivaalia jo vuodesta 1979. Alkuaan kansallisena lyhytelokuvaviikkona alkanut tapahtuma laajentui lyhytelokuvien maailmanlaajuiseksi markkinointitapahtumaksi 1980-luvun puolivälissä ja kansainväliseksi lyhytelokuvakilpailuksi vuosikymmenen lopulla.

Kävijämäärissä mitattuna festivaali nousi nykyiseen maineeseensa viimeistään 1990-luvun puolivälissä, jolloin 100 000 kävijän raja meni ensimmäistä kertaa rikki. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Clermont-Ferrand International Short Film Festival on vakiinnuttanut paikkansa Ranskan toiseksi suurimpana elokuvafestivaalina, edellään vain Cannes. Nykyään Auvergnen keskiylängölle matkaa vuosittain lähes 140 000 lyhytelokuvan ystävää, joista noin 3000 on alan ammattilaisia.

Clermont-Ferrandin festivaalilla yleisön määrä ja monenkirjavuus jaksavat hämmentää myönteisesti vielä viidennelläkin festivaalimatkalla. Kaikenikäistä porukkaa riittää jatkuvana yleisövirtana, kaikkialla. Antaumuksellisimmillaan ranskalaiset elokuvaentusiastit ottavat vapaata päivätöistään päästäkseen lyhytelokuvien äärelle. Ja tuskinpa maailmassa on toista festivaalia, jossa alkuiltapäivän kokeellisten elokuvien näytöksetkin myydään loppuun. Festivaali todella kunnioittaa marginaalistakin elokuvaa ja antaa mahdollisuuden elokuvien keskittyneelle seuraamiselle sekä katsomiskokemuksen jakamiselle ja analysoinnille.

Sen sijaan silmäänpistävää on myös ranskalainen arroganssi. On vähintäänkin kyseenalaista, että kansainvälisellä elokuvafestivaalilla esitetään esimerkiksi korealainen lyhytelokuva vain ranskankielisellä tekstityksellä varustettuna. Näin ei tokikaan ole kuin osassa esityksiä, mutta tympeää asennetta se silti osoittaa. Ystävällisyys ei ole prioriteettiarvoltaan kovin korkealla ranskaa taitamattomalle.

Elokuva-alan ammattilaisille Clermont-Ferrandin festivaali saattaa hyvinkin olla parhaimmillaan Short Film Marketissa, eräänlaisessa elokuva-alan messutapahtumassa, joka järjestetään festivaalin yhteydessä joka vuosi. Paikallisen liikuntakeskuksen jumppasalissa DVD:t ja käyntikortit vaihtavat vilkkaasti omistajaa. Sukkahiki vaihtuu arkiviikoksi Happy hour -viinien ja pikkusuolaisten tuoksuiseksi elokuvapromootioksi.

Tänä vuonna Clermont-Ferrandin kansainvälisessä kilpasarjassa esitettiin kuluvan talven suomalainen lyhytelokuvasensaatio, Jenni Toivoniemen raikas, pienimuotoisuudessaan hallittu Treffit (2012). Toivoniemen komedia voitti tammikuun lopulla ensimmäisenä suomalaisena elokuvana palkinnon Sundancen elokuvajuhlilla, mikä luonnollisesti lisäsi elokuvan kysyntää ja kiinnostusta. Voitolle antaa mittasuhteita myös se fakta, että Sundancen lyhytelokuvakilpailuun oli pyrkijöitä yli 8000, joista vain 14 otettiin kilpailuun. Tuffi Filmsin ja Aalto-yliopiston yhteistuotantona valmistunut elokuva on vastikään nähty myös Göteborgissa ja Berliinissä. Paremmin ei festivaalirintamalla voisi mennä. 

Tänä vuonna Clermont-Ferrandin festivaalin palkintopöydän putsasi Xavier Legrand, joka nähtiin aikoinaan Louis Mallen Näkemiin lapset (Au revoir, les enfants) -elokuvan (1987) lapsisivuosassa. Legrandin puolituntinen fiktio Avant que de tout perdre (2012) voitti festivaalin Grand Prix -palkinnon ja sai puolelleen myös yleisön (Audience Award), nuorisoraadin (Youth Jury Prize) sekä lehdistön (Telerama Press Prize). Nähtäväksi jää, seuraako Legrand Jean-Pierre Jeunet’n tai Jan Kounenin jalanjälkiä. Heille Clermont-Ferrandin festivaalimenestys toimi uran ponnahduslautana.

Vaikka Treffit jäikin Clermont-Ferrandissa palkinnotta, ovat suomalaiset elokuvat keränneet mainetta festivaalin historiassa. Tuomariston suosikeiksi ovat vuosien varrella nousseet Kari Paljakan Dildo (1989), Perttu Lepän Karavaani (1992), Kimmo Taavilan Mittari (2006) ja ansiokkaasta kuvauksesta on palkittu Tuukka Harin lyhytdokumentti Telakka (2001). Tuorein menestyjä on Hamy Ramezanin lähiödraama Viikko ennen vappua (2009), joka sai festivaalilla Ada Solomon -tuomariston erikoismaininnan kolme vuotta sitten.