lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 parhaat elokuvat

Vuonna 2016 Suomessa teatteriensi-iltansa saaneista elokuvista parhaimmat olivat:

Aleksi Salmenperä: Jättiläinen
Pelottoman suoraviivaisesti suomalaiseen piilokorruptioon sukeltavassa Jättiläisessä tiivistyy suomalaista elokuvaosaamista. Vahvoista näyttelijäsuorituksista (Jani Volanen, Joonas Saartamo) ja Pekko Pesosen kiitettävästä käsikirjoituksesta muodostuu Aleksi Salmenperän osaavissa käsissä vaikuttava ja puhutteleva yhteiskunnallinen draama.

Alejandro G. Iñárritu: The Revenant
Klassisen elokuvakerronnan mestarillinen oppitunti. Naturalismia vaalivassa visuaalisuudessaan häikäisevä suoritus.

Juho Kuosmanen: Hymyilevä mies
Konstailemattomalla romantiikalla maustettu Hymyilevä mies on uuden suomalaisen elokuvantekijäsukupolven komea läpimurto. Inspiroiva ja hurmaava elokuva tavoittaa huimaavan taidokkaasti 1960-lukulaisen ajan hengen ja tunnelman. Elokuva, johon rakastui ensinäkemältä.

Fede Alvarez: Don't Breathe
Kauhuelokuvan ystävälle Fede Alvarezin Don't Breathe tarjosi vuoden intensiivisimmän parituntisen. Turhasta selittelystä riisuttu suljetun paikan pelottelu sai puristamaan teatteripenkkiä kauhusta kankeana.

Maren Ade: Toni Erdmann / Isäni Toni Erdmann
Absurdin naurun ja epäkonventionaalisen liikutuksen rajalla liikkunutta Toni Erdmannia voisi pitää vuoden yllättäjänä. Cannesista kansainväliseksi festivaalihitiksi ponnistaneesta saksalaiskomediasta on vaikea määritellä, mistä kyyneleet alkavat ja nauru loppuu.

Oona Airola ja Jarkko Lahti Juho Kuosmasen mestariteoksessa Hymyilevä mies, joka oli paitsi vuoden 2016 paras ensi-iltaelokuva, myös yksi kaikkien aikojen suomalaisista pitkän elokuvan debyyteistä. Vapise Mikko Niskasen Pojat (1962)!

Vuoden ikimuistoisin (elokuva)elämys:
Saimaa-ilmiö (1981) Sodankylän elokuvajuhlilla, esilaulajana Ismo Alanko.
Kaurismäen veljesten rock-elokuva Saimaa-ilmiö esitettiin Sodankylän elokuvajuhlilla karaokenäytöksenä Ismo Alangon toimiessa esilaulajana. Tunnelma oli kohdallaan, kun 1500-päinen yleisö tempaisi spontaanisti laulamaan Päivänsädettä ja menninkäistä Safka Pekkosen instrumentaalisäestyksen pohjalta. Alanko aisti herkän tilanteen hyvin ja johti mittavaa taustaorkesteria karismaattisesti. Hetki oli taatusti ainutlaatuinen ja ensimmäinen (ja ehkä viimeinenkin) kerta, kun itse huomasin kyynelehtiväni Saimaa-ilmiötä katsoessa. Toinen varsin ikimuistoinen hetki koettiin elokuvan loppukliimaksissa, jossa Juice Leskisen johdolla Tuuliajolla-ryhmä lauloi valkokankaalla Maamme-laulua. Yleisö oli valkokangasväkeä huomattavasti kovaäänisempi laulaen sydämensä kyllyydestä. Ikimuistoisia hetkiä, joita voi kokea vain Sodankylässä.

Bubblin' Under:
Ben & Chris Blaine: Nina Forever
Päällisin puolin kuoloromanttiselta kauhukomedialta näyttävän Nina Foreverin pinnan alta löytyy monitulkintainen elokuva surun ja menetyksen käsittelystä. Teos yltää aidosti eroottiseksi ihastuttavien päähenkilöidensä kautta ja jättää mietittävää pitkäksi aikaa. Blainen veljesten hienosti rytmitetyssä debyyttiohjauksessa on tulevan kulttisuosikin ainekset. Elokuva nähtiin Suomessa ainoastaan Night Visions ja Espoo Ciné -elokuvafestivaaleilla.

Ei kommentteja: