Viime viikkoina ei ole ollut puutetta elokuvafestivaaleista tai persoonallisista elokuvateoksista, festivaalien suhteen ei loppua ole edes näkyvissä... Helsingissä järjestetään ainakin aina kiinnostavia lyhytelokuvia tarjoava Kettupäivät, lesbo- ja homoelokuvaan keskittyvä Vinokino sekä kauhuelokuvan ystävän ehdoton valinta, Night Visions. Viime viikonloppuna päättynyt Rakkautta & Anarkiaa teki jälleen ennätystuloksen, joten siinä missä Finnkinon monopoliaseman hallitessa elokuvateatterien määrä vähenee huolestuttavasti, nousee jatkuvasti esiin kiinnostavia elokuvafestivaaleja. Henkilökohtainen suosikkini on tietysti Lapin ylpeys, eksoottisella "in the middle of nowhere" -estetiikalla hurmaava Sodankylän elokuvajuhlat, mutta kauas ei toki jää myöskään R & A, tai pienuudessaan sympaattinen Suomalaisen elokuvan festivaali, jota järjestetään vastoinkäymisistä huolimatta vuosittain Turussa. Tähän täytyy toki myös lisätä, entisenä elokuva-arkiston työntekijänä varsinkin, että Orionissa nähtävät erikoissarjat tarjoavat itsestään meteliä pitämättä elokuvafestivaalia ympäri vuoden.
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla katselluista seitsemästä elokuvasta nousi ylitse muiden Chris Waittin persoonallisen paljastava ja ihanteellisen viihdyttävä dokumenttielokuva A Complete History of My Sexual Failures sekä Gunnar B. Gudmunssonin fantasiakomedia Astrópía. Kaikessa halpamaisessa b-luokan kammottavuudessaan Bruce La Brucen Otto; or Up With Dead Peoplekin jää taatusti mieleen, mutta ei myönteisessä mielessä. Paljon jäi kuitenkin näkemättä ja kokematta, mutta onneksi osa festivaalin laajasta tarjonnasta on nähtävillä myöhemmin myös teatterilevityksessä.
Viime viikonloppu meni sen sijaan maamme ulkopuolella, Malmössä, Nordisk Panoraman merkeissä, joka järjestettiin tänä vuonna 19. kerran. Uutta pohjoismaista lyhyt- ja dokumenttielokuvaa esitellyt festivaali täytti Malmön hetkeksi marginaalisemman elokuvan ystävistä, samaan aikaan Lundin seudulla oli käynnissä myös varsin kiinnostavana näyttäytyvä fantasiaan ja kauhuun keskittyvä Fantastisk Film Festival. Nordisk Panoraman megalomaanisesta tarjonnasta tuli nähtyä kattava otos pohjoismaisia lyhytelokuvia, muutama lupaava dokumenttielokuva sekä yksi mainio pitkä fiktio, Jens Jonssonin Ping-Pong Kingen. Kokonaisuudessaan istuin festivaalin aikana 39 elokuvaesitystä läpi, joiden kestot venyivät peräti yhdestä minuutista pariin tuntiin. Valtavasta lyhytelokuvakavalkadista nousi kuitenkin lopulta esiin selvät henkilökohtaiset suosikit, joita ei tosin palkittu festivaalin arvovaltaisen juryn puolelta. Hanne Larsenin Cairn (Varde) osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta, Mazdak Nassirin High Hopes on visuaalisesti upean harkittu ja Linda Fagerii Söthrenin melankolisuudessaan kipeä Janus edustaa pohjoismaista animaatiota karheimmillaan. Kauas tästä eivät kuitenkaan jääneet Michael Noerin elämänmakuinen, räväkkä ja tehokas dokumentti Vesterbro, Levan Akinin pureva The Last Things (De sista sakerna) tai Christian Tafdrupin ohjaama, homoseksuaalista ihastusta ymmärtävällä herkkyydellä kuvaava Awakening (En Forelskelse). Aivan erityisesti haluan kuitenkin nostaa esiin norjalais-espanjalaisen, Eivind Holmboen ohjaaman A Tooth for An Eye (Diente por ojo) -elokuvan, joka nousi New Nordic Voices -sarjassa esiin vahvan dramaturgiansa ansiosta.
Ensi vuonna Nordisk Panorama järjestetään kuumien lähteiden ja eksentrisen pop-musiikin mekassa, Reykjavikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti