Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon suunnittelemani Tim Burton -retrospektiivi jatkuu vielä kahdella elokuvalla, joista ensimmäinen, ilahduttava stop motion -animaatio Corpse Bride (2005) nähdään Orionissa 7.1. ja uusintana 10.1.
Corpse Bride
Tim Burton’s Corpse Bride / Tim Burton’s Corpse Bride
Iso-Britannia/Yhdysvallat 2005. Tuotantoyhtiö: Warner Bros. Pictures, Tim Burton Animation Co., Laika Entertainment, Patalex Productions, Will Vinton Studios. Tuotannonjohto: Jeffrey Auerbach, Joe Ranft. Tuottaja: Allison Abbate, Tim Burton. Ohjaus: Tim Burton, Mike Johnson. Käsikirjoitus: John August, Caroline Thompson & Pamela Pettler – Tim Burtonin ja Carlos Grangelin luomien hahmojen pohjalta. Kuvaus: Pete Kozachik. Animaatiohahmojen suunnittelu: Carles Burgés, Jordi Grangel, Huy Vu. Production Design: Alex McDowell. Art Direction: Nelson Lowry. Erikoistehosteet: Roxanne Newsham, Neil Roche, Alexander Seaman, Nicolas Seck, Mohammed ”Mo” Sobhy, Penn Stevens & Joern Weisspfennig (CGI-tehosteet), Moving Picture Company (visuaaliset erikoistehosteet). Musiikki: Danny Elfman. Laulut: DANNY ELFMAN, JANE HORROCKS, PAUL BAKER, ALISON JIEAR & GARY MARTIN: ”Remains of the Day”, säv. Danny Elfman, HELENA BONHAN CARTER, JANE HORROCKS & ENN REITEL: “Tears to Shed”, säv. Danny Elfman, SIMON PRESTON: “Tannhauser: Pilgrim’s Chorus”, säv. Richard Wagner, DANNY ELFMAN, JANE HORROCKS, PAUL BAKER, ALISON JIEAR & GARY MARTIN: “The Wedding Song”, säv. Danny Elfman, “Tara Theme”, säv. Max Steiner, ”Treulich geführt”, säv. Richard Wagner, ALBERT FINNEY, JOANNA LUMLEY, TRACEY ULLMAN & PAUL WHITEHOUSE: “According to Plan”, säv. Danny Elfman. Leikkaus: Chris Lebenzon, Jonathan Lucas. Äänisuunnittelu: Steve Boeddeker, Martin Cantwell. Ääniosissa: Johnny Depp (Victor Van Dort), Helena Bonham Carter (Ruumismorsian/Corpse Bride), Emily Watson (Victoria Everglot), Tracey Ullman (Neil Van Dort/Hildegarde), Paul Whitehouse (William Van Dort/Mayhew/Paul), Joanna Lumley (Maudeline Everglot), Albert Finney (Finis Everglot), Richard E. Grant (Barkis Bittern), Christopher Lee (pastori Galswells), Michael Gough (Elder Gutknecht), Jane Horrocks (rouva Plum/musta leski hämähäkki), Danny Elfman (Bonejangles). Helsingin ensiesitys: 4.11.2005 Kinopalatsi 9 – televisioesityksiä: 1.11.2008 MTV3 – maahantuoja: Sandrew Metronome Distribution Finland Oy – DVD-levitys: Warner Bros. Entertainment Finland Oy – VET 201098 – K7 – 2150 m / 79 min
Tim Burton palasi ilahduttavasti stop motion -animaation pariin hirtehishumoristisella nukkefantasialla Corpse Bride, joka nojaa vahvasti goottilaiseen ekspressionismiin, karrikoituihin ihmishahmoihin sekä Danny Elfmanin persoonallisiin lauluihin. Siinä missä Henry Selickin ohjaamassa kulttiklassikossa, Painajainen ennen joulua (1993) Burton pysytteli hahmosuunnittelijana ja alkuperäistarinan luojana, on hän tällä kertaa itse ohjaajana yhdessä animaattori Mike Johnsonin kanssa.
Hentoisesti itäeurooppalaiseen kansantaruun nojaavaan elokuvan tarina sijoittuu viktoriaanista Iso-Britanniaa muistuttavaan paikkaan, jossa Victor van Dort (äänenä Johnny Depp) ja Victoria Everglot (äänenä Emily Watson) ovat joutumassa vanhempiensa junailemaan pakkoavioliittoon, ilman että ovat koskaan tavanneet toisiaan. Vanhempien mielessä on vain taloudellinen ja sosiaalinen hyöty, mutta ujot nuoret rakastuvatkin toisiinsa ensisilmäyksellä. Esteeksi onnelle muodostuu ainoastaan se, että Victor menee vahingossa naimisiin kuolleen morsiamen kanssa. Makaaberilla huumorilla maustettu kolmiodraamasatu etenee tästä sujuvasti elävien kuolleiden juhliin, joiden kulmikkaassa kolkkoudessa on elementtejä muun muassa Meksikon kuolleiden päivän perinteistä.
Corpse Bride on tehty perinteisen nukkeanimaation keinoin ja myönnytyksenä modernin digitaalitekniikan suuntaan käytetäänkin vain digitaalista still-kameraa. Oman herkullisen lisänsä elokuvaan tuovan stop motion -tekniikan huomaa erityisesti kurvikkaiden hahmojen tempoilevassa liikehdinnässä, joka tuntuu sopivan erityisesti elokuvan luurankohahmoille. Ääninäyttelijöinä kuullaan sekä karismaattisia miehiä Johnny Depp, Albert Finney ja Christopher Lee sekä ennen kaikkea hurmaavia naisia kuten Emily Watson ja Helena Bonham Carter.
Visuaalisesti hurmaavan elokuvan goottilaiset visiot ja riehakkaat pienoismallit suorastaan hehkuvat eloa valkokankaan pimeydessä, ja vaikka tummissa sävyissä liikuntaankin, on elokuvan ytimessä romanttinen optimistisuus.
– Otto Suuronen aikalaisarvioita tarkastellen (julkaistu Kansallisen audiovisuaalisen arkiston esitteenä, 7.1.2009)
1 kommentti:
Usein toivoisin asuvani siellä Helsingissä, jossa oikeasti on kaikenlaisia kulttuuritapahtumia. Valitettavasti Joensuu kiristää otettaan ja alan ehkä jopa viihtyä täällä. Mainiota kirjoittamista kyllä täällä blogissa harrastat. (No, ei sitä voi sanoa harrastamiseksi enää, se on jotain paljon enemmän.)
Kaikkea hyvää tammikuuhusi, koetan olla yhteyksissä kun saan kaiken tämän kouluhomman pois alta.
Lähetä kommentti