Yhdysvaltalainen Russ Meyer on seksploitaatioelokuvien ohjaajista kiistatta tunnetuin kulttinimi kaikkialla maailmassa. Miehen ohjaajanura alkoi toisen maailmansodan aikana, jolloin Meyer työsti uutis- ja dokumenttilyhytelokuvia televisioyhtiöille. Ennen sota-aikaa hän oli oppinut kiihkeän leikkausrytmin ja valloittavan energisen kamerankäytön useissa tekemissään amatöörilyhytelokuvissa. Sodan jälkeen Meyer siirtyi Playboy-lehden palvelukseen valokuvaajaksi ja toimi elokuva-alan tuotannoissa apumiehenä. 1950-luvun lopulla ideoitu, totaalisesti markan budjetilla syntynyt seksihupailu The Immoral Mr. Teas (1959) oli debyyttiohjaus, jonka tuotannosta hän sai sen verran rahaa, että pystyi jatkamaan uraansa. Debyyttielokuva esitteli jo Meyerin tyypillisen tarinakaaren, isorintaiset naiset ja osin rivo ja hurtti huumori loivat seksploitaatioelokuvalle tyypilliset lähtökohdat. Elokuvan juonessa herra Teas käy psykiatrin puheilla ja alkaa tämän jälkeen näkemään kaikki naispuoliset henkilöt Eevan asusteessa. Tyypillistä on tietysti se, että herra Teasin matkalle ei satu rumia tai alle D-kuppikoon omaavia naisia.
Meyer teki lähes kaikki elokuvansa itsenäisesti, toimien elokuviensa ohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana, kuvaajana sekä leikkaajana. Useista b-elokuvan tekijöistä Meyer loisti teknisellä osaamisellaan, erityisesti miehen osaavaa leikkausta on kehuttu sellaisissakin piireissä, joissa muutoin Meyerin kädenjälki saa vain närkästyneen olankohautuksen.
Meyerin tuottaessa elokuvat syntyivät erittäin minimalistisella budjetilla, vaikka ne parhaimmillaan tuottivat miljoonia dollareita. Erityiseksi suurmenestykseksi osoittautui vuoden 1970 Nukkelaakson amatsonit (Beoynd the Valley of the Dolls). Ohjaajan filmografian tunnetuimpana kulttiteoksena pidetään kuitenkin vuoden 1966 mustavalkoteosta Faster Pussycat, Kill! Kill!, joka ei ilmestyessään kerännyt kovinkaan mittavaa suosiota tai mainetta. Vuosien vieriessä kulttimaine kuitenkin kasvoi ja Meyerin elokuvien lisääntyvät camp-arvot nostivat varhaistuotannon merkkiteoksia paremmin esiin. Sovinismista syytetyn Meyerin tunnetuin teos on ennemmin feministinen, naisenergiaa pursuava kunnianosoitus villeille ja uhkeille naisille, jotka potkivat munille miehiä sen minkä ehtivät.
Elokuviensa kautta Meyerillä oli silmää löytää alan lahjakkuuksia, joista tunnetuimpia ovat Kitten Natividad ja Uschi Digard. Uransa myöhemmissä vaiheissa ohjaaja keskittyi yhä enemmän päättömän ekspressiiviseen kameratyöskentelyyn ja humoristiseen leikkaustyyliin.
Uran viimeisinä vuosina Meyerin elokuvat alkoivat jäädä vakavan ja graafisemman pornon jalkoihin ja mies vetäytyikin elokuvien ohjaamisesta vauhdikkaan, ellei peräti kyltymättömän ”breastploitationin” Beneath the Valley of the Ultra-Vixens (1979) jälkeen. Ikääntynyt ja väsynyt Meyer palasi vielä kertaalleen elokuvien pariin vuonna 2001, jolloin valmistui vanhoihin arkistomateriaaleihin pitkälti pohjannut, olemattomalle huomiolle jäänyt Pandora Peaks.
Seksploitatioelokuvan kummisetä ja b-elokuvan mestari Russ Meyer poistui keskuudestamme vuonna 2004, mutta hänen majesteetillisen uhkea perintönsä elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti