Ekspressionistisena hirviösatuna avautuu Tim Burtonin Päätön ratsumies (1999), jossa nuori poliisi Ichabod Crane (Depp) saa tehtäväkseen selvittää Sleepy Hollow -kylän murhia, jotka salaperäisen ratsumiehen uskotaan tehneen. Burtonin goottilaista lumoa voi ihastella Orionissa 3.1.
Sleepy Hollow
Päätön ratsumies / Sleepy Hollow
Yhdysvallat/Saksa 1999. Tuotantoyhtiö: Paramount Pictures, Mandalay Pictures, American Zoetrope, Karol Film Productions. Tuotannonjohto: Francis Ford Coppola, Larry Franco. Tuottaja: Scott Rudin, Adam Schroeder. Ohjaus: Tim Burton. Käsikirjoitus: Andrew Kevin Walker, Kevin Yagher – Washington Irvingin ”The Legend of Sleepy Hollow” tarinan pohjalta. Kuvaus: Emmanuel Lubezki. Animointi: Industrial Light & Magic. Lavastus: Rick Heinrichs (production design), Ken Court, John Dexter, Andy Nicholson & Leslie Tomkins (art direction), Peter Young (set decoration). Erikoistehosteet: Computer Film Co., Industrial Light & Magic. Puvut: Colleen Atwood. Ehostus: Peter Owen. Musiikki: Danny Elfman. Laulut: HESPEROS: ”The Swallow/The Colly Flower”, sov. Hesperos, HESPEROS: ”Argeers”, sov. Hesperos. Leikkaus: Chris Lebenzon, Joel Negron. Ääni: Gary Alper, Tony Dawe. Pääosissa: Johnny Depp (Ichabod Crane), Christina Ricci (Katrina Van Tassel), Miranda Richardson (Lady Can Tassel/Crone), Michael Gambon (Baltus Van Tassel), Casper Van Dien (Brom Van Brunt), Jeffrey Jones (Steenwyck), Richard Griffiths (Philipse), Ian McDiarmid (lääkäri Lancaster), Michael Gough (Hardenbrook), Christopher Walken (päätön ratsumies), Mars Pickering (nuori Masbath), Lisa Marie (Lady Crane), Steven Waddington (Killian), Claire Skinner (Beth Killian), Christopher Lee (Burgomaster), Mark Spalding (Jonathan Masbath), Jessica Oyelowo (Sarah), Tony Maudsley (Van Ripper), Peter Guinness (lordi Crane), Nicholas Hewetson (Glenn), Orlando Seale (Theodore), Sean Stephens (Thomas Killian). Helsingin ensiesitys: 14.4.2000, Bristol, Tennispalatsi 1, Kinopalatsi 2 – televisioesityksiä: 8.2.2004 Nelonen, 23.9.2005 Nelonen, 30.9.2006 Nelonen – maahantuoja: United International Pictures Oy / UIP Finland – video- ja DVD-levitys: Finnkino Oy – VET 101593 – K15 – 2905 m / 106 min
Romantiikan ajan yhdysvaltalaisella kirjailijalla, Washington Irvingillä (1783-1859), on aivan oma paikkansa maan kirjallisuuden historiassa. Parhaiten Irving muistetaan novellistaan The Legend of Sleepy Hollow, joka ilmestyi osana kokoelmateosta The Sketch Book of Geoffre Crayon Gent. vuonna 1820 miehen asuessa Birminghamissa, Englannissa. Irvingin klassinen alkuperäisteksti on yksi varhaisimmista amerikkalaisen kaunokirjallisuuden teoksista, joita yhä luetaan esimerkiksi yhdysvaltalaisissa peruskouluissa. Elokuvaohjaaja Tim Burtonille avautui The Legend of Sleepy Hollow -satuun perustuvan elokuvan Päätön ratsumies myötä mahdollisuus osoittaa kunniaa paljon ihailemilleen Hammer-studioiden kauhuelokuville.
Vuoteen 1799 sijoittuvassa tarinassa newyorkilaiskonstaapeli Ichabod Crane lähetetään pohjoiseen, Sleepy Hollow’n kylään tutkimaan salaperäisiä murhatapauksia, joissa uhrien päät ovat kadonneet jäljettömiin. Kyläläiset uskovat tappajan olevan ratsumiehen päätön aave, joka oman päänsä menetettyään terrorisoi Sleepy Hollow’n asukkaita. Rationaaliseen ajatteluun uskova Crane uskoo, että mystisille murhille on olemassa luonnollinen selitys.
”Burton näyttää ikuisen aihepiirin eli rationaalisuuden ja irrationaalisuuden, järjen ja magian, toden ja mielikuvituksen vastakkainasettelun jännittävällä ja kiinnostavalla tavalla. Tematiikassa on sitä samaa viehättävyyttä ja arvoituksellisuutta, joka on kulkenut yhtenä keskeisimpänä kysymyksenasetteluna filosofian historiassa: miten järki ja henki ovat suhteessa toisiinsa, miten luoda sovinto järjen ja hengen välille.” -Antti Kaijalainen, Skenet (14.4.2000).
Ohjaajan filmografialle tyypillinen goottilainen estetiikka pääsee oikeuksiinsa Emmanuel Lubezkin tehokkaan kuvauksen ja Rick Heinrichsin lumoavan lavastustaiteen ansiosta. Vaikutteet näyttävään lavastukseen on haettu 1800-luvun romanttisesta saksalaisesta maisemamaalauksesta. Elokuvan tyylitellyssä ilmaisussa, jossa klassinen kauhukuvasto on yhdistetty moderniin goresäikyttelyyn, on vaikutteita italialaisen Mario Bavan tuotannosta. Persoonallinen aitouden tuntu näkyy myös elokuvan runsaissa erikoistehosteissa, joista osa on tehty perinteisenä käsityönä ja osa tietokonegrafiikkana. CGI-tehosteita usein vaivaavasta keinotekoisuudesta ei Burtonin lapsuuden ja alitajunnan pelkojen ja ahdistuksien allegorisessa kauhufantasiassa ole henkäisyäkään.
– Otto Suuronen aikalaisarvioita tarkastellen (julkaistu Kansallisen audiovisuaalisen arkiston esitteenä, 3.1.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti