Tällaisen artikkelin kirjoittaminen välähti mieleeni, kun olin äskettäin erään tavaratalon musiikki- ja elokuvaosastolla. Näin hyllyssä Howard Deutchin melko tyhjänpäiväisen kasarikomedian The Great Ourdoors (1988), jonka alkuperäistä suomenkielistä nimeä Terve menoa! ei näkynyt enää missään, vaikka kuinka suomalaista kansipaperia olisi käännellyt. Tästä välähti mieleen se, mitä olen monesti aikaisemminkin miettinyt, että elokuvien käännösnimet alkavat paikoin olla uhanalainen laji. Esimerkiksi vielä 15 vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että Christopher Nolanin Inception (2010) olisi tullut levitetyksi vain alkuperäisellä nimellä.
Meille, jotka lapsuudessamme selasimme innosta soikeina R-Kioskin videokerhon Avaa Videoruutu -jäsenlehteä jäi syvälle muistiin monia absurdiudessaan ylittämättömiä elokuvaotsikoita. Omista suosikeistani mainittakoon esimerkiksi Stan Laurel ja Oliver Hardy -hupailu Sons of the Desert (1933), joka tunnetaan Suomessa ensisijaisesti nimellä Päivänpaisteisia pässinpäitä sekä Thom Eberhardtin kesälomapölhöily Captain Ron (1992), jonka meikäläinen nimi on niinkin mielikuvituksellinen kuin Takkuaivot takilassa.
Sons of the Desert / Päivänpaisteisia pässinpäitä (1933)
Oma lukunsa koko suomenkielisten nimien sarjassa on ehdottomasti Terence Hill ja Bud Spencer -rymistelykaksikon elokuvat. Duon väkivaltakomedioiden herkullisimmat suomenkieliset nimet ovat ällistyttäviä: Senkka nenästä, pojat (Pari e dispari/Odds and Evens, 1978), Mutaa kuonoon! sano virtahepo (I osto con gli ippopotami/I’m for the Hippopotamus, 1979) sekä ehkä ylittämättömin, Banaanipojat Hula-hula-saarella (Chi trova un amico, trova un tesoro/Who Finds a Friend, Finds a Treasure, 1981).
Jossain määrin nimenomaan 1980-luku oli kotivideoiden tulon myötä suomenkielisten käännösnimien kulta-aikaa, ainakin mielikuvituksekkaiden ja nykypäivän vinkkelistä osittain täysin reikäpäisten nimien kautta. Barry Levinsonin Svengijengi vauhdissa jälleen (Diner, 1982), Carl Reinerin Koulunkoukkuja (Summer School, 1987) tai Amy Heckerlingin Mieletön kesis (National Lampoon’s European Vacation, 1985) ovat vain yksittäisiä perustapauksia. Varsin hämmentävän lähekkäiset nimet omaavat esimerkiksi Chevy Chase -komediat Faijalla hommat hanskassa (National Lampoon’s Vacation, 1983) ja Homma hanskassa (Modern Problems, 1981), vaikka niiden juonisisällöllä ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä.
National Lampoon's Vacation / Faijalla hommat hanskassa (1983)
Legendaarisen amerikkalaiskoomikon Jerry Lewisin elokuvat ovat myös olleet aikalaissuomentajien erikoissyynäyksen alla, vai mitä sanotte sellaisista titteleistä kuin Jenkki ja Lenkki neropatteina (The Stooge, 1953), Jerry ihmemiehenä (Visit to a Small Planet ,1959) tai Tri Jerry ja Mr. Hyde (The Nutty Professor, 1963). Veikeitä nimiä kaikki tyynni.
Oma pienempi joukkonsa suomalaisten käännösnimien sarjassa on myös elokuvilla, joiden suomenkieliseksi nimeksi vakiintuu englanninkielinen otsikko, mutta joka silti eroaa elokuvan alkuperäisestä levitysnimestä. Tällaisista erikoispoikkeuksista mainittakoon esimerkiksi Neil Jordanin välttävä Taksikuski-mukaelma Stranger in You (The Brave One, 2007).
Artikkeli on hyvä päättää muistuttamalla yhdestä kaikkien aikojen eriskummallisimmasta suomennosnimestä. Nimittäin Frank Darabontin kiitelty vankiladraama The Shawshank Redemption (1994) tunnettiin maassamme elokuvateatteri- ja videolevityksessä vielä nimellä Rita Hayworth - avain pakoon. Loppuratkaisun yllätyksellisyyden katastrofaalisesti pilaava nimi on sittemmin ymmärrettävästi lyhentynyt muotoon Avain pakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti