Suomalaisessa mediatutkimuksessa on harmillisen vähän keskitytty tutkimaan suomalaisten musiikkiohjelmien tarjontaa televisioympäristössä. Internetin syövereistä löytyy aiheesta onneksi yksi laadukas kartoitus, nimittäin Iikka Eemil Taavitsaisen Jyväskylän Yliopistolle tekemä pro gradu -tutkielma otsikolla Television musiikkiohjelmat vuosina 1958-72 (2008). Lisäksi vastikään tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla palkittu Jake Nyman on muun populaarimusiikin tutkimuksen ohella kirjoittanut myös television musiikkiohjelmista Suomi soi 1-4 – suomalaisen populaarimusiikin historia (2004-05) -teoksissa.
1980- ja 90-lukujen musiikkiohjelmien tarkastelu tutkivan journalismin tai mediatutkimuksen puolella on kuitenkin ollut lähes olematonta. Juhani Wiion sinällään erittäin ansiokkaasti toimittamassa Television viisi vuosikymmentä (2007) -historiateoksessakaan ei juuri käsitellä suomalaisten musiikkiohjelmien kehityskaarta, eikä esimerkiksi teoksen ohjelmaviitteistä löydy edes mainintaa Hittimittarista (1984-88) tai Jyrkistä(1995-2001). Se on sääli, sillä parhaimmillaan televisiolle tehdyissä kotimaisissa musiikkiohjelmissa on kulminoitunut kunkin ajan tragikoominen henki ja trendit paremmin kuin muissa ohjelmatuotannoissa.
Oma kosketukseni television musiikkiohjelmiin tapahtui paitsi Levyraadin (TESTV:llä 1961-64, MTV:llä 1964-92, MTV3:lla 1993-97 sekä uudelleen 2002-2005) kautta, niin eritoten Heli Nevakaren juontaman Rockstop!-ohjelman (1987-92), sekä Kolmoskanavalla nähtyjen Jukebox, Suomen lista ja Top Ten -ohjelmien myötä.
Synnyinkotini ei ollut kaapelitalous, joten esimerkiksi MTV:n (Music Television) tai Superchannelin (jolla nimellä nykyinen NBC Europe tunnettiin vuosina 1987-93) musiikkitarjontaan pääsi käsiksi vain sukulaisten tai luokkatovereiden ystävällisesti taltioimien VHS-nauhojen perusteella. Ehkä tästä syystä katselinkin erityisesti vuosina 1994-96 huomattavan määrän Alternative Nationin (1992-96), MTV Unpluggedin (1989-99), Headbanger’s Ballin (1987-95) ja sekalaisen MTV Night Videosin jälkinauhoituksia. Tärkeät ensikosketukset myöhemmän elämäni tärkeimpiin yhtyeisiin kuten The Cureen ja New Orderiin tapahtuivat juuri Music Televisionin avustamina.
Ulkomaiden musiikkiohjelmien ollessa kuitenkin haasteellisemmin katsottavissa, oli 1990-luvulla tyydyttävä kolmen valtakunnallisen pääkanavan tarjontaan (Nelonen aloitti lähetyksensä vuonna 1997 eikä ainakaan ensimmäisinä vuosinaan esittänyt muistettavia musiikkiohjelmia). MTV3:n aloitettua itsenäisenä valtakunnallisena televisiokanava vuonna 1993 (fakta, joka tuntuu monilta unohtuvan nykyään) YLE alkoi supistaa kotimaista pop-musiikkiohjelmatarjontaa. Jäljelle jäi näyttävästi vain torstai-iltojen ilo, Suomen virallista albumilistaa käsitellyt musiikkiohjelma Lista, joka 1990-luvulla oli oivallinen televisio-ohjelma kotimaisten musiikkivideoiden ja live-esiintymisten bongaamiseen. Lista-ohjelma jatkui tauon jälkeen 2000-luvulla eri muodossa vuosi vuodelta huonommalla katselupaikalla ja vähäisemmin resurssein aina vuoteen 2008.
Nuoren MTV3:n suojissa kehittyikin uusia, usein päättömässä amatöörimäisyydessään hulvattomia ohjelmakonsepteja, kuten Hot Hit, jota esitettiin tunnin mittaisina lähetyksinä vuosina 1994-95. Lamasta toipuva nuoriso nosti purukumimerkki Extran näyttävästi sponsoroiman musiikkiaiheisen makasiiniohjelman suureen suosioon. Jälkeenpäin muistiin ovat syöpyneet ohjelman avaruusaiheinen animaatioteema, äänitehostein höystetyt akvaariouutiset sekä lukuisat playback-live-esitykset, joita onneksi on päätynyt aina YouTubeen saakkakin. Ehkä jollakulla on vielä tallessa Hot Hit –sarjan oheistuotteita, joihin lukeutuivat niin penaalit, kassit kuin reput, mutta myös makeispussit sekä jäätelö.
Omalla tavallaan Hot Hit oli alkusoittoa 90-luvun merkittävimmälle musiikkiohjelmalle, Jyrkille, joka alkoi jokapäiväisenä iltapäiväohjelmana syksyllä 1995 ja jatkui aina vuoteen 2001. Jyrki yhdessä Yleisradion Lista-ohjelman kanssa sai aikaan sen, että suomalainen musiikkivideo kehittyi suurin harppauksin eteenpäin 1990-luvun loppupuolelle mentäessä. Syynä tähän kehitykseen oli osaltaan se, että ensimmäistä kertaa musiikkivideoiden näkemiseen oli päivittäinen mahdollisuus, mikä luonnollisesti lisäsi innokkuutta tekijäpuolella.
Kanadalaisen MuchMusic-ohjelman konseptia hyödyntänyt ja myös heidän ohjelmamateriaaliaan lainanneen Jyrkin ensilähetys koettiin 1. syyskuuta 1995. Puolitoistatuntinen ohjelma vakiinnutti paikkansa nopeasti ja sen kehysrungon muodostivat musiikkivideot, yhtye- ja artistihaastattelut sekä live-esitykset. Lähes 3000 ohjelmaa valmistui, joissa esitettiin keskimäärin vuosittain noin 4000 musiikkivideota. Jyrki-lähetyksen rinnalle syntyi myös muita ohjelmakonsepteja, kuten dance-musiikin erikoislähetys Jyrki Electric Circus, joka kuvasi tulevan reality-tv:n hengessä tanssivaa bilekansaa. Jyrki Intimate & Interactive -lähetyksissä nähtiin intiimejä live-esiintymisiä, Jyrki Countdown oli MTV3:n oma musiikkivideoiden listaohjelma ja Jyrki Spotlight hyödynsi MuchMusicin aineistoa keskittyen aina kerrallaan yhden artistin uraan.
Jyrkistä tuli 90-luvun loppuun mennessä merkittävä nuorisomedia, jonka painoarvoa musiikkiteollisuuden suhteen nosti entisestään se, että Jyrki Hit Challenge -korvasi henkihieveriin ajautuneen perinteikkään rockin SM-kilpailun ja Jyrki Video Awards –juhla pailkitsi vuosina 1997-2001 vuoden parhaita musiikintekijöitä ja musiikkivideoita. Aikalaiskritiikki oli kuitenkin paikoin armotonta, varsinkin Jyrkin aloittaessa, jolloin ohjelman energinen kuvaus, juontajien mokat ja amatöörihenkinen suunnittelemattomuus saivat paljon kritiikkiä osakseen. Jyrkin ansiot suomalaisen populaarimusiikin esillepanossa ja kotimaisen musiikkivideon kehittymisessä olivat kuitenkin huomattavat. Tv-sarjan päätyttyä kriittisimmätkin toimittajat kykenivät antamaan palan arvostuksestaan ohjelmalle, jonka väistyttyä kotimaisten musiikkivideoiden esittäminen televisiossa käytännössä romahti koko analogisen television loppuajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti