Keski-Ranskassa, Clermont-Ferrandin kaupungissa, on järjestetty lyhytelokuviin keskittynyttä elokuvafestivaalia jo vuodesta 1979. Alkuaan kansallisena lyhytelokuvaviikkona alkanut tapahtuma laajentui lyhytelokuvien maailmanlaajuiseksi markkinointitapahtumaksi 1980-luvun puolivälissä ja kansainväliseksi lyhytelokuvakilpailuksi vuosikymmenen lopulla.
Kävijämäärissä mitattuna festivaali nousi nykyiseen maineeseensa viimeistään 1990-luvun puolivälissä, jolloin 100 000 kävijän raja meni ensimmäistä kertaa rikki. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Clermont-Ferrand International Short Film Festival on vakiinnuttanut paikkansa Ranskan toiseksi suurimpana elokuvafestivaalina, edellään vain Cannes. Nykyään Auvergnen keskiylängölle matkaa vuosittain lähes 140 000 lyhytelokuvan ystävää, joista noin 3000 on alan ammattilaisia.
Clermont-Ferrandin festivaalilla yleisön määrä ja monenkirjavuus jaksavat hämmentää myönteisesti vielä viidennelläkin festivaalimatkalla. Kaikenikäistä porukkaa riittää jatkuvana yleisövirtana, kaikkialla. Antaumuksellisimmillaan ranskalaiset elokuvaentusiastit ottavat vapaata päivätöistään päästäkseen lyhytelokuvien äärelle. Ja tuskinpa maailmassa on toista festivaalia, jossa alkuiltapäivän kokeellisten elokuvien näytöksetkin myydään loppuun. Festivaali todella kunnioittaa marginaalistakin elokuvaa ja antaa mahdollisuuden elokuvien keskittyneelle seuraamiselle sekä katsomiskokemuksen jakamiselle ja analysoinnille.
Sen sijaan silmäänpistävää on myös ranskalainen arroganssi. On vähintäänkin kyseenalaista, että kansainvälisellä elokuvafestivaalilla esitetään esimerkiksi korealainen lyhytelokuva vain ranskankielisellä tekstityksellä varustettuna. Näin ei tokikaan ole kuin osassa esityksiä, mutta tympeää asennetta se silti osoittaa. Ystävällisyys ei ole prioriteettiarvoltaan kovin korkealla ranskaa taitamattomalle.
Elokuva-alan ammattilaisille Clermont-Ferrandin festivaali saattaa hyvinkin olla parhaimmillaan Short Film Marketissa, eräänlaisessa elokuva-alan messutapahtumassa, joka järjestetään festivaalin yhteydessä joka vuosi. Paikallisen liikuntakeskuksen jumppasalissa DVD:t ja käyntikortit vaihtavat vilkkaasti omistajaa. Sukkahiki vaihtuu arkiviikoksi Happy hour -viinien ja pikkusuolaisten tuoksuiseksi elokuvapromootioksi.
Tänä vuonna Clermont-Ferrandin kansainvälisessä kilpasarjassa esitettiin kuluvan talven suomalainen lyhytelokuvasensaatio, Jenni Toivoniemen raikas, pienimuotoisuudessaan hallittu Treffit (2012). Toivoniemen komedia voitti tammikuun lopulla ensimmäisenä suomalaisena elokuvana palkinnon Sundancen elokuvajuhlilla, mikä luonnollisesti lisäsi elokuvan kysyntää ja kiinnostusta. Voitolle antaa mittasuhteita myös se fakta, että Sundancen lyhytelokuvakilpailuun oli pyrkijöitä yli 8000, joista vain 14 otettiin kilpailuun. Tuffi Filmsin ja Aalto-yliopiston yhteistuotantona valmistunut elokuva on vastikään nähty myös Göteborgissa ja Berliinissä. Paremmin ei festivaalirintamalla voisi mennä.
Tänä vuonna Clermont-Ferrandin festivaalin palkintopöydän putsasi Xavier Legrand, joka nähtiin aikoinaan Louis Mallen Näkemiin lapset (Au revoir, les enfants) -elokuvan (1987) lapsisivuosassa. Legrandin puolituntinen fiktio Avant que de tout perdre (2012) voitti festivaalin Grand Prix -palkinnon ja sai puolelleen myös yleisön (Audience Award), nuorisoraadin (Youth Jury Prize) sekä lehdistön (Telerama Press Prize). Nähtäväksi jää, seuraako Legrand Jean-Pierre Jeunet’n tai Jan Kounenin jalanjälkiä. Heille Clermont-Ferrandin festivaalimenestys toimi uran ponnahduslautana.
Vaikka Treffit jäikin Clermont-Ferrandissa palkinnotta, ovat suomalaiset elokuvat keränneet mainetta festivaalin historiassa. Tuomariston suosikeiksi ovat vuosien varrella nousseet Kari Paljakan Dildo (1989), Perttu Lepän Karavaani (1992), Kimmo Taavilan Mittari (2006) ja ansiokkaasta kuvauksesta on palkittu Tuukka Harin lyhytdokumentti Telakka (2001). Tuorein menestyjä on Hamy Ramezanin lähiödraama Viikko ennen vappua (2009), joka sai festivaalilla Ada Solomon -tuomariston erikoismaininnan kolme vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti