lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 parhaat elokuvat

Vuonna 2016 Suomessa teatteriensi-iltansa saaneista elokuvista parhaimmat olivat:

Aleksi Salmenperä: Jättiläinen
Pelottoman suoraviivaisesti suomalaiseen piilokorruptioon sukeltavassa Jättiläisessä tiivistyy suomalaista elokuvaosaamista. Vahvoista näyttelijäsuorituksista (Jani Volanen, Joonas Saartamo) ja Pekko Pesosen kiitettävästä käsikirjoituksesta muodostuu Aleksi Salmenperän osaavissa käsissä vaikuttava ja puhutteleva yhteiskunnallinen draama.

Alejandro G. Iñárritu: The Revenant
Klassisen elokuvakerronnan mestarillinen oppitunti. Naturalismia vaalivassa visuaalisuudessaan häikäisevä suoritus.

Juho Kuosmanen: Hymyilevä mies
Konstailemattomalla romantiikalla maustettu Hymyilevä mies on uuden suomalaisen elokuvantekijäsukupolven komea läpimurto. Inspiroiva ja hurmaava elokuva tavoittaa huimaavan taidokkaasti 1960-lukulaisen ajan hengen ja tunnelman. Elokuva, johon rakastui ensinäkemältä.

Fede Alvarez: Don't Breathe
Kauhuelokuvan ystävälle Fede Alvarezin Don't Breathe tarjosi vuoden intensiivisimmän parituntisen. Turhasta selittelystä riisuttu suljetun paikan pelottelu sai puristamaan teatteripenkkiä kauhusta kankeana.

Maren Ade: Toni Erdmann / Isäni Toni Erdmann
Absurdin naurun ja epäkonventionaalisen liikutuksen rajalla liikkunutta Toni Erdmannia voisi pitää vuoden yllättäjänä. Cannesista kansainväliseksi festivaalihitiksi ponnistaneesta saksalaiskomediasta on vaikea määritellä, mistä kyyneleet alkavat ja nauru loppuu.

Oona Airola ja Jarkko Lahti Juho Kuosmasen mestariteoksessa Hymyilevä mies, joka oli paitsi vuoden 2016 paras ensi-iltaelokuva, myös yksi kaikkien aikojen suomalaisista pitkän elokuvan debyyteistä. Vapise Mikko Niskasen Pojat (1962)!

EDIT (8.1.2019): 


Martin Zandvliet: Under Sandet / Land of Mine
Tulin vasta syksyllä 2018 nähneeksi tanskalaisen Land of Minen, joka kosketti syvästi ja jäi mielen syövereihin alivuokralaiseksi.

EDIT (14.4.2020):
Robert Eggers: The VVitch: A New-England Folktale

Vuoden ikimuistoisin (elokuva)elämys:
Saimaa-ilmiö (1981) Sodankylän elokuvajuhlilla, esilaulajana Ismo Alanko.
Kaurismäen veljesten rock-elokuva Saimaa-ilmiö esitettiin Sodankylän elokuvajuhlilla karaokenäytöksenä Ismo Alangon toimiessa esilaulajana. Tunnelma oli kohdallaan, kun 1500-päinen yleisö tempaisi spontaanisti laulamaan Päivänsädettä ja menninkäistä Safka Pekkosen instrumentaalisäestyksen pohjalta. Alanko aisti herkän tilanteen hyvin ja johti mittavaa taustaorkesteria karismaattisesti. Hetki oli taatusti ainutlaatuinen ja ensimmäinen (ja ehkä viimeinenkin) kerta, kun itse huomasin kyynelehtiväni Saimaa-ilmiötä katsoessa. Toinen varsin ikimuistoinen hetki koettiin elokuvan loppukliimaksissa, jossa Juice Leskisen johdolla Tuuliajolla-ryhmä lauloi valkokankaalla Maamme-laulua. Yleisö oli valkokangasväkeä huomattavasti kovaäänisempi laulaen sydämensä kyllyydestä. Ikimuistoisia hetkiä, joita voi kokea vain Sodankylässä.

Bubblin' Under:
Ben & Chris Blaine: Nina Forever
Päällisin puolin kuoloromanttiselta kauhukomedialta näyttävän Nina Foreverin pinnan alta löytyy monitulkintainen elokuva surun ja menetyksen käsittelystä. Teos yltää aidosti eroottiseksi ihastuttavien päähenkilöidensä kautta ja jättää mietittävää pitkäksi aikaa. Blainen veljesten hienosti rytmitetyssä debyyttiohjauksessa on tulevan kulttisuosikin ainekset. Elokuva nähtiin Suomessa ainoastaan Night Visions ja Espoo Ciné -elokuvafestivaaleilla.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Lyhyesti kerran kuussa: Menestyksen salaisuus

Joulukuun näytös ”Menestyksen salaisuus” esittelee suomalaisen lyhytelokuvan merkittävimmät festivaalimenestyjät vuosilta 2015-2016. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (kanavakatu 12). 

Menestyksen salaisuus
Lauantaina 17.12.2016 klo 15 - 17
Miia Tervon komedia Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia on ollut yksi päättyvän vuoden palkituimpia suomalaisia lyhytelokuvia. 

Kuuntele / Listen (draama, 2014) 13 min
Ohjaus ja käsikirjoitus: Rungano Nyoni & Hamy Ramezan
Maahanmuuttajan yritys tehdä valitus tanskalaisella poliisiasemalla saa erikoisia piirteitä, kun paikalle tuotu tulkki ei halua kertoa kaikkia naisen kertomia asioita.

BabyBox (animaatio, 2014) 9 min
Ohjaus ja käsikirjoitus: Katariina Lillqvist
Nuori katusoittaja Baro lapsineen taistelee ohikulkijoiden suosiosta vanhan kaupungin tulennielijöiden, kerjäläisten ja kaupustelijoiden seassa.

Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia / Clumsy Little Acts of Tenderness (komedia, 2015) 9 min
Ohjaus: Miia Tervo
Käsikirjoitus: Laura Immonen & Miia Tervo
Isä haluaa osoittaa tyttärelleen rakkauttaan viemällä tämän autopesuun mutta joutuukin Prismaan loputtoman pitkälle terveyssidehyllylle.

Pipopingviini / The Red Herring (animaatio, 2015) 7 min
Ohjaus ja käsikirjoitus: Leevi Lemmetty
Eräänä aurinkoisena päivänä elämäänsä tyytyväinen Pipopingviini istuu pilkillä Etelänavalla. Pingviinilauma kärkkyy herkeämättä kaloja, kunnes horisonttiin ilmestyy epäilyttävän näköinen tyyppi.

Tuolla puolen / Reunion (draama/musiikki, 2015) 15 min
Ohjaus ja käsikirjoitus: Janne Reinikainen & Iddo Soskolne
Tuolla puolen kertoo 12-vuotiaasta Anjasta, joka saattaa kotikaupunkinsa kuolleita tuonpuoleiseen lohduttaen heitä samalla hymyllään ja lempimusiikillaan. Eniten Anja odottaa kuitenkin sitä päivää, jolloin hänen veljensä kuolee, ja he voivat vihdoin kohdata.

Madonreikä / Wormhole (animaatio, 2016) 13 min
Ohjaus ja käsikirjoitus: Turun Anikistit
Wien 1914. Sotaveteraani Otto löytää madonreiän toiseen ulottuvuuteen. Kokemus saa raunioiksi sekä hänen mielenterveytensä, että suhteensa Emmaan. Samalla kun Otto hakee apua Freudilta, löytää myös Emma lohtua tämän sohvalta.

Fantasia / Fantasy (komedia, 2016) 10 min
Ohjaus ja käsikirjoitus: Teemu Nikki
Perunan syöntiin kyllästynyt maalaispoika haluaa sivistää vanhempiaan italialaisella ruualla. Mopolla suoritettu pizzanhakureissu vaan ei mene ihan suunnitelmien mukaan.

Vapaa pääsy! Näytöksen ikäraja 16.

Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein.

Näytökset on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestävät Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

Kevään Lyhyesti kerran kuussa -näytökset:
15.1. SISKOT JA VELJET
12.2. RAKKAUDESTA
19.3. ANIMOITUJA UNELMIA
9.4. RISTO JARVA -PALKITTUJA

tiistai 22. marraskuuta 2016

Lyhyesti kerran kuussa -kauhuspecial: Väristyksiä

Lyhyesti kerran kuussa -kauhuspecial: VÄRISTYKSIÄ esittelee suomalaisen lyhytkauhuelokuvan valioyksilöitä viime vuosilta. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (kanavakatu 12).

Väristyksiä
Lauantaina 26.11.2016 klo 21 - 23

Kauhuaiheisiin lyhytelokuviin keskittyvässä näytöksessä nähdään mm. Toni Kristian Tikkasen The Silent (2015), joka oli aiemmin tänä syksynä Sitgesin elokuvajuhlien kilpasarjassa.

THE SILENT
Ohjaus & käsikirjoitus: Toni Kristian Tikkanen
2015 / 8 min
Pienen tytön matka unimaailman ja vielä painajaismaisemman todellisuuden välissä.

NEVER LET GO
Ohjaus: Márton Jelinkó
Käsikirjoitus: Márton Jelinkó & Ilja Rautsi
2013 / 9 min
Lapissa seikkaileva kidnappaaja kohtaa lopulta kaltaisensa.

ALONE / Seule
Ohjaus & käsikirjoitus: Carlos Marroquin
2015 / 6 min
Naisen pitää olla varovainen minkä kanssa leikkii, koska SE voi haluta leikkiä myös hänen kanssaan.

ILLALLINEN / Supper
Ohjaus: Markus Hyvärinen
Käsikirjoitus: Markus Hyvärinen & Timo Kuula
2015 / 8 min
Neljä erilaista ihmistä keskustelee pöydän ääressä moraalista, eloonjäämisestä... ja ennen kaikkea syömisestä. Kuka määrittää mikä on oikein tai väärin tilanteessa, jossa vaihtoehdot alkavat olla vähissä?

THE CURSE OF THE SMARTPHONE
Ohjaus & käsikirjoitus: Saara Lahnajärvi
2015 / 3 min
Kunnianosoitus grindhouse -trailereille uuden sukupolven hirviöllä.

KUMMITUSJUNA / Ghost Train
Ohjaus & käsikirjoitus: Lee Cronin
Irlanti/Suomi 2013 / 16 min
Mystinen kummitusjuna muuttaa kolmen nuoren pojan elämän. Lopullisesti.

NIIN METSÄ VASTAA / Whistle in the Dark
Ohjaus: Aino Suni
Käsikirjoitus: Nalle Mielonen
2015 / 12 min
Sisarukset Inka ja Juha ovat yhteisellä patikkaretkellä. Parin kiristyvät välit saavat menneisyyden traumat nousemaan pintaan ja samalla herättävät esille metsän demoniset voimat.

KIELLETYT LEIKIT / Forbidden Games
Ohjaus & käsikirjoitus: Malakias
2015 / 3 min
Kultainen C-kasettitarina suoraan 80-luvulta.

FINSENSUS
Ohjaus: Márton Jelinkó
Käsikirjoitus: Ilja Rautsi
2015 / 9 min
Kolmen ässän hallitus tekee tuntuvia leikkauksia suoraan kansalaisen ihoon.

EI SAA KATSOA / Better Not Watch
Ohjaus & käsikirjoitus: Ilja Rautsi
2015 / 6 min
Yksin iltaa viettävä poikamies kokee odottamattomia ongelmia nettipornon äärellä.

Vapaa pääsy! Näytöksen ikäraja 16.

Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein.

Näytökset on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.   

Lisätietoja:

Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

tiistai 1. marraskuuta 2016

Lyhyesti kerran kuussa: Pohjoismaista

Marraskuun Lyhyesti kerran kuussa -näytös ”Pohjoismaista” esittelee pohjoismaisen lyhytelokuvan huippuja viime vuosilta. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (kanavakatu 12).

Pohjoismaista
6.11.2016 klo 15 - 17

Näytöksessä esitetään mm. Hallvar Witzøn (tragi)komedia Yes We Love.

KOMITEA / Kommittén
Ohjaus ja käsikirjoitus: Gunhild Enger & Jenni Toivoniemi
Ruotsi/Suomi/Norja 2016, 14 min
Komediaelokuva heijastelee poliittisen päätöksenteon absurdia todellisuutta.

RAIN / Regn
Ohjaus: Johannes Stjärne Nilsson
Käsikirjoitus: Ola Simonsson & Johannes Stjärne Nilsson
Ruotsi 2014, 9 min
Entä jos sateen jälkeen ei tulekaan poutasää?

CHUM / Hjónabandssaela
Ohjaus: Jörundur Ragnarsson
Käsikirjoitus: Jörundur Ragnarsson & Elizabeth Rose
Islanti 2014, 15 min
Tarina ikämiesten välisestä ystävyydestä - ja naisesta miesten välissä.

SMALL TALK
Ohjaus & käsikirjoitus: Even Hafnor
Norja 2015, 21 min
Dvergnesin perhe elää pohjoismaisessa näennäisidyllissä koomisesti virittäytyneessä lyhytelokuvassa.

YOU AND ME / Þú og ég
Ohjaus & käsikirjoitus: Ása Hjörleifsdóttir
Islanti 2015, 14 min
Yksinhuoltajaäidin ja tämän tyttären lohduttajaroolit vaihtuvat islantilaisessa draamassa.

YES WE LOVE / Ja vi elsker
Ohjaus & käsikirjoitus: Hallvar Witzø
Norja 2015, 15 min
Kansallispäivän kriisejä neljän sukupolven silmin.

Vapaa pääsy! Näytöksen ikäraja 12.

Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein.

Näytökset on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

lauantai 1. lokakuuta 2016

Lyhyesti kerran kuussa: Uusia tuulia

Lokakuun Lyhyesti kerran kuussa -näytös Uusia tuulia esittelee uuden suomalaisen lyhytelokuvan lajityyppivapaata kirjavuutta. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (kanavakatu 12).

Uusia tuulia
9.10.2016 klo 15 - 17

Näytöksessä nähdään mm. Marja Pyykön tuore komedia Kaikki hyvin, Pekka

Paula Korva
REHTORI / The Principal
(2016, komedia, 25 min)
Yläkoulun käytäviltä voi olla vaikea löytää ystäviä. Varsinkin jos olet koulun rehtori. 
HUOM! Näytöksessä vierailevat Rehtori-elokuvan ohjaaja Paula Korva ja käsikirjoittaja Anna Brotkin.

Teemu Åke
MIXTEIP / Mixteip - The Greatest Tape Ever Told
(2016, draama/animaatio, 7 min)
Parisuhteen synty ja päätös kahden c-kasetin kautta kerrottuna.

Marja Pyykkö
KAIKKI HYVIN, PEKKA / Beta Male
(2016, komedia, 8 min)
Pekka on kyllästynyt olemaan suhteessa maskuliininen dominanssi ja pyrkii saavuttamaan absoluuttisen tasa-arvon yhdessä päivässä.

Thomas Freundlich
COLD STORAGE
(2016, tanssi/draama, 9 min)
Lyhytelokuva pohjoisesta ystävyydestä. Erakkona lumisella, jylhällä rannalla elävä mies tekee jään alta erikoisen löydön. Hänen maailmansa muuttuu kertarysäyksellä eikä entiseen ole enää paluuta.

Turun Anikistit
MADONREIKÄ / Wormhole
(2016, animaatio, 13 min)
Wien 1914. Sotaveteraani Otto löytää madonreiän toiseen ulottuvuuteen. Kokemus saa raunioiksi sekä hänen mielenterveytensä että suhteensa Emmaan. Samalla kun Otto hakee apua Freudilta, löytää myös Emma lohtua tämän sohvalta.

Kimmo Taavila
TODELLA KIIHOTTAVAA / Sexy As Hell
(2016, komedia, 8 min)
Tilitoimisto muuttaa ja sen suvereeni johtaja luotsaa porukoitaan menestyksekkäästi.

Kirsikka Saari
LUOKKAKOKOUKSEN JÄLKEEN / After the Reunion
(2016, draama/komedia, 13 min)
”Mikä juttu sekin on, että ihmisestä tulee enemmän oma itsensä kun se vanhenee? Vähemmän. Sitä on vähemmän oma itsensä.”

Vapaa pääsy! Näytöksen ikäraja 16.

Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein mikäli vain mahdollista.

Näytöksen on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

tiistai 23. elokuuta 2016

Lyhyesti Taiteiden yönä

Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13 esittävät Helsingin Taiteiden yönä (25.8.) uuden suomalaisen lyhytelokuvan parhaimmistoa.

Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Kino K-13 -elokuvateatterissa (Kanavakatu 12).

LYHYESTI TAITEIDEN YÖNÄ

25.8. klo 18, 20 & 22


Näytöksessä nähdään mm. Pia Andellin uutukainen lyhytelokuva Pysähdys

Anni Oja
VIIKSET / THE MOUSTACHE
(2015, animaatio, 4 min)
Tämä kaupunki on liian pieni heille kahdelle. Ja heidän viiksilleen.

Kaika Astikainen
TOIVOLA / HEART OF THE LAND
(2016, dokumentti, 30 min)
Pientä maitotilaa pitävä pariskunta on lopettamassa sukupolvien ajan kestänyttä toimintaa, kun jatkajaa tilalle ei ole. Viimeisen vuoden ajan kaikki jatkuu kuitenkin ennallaan ja päivät täyttyvät työstä.

Joonas Rutanen
RAKASTAN ANNAA / I LOVE ANNA
(2016, draama, 11 min)
13-vuotias Santeri menee tapaamaan ystäväänsä Annaa, jonka kotona lapsuuden anarkia kohtaa murrosiän.

Pia Andell
PYSÄHDYS / A HALT
(2016, draama, 6 min)
Nainen istuu ratikassa, joka pysähtyy jarrut kirskahtaen. Nainen näkee pysäkillä miehen, jota ei välttämättä haluaisi nähdä – entisen poikaystävän. Alkaa keskustelu lasin läpi, joka on äänetöntä mutta ei hiljaista.

Teemu Nikki
HALKO / THE LOG
(2016, komedia, 7 min)
Ohjaaja haluaa elokuvaansa paljasta pintaa, mutta näyttelijällä on liikaa annettavaa.

Virpi Suutari
ELEGANSSI / ELEGANCE
(2015, dokumentti, 26 min)
Elokuva taltioi peltopyyn ja fasaanin metsästykseen liittyvän eleganssin suomalaisen herraseurueen kautta. Päähenkilöt ovat yhteiskunnan huipulla olevia miehiä. Tärkeissä rooleissa ovat myös heidän metsästyskoiransa.

Vapaa pääsy. Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa.

Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein.

Näytöksen on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027, auditorio@ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019, otto.suuronen@ses.fi


Lyhytelokuvat nähdään vielä uusintana 11.9. syksyn ensimmäisessä Lyhyesti kerran kuussa -näytöksessä.

torstai 18. elokuuta 2016

Espoo Ciné 2016: Pohjoismaiset lyhärit

Espoo Cinén Pohjoismaiset lyhärit -näytös tarjoaa laadukkaan otannan pohjoismaisen lyhytelokuvan tuoreista helmistä. Kipeitä kasvutarinoita ja konstailematonta arjen komiikkaa.

Truls Krane Meby: VERDENSVEVDE KROPPER / WORLD WIDE WOVEN BODIES
1990-luvun loppupuolen Pohjois-Norjaan sijoittuvassa kasvudraamassa seksuaalisen heräämisen hetki koittaa, kun 12-vuotias Mads löytää Internetin aikuisviihdesivustojen äärelle. Madsin pidättelemätön kiinnostus seksuaalisuuttaan kohtaa aiheuttaa uusia, tragikoomisia haasteita vanhemmille. Truls Krane Mebyn hallittu lyhytelokuva tarjoaa nostalgisia muistoja jokaiselle 90-luvulla murrosikäänsä eläneelle.

Ása Hjörleifsdóttir: ÞÚ OG ÉG / YOU AND ME
Lämminhenkisessä yksinhuoltajadraamassa Marianna kutsuu vasta tapaamansa miehen kotiinsa. Väkinäisen rakasteluyrityksen seurauksena Marianna heittää miehen pihalle ja joutuu selittelemään tilannetta nuorelle tyttärelleen. Herkän tyttären ja väsyneen äidin lohduttajan roolit vaihtuvat taidokkaasti lupaavan Ása Hjörleifsdóttirin ohjauksessa.

Even Hafnor: SMALL TALK
Pohjoismainen tapakulttuuri saa kyytiä viehättävän vinoutuneessa tragikomediassa Small Talk, jonka
keskiössä on kristiansandilainen Dvergnesin perhe. Elokuva törmäyttää kuivalla, lähes mustalla huumorillaan pseudoidylliset perhesuhteet ja taustalla piilevien traagisten tapahtumien kiristävän todellisuuden.

Kirsikka Saari: LUOKKAKOKOUKSEN JÄLKEEN
Kirsikka Saaren elokuva esittelee meille kaikille tutun lähtötilanteen: kuinka selvitä luokkakokouksen tuomasta jälleennäkemisen inhosta ja euforiasta? Kirpeän hauska ja elämänmakuinen Luokkakokouksen jälkeen tarjoaa oivallisia havaintoja arjen komiikasta. Lopputulos on koominen, mutta viiltävä.

Ştefan Constantinescu: PROLOGEN / THE PROLOGUE
Todentuntuisessa ruotsalaisdraamassa kohdataan Adrian (Andi Vasluianu) ja Petra (Cosmina Stratan) repivän rakkaussuhteen viimeisissä hetkissä. Loputtomien rakkauden todistelujen ja syytösten kakofoniasta herää väistämättömiä lohduttomuuden ja aggressiivisuuden tunteita. Elokuva kuvaa parisuhteen päättymistä tunteisiin vetoavasti ja kysyy olennaisen kysymyksen: mitä jää jäljelle rakkaudesta?

Peter Pontikis: BOY-RAZOR
Intensiivisessä kasvudraamassa kiusattu poika päättää kostaa kiusaajiensa julmuuden kiinnittämällä partaterän vesiliukumäen kaarteeseen. Kiusattu tulee nopeasti katumapäälle ja alkaa taistelu aikaa vastaan. Ohjaaja Peter Pontikisin omakohtaisiin muistoihin pohjautuva Boy-Razor on oppikirjaesimerkki jännittävän draaman rakentamisesta lyhytelokuvan keinoin.

12-vuotiaan Madsin seksuaalisuus herää "maailmanlaajuisen tietoverkon" avulla Truls Krane Mebyn nostalgisessa lyhytelokuvassa World Wide Woven Bodies.

maanantai 15. elokuuta 2016

Espoo Ciné 2016: Kauhun rajamailla

 Alla oleva artikkeli on julkaistu Metro-lehden Espoo Ciné -liitteessä 3.8.2016. Liite on kokonaisuudessaan luettavissa verkossa.

Eurooppalaisten genre-elokuvien näytössarja on perinteisesti ollut osa Espoo Cinén festivaaliohjelmistoa. Cinén myöhäisilloissa nähdään rautaisannos eurooppalaisen kauhuelokuvan luovinta osastoa. Elokuvavalinnoissa olemme pyrkineet löytämään runsaasta tarjonnasta omaperäisimmät ja vinkeimmät valioyksilöt festivaalimme ytimeen.

Kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta kuratoidusta tarjonnasta olemme löytäneet elokuvia, joista epäilemättä voidaan tulevaisuudessa puhua kulttisuosikkeina. Yksi tällainen on eittämättä sydämestä kouraiseva brittielokuva Nina Forever, jonka kauhukomediallisessa otteessa ihmissuhdesolmut avautuvat veristen lakanoiden keskellä.

Nina Forever: "A Fucked Up Fairy Tale"

Sopeutumattomat nuoret ovat kuuluneet kauhun keskeiseen kuvastoon miltei elokuvan aamunkoitosta alkaen. Saksalaisessa The Nightmaressa räväkkä kasvukertomus yhdistyy pahaenteisen arvaamattomiin draamallisiin käänteisiin. Vahvaa pohjoismaista genreinvaasiota pitää yllä Daniel di Gradon intensiivinen Carrie-pastissi Alena.

Loppuun vielä yksi tärppi kauhu- ja jännityselokuvien ystäville. Indie-suosikki Noah Baumbachin ja Jake Paltrow'n dokumentaarinen muotokuva De Palma on herkkua kaikille filmihulluille. Verisen veitsen (Sisters, 1973) ja Carrien (1976) ohjaajana muistettavan Brian De Palman jutustelevaan monologiin ja elokuva- ja arkistonäytteisiin pohjautuva elokuva tarjoaa aiheestaan täsmällisen parituntisen oppitunnin.

Otto Suuronen

perjantai 12. elokuuta 2016

Espoo Ciné 2016: Hymyilevä mies

Eurooppalaiseen nykyelokuvaan erikoistunut Espoo Ciné -elokuvafestivaali käynnistyy jälleen ensi viikolla. Jo 27. kerran pidettävä festivaali järjestetään tänä vuonna 19.-28.8. Allekirjoittaneella on tänäkin vuonna ollut ilo vaikuttaa festivaalin runsaaseen ohjelmistoon. Seuraavissa blogipäivityksissä jaan tietoa festivaalin ohjelmistosta. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Juho Kuosmasen Cannesissa palkitut Hymyilevä mies, joka nähdään Cinén kotimaisen elokuvan juhlanäytöksessä keskiviikkona 24.8. Elokuva tulee 2. syyskuuta alkaen myös valtakunnalliseen teatterilevitykseen.

ONNELLINEN HETKI ELÄMÄSSÄ
Juho Kuosmasen Hymyilevä mies on vuoden elokuvatapauksia

Rakastumisen tunteeseen verrattavissa olevat elokuvakokemukset ovat harvassa. Kun jo alkuhetkistä alkaen elokuvan virittämä tunnelma ja oma mielenmaisema kohtaavat, on valmis heittäytymään näkemiensä roolihahmojen vietäväksi. Ylistyssanojen tulvaa ei voi välttää, kun puhutaan Juho Kuosmasen Cannesissa kansainvälisen elokuvaväen hurmanneesta elokuvasta Hymyilevä mies. Suomalaisen elokuvan historia ei tunne montaakaan näin järisyttävän vaikutuksen tehnyttä pitkän elokuvan esikoisohjausta. Mieleen tulee oikeastaan vain Mikko Niskasen Pojat (1962), joka sattumalta valmistui samana vuonna, johon Hymyilevän miehen tapahtumat sijoittuvat.

Tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa nyrkkeilijä Olli Mäellä (Jarkko Lahti) on edessään elämänsä tilaisuus. Hän on ottelemassa ammattilaisnyrkkeilyn maailmanmestaruudesta Helsingin Olympiastadionilla. Ottelu on ensimmäinen ammattilaisnyrkkeilyn suurtapahtuma Suomessa ja Ollin valmentajaystävä Elis Ask (Eero Milonoff), itsekin aikoinaan menestyksekäs nyrkkeilijä, on tehnyt kaikkensa saadakseen MM-ottelun Suomeen. Kesken intensiivisimmän harjoittelukauden Ollin mielenkiinto näyttää kääntyvän nyrkkeilystä kohti Raijaa (Oona Airola), johon hän on palavasti rakastumassa.

- Hymyilevä mies on elokuva siitä, että tärkeintä ei ole menestys. Tärkeintä on, että saa tehdä elokuvia omista lähtökohdista ja henkilökohtaisista aiheista, ohjaaja Juho Kuosmanen on avannut elokuvan taustoja.

Ihmisen olemassaolon oikeudesta 

Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osastolta valmistuneen Kuosmasen tähänastisen tuotannon voisi tiivistää ajatukseen jokaisen ihmisen olemassaolon oikeudesta. Se on tuntunut olevan ohjaajan elokuvien keskeinen teema jo ensimmäisistä lyhytelokuvista alkaen. Niin Kestomerkitsijät (2006), Kaupunkilaisia (2008) kuin puolipitkä Taulukauppiaatkin (2010) antoivat empaattisen äänen altavastaajille, elämäntaiteilijoille ja kaurapuuron ja keskioluen makuiselle työväelle Matti Ijäksen ja Aki Kaurismäen viitoittamalla tiellä. Yhteistä näille kolmelle Kuosmasen elokuvalle on myös se, että ne menestyivät kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Ansioikkain näistä oli Taulukauppiaat, joka voitti parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon Cannesin elokuvajuhlien Cinéfondation-sarjassa. Tämä voitto mahdollisti Kuosmasen ensimmäiselle pitkälle elokuvalle paikan Cannesin virallisessa ohjelmistossa, mutta se, että elokuva päätyi Un Certain Regard -sarjan kilpailuun ei ollut päivänselvää.

- Tieto siitä, että Cannesiin päästään muuttui ajatukseksi, jota ei päässyt pakoon. Mitä tahansa yritin kirjoittaa, ajattelin vastaanottoa maailman tärkeimmällä festivaalilla. Taulukauppiaiden voiton euforia muuttui turhautumiseksi, Kuosmanen kertoo.

Kun Kuosmanen muisti nyrkkeilijä Olli Mäen tositarinan hän sai keinon käsitellä omia paineitaan turvallisen välimatkan päästä. Tilanteen laukaisemiseksi Kuosmasen rinnalle käsikirjoittajaksi tuli toinen saman ikäpolven elokuvantekijä ja palkittuna runoilijakin tunnettu Mikko Myllylahti. Yhdessä he osasivat taitavasti kirjoittaa elokuvan henkilöt katsojalle läheisiksi luontevan puheenparren ja arkisen huumorin avulla. Hymyilevän miehen pääparista, Ollista ja Raijasta, välittääkin niin paljon, että heille haluaisi antaa halauksen.

Raija (Oona Airola) ja Olli (Jarkko Lahti)

Uuden elokuvantekijäsukupolven läpimurto

Konstailemattomalla romantiikalla maustettu Hymyilevä mies on humoristinen draama onnen saavuttamisesta. Taidokkaasti 1960-lukulaisen tunnelman tavoittava sydämellinen elokuva voitti arvostetun Un Certain Regard -sarjan ensimmäisenä suomalaisena elokuvana. Voitto Cannesissa on merkinnyt sitä, että elokuvan elokuvateatteri- ja digilevitysoikeuksia on  myyty mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Tanskaan, Saksaan, Ranskaan sekä Irlantiin. Myös tekijöiden mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa Cannesin elokuvajuhlilla ovat voiton jälkeen todennäköisemmät.

- Toivon, että elokuvan menestys auttaa ihmisiä luottamaan meihin tekijöinä ja antamaan yhtä vapaat kädet jatkossakin, kertoo Kuosmanen elokuvan menestykseen liittyen.

Hymyilevä mies on uuden suomalaisen elokuvantekijäsukupolven komea läpimurto. Kuosmasen ja Myllylahden rinnalla elokuvan taiteellisesti onnistuneen lopputuloksen takaajina ovat toimineet tuottaja Jussi Rantamäki, leikkaaja Jussi Rautaniemi ja kuvaaja J-P Passi. Erityisesti elokuvan upea mustavalkokuvaus tavoittaa taidokkaasti ajan hengen ja tunnelman. Ensemble-tekijäkaarti on tuttu Kuosmasen aiemmistakin elokuvista.

- Auli Mantila sanoi joskus, että ainoa lahjakkuuden laji, josta elokuvanteossa on hyötyä, on lahjakkuus, joka tapahtuu ihmisten välissä. Olen työskennellyt tällä samalla ryhmällä useissa elokuvissamme ja koen, että olemme todellakin tehneet työmme yhdessä. Se ei ole minun elokuvani, se on meidän elokuva, toteaa Kuosmanen.

Alleviivaamatonta komiikkaa

Kansainvälisissä elokuvajulkaisuissa Hymyilevää miestä on  pidetty pohdiskelevana, inspiroivana ja hurmaavana. Elokuvan lempeä komiikka on nähty ansiokkaana nimenomaan alleviivaamattomuutensa tähden. Erityisesti kiitosta ovat saaneet näyttelijät Jarkko Lahti ja Oona Airola, joiden vähäeleinen, aito näyttelijäntyö on kriitikoiden mukaan ollut elokuvan varsinainen tyrmäävä isku. On kirjoitettu, että elokuva on parhaimmillaan kuvan viipyessä pääosanesittäjien kasvoilla.

Ulkomaille suuntautuvien festivaalivierailujen lomassa Kuosmasen lähitulevaisuus näyttää tuotteliaalta.

- Seuraavaksi teen jälleen lyhytelokuvan. Mykkäelokuvafestivaali Loud Silentsin tilauksesta työstän parhaillaan uudelleenfilmatisointia Salaviinanpolttajista, suomalaisen näytelmäelokuvan alkupisteenä pidetystä elokuvasta. Siitä tulee hauskaa, iloitsee Kuosmanen.

Otto Suuronen 

Artikkeli on julkaistu Metro-lehden Espoo Ciné -liitteessä 3.8.2016. Liite on kokonaisuudessaan luettavissa verkossa.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Slyn monet kasvot - Sylvester Stallone 70 vuotta

Sylvester Gardenzio Stallone täyttää päivälleen tänään 70 vuotta. Amerikkalaisen toimintaelokuvan suurimpiin legendoihin lukeutuva näyttelijä on pysynyt elokuvataivaan huipulla neljänkymmenen vuoden ajan muutamista laskusuhdanteista huolimatta.

Stallone on miltei koko uransa ajan ollut myös paljon enemmän kuin vain tähtinäyttelijä. Jo läpimurtorooli Rockyna (1976) toi näyttelijälle huomattavaa mainetta myös periksiantamattomana käsikirjoittajana. Rockysta ansaitut Oscar-ehdokkuudet (paras miespääosa, paras alkuperäiskäsikirjoitus) innostivat Stallonen ehkä liialliseenkin egoismiin esikoisohjauksessa Paradise Alley - helvetin kapakka (Paradise Alley, 1978), jossa Stallone toimi auteurin elkein näyttelijänä, käsikirjoittajana, ohjaajana ja peräti elokuvassa kuultavan Too Close to Paradise -kappaleen esittäjänä (?!).

Ura elokuvaohjaajana on keskittynyt pitkälti Stallonen merkittävimpään roolihahmoon, alter egoon, Rockyyn, jonka luomisen ja kehittymisen avainhahmo Stallone on ollut. Toistaiseksi nähdystä kahdeksasta ohjaustyöstä peräti puolet on ollut Rocky-saagan jatko-osia.

Käsikirjoituskrediittejäkin piisaa parinkymmenen maininnan arvoisesti. Erityisesti tarmokkaita 1970- ja 80-lukuja väritti se, että Stallone halusi kirjoittaa kohtauksia uusiksi, puuttua replikointiin tai muuttaa elokuvan sävyä mieleiseensä suuntaan. Aikansa suurimmalle elokuvatähdelle kaikki oli mahdollista. Ehkä osin tietystä intohimon sammumisesta kertookin se, että Cliffhanger - kuilun partaalla (Cliffhanger, 1993) ja Rocky Balboa (2006) -elokuvien väliin mahtui vain yksi käsikirjoituskrediitti, tuotannollis-taloudellisesti epäonninen floppi Driven (2001).

Stallonen 70-vuotisjuhlinnan kunniaksi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on tehnyt - jälleen - kulttuuriteon esittäessään tänään (6.7.2016) elokuvateatteri Orionissa Stallone-tuplanäytöksen. 35 mm -filmikopioilta nähdään kaksi varsin erilaista Sly-filkkaa. Maineikkaan Norman Jewisonin ohjaama ja kontroversaalin Joe Eszterhasin alkuperäistarinaan pohjautuva periodidraama K.O.V.A. (F.I.S.T., 1978) esittelee Stallonen työväenluokkaisena aktivistina. Illan "pääkuvana" nähdään kuitenkin George P. Cosmatosin nimiin kreditoitu, mutta tiettävästi pitkälti Stallonen ohjaama ja käsikirjoittama Cobra (1986), joka tuotantoajallisesti sijoittuu keskelle Stallonen jyrkintä action-kautta. Tyyliä huokuva, tinkimätön rikosslasher on paljon velkaa Likaisen Harryn (Dirty Harry, 1971) ja Väkivallan vihollisen (Death Wish, 1974) kovaotteiselle vigilante-armottomuudelle. Vahvaa kulttimainetta niittävä Cobra tulee taatusti olemaan muistettava näytös täyteen ahdetussa Orionissa.

Lapsuuteni merkittävintä elokuvasankaria muistaakseni olen puhdistanut mieleni Stallonen uran kymmenestä parhaimmasta roolihahmosta. Tässä ne tulevat, pitäkää housuistanne kiinni.

10. Machine Gun Joe Viterbo
Dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuvassa Kalmanralli 2000:ssa (Death Race 2000, 1975) alle kolmekymppinen Stallone nähtiin viheliäisen antagonistin Machine Gun Joe Viterbon roolissa. Roger Cormanin idearikkaan halpistehtaan tuotantona syntyneessä kulttirainassa Stallonen roolin luonne on kiteytettävissä elokuvassa kuultavaan kuulutukseen: "Machine Gun Joe! Loved by thousands, hated by millions!"

9. Gabe Walker
Renny Harlin on urallaan ohjannut Stallonea kahdesti. Se kunniakkaampi tapaus on Cliffhanger - kuilun partaalla (Cliffhanger, 1993), jota ilmestyessään kuvattiin "vuoristoon sijoittuvaksi Die Hardiksi". Slyn Gabe Walker on epäonninen pelastusryhmän kiipeilijäkonkari, joka ajautuu keskelle rahanahneen terroristijoukon julmia aikeita. Ennen CGI-aikakauden läpimurtoa tehdyissä optisissa tehosteissa on vaikuttavuutta, joka huomioitiin Oscar-ehdokkuuksin (häviten Jurassic Parkille). Harlinin kiistatta parhaimpien elokuvien joukkoon lukeutuvassa Cliffhangerissa on yhä näyttävyyttä ja kineettisyyttä.

8. Weaver
1980- ja 90-lukujen taitteissa Slyn roolisuorituksiin alkoi tulla kaivattua (itse)ironista otetta. Komediallisen Stallonen onnistuneimpana vetona on nostettavissa äänirooli DreamWorksin mainiossa animaatiossa Antz - Muurahaizet (Antz, 1998). Weaverin hahmossa Stallone tekee onnistunutta parodiaa yksitoikkoiseksi kääntyneestä urastaan machotähtenä.

7. John Spartan
1990-luku oli Stallonelle kiistatta epätasaista aikaa. Toimintaviihteen saralta "italialaisen orin" onnistunein ysärielokuva on tieteiskomediallinen Demolition Man (1993), jossa Slyn esittämä huippukyttä John Spartan syväjäädytetään vuonna 1996 herätäkseen jälleen eloon 2032. Oivallista aikahyppyhuumoria sisältävä elokuva muistetaan myös Wesley Snipesin eksentrisestä pahiksesta.

6. Freddy Heflin
James Mangoldin Cop Land (1997) antoi Stallonelle harvinaisen mahdollisuuden inhimilliseen draamarooliin pienimuotoisessa rikoselokuvassa. Freddy Heflinistä muodostuikin totaalinen vastakohta Rambon tai Cobran ylivertaisella tulivoimalle. Heflinin roolia varten Stallone lihotti itsensä roskaruoan voimin ja antoi empaattiset kasvot puolikuurolle pikkukaupungin poliisille. Roolisuoritus oli heittämällä miehen koskettavin ja vakuuttavin sitten Rockyn (1976).

5. Deke DaSilva
Newyorkilaisen etsivä Deke DaSilvan rooli Kadun haukoissa (Nighthawks, 1981) voidaan nähdä alkupisteenä Stallonen uralle toimintaelokuvanäyttelijänä. Bruce Malmuthin ohjaama, suotta väheksytty toimintatrilleri oli kansainvälisen terrorismin kuvauksena reilusti aikaansa edellä. Elokuvan roistona Wulfgarina nähtävä hollantilainen Rutger Hauer teki Kadun haukkojen myötä esiinmarssinsa amerikkalaisten elokuvien viileänä kestopahiksena.

4. Raymond Tango
Hurttia huumoria ja kovia otteita yhdistävä buddy-elokuva Tango & Cash (1989) ei taatusti nauti taiteellista suosiota vakavamielisten elokuvaihmisten joukossa. Silti kyseessä on mitä viihdyttävin kasarijyristely, joka ei liipaisinherkkyyden keveydestä huolimatta ota itseään liian vakavasti. Armanin pukuihin sonnustautuvalle ja silmälaseilla intellektuellia juppiuttaan korostavalle Raymond Tangolle (Stallone) hyvän vastaparin antaa työväenluokkainen hulivilikyttä Gabriel Cash (Kurt Russell). "Rambo? Rambo's a pussy" -Raymond Tango

3. Marion "Cobra" Cobretti
Hammastikkujaan tiuhaan imeskelevä ja Ray-Baniensa taakse varjoutuva übercool Marion "Cobra" Cobretti on tietyssä mielessä Stallonen uran virheettömin roolihahmo. Aseen voimaan uskova Cobretti päästää nihilistisiä rikollisia ennemmin hengiltä kuin antaa heille pienintäkään armoa. Kasaritoimintaelokuvan mittakaavassa nerokkaita onelinereita viljelevä ("You're the disease, and I'm the cure") Cobra yhdistää vigilante- ja kyttäelokuvat slasheriin, lopputuloksen ollessa tehokas ja brutaali. "This is where the law stops and I start" - Marion "Cobra" Cobretti

2. John Rambo
Stallonen uran tunnetuimpiin roolihahmoihin lukeutuva John Rambo on Vietnam-veteraani, joka sarjan ensimmäisessä, tulevia jatko-osia huomattavasti maltillisemmassa elokuvassa (Taistelija/First Blood, 1982) taistelee omia poliisivoimia vastaan, koska he eivät halua häntä muistuttamaan kipeästä sotamenneisyydestä. Rambon henkilökohtainen taistelu on periamerikkalainen taistelu byrokratiaa ja hallitusvaltaa vastaan. Katsoja asettuu, kuten niin usein Slyn uran aikana, altavastaajan puolelle ja pidättää hengitystään Rambon yksinäisen taistelun keskellä. Usein unohtuu, että vasta sarjan toisessa elokuvassa Rambo nähdään hahmona, josta myöhemmin tuli synonyymi kuvaamaan tiettyä machostereotypiaa. Punaiseen hiuspantaan, hihattomaan paitaan ja Vietnam-traumoja pullisteleviin tuntolevyihin sonnustautunut Rambo nähtiin George P. Cosmatosin ohjaamassa, Stallonen ja James Cameronin kirjoittamassa elokuvassa Rambo - taistelija 2 (Rambo: First Blood Part II, 1985). Viihdyttävää, reaganilaisen ajan valtafantasiaa ei tule ottaa kirjaimellisesti nauttiakseen sen tinkimättömästä suoraviivaisuudesta. Sarjan kolmannessa osassa Rambo - taistelija 3 (Rambo III, 1988) roolihahmo alkoi muuttua jo melkein parodiaksi itsestään, mutta kunnianpalauttajana toiminut yrmeä neljäs elokuva Rambo (2008) toi tarinan loogiseen päätökseen.

1. Rocky Balboa
Kiistaton ykkönen, elokuvahistorian suurimpia hahmoja, jonka saaga on jatkunut yllättäen aina näihin päiviin saakka (Ryan Cooglerin ylistetty Creed - The Legacy of Rocky (Creed, 2015)). Rocky (1976) oli Stallonen uran suuri läpimurto koko maailman tietoisuuteen ja samalla elokuva, josta tuli lopulta koko uraa määrittävä elokuva, niin hyvässä kuin pahassa. Ensimmäinen Rocky oli valtaisa menestys niin taiteellisesti kuin kaupallisesti. Miljoonan dollarin budjetilla tehdystä pienimuotoisesta draamasta tuli ilmiö ja se voitti kolme merkittävää Oscar-palkintoa (paras elokuva, ohjaus, leikkaus). Rocky Balboasta tuli pitkälti Stallonen muotokuva, jossa fakta ja fiktio sekoittuivat vahvasti, erityisesti sarjan edetessä. Fiktiohahmo keräsi mainetta ja mammonaa samassa suhteessa kuin Stallone. Tarinan jatkuessa Rockyn hahmo muuttui olennaisesti ensimmäisen elokuvan haaveilevasta laitakaupungin kulkijasta neljännen elokuvan (Rocky IV, 1985) kansallissankariin, jonka tehtäväksi tuli lopulta toimia maailmanpoliittisena propagandan lähettiläänä. Rocky IV valmistui kylmän sodan viimeisinä ratkaisevina vuosina ja nykypäivän perspektiivistä sen voi lukea pelottomana poliittisen valtapelin viestinviejänä. Elokuva näyttäytyykin katsojan näkökulmasta riippuen joko puistattavana urheilupropagandana tai mennyttä maailmaa kuvaavana kasariviihteenä. Sarjan heikoin elokuva Rocky V (1990) toi tarinan ja henkilöt alkulähteille, mutta menetti empatian ja tunneälyn hätäisellä paisuttelulla. Onneksi Stallonen itsensä ohjaama Rocky Balboa (2006) palautti happanemaan päässeen elokuvasarjan kunnian henkilökohtaisella, elämän makuisella heittäytymisellä. "It ain't about how hard you're hit, it's about how you can get hit and keep moving forward"

Onnea Sly! "It ain't over 'til it's over"

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Keskiyön auringon alla - Sodankylän elokuvajuhlat 2016

Sodankylän elokuvajuhlat on taianomainen tapahtuma. Viiden päivän ajaksi 8000 asukkaan lappilaisesta kunnasta tulee elokuvakulttuurin tyyssija, jossa eri-ikäisestä yleisömassasta muodostuu miltei perhe. Elokuvista ja yöttömästä yöstä kohottonut yleisö vaeltaa elokuvanäytösten välillä keskiyön auringon hyväillessä kasvoja.

Sodankylän elokuvajuhlat (tai Midnight Sun Film Festival kuten festivaalin kansainvälinen nimi kuuluu) on allekirjoittaneelle suomalaisista elokuvafestivaaleista suurin ja kaunein.  Osa sen viehätyksestä perustuu juuri siihen eksoottiseen seikkaan, että festivaali järjestetään "ei-missään". Jokainen elokuvan ystävä näkee oikeasti vaivaa päästäkseen Sodankylän maanpäälliseen elokuvataivaaseen ja heittäytyy ohjelmiston vietäväksi, vailla arkisia huolia. Festivaali on teeskentelemätön koko kansan juhla. Ulkoinen loisto ja alan sisäisille tapahtumille tyypillinen keinotekoisuus puuttuu. Sodankylän elokuvajuhlilla sisäinen loisto ja ennen kaikkea elokuvat ovat keskiössä.

Elitismisepäilyistä puhuttaessa on hyvä katsoa vaikka viimeviikkoista festivaaliohjelmistoa. Millä muulla suomalaisella elokuvafestivaalilla esitettäisiin sulassa sovussa uuden (arthouse-)elokuvan parhaimmistoa, riehakkaita karaokenäytöksiä, Jirí Menzelin kaltaisten Oscar-palkittujen euromestareiden retrospektiivejä ja... Pulttibois-spin-off Rampe & Naukkis? Se siitä elitismistä. Sodankylän elokuvajuhlien ohjelmistoa ei voi kutsua yhdestä puusta veistetyksi. Juuri uuden ja vanhan elokuvan kiehtovat risteyskohdat tekevät Sodankylän ohjelmistosta niin herkullisen vuodesta toiseen. (Jälkimmäinen pätee myös Sodankylässä nähtäviin formaatteihin, sillä 35 mm -filmikopiot ovat edelleen festivaalin keskeisintä valuuttaa).

Itselleni tämänvuotiset elokuvajuhlat olivat seitsemännet, mutta ensimmäisestä "Sodis-kokemuksesta" tuli kuluneeksi vuosikymmen. Kesällä 2006 matkatessani ensimmäistä kertaa keskiyön auringon äärelle talkoolaiseksi, en kirjaimellisesti tuntenut ketään. Onkin ilo huomata kuinka laaja tuttava- ja ystäväpiiri (elokuva-alalta) on ympärilleni verkostoitunut kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Tässä festivaalin jälkeisessä kaihossa on hyvä vetää yhteen viisi "elämää suurempaa" hetkeä.

1. Saimaa-ilmiö, esilaulajana Ismo Alanko
Kaurismäen veljesten rock-elokuva Saimaa-ilmiö (1981) esitettiin Sodankylässä karaokenäytöksenä Ismo Alangon toimiessa esilaulajana. Tunnelma oli kohdallaan, kun 1500-päinen yleisö tempaisi spontaanisti laulamaan Päivänsädettä ja menninkäistä Safka Pekkosen instrumentaalisäestyksen pohjalta. Alanko aisti herkän tilanteen hyvin ja johti mittavaa taustaorkesteria karismaattisesti. Hetki oli taatusti ainutlaatuinen ja ensimmäinen (ja ehkä viimeinenkin) kerta, kun itse huomasin kyynelehtiväni Saimaa-ilmiötä katsoessa. Toinen varsin ikimuistoinen hetki koettiin elokuvan loppukliimaksissa, jossa Juice Leskisen johdolla Tuuliajolla-ryhmä lauloi valkokankaalla Maamme-laulua. Yleisö oli valkokangasväkeä huomattavasti kovaäänisempi laulaen sydämensä kyllyydestä. Hetkiä, joita voi kokea vain Sodankylässä.

2. William A. Wellmanin Beggars of Life, säestäjinä Neil Brand & The Dodge Brothers
Sodankylässä on totuttu komeisiin säestettyihin mykkäelokuvaesityksiin, joissa pääasiallisena soittimena ovat olleet piano ja/tai klassisen musiikin orkestraation mukaiset jousi- ja puhallinsektiot. Olikin virkistävää, kun tällä kertaa pianisti Neil Brandin rinnalla esiintyi englantilainen skiffle-yhtye The Dodge Brothers. William A. Wellmanin komeassa kulkurielokuvassa Beggars of Life (1928) ihastutti erityisesti polkkakuningatar Louise Brooks.

3. Aki Kaurismäen Juha, säestäjänä Iiro Rantala
Aki Kaurismäen mestarillinen Juha valmistui elokuvan vuosisadan, 1900-luvun viimeiseksi mykkäelokuvaksi 1999. Elokuvan alkuperäissävellyksen loi Anssi Tikanmäki, jonka siunauksella Iiro Rantala loi Juhan uudelleen tämänvuotisille elokuvajuhlille. Rantalan sävellys on edeltäjäänsä huomattavasti minimalistisempi, tunnelmien vaihteluille herkempi ja paikoin trillerimäiseksi nouseva taidonnäyte.

4. Tapio Piiraisen dokumentaarinen muotokuva Peter von Baghista
Raid-sarjan (2000) ohjaajana parhaiten muistettavan Tapio Piiraisen uunituore televisiodokumentti Peter von Bagh on koskettava kiteytys "Petterin" merkityksestä suomalaiselle kulttuurielämälle. Emotionaalisen lisäkerroksen dokkarin näkemiselle toi elokuvateatteri Lapinsuun miljöö, josta Petteri niin monet kerrat avasi elokuvajuhlat.

5. László Nemesin lyhytelokuva With A Little Patience
Sodankylässä nähtiin Gyorgy Horvathin kuratoima kurkistus unkarilaisen elokuvan klassikoihin. Little Valentino (A kis Valentinó, 1979) -elokuvan alkukuvana esitetty László Nemesin varhainen lyhytelokuva With A Little Patience (Türelem, 2007) kolahti "jälkikuvaansa" huomattavasti enemmän. With A Little Patience esitteli Nemesin näkemyksellisen estetiikan, jota jatkojalostamalla ohjaaja nousi hiljattain maailmanmaineeseen parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkitulla Son of Saulilla (Saul fia, 2015).

Nähdään ensi vuonna!
(Kuva: Saana Kotila)

maanantai 9. toukokuuta 2016

Lyhyesti kerran kuussa: School's Out

Kevään viimeinen Lyhyesti kerran kuussa -näytös School's Out juhlistaa koulujen päättymistä. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (Kanavakatu 12).

Näytöksessä nähdään mm. Milla Pelkosen novellielokuva Ilmianto (2010)

School's Out
15.5.2016 klo 15-17

Teemu Nikki
VERHON TAKAA / Behind the Curtain
(2013, komedia, 7 min)
Mikko on harjoitellut koulun laulukokeeseen Joulupuu on rakennettu -kappaleen. Luokan edessä laulaminen vain on liian kova juttu.

Laura Palosaari
SOSIAALINEN LEIKKI / A Social Play
(1999, animaatio, 3 min)
Muodostetaanpa ryhmiä.

Milla Pelkonen
ILMIANTO / Informer
(2010, draama, 28 min)
Lukiolaispoika Niko pidätetään epäiltynä koulumurhan suunnittelusta. Pelko tuo kaivattua säpinää pikkukaupunkiin ja sumentaa ihmisten ajattelukyvyn.

Maira Dobele
FEED ME, ADULTS
(2015, kokeellinen, 3 min)
Ruokkikaa minua, aikuiset, nimeänne en enää muista, mutta vihaisten kasvojen ilmeet tunnistan.

Elise Pietarila
KIRKONKYLÄ KYRKBY
(2010, draama, 14 min)
Kirkonkylä Kyrkby kertoo seitsemäsluokkalaisesta pikkukaupungin pojasta, joka kerää ja noudattaa aikuisilta kuulemiaan sääntöjä. Yläasteella kiusataan, jos on samettihousut ja siellä opetetaan puhumaan vierailla kielillä.

Selma Vilhunen
DISCO
(2013, dokumentti, 29 min)
Vantaan Hakunilan Hevoshaan koulun viidesluokkalaiset haluavat järjestää diskon. Saadakseen siihen luvan oppilaiden täytyy kerätä tarvittava määrä opettajan antamia tähtiä merkkinä hyvästä käytöksestä.

Vapaa pääsy!

Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa. Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein mikäli vain mahdollista.

Näytöksen on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

Lyhyesti kerran kuussa -näytökset jatkuvat jälleen syyskaudella.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Lyhyesti kerran kuussa: Työt ja päivät

Huhtikuun Lyhyesti kerran kuussa -näytös on läpileikkaus eri ammattikuntien merkityksestä arjen pyörityksessä ja ihmisistä työelämän paineiden keskellä, huumoria unohtamatta. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (Kanavakatu 12).

Filmientusiasteille tiedoksi, että sunnuntain (10.4.) näytöksessä esitetään peräti kolme lyhytelokuvaa 35 mm -filmikopioilta: Aki Kaurismäen pienimuotoinen draama Valimo (2006), Tuukka Harin dokumentti Telakka (2001) sekä Noora Männistön ja Iikka Vehkalahden arkiston aarre ja mainio ajankuva Porilainen sinapilla (1989).

Näytöksen tekijävieraaksi saapuu Tsägäateria (2011) ja Sano kiitos ja tanssi -elokuvat (2012) ohjannut ja Päin seinää -elokuvan (2014) käsikirjoituksesta Jussi-palkittu Antti Heikki Pesonen.

Locarnon elokuvafestivaaleilla (2012) kansainvälisen ensi-iltansa saanut Sano kiitos ja tanssi nähdään valkokankaalla sunnuntaina.

Työt ja päivät 
10.4.2016 klo 15-17

Antti Heikki Pesonen
TSÄGÄATERIA / Meal with a Deal
(2011, komedia, 8 min)
Lyhytelokuva asiakaspalvelusta. Hampurilaisravintolan tarjoilija kohtaa kiireisen asiakkaan.

Jenni Kangasniemi & Elli Toivoniemi
ROOLI / Role
(2014, komedia, 11 min)
Pikimusta komedia elämämme rooleista.

Tuukka Hari
TELAKKA / The Dry Dock
(2001, dokumentti, 12 min)
Timelapse-tekniikalla toteutettu tarina Suomenlinnan telakasta.

Aki Kaurismäki
VALIMO / The Foundry
(2006, draama, 4 min)
Valimon työntekijät lähtevät ruokatunnilla paikalliseen elokuvateatteriin.

Juho Kuosmanen
KESTOMERKITSIJÄT / Roadmarkers
(2007, draama, 19 min)
Kolealla tiellä tekee työtään kolme ihmistä. On syksy ja koko maailma tuntuu olevan lopussa. Helvi haluaa pois, mutta ei tiedä minne.

Taneli Mustonen
FASISTI / The Fascist
(2013, komedia, 5 min)
Pysäköinninvalvoja joutuu yllättävään väittelyyn tavallista itsepäisemmän sakotettavan kanssa.

Noora Männistö & Iikka Vehkalahti
PORILAINEN SINAPILLA / A Poriburger with Mustard
(1989, dokumentti, 13 min)
Viikko suomalaisen grillikioskin elämästä kaupungissa nimeltä Pori.

Jouni Hokkanen & Simojukka Ruippo
PYONGYANG ROBOGIRL
(2002, dokumentti, 4 min)
Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang on maailmalta suljettu työläisten paratiisi. Betonista valettu siluetti saa vastakohdakseen uniformuihin sonnustautuneet liikenteenohjaajakaunottaret.

Antti Heikki Pesonen
SANO KIITOS JA TANSSI / Say Yes and Dance
(2012, komedia, 6 min)
Työtön työnhakija hakee työpaikkaa, jota hän ei halua. Työhaastattelija ei usko työnhakijaan, eikä hakija haastattelijaan.

Vapaa pääsy!

Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa. Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein mikäli vain mahdollista.

Näytökset on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin koordinaattori Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

Kevään viimeinen Lyhyesti kerran kuussa -näytös:
15.5.