keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Xanadu

Xanadu
Xanadu / Xanadu

Yhdysvallat 1980. Tuotantoyhtiö: Universal Pictures. Tuottaja: Lawrence Gordon. Apulaistuottaja: Joel Silver. Ohjaus: Bruce Greenwald. Käsikirjoitus: Richard Danus, Mike Kane ja Marc Reid Rubel. Kuvaus: Victor J. Kemper. Kuvasuunnittelu: John W. Corso. Animaatio: Don Bluth, Jim Coleman. Lavastus: Joe Lucky, Lou Mann, Marc E. Meyer Jr. ja Joe Nemec. Erikoistehosteet: Burt Dalton, Andy Evans, Richard Greenberg, Dorse A. Lanpher ja Wayne Rose. Puvut: Bobby Mannix. Ehostus: Harry Blake, Rick Sharp ja Craig Smith. Musiikki: Barry De Vorzon. Laulut: "You Made Me Love You" es. Olivia Newton-John, "All Over the World" es. Electric Light Orchestra, "Drum Dreams" es. Electric Light Orchestra, "Fool Country" es. Olivia Newton-John, "Xanadu" es. Electric Light Orchestra ja Olivia Newton-John, "Magic" es. Olivia Newton-John, "Suddenly" es. Cliff Richard ja Olivia Newton-John, "Dancin" es. Fee Waybill ja Olivia Newton-John, "Suspended in Time" es. Olivia Newton-John, "Whenever You're Away from Me" es. Olivia Newton-John ja Gene Kelly, "I'm Alive" es. Electric Light Orchestra, "The Fall" es. Electric Light Orchestra, "Don't Walk Away" es. Electric Light Orchestra, "Love Changes All" es. Electric Light Orchestra. Koreografia: Kenny Ortega ja Jerry Trent. Leikkaus: Dennis Virkler. Ääni: Robert Gravenor. Pääosissa: Olivia Newton-John (Kira), Gene Kelly (Danny McGuire), Michael Beck (Sonny Malone), James Sloyan (Simpson), Dimitra Arliss (Helen), Katie Hanley (Sandra), Fred McCarren (Richie), Ren Woods (Jo), Aharon Ipale (kuvaaja), Lise Lang (popcorntyttö), Melvin Jones (Bil Al), Matt Lattanzi (nuori Danny McGuire). Helsingin ensiesitys: 17.10.1980 Gloria, maahantuoja: Oy Cinema International Corporation Ab / CIC – VHS-julkaisu: Esselte Video – VET 88498 – S – 2655 m / 97 min

Xanadu kertoo fantasialla ja romantiikalla kuorrutetun tarinan nuoresta mainospiirtäjästä Sonnysta (Michael Beck), joka vaalii unelmaa omasta yökerhosta. Hän törmää takavuosien suosittuun muusikkoon Dannyyn (Gene Kelly), jonka kanssa he päättävät toteuttaa unelman discosta, jossa kaikkien eri vuosikymmenten musiikit yhtyvät. Innostusta suunnitelmalle tuo Kira (Olivia Newton-John), joka on itsensä jumala Zeusin tytär ja siivittää silloin tällöin tiensä maan kamaralle ihmisten unelmien luo. Kiran avulla Sonny löytää sopivan kerhohuoneiston, ja ystävykset alkavat valmistella kerhon avajaisia. Kiran, joka on täyttänyt hänelle muusana määrätyn tehtävän, täytyy palata isänsä Zeusin luo Helokon-vuorelle. Tämän jälkeen Sonny päättää seurata häntä mytologian maailmaan ja tuoda hänet takaisin tähän päivään.

Hollywoodin actionpuolen tuottajaksi myöhemmin siirtynyt Lawrence Gordon yritti tehdä Xanadusta aikansa suurinta ja kauneinta musikaalia. Bruce Greenwaldin ohjaama elokuva pyrki ratsastamaan hienoisella nostalgialla, jonka annettiin näkyä täyttymättömänä kaipuuna 1940-luvulle mm. sodanjälkeisessä kiiltosilkissä, verkkosukissa ja otsakihararyöpyissä. Tuottaja Gordonin suuret tavoitteet eivät kuitenkaan lippuluukulla täyttyneet, vaikka rock-yhtye Electric Light Orchestran elokuvaan säveltämästä musiikista tulikin kaupallinen menestys.

Klarinetisti Danny McGuiren roolissa shown varastaa, myös historiallisessa viitekehyksessä, Gene Kelly, jonka jalka nousee ihailtavasti liki 70 ikävuodesta huolimatta. Mestaristeppaaja ja tanssivirtuoosi luo tuulahduksen menneiden aikojen charmistaan ja lämmöstään kohtauksilla, jotka kuuluvat elokuvan kiistatta merkittävimpiin. Kellyn läsnäolo tuo elokuvan muutamiin tanssinumeroihin ja koko tarinaan sopivaa huumoria ja tervetullutta itseironiaa. Hän alistuu suosiolla historian jatkumoon ja vaihtaa ikimuistoiset steppikenkänsä vauhdikkaisiin rullaluistimiin.

Xanadu on ulkoista kimallusta, yhtenään vaihtuvia pukuja, loistokkuutta ja koreita lavasteita. Se mikä sisällön ammottavassa tyhjyydessä menetetään, pyritään korvaamaan kekseliäillä tanssikohtauksilla ja luovilla koreografioilla. Hattaramaisen rakkauden kyllästämä, onttoudestaan huolimatta herttainen elokuva herättänee nykypäivänä lievää hilpeyttä oman aikansa muodin peilaajana.

Otto Suuronen (13.11.2007, julkaistu Suomen elokuva-arkiston esitteenä)

Ei kommentteja: