Yksi vanhimmista kokonaisuudessaan säilyneistä suomalaisista kokoillan näytelmäelokuvista on Valentin Vaalan ohjaama melodramaattinen mykkäelokuva Mustalaishurmaaja vuodelta 1929. Ohjaaja itse oli elokuvansa tekohetkellä nuori, vain 20-vuotias, mutta takana oli jo samana vuonna ohjattu debyytti Mustat silmät. Esikoisesta ei valitettavasti ole jäänyt jälkipolville kuin noin kuuden minuutin mittainen katkelma, sillä tarinan mukaan työhönsä tyytymätön Vaala upotti elokuvan ainoin kopion ja negatiivin mereen. Mustat silmät ja Mustalaishurmaaja syntyivät läheisessä yhteistyössä nuoren Theodor Tugain kanssa, jonka maailma oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Teuvo Tulio. Vaalan ja Tugain työt jakaantuivat siten, että Vaala huolehti elokuvien ohjauksesta ja Tugai esiintyi elokuvien päärooleissa, yhdessä ystävykset huolehtivat elokuvien käsikirjoituksesta, leikkauksesta, lavastuksesta ja puvustuksesta.
Mustalaishurmaaja kertoo nuoresta ja rikkaasta Manjardosta, jolla on kaksi innokasta ihailijaa (Akris, Glafira), mutta edessä sovittu avioliitto Esmeraldan kanssa. Sen enempää Manjardo kuin Esmeraldakaan ei ole kiinnostunut naimisiinmenosta, mutta alkuvaikeuksien jälkeen Manjardo rakastuu vaimoonsa. Tämä ei kuitenkaan tunne samoin, vaan katoaa Manjardon elämästä rakastajansa matkaan. Aika kuluu, mutta nuorukainen ei voi unohtaa vaimoaan ja vielä he tapaavatkin, jokseenkin dramaattisissa merkeissä.
Aikalaiskriitikot pitivät Mustalaishurmaajaa onnistuneena elokuvana, erityisesti kiitosta saivat elokuvan kuvauksesta vastanneet pitkän linjan dokumentaristit Heikki Aho ja Björn Soldan. Uuden Suomen (29.9.1929) kriitikko tunnusti myös että ”Juuri ohjauksellisesta puolesta on hra Vaalaa onniteltava. Kuva alkaa hyvin, laskee hieman keskivaiheilla, mutta kohoaa taas nopeasti ja saavuttaa loppupuolella onniteltavan vauhdikkuuden.”
1920-luvun lopun arvioissa, jotka pitkälti pohjautuivat nimettömien kirjoittajien tai nimimerkkien teksteihin, kiiteltiin myös elokuvan eksoottisia maisemakuvia. ”Puvusto on värikästä ja fantastisen loisteliasta, ja teltat ovat miltei liiankin loisteliaasti sisustetut”, todettiin Helsingin Sanomissa. Soraääniäkin tosin kuultiin, kun H-m nimimerkin takaa elokuvan arvioi sittemmin elokuvaohjaajana tunnetuksi tullut Roland af Hällström, joka kirjoitti Aamulehdessä, että ”pitkiin aikoihin näin huonoa elokuvaa ole täällä esitetty". 24-vuotias Hällström näki elokuvan virheet nuoren ohjaajan ja tekijäkaartin kokemattomuutena. ”Ohjaajalla, joka lienee myös tehnyt käsikirjoituksen, ei liioin ole puolustuksenaan mitään erinomaista kuvanäkemystä tai muuten onnistunutta kuvallista kohtaa; jotkut käsikirjoituksen suomat vaikuttavat kohtaukset on järjestelmällisesti pilattu.” Tosin elokuvan näyttelijätyötä Hällströmkin piti onnistuneena.
Mykänelokuvan näyttelijäntyö onkin Mustalaishurmaajan kiehtovimpia osa-alueita. Yhteen elokuvan naispääosarooliin valittiin tuolloin vasta 18-vuotias Hanna Taini (1911-96), josta tuli 1930-luvun keskeisimpiä suomalaisia naisnäyttelijättäriä. Tugain päärooli tulisena mustalaisrakastajana rakennettiin tietoisesti Rudolph Valentinon eksoottisen esikuvan mukaan. Elokuvan avustajina nähtiin aitoja romaneja.Mustalaishurmaajassa näkyvät oman aikansa kiehtovat vaikutteet. Sen tyylissä sekoittuvat varhainen amerikkalainen seikkailuelokuva ja melodramaattinen romantiikka. Elokuva on myös kestänyt aikaa varsin komeasti, varsinkin niiltä osin kuin kyse on historiallisesta intohimodraamasta. Tekniseltä toteutukseltaan se on muiden kotimaisten aikalaistensa tavoin yksinkertainen (staattinen kamera, suoraviivainen tarinankuljetus, välitekstien runsas käyttö), mutta vastaavasti monet otoksista ovat todella näyttäviä.
Elokuva menestyi Vaalan esikoisohjausta huomattavasti paremmin ja se sai tuoreeltaan myös Latviassa elokuvateatterilevityksen. Televisioesityskertoja on kertynyt harvakseltaan, vuoden 1981 televisioensi-illan jälkeen elokuva on nähty televisiossa vain syksyllä 2009. Vaalan luova yhteistyö Teuvo Tulion kanssa jatkui vielä seuraavissa näytelmäelokuvissa Laveata tietä (1931) ja Sininen varjo (1933).
Mustalaishurmaaja
Suomi 1929. Tuotantoyhtiö: O.Y. Fennica A.B. Tuottaja: Armas Willamo. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Theodor Antonius Tugai, Valentin Vaala. Kuvaus: Heikki Aho, Björn Soldan. Lavastus: Valentin Vaala, Theodor Antonius Tugai. Leikkaus: Valentin Vaala, Theodor Antonius Tugai. Pääosissa: Theodor Antonius Tugai (Manjardo), Hanna Taini (Akris), Meri Hackzell (Esmeralda), Alli Riks (Glafira), Bruno Laurén (Feri), Waldemar Wohlin (Iska), Tekla Nyman (mustalaistyttö). Helsingin ensiesitys: 4.11.1929 Kaleva, Olympia, Scala. Televisioesitykset: 26.12.1981 MTV2, 6.10.2009 YLE Teema, 9.10.2009 YLE Teema, 11.10.2009 YLE Teema. S. 69 min
Lähteet:
Bagh, Peter von: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja (2005). Otava yhteistyössä Suomen elokuva-arkiston kanssa, Helsinki.
Elonet / Mustalaishurmaaja. http://www.elonet.fi/title/ek2imv/
Mykkäelokuvasivusto – Mustalaishurmaaja. Kirjoittajana Kari Glödstaf (11.12.2008).
http://www.mykkaelokuvat.com/mustalaishurmaaja.html
Suomen kansallisfilmografia 1: vuosien 1907-1935 suomalaiset kokoillan elokuvat (1996). Edita/Suomen elokuva-arkisto, Helsinki.
Toiviainen, Sakari: Sata vuotta - sata elokuvaa (2007). Suomalaisen kirjallisuuden seura/Suomen elokuva-arkisto, Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti