Kinopaniikki-podcast Kulttuuritoimituksen Parasta juuri nyt -palstalla

Viiden vuoden ikään varttunut Kulttuuritoimitus-verkkomedia on noussut lyhyessä ajassa laadukkaan ja luotettavan suomalaisen kulttuurijournalismin kehdoksi. Pitkän linjan kulttuuritoimittaja Marita Nyrhinen kirjoitti (18.4.) Kinopaniikki-podcastista Parasta juuri nyt -palstalla seuraavasti:

"Olen löytänyt Kinopaniikki-podcastin, jota toimittaa Otto Suuronen. Hän esittäytyy ohjelmassaan pitkän linjan cinefiilinä, elävän kuvan arkeologina ja valkokangasromantikkona. Se on helppo uskoa, sillä Suuronen on työskennellyt jo kauan Suomen elokuvasäätiössä kulttuuriviennin suunnittelijana.

Kinopaniikki-podcastin ensimmäisen 10 jakson kausi sai nimekseen Kielletyt kelat, ja sarjan ensimmäinen osa julkaistiin joulukuussa 2021. Nämä 10 ohjelmaa pureutuvat suomalaisen elokuvasensuurin hampaisiin jääneisiin elokuviin. Valtion elokuvatarkastamo kielsi vuosikymmenten aikana elokuvia monen monituisista, tavalla tai toisella sopimattomiksi katsomistaan syistä. Niitä olivat muun muassa erotiikka, politiikka, epäsiveellisyys, huonot tavat, siivottomat repliikit, alkoholi tai jopa moraalittomat loppuratkaisut. ”Vaarallisille” elokuvilla määrättiin ns. rangaistusvero. Elokuvien arveluttavia kohtauksia leikattiin pois, ja monia elokuvia kiellettiin kokonaan.

Suuronen käsittelee aihetta lempeällä ja välissä hyvinkin humoristisella otteella. Jokaisella jaksolla on oma, toinen toistaan herkullisempi teemansa. Suurosella on maukkaita esimerkkejä sensuurin päätöksistä, jotka huvittavat nykypäivän ihmistä. Ja kun Suuronen mainitsee tarkastamon pitkäaikaisen johtajan, Jerker A. Erikssonin nimen, hän sanoo sen sellaisella painolla, että siitä voi kuulla pienoisen ivan sävyn.

Tämän vuoden tammikuussa alkoi podcastin toinen tuotantokausi, jonka teemaksi Suuronen valitsi elokuvantekijät ohjaajien muotokuvien muodossa. Tätä kirjoittaessani Ohjaajan muotokuvia on ilmestynyt kaksi: Paul Verhoeven ja Mikko Niskanen. Tulossa on 10 osaa, joissa ei ole kyse kymmenestä tärkeimmästä elokuvaohjaajasta, vaan tekijöistä, jotka ovat jättäneet jälkensä Suurosen omaan henkilöhistoriaan elokuvan rakastajana ja joiden äärelle hän on palannut yhä uudelleen ja uudelleen.

Ohjelmat ovat ihanasti ajattomia. Suurosen esittämä tieto on seikkaperäistä, valaisevaa ja vakuuttavaa, välillä hyvin kriittistäkin. Monenlainen pikkutieto värittää ja antaa perspektiiviä tarinoinnille. Suuronen on kuin luotu radioääneksi. Jutustelua on mukava kuunnella.

Podcasteja voi kuunnella monilta eri alustoilta, mm. Suplan, Podimon, Leffamedian tai Spotifyn kautta. Minä valitsiin PodPlayn, jossa ei ole mainoksia, kuten vaikkapa YouTubessa."

Kinopaniikki-podcastin nimi tulee Joe Danten Matinee-elokuvan (1993) metkasta suomenkielisestä nimestä, Kinopaniikki. Televisiossa elokuva on nähty myös mielikuvituksettomasti Päiväleffana.

30 vuotta sitten... eli vuoden 1994 parhaita elokuvia muistellen

Vuosi 1994 oli hieno elokuvavuosi*. Jopa niin hieno, että sitä voi tänä vuonna muistella kaihoisalla näkökulmalla ja palata kolmenkymmenen (!) vuoden takaisiin tuntemuksiin. Itse olin tuolloin 10-vuotias ja elokuvamieltymyksien suhteen vielä selkeän voittopuolisesti toiminnan ja komedian ystävä, mutta jotakin kuplivaa siinä lapsuuden ja varhaisnuoruuden keskiössä kuitenkin oli, että Forrest Gumpin (1994) ja Leijonakuninkaan (The Lion King, 1994) myötä alkoi hahmottaa elokuvilla olevan muutakin virkaa kuin ajanvietettä.

Teimme ystäväni Aucun kanssa hänen YouTube-kanavalleen kaksiosaisen ohjelmasarjan vuoden 1994 elokuvista ja ilmiöistä. Suosittelen jaksojen (osa 1 ja osa 2) läpikäymistä!

Kiistatta yksi vuoden 1994 ikonisimmista elokuvista, modernin amerikkalaisen elokuvan klassikko Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta. Cannesissa Kultaisen palmun voittanut elokuva sai vain yhden Oscarin, Quentin Tarantinon ja Roger Averyn parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta.

Tässä kuitenkin näin muistelujen hengessä itselleni vuoden 1994 muistettavimmat elokuvat (aakkosjärjestyksessä):

The Crow (Alex Proyas, Yhdysvallat)
Ed Wood (Tim Burton, Yhdysvallat)
Forrest Gump (Robert Zemeckis, Yhdysvallat)
Kerran sotureita / Once Were Warriors (Lee Tamahori, Uusi-Seelanti)
Ladybird, Ladybird (Ken Loach, Iso-Britannia)
Leijonakuningas / The Lion King (Roger Allers & Rob Minkoff, Yhdysvallat)
León (Luc Besson, Ranska/Yhdysvallat)
Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta / Pulp Fiction (Quentin Tarantino, Yhdysvallat)

Rita Hayworth - avain pakoon / The Shawshank Redemption (Frank Darabont, Yhdysvallat)
Taivaalliset olennot / Heavenly Creatures (Peter Jackson, Uusi-Seelanti/Saksa)

Pinnan alta:

Coenin veljesten Valtapeli / Valtapeli / The Hudsucker Proxy (Joel & Ethan Coen, Yhdysvallat/Iso-Britannia/Saksa)

Shallow Grave - Murhaleikki / Shallow Grave (Danny Boyle, Iso-Britannia)

Pidä huivista kiinni, Tatjana (Aki Kaurismäki, Suomi/Saksa)

*kotimaiselle valkokangaselokuvalle vuosi 1994 oli huono. 1990-luvun laman olosuhteissa yhä suurempi määrä tekijöitä kilpaili yhä pienemmistä tukivaroista. Kotimainen katsojaosuus oli vain vain noin neljä prosenttia! Vertailun vuoksi vuosina 2020-2023 katsojaosuus on ollut 25-41% välillä. 30 vuotta sitten viimeiset teatterielokuvansa tekivät vanhat mestarit Matti Kassila (vetävällä rikoselokuvalla Kaikki pelissä), Rauni Mollberg (totaalisesti epäonnistuneella komedialla Paratiisin lapset), Spede Pasanen nolasi itsensä Uuno Turhapuron veljellä ja Aleksi Mäkelä nähtiin valjun vuoden ansiokkaimpana ohjaajana elokuvalla Esa ja Vesa - auringonlaskun ratsastajat. Vuoden varsinainen työmyyrä oli kuitenkin Aki Kaurismäki, joka urakoi kalenterivuoden aikana peräti kolme valkokangaselokuvaa: Pidä huivista kiinni, Tatjana, Total Balalaika Show ja Leningrad Cowboys Meet Moses.

Ohjaajan muotokuvia, osa 2: Mikko Niskanen

Kinopaniikki-podcastin toisella tuotantokaudella käsitellään elokuvantekijöitä, ohjaajien muotokuvien muodossa. Ensimmäisessä jaksossa käsittelin hollantilaista provokaattoria, Paul Verhoevenia. Toisessa jaksossa käännän katseen suomalaisen elokuvan historiaan ja käsittelen veresliharealismin taituria, elokuvaohjaaja Mikko Niskasta (1929-90). Historialliset kuusi ohjaus-Jussia voittanut Niskanen oli jo eläessään legenda, joka ei unohtanut korostaa taiteilijuuttaan ja elokuvien tekoa elämän ja kuoleman kysymyksenä.

Kinopaniikki-podcast on kuultavissa Spotifyssa, Apple Podcastissa, Google Podcastissa, Suplassa, Castboxissa, YouTubessa ja Leffamediassa.

Kinopaniikki-podcast Helsingin Sanomissa

Helsingin Sanomat nosti eilen (12.3.2024) Kinopaniikki-podcastin kevättalven kiinnostavimpien podcastien joukkoon.

Toimittaja Mikko Järvinen kirjoitti seuraavaa:

Antaumuksella elokuvista

Esitelmä oli Ylen ensimmäiset vuosikymmenet yksi keskeisimmistä radio-ohjelmien genreistä. Ja vaikka esitelmä-nimeä ei enää käytetä, ei tuo ohjelmatyyppi suinkaan ole kadonnut.

Onkin virkistävää kuunnella Otto Suurosen Kinopaniikki-podcastia, joka on rehti sarja elokuvaesitelmiä. Jaksot on koostettu tekijän monologista ja elokuvakatkelmista. Näistä yksinkertaisista aineksista syntyy nautittava kokonaisuus.

Suurosella on ilmeikäs radioääni, jota on rauhoittavaa kuunnella.

Kinopaniikin toisen tuotantokauden aiheena ovat elokuvaohjaajien muotokuvat. Suuronen painottaa, ettei kyseessä ole mikään kaikkien aikojen parhaiden ohjaajien listaus, vaan hänen oma, täysin subjektiivinen näkemyksensä kiehtovista elokuvantekijöistä.

Näistä lähtökohdista ensimmäisen jakson aiheeksi sopiikin erinomaisesti kiistelty Paul Verhoeven, joka on pitkällä urallaan tehnyt hämmästyttävän epätasaista jälkeä.

Suuronen lainaa mielellään aikalaiskritiikkejä, mutta kertoo toki omankin näkemyksensä käsiteltävistä elokuvista. Hän ei kuitenkaan nosta omaa mielipidettään etualalle.

Kuuntelemisen arvoinen on myös Kinopaniikki-podcastin ensimmäisen tuotantokauden kymmenosainen kokonaisuus Kielletyt kelat, jossa syvennyttiin suomalaisen elokuvasensuurin historiaan.

Kinopaniikki-podcast on kuultavissa Spotifyssa, Apple Podcastissa, Google Podcastissa, Suplassa, Castboxissa, YouTubessa  ja Leffamediassa.

Lisää vierailuja Aucustinen-kanavalla

Olen alkuvuodesta vieraillut jälleen monellakin Aucustinen-kanavan videolla YouTuben ihmeellisessä universumissa. Tuoreimmilla videoilla keskustelimme Poor Thingsistä ja Aucustinen teki vierailun tutustumaan elokuvatallenne- ja kirjakokoelmaani (osin myös musiikkitallennekokoelmaani), joka venähti peräti kolmiosaiseksi kokonaisuudeksi.

Videot ovat nähtävissä alla olevista linkeistä:

Poor Things (26.1.2024)

Tallennekokoelma osa 1 (4.2.2024)

Tallennekokoelma osa 2 (6.2.2024)

Tallennekokoelma osa 3 (13.2.2024)

Neljän Oscarin voittaja, Yorgos Lanthimoksen Poor Things (2023).

Vuoden 2023 parhaiden elokuvien listoja

Hangon elokuvajuhlilta, Metakino-festivaalilta ja Filmihullun sivuilta tuttu HT Nuotio on ansiokkaasti koonnut suomalaisten cinefiilien parhaiden elokuvien vuosilistoja jo yli puoli vuosikymmentä. Itsekin tulin osallistuneeksi äänestykseen jo kuudetta kertaa! Kuten HT johdannossaan toteaa, osallistujamäärä oli lähtenyt tällä kertaa nousuun, listoja tuli yhteensä 29 kpl. Kokonaisuudessaan kaksi elokuvaa nousi suomalaisten filmihullujen maininnoissa ylitse muiden: Martin Scorsesen Killers of the Flower Moon jäi lopulta parilla äänellä kakkoseksi Aki Kaurismäen Kuolleille lehdille. Scorsesen eeppinen draamaelokuva sai hiljattain myös 10 Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, ohjaus ja naispääosa). 

Film-o-holicin toimituskunta äänesti myös viime vuoden parhaista elokuvista. Voittajaksi kiri Christopher Nolanin atomipommidraama Oppenheimer, perässään Martin McDonaghin persoonallinen jääräpäisyyden kuvaus The Banshees of Inisherin ja Todd Fieldin kapellimestarikuvaus Tár. Korkeimmalle sijoittunut kotimainen (Kaurismäen Kuolleet lehdet) löytyikin heti mitalikolmikon ulkopuolelta.

Suomen arvostelijain liiton (SARV) elokuvajaos äänesti myös vuoden parhaasta ensi-iltaelokuvasta, nyt jo kymmenettä kertaa! SARVin elokuvakriitikot valitsivat vuoden kotimaiseksi elokuvaksi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja vuoden ulkomaiseksi ensi-iltaelokuvaksi Christopher Nolanin Oppenheimerin.

Christopher Nolanin Oppenheimer keräsi kaikkiaan komeat 13 Oscar-ehdokkuutta. Suomessa elokuva nousi Nolanin tähänastisen uran suurimmaksi menestykseksi keräten lähes 400 000 katsojaa.

Ohjaajan muotokuvia, osa 1: Paul Verhoeven

Toimittamani Kinopaniikki-podcastin ensimmäisellä tuotantokaudella käsittelin perusteellisesti Suomessa harjoitetun elokuvasensuurin historiaa. Nyt podcast kokee toisen tulemisen, kun uudella tuotantokaudella käsittelen elokuvantekijöitä, ohjaajien muotokuvien muodossa. Paneudun seuraavissa jaksoissa kymmeneen elokuvaohjaajaan, jotka ovat, kuka enemmän ja kuka vähemmän, jättäneet kädenjälkensä elokuvahistoriaan.

On syytä painottaa, että kyse ei ole mistään kymmenen tärkeimmän ohjaajan esittelystä – vaan tekijöistä, jotka ovat jättäneet jälkensä omaan henkilöhistoriaani elokuvan rakastajana ja joiden elokuvien äärelle olen elämäni aikana palannut yhä uudelleen – kaikista kontroversaaleista seikoista huolimatta. Täydellisyyttä kiinnostavampaa ovat hiomattomien timanttien ja pannukakunomaisten epäonnistumisten vaihtelevuus sekä nousun ja tuhon ennakoimattomuus.

Mestariksi, auteuriksi tai neroksi sarallaan ylistettyjen tekijöiden flopit saattavat parhaimmillaan olla kiehtovia läpivalaisuja egomaniaan, vallan väärinkäyttöön tai paljastaa yllättäviä heikkouksia. Epäonnistuminen on kiehtovaa, koska se on inhimillistä – ja oppimiselle väistämätöntä.

Ensimmäinen jakso käsittelee hollantilaista provokaattoria Paul Verhoevenia, joka on ollut koko uransa ajan kiistelty tekijä. Verhoevenin visionääriseen maailmaan ovat kuuluneet hätkähdyttävä ja raju seksuaalisuus, hurmeinen verenvuodatus ja keskivertotekijää rutkasti nokkelampi, älyllinen satiiri. Ohjaajan muotokuvia, osa 1: Paul Verhoeven on nyt kuultavissa Spotifyssa, Apple Podcastissa, Google Podcastissa, Suplassa, Castboxissa, YouTubessa ja Leffamediassa.

Tube-vierailuja Aucustinen-kanavalla

Vierailin loppuvuoden 2023 aikana YouTubesta löytyvällä Aucustinen-kanavalla esitellen mm. Pienen leffakaupan tarjontaa ja Night Visionsia sekä keskustellen joulun hengessä Gremlins - Riiviöt -elokuvasta (1984) ja Joe Dantesta kanavan isännän Aucun kanssa. 

Videot ovat nähtävissä alla olevista linkeistä:

Night Visions (15.-19.11.2023)

Leffamiitti 9.12.2023

Gremlins ja Kulttuurikasarmi (julkaistu 25.12.2023)

Pieni leffakauppavierailu (julkaistu 30.12.2023)

Joe ja riiviö

Kuljettuja teitä, paljon katsottuja elokuvia

Elokuvavuosi 2023 alkoi kohdallani James Cameronin ensimmäisen Avatarin (2009) uudelleenkatselulla ja päättyi Darren Aronofskyn The Whale -draamaan (2022). Katsoin vuonna 2023 kaikkiaan 524 elokuvaa, joista 266 pitkää elokuvaa (pitkien (yli 60 min.) elokuvien osuus on 51 % kaikista elokuvakatseluista). 524 katsottua elokuvaa on yksikkömäärällisesti uskoakseni enemmän kuin koskaan (!). Edellisvuoteen (2022) verrattuna lukemassa oli nousua 17 prosenttiyksikön verran. Pitkiä elokuvia katsoin kuitenkin yhdeksän kappaletta enemmän (275) vuosikymmen sitten (2013).

Elokuvateattereissa tuli nähtyä 241 elokuvaa (lyhytelokuvat omiksi yksiköikseen laskettuna) eli päälle 46 % kaikista. Siinä on aavistuksen verran nousua sikäli, että edellisenä vuonna (2022) elokuvateatterikatselujen osuus oli noin 44 %. Koronapandemiaa edeltäneenä vuonna (2019) elokuvateattereissa nähtyjen elokuvien osuus oli peräti 60 % (tosin katsottuja elokuvia oli tuolloin tuntuvasti vähemmän, 383 elokuvaa). 

Elokuvafestivaaleilla tuli käytyä aktiivisesti sekä työn että elokuvaentusiasmin merkeissä. Vuoden aikana vierailin Berliinissä, Cannesissa, Clermont-Ferrandissa, Helsingissä (Night Visions ja Rakkautta & Anarkiaa), Joutsassa, Karkkilassa, Malmössä, Sodankylässä, Sundsvallissa ja Tampereella.

Elokuvamäärällisesti tutuimmiksi elokuvateattereiksi osoittautuivat jälleen Suomen elokuvasäätiön Kino K13 (leipätyön puitteissa), Tampereen Cine Atlas (Tampereen elokuvajuhlien ansiosta) sekä Malmössä sijaitseva Panora (Nordisk Panorama -festivaalin johdannaisena). Finnkinon saleista tutuimmaksi kävi totuttuun tapaan Itis. Kaikkiaan vierailin vuoden 2023 aikana 29 eri elokuvateatterissa, jossa on yllättäen hivenen pudotusta viime vuodesta (2022 / 32 eri teatteria). Helsinkiin uudet elokuvateatterit avautuivat Punavuoreen (Riviera), Kamppiin (Bio Rex Kulttuurikasarmi) sekä Myllypuroon (Kino Kulttuurimylly). Onnea ja menestystä uusille yrittäjille! Teette korvaamattoman tärkeätä kulttuurityötä.

Elokuvateattereiden jälkeen katseluolosuhteissa toiseksi vahvinta linjaa pitää yhä ja edelleen optinen media, sillä tulin katsoneeksi DVD-, blu-ray- ja 4K Ultra HD -levyiltä kaikkiaan 110 elokuvaa (eli liki 21 % kaikista). Tässä on kuitenkin pudotusta viime vuodesta, sillä vuonna 2022 prosenttiosuus oli 28 % kaikista. Kotitallenneformaateista blu-ray on vihdoin kirinyt DVD:n pitkään kestänyttä etumatkaa. Suoratoistopalveluista tai niihin verrannollisista videojakelualustoista käytetyimmät olivat kohdallani Vimeo, Yle Areena, YouTube ja Disney+.

Kotimaisia pitkiä elokuvia (yli 60-minuuttiset fiktio- ja dokumenttielokuvat) tuli nähtyä kalenterivuoden aikana peräti 68, joten kotimaisten katsomisosuus kaikista pitkistä elokuvista oli noin 26 %. Niinpä joka neljäs katsomani pitkä elokuva oli päätuotantomaaltaan suomalainen! Tässä on merkittävä nousu edellisvuodesta (2022), jolloin kotimaisten osuus oli vain noin 18 %. 

Letterboxdin Pro-käyttäjänä on viihdyttävää tarkastella palvelun tarjoamia tilastotietoja elokuvavuodesta. Letterboxdin mukaan itselleni katsotuimmat elokuvaohjaajat olivat päättyneenä vuonna Steven Spielberg (8 katsottua elokuvaa vuonna 2023), Aino Suni (6 elokuvaa) sekä jaetulla kolmossijalla Tia Kouvo ja Matti Kassila (4 elokuvaa). Näyttelijöiden puolelta eniten katsoin Esko Nikkarin ja Harrison Fordin (8 elokuvaa molemmilta) sekä Ilkka Koivulan (7 elokuvaa) tähdittämiä elokuvia. Valmistusmaista katseluitani dominoi ylivoimaisesti Yhdysvallat ja Suomi, mutta perässä tulevat Iso-Britannia, Ranska ja Ruotsi. Lajityypeistä eniten katson näemmä draamaa, komediaa ja dokumentaareja!

Parhaat uutuuselokuvat (vuosilta 2022/2023), jotka ensikatselin vuonna 2023:

[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]

Aftersun [Aftersun - päivämme auringossa] (Charlotte Wells, 2022) | DCP Itis

The Banshees of Inisherin (Martin McDonagh, 2022) | Disney+

The Fabelmans (Steven Spielberg, 2022) | DCP Itis

Oppenheimer (Christopher Nolan, 2023) | DCP Itis

Toinen raide [Track Two] (Antti Lempiäinen, 2023) | Yle Areena

Mummola [Family Time] (Tia Kouvo, 2023) | Vimeo

Kuolleet lehdet [Fallen Leaves] (Aki Kaurismäki, 2023) | DCP Festival de Cannes

A Bunch of Amateurs (Kim Hopkins, 2022) | DCP Sodankylän elokuvajuhlat

Je’vida (Katja Gauriloff, 2023) | DCP Kinopalatsi

An Cailín Ciuin [The Quiet Girl/Hiljainen tyttö] (Colm Bairéad, 2022) | blu-ray

Charlotte Wellsin esikoispitkä Aftersun - päivämme auringossa (Aftersun, 2022) teki suuren vaikutuksen. Elokuva herätti melankolisen kaihon ajan pysähtymättömyydestä. Inspiroiva, koskettava ja salakavalasti sydämeen jäävä brittiläisen elokuvan uusi mestariteos.

Parhaat vanhemmat elokuvat (ennen vuotta 2022 valmistuneet), jotka ensikatselin vuonna 2023:

[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]

Onibaba [Onibaba - Tappajat] (Kaneto Shindô, 1964) | Yle Teema

Voshozhdenije [The Ascent/Nousu] (Larisa Shepitko, 1977) | blu-ray

Kes [Poika ja haukka] (Ken Loach, 1969) | DVD

Nil by Mouth [Erään perheen elämästä] (Gary Oldman, 1997) | blu-ray

The War Zone [The War Zone - Elämän reunalla/Elämän reunalla] (Tim Roth, 1999) | DVD

The Cove [The Cove - meren salaisuus] (Louie Psihoyos, 2009) | DVD

Vortex (Gaspar Noé, 2021) | Cinema Orion

Stalingrad (Joseph Vilsmaier, 1993) | DVD

La pianiste [The Piano Teacher/Pianonopettaja] (Michael Haneke, 2001) | HBO Max

Työmiehen päiväkirja [A Worker’s Diary] (Risto Jarva, 1967) | DVD

Intohimojen kaislikot ja fantastiset selviytymistaidot sekoittuvat Kaneto Shindôn japanilaisessa aave-elokuvien klassikossa Onibaba - Tappajat (Onibaba, 1964). 

Pinnan alta:

Kuu on vaarallinen [Preludes to Ecstasy] (Toivo Särkkä, 1961) | DVD

Wanha Markku [Under Construction] (Markus Toivo, 2023) | Nordisk Panorama Market Online

Arctic (Joe Penna, 2018) | blu-ray

Fire of Love (Sara Dosa, 2022) | Disney+

Ingeborg Holm (Victor Sjöström, 1913) | 35 mm Sodankylän elokuvajuhlat

Parhaat lyhytelokuvat, jotka ensikatselin vuonna 2023:

[Elokuvan alkuperäisnimi/kansainvälinen levitysnimi/mahd. suomenkielinen levitysnimi/ohjaaja/ensi-iltavuosi/ensikatselun esitysformaatti/esityspaikka]

Short Film [A Short Film Manifesto/Lyhytelokuvamanifesti] (Olaf Held, 2013) | DCP Nordisk Panorama

O (Dominik Balkow, 2022) | DCP Tampereen elokuvajuhlat

Pohádková planeta [Fairytale Planet/Satuplaneetta] (Libuse Ciharová, 1986) | 35 mm Sodankylän elokuvajuhlat

Madden (Malin Ingrid Johansson, 2023) | DCP Nordisk Panorama

Toivo [Hope] (Juhani Koivumäki, 2023) | DCP Tampereen elokuvajuhlat

Kunniamaininta sarjaohjelmien puolelta:

The Walk-In [Sisäpiirissä] (Paul Andrew Williams, 2022) | Yle Areena

Näkemiin 2023, kuulemiin 2024.

2020-luvun parhaita:
Poikkeusvuoden parhaat elokuvat (2020)

Toisen poikkeusvuoden parhaat elokuvat (2021)

448 kepposta... eli elokuvavuoden 2022 satoa (2022)

Elokuvateattereissa ulkomailla

Marraskuussa muistelin millä kaikilla suomalaisilla paikkakunnilla olen käynyt elokuvissa. Nyt onkin aika kääntää katse ulkomaille. Yritin samalla muistella elokuvateattereidenkin nimet, mutta jos ei tietoa löytynyt tai en sitä muistanut, täytin kentän kansainvälisen elokuvafestivaalin nimellä.

Aarhus, Tanska

Bio City ja Nordisk Panorama -elokuvafestivaalin näytöspaikat vuonna 2011

Amsterdam, Alankomaat

EYE Institute, Melkweg, Pathé City, Pathé De Munt, Tuschinski

Barcelona, Espanja

Kansainvälisen Mecal-lyhytelokuvafestivaalin näytöspaikat vuonna 2013

Bergen, Norja

Konsertpaleet ja Nordisk Panorama -elokuvafestivaalin näytöspaikat vuonna 2010

Berliini, Saksa

CinemaxX, Cinemobile, CineStar Original, dffb Cinema

Cannes, Ranska

Cinéma de la Plage, Espace Miramar, Grand Theatre Lumiére, Olympia, Palais, Salle Agnés Varda, Salle Buñuel, Salle Debussy, Theatre Croisette

Clermont-Ferrand, Ranska

Cocteau, George Conchon Theatre sekä muita satunnaisia Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalin näytöspaikkoja vuodesta 2009-

Edinburgh, Skotlanti (Iso-Britannia)

Cineworld, Filmhouse, Odeon

Kota Kinabalu, Malesia

Growball Cinemax

Kööpenhamina, Tanska

Pallads

Lyypekki, Saksa

CineStar, Fulldome, Kolosseum

Malmö, Ruotsi

Filmstaden, Kulturhus Malmö, Panora, (SF) Royal, Slagthuset, Spegeln

Nyon, Sveitsi

Visions du réel -dokumenttielokuvafestivaalin esityspaikat 2014

Oberhausen, Saksa

Lichtburg, Zentrum Altenberg

Pariisi, Ranska

Reflet Médicis

Reykjavik, Islanti

Regnboginn

Sheffield, Iso-Britannia

Showroom Cinema, Curzon Sheffield, The Light Sheffield

Singapore

Golden Village VivoCity

Sundsvall, Ruotsi

Bio Drakstaden

Toronto, Kanada

Elgin Theatre, Hockey Hall of Fame, Ryarson Theatre, Scotiabank, TIFF Bell Lightbox

Tromssa, Norja

Tromssan elokuvajuhlien esityspaikat 2013

Tukholma, Ruotsi

Grand, Nobel Prize Museum

Vila do Conde, Portugali

Auditório Municipal de Vila do Conde

Vilna, Liettua

Forum Cinema Vingis, Skalvija

Winterthur, Sveitsi

Casino Festsaal, Theater Winterthur

Ulkoa ja sisältä maailman kauneimpiin elokuvateattereihin lukeutuva Amsterdamin Tuschinski avattiin jo vuonna 1919. Se on kansainvälisesti merkittävimmän dokumenttielokuvafestivaalin, IDFAn päänäyttämö.

Grand Théâtre Lumière, Cannes

Filmhouse, Edinburgh

Cocteau, Clermont-Ferrand