Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna Bergholm. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna Bergholm. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. kesäkuuta 2023

Tallennehautojan näkökulmia kotimaisiin julkaisuihin

Ajatelkaapa tilanne, jossa saadaksenne suomalaisen elokuvan tallenteena hyllyynne joudutte kääntymään keskieurooppalaisten tai brittiläisen levittäjän pakeille. Eikö kuulostakin absurdilta? Jos joku olisi parikymmentä vuotta sitten sanonut minulle, että ostaaksesi suomalaisen elokuvan optisena mediana joudut asioimaan ulkomaisen tallennelevittäjän kanssa, ajatus olisi tuntunut täysin hullunkuriselta! 

Vaan ajat ne ovat a-muuttuvaiset, ja niin vain nähdäkseen mm. Hanna Bergholmin Pahanhautojan (2022) teräväpiirtotallenteena jouduin tilaamaan sen Saksasta. Tätä kirjoittaessa Pahanhautoja, tuo suomalaisen uuden genre-elokuvan lippulaiva, on ilmestynyt blu-ray-tallenteena Yhdysvalloissa (IFC Films), Ranskassa (levitysnimellä Egō, The Jokers), Saksassa (Capelight Pictures / Al!ve) sekä Isossa-Britanniassa (Picture House Entertainment). 

Yhdysvaltalainen tallennejulkaisu (joka on toki aluelukittu) on siitäkin kiinnostava, että sen extramateriaaleihinkin on panostettu: mukana on making of -aineistoa SFX-tehosteiden tekemisestä sekä elokuvan keskeisimpien tekijöiden haastatteluja. Saksassa Pahanhautojasta julkaistiin perussinisädelevyn lisäksi myös digibook-laitos pienen kirjasen kera. 

Elokuvan kotimaassa, Suomessa, ei saada edes karvalakki-DVD:tä. Perusteluna on luonnollisesti se, että fyysiselle tallenteelle ei ole markkinoita (elokuva keräsi Nordisk Filmin valkokangaslevityksessä vain päälle 14 000 katsojaa). Levittäjän viesti on ollut yksiselitteinen: katso suoratoistoa tai ole ilman. Huomaamatta jää, että täkäläiset elokuvakeräilijät olisivat olleet lompakko auki hamuamassa julkaisua itselleen. Tiedän näin ollen monia, jotka ovat Pahanhautojansa hankkineet "vierailta vesiltä".

Keskusteltuani Cannesin elokuvajuhlilla ohjaaja Bergholmin kanssa tilanteesta, ei jäänyt epäselvyyttä siitä, että tekijä itsekin harmittelee suomalaisittain hämmentävää tilannetta. Nimenomaan genre-elokuvilla (kauhu, fantasia, sci-fi) riittää vielä tuntuvasti kysyntää tallennejulkaisuina. Pahanhautojan lisäksi ilman kotimaista julkaisua jäi genrepuolelta myös Taneli Mustosen kauhuelokuva The Twin - paha kaksonen (2022), joka on julkaistu yhdysvaltalaisena, saksalaisena ja peräti australialaisena blu-ray-tallenteena. Suomessa vähäiselle huomiolle jääneeseen The Twiniin on myyty maailmalla yli miljoona elokuvateatterilippua. Tärkeitä levitysmaita ovat olleet Meksiko, Argentiina, Chile ja Italia.

Viime vuodesta alkaen Nordisk Film on lakannut julkaisemasta teatterilevittämiään suomalaisia elokuvia DVD- tai blu-ray-julkaisuina (itse asiassa tilanne ei näytä sen ruusuisemmalta ulkomaisen elokuvankaan suhteen). Tallennejulkaisua ei nähty myöskään merkittävimmät Jussi-palkinnot rohmunneesta Alli Haapasalon Tytöt tytöt tytöt -elokuvasta (2022). Linjaus ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, sillä viime vuoden elokuvateatteriensi-illoista esimerkiksi koko perheen elokuva Risto Räppääjä ja villi kone (2022) ja toisaalta varttuneemman maaseutuyleisön suosikki Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä (2022) ovat ilmestyneet (tai ilmestymässä) DVD:nä. 

Jos katsellaan pari vuotta taaksepäin, niin vielä vuosina 2021 ja 2022 DVD-julkaisun saivat Johanna Vuoksenmaan komedia 70 on vain numero (2020) ja blu-ray -julkaisun myös Marko Röhrin luontoelokuva Tunturin tarina (2020), Renny Harlinin laivasikailu Luokkakokous 3: Sinkkuristeily (2021) sekä päihteisen urheilijan henkilökuva Karalahti (2020). Voisi vaikuttaa siltä, että Nordisk Filmin levittäminä blu-ray-jakelu on loppunut totaalisesti vuoteen 2022. Vaan näinkään ei ole, sillä Jalmari Helanderin toimintarymistely Sisu (2022) ilmestyy kuitenkin kotimaisena blu-ray-tallenteena heinäkuun puolivälissä.

Suomen elokuvasäätiön markkinointi- ja levitystuki on mahdollistanut tallennejulkaisutoiminnan viime vuosina, mutta päätösvalta elokuvateatterilevityksen ulkopuolisista levittämismuodoista on ammattimaisella levittäjällä. Säätiön tuki on tarkoitettu vain teatterilevityksen saaneille/saaville ensi-iltaelokuville. Tukea ei myönnetä enää pelkästään tallennelevitykseen.

Elokuvasäätiön tuoreen tilastojulkaisun mukaan viime vuoden myydyimmäksi DVD-julkaisuksi ostettiin SF:n levittämä 007 No Time to Die (2021), joka meni kaupaksi liki 9000 kappaleen verran. Toisella sijalle ylsi noin 3000 fyysisen kappaleen myynnillä (myöskin SF:n levittämä) Spider-Man: No Way Home (2021). TOP 20 -listalle sijoittui kaksi kotimaista elokuvaa (molemmat Nordiskin julkaisuja): noin 1500 kappaleen myynnillä Luokkakokous 3: Sinkkuristeily ja Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä noin 1400 kopiolla. Vertailun vuoksi kymmenen vuotta aiemmin (2012) listan ykkössijan nappasi Risto Räppääjä ja viileä Venla (2012) liki 118 000 kappaleen volyymillä! Ja jos loikataan 15 vuotta taaksepäin (2008) myydyintä kiekkoa (Mamma Mia!, 2008) sai huoletta kaupitella päälle 150 000 kappaletta.

Cary Joji Fukunagan ohjaama 007 No Time to Die (2021) keräsi Suomessa koronapandemian keskellä elokuvateattereihin liki 634 000 katsojaa. Tallenneformaattina (DVD, blu-ray & 4K UHD) se on myynyt noin 27 000 kappaletta.   

Blu-ray- ja 4K UHD -julkaisuissa vuoden myydyimpään titteliin ylsi vähemmän yllättäen myös suomalaisten rakastama James Bond, sillä 007 No Time to Die meni kaupaksi liki 18 000 kappaleen verran. TOP 20 -listalle ei yltänyt yhtään kotimaista nimikettä, mikä ei suoranaisesti ole ihme, koska julkaisujen määrät alkavat olla jo olemattoman pieniä. Vuonna 2012 Yön ritarin paluu (The Dark Knight Rises, 2012) meni kaupaksi noin 31 000 kappaleen verran.

Isompien levittäjien keskittyessä suoratoistoon ja digivuokraamoihin piskuista kulttuuritoimintaa harjoittaa mm. porvoolainen Elokuvapalvelu J. Suomalainen Oy, joka on tällä vuosikymmenellä ottanut enenevissä määrin tallennelevitystä hoidettavakseen. Yhtiö on julkaissut kunnialliset blu-ray-julkaisut esimerkiksi J-P Valkeapään törkyisestä rikoskomediasta Hetki lyö (2022), Mikko Myllylahden Cannes-palkitusta Metsurin tarinasta (2022) sekä Anna Erikssonin kohahduttavista taide-elokuvista M (2018) ja W (2022). Elokuvapalvelu J. Suomalainen Oy mahdollistaa yhä myös kirjastotallennejakelun, mikä nimenomaan on ollut matalan kynnyksen av-kulttuurin edistämistä. Jokainen kirjastokortin haltija on voinut lainata vuosikymmenien ajan suomenkielisin tekstein varustetut DVD-, blu-ray- ja joissakin kirjastoissa jopa 4K UHD -julkaisut lähilainaamosta. Nordic Content Distribution Oy:n Kirjastokino-suoratoistopalvelu kattaa vain osan suomalaisista kirjastoverkoista, esim. Keski-Suomi ja pääkaupunkiseutu eivät ole mukana.

Täysin oman lukunsa suomalaisten elokuvien tallennejulkaisuissa muodostaa vanhojen elokuvien ulkomaiset restaurointijulkaisut. Risto Jarvan tulevaisuusvisio Ruusujen aika (1969) ilmestyi hiljattain Yhdysvalloissa blu-ray-julkaisuna. Kultti- ja roskaelokuvien levittämiseen erikoistunut Vinegar Syndrome ja Deaf Crocodile Films julkaisivat Ruusujen ajan rajoitetun 2000 kappaleen erän. Elokuvan huolella toimitettu blu-ray sisältää elokuvan tuoreen 4K-restauroidun version, jota ei ole tietääkseni Suomessa esitetty vielä lainkaan. Negatiivi skannattiin Suomessa Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa, mutta muu restaurointityö tehtiin Yhdysvalloissa Deaf Crocodile Filmsin toimesta. Blu-rayn muhkeissa lisämateriaaleissa on mukana yksi poistettu kohtaus, elokuvasta pois jäänyt Otto Donnerin esittämä Pääskytorni-laulu ja traileri, elokuvahistorioitsija Olaf Möllerin kommenttiraita, Antti Peipon tv-dokumentti Risto Jarva, työtoverini (1984), Jarvan ohjaamat lyhytelokuvat Pakasteet (1969) ja Tietokoneet palvelevat (1968), Risto Jarva -seuran puheenjohtaja, elokuvantekijä Ville Suhosen essee sekä uudelleen englanniksi käännettyinä Jarvan omia kirjoituksia. Ruusujen aika on tällä viikolla nähtävissä valkokankaalta Sodankylän elokuvajuhlilla, mutta se esitetään "keskiyön auringon festivaalin" tradition mukaisesti 35 mm -filmikopiolta.

Vinegar Syndromen katalogissa on ollut aikaisemmin vain yksi Suomi-liitännäinen elokuva, Aleksandr Ptushkon ohjaama kunnianhimoinen fantasiaelokuva Sampo (1959), joka valmistui suomalaisten ja neuvostoliittolaisten yhteistyönä, Mosfilmin ja Suomi-Filmin tuotantona. Suomen kansalliseepokseen, Kalevalaan, löyhästi perustuvan elokuvan pääosassa nähtiin Väinämöisenä Suomen Kansallisteatterin näyttelijä Urho Somersalmi. Suomeksi puhutun elokuvan 2000 kappaleen rajattu blu-ray-painos on myyty loppuun.

Rauni Mollbergin naturalistisen elokuvan merkkiteos Maa on syntinen laulu (1973) ilmestyi touko-kesäkuun vaihteessa blu-ray- ja DVD-tallenteina Saksassa Bildstörung-nimisen levittäjän toimesta. Samainen levittäjä on julkaissut saksalaisille markkinoille mm. Elem Klimovin vavisuttavan sodanvastaisen draaman Tule ja katso (Idi i smotri, 1985) sekä Alejandro Jodorowskyn surrealistisen avantgarde-westernin El Topo (1970). Bildstörungin Maa on syntinen laulu -julkaisu pohjautuu Suomen elokuvasäätiön tukemaan 4K-restaurointiin, jota ei (sitäkään) ole nähty Suomessa elokuvateatterissa, tallenteena tai televisioesityksissä. 

Tänä vuonna puolen vuosikymmenen ikäiseksi varttuva elokuva kuvaa sotien jälkeistä Lappia nuoren Martan (Maritta Viitamäki) kohtalon kautta. Saksalaiseen tallennejulkaisuun on panostettu: mukana tulee elokuvan kuvanneen Kari Sohlbergin ja apulaisohjaajana/käsikirjoittajana toimineen Pirjo Honkasalon kommenttiraita, päänäyttelijä Maritta Viitamäen ja tuotantopäällikkö Seppo Heinosen haastattelut, Olaf Möllerin syväluotaava essee sekä vieläpä bonuselokuva, Veikko Aaltosen Dinosaurus (2021), dokumentaarinen muotokuva Mollbergista.

Die Erde ist ein sündiges Lied (Rauni Mollberg, 1973)

Sarjassaan poikkeuksellinen ja uraauurtava restaurointi on tehty myös Mikko Niskasen magnum opukselle, Kahdeksan surmanluotia (1972), jonka takana olivat Martin Scorsesen The Film Foundation, Fondazione Cineteca di Bologna, Yleisradio Oy ja koko idean sinnikkään isän, Peter von Baghin (1943-2014) arvokkaalla mandaatilla toiminut Fiction Finland ry. Poikkeuksellisen hankkeesta teki se, että Niskasen pitkästä suurteoksesta (316 min) tehtiin ensiluokkainen restaurointi sekä 35 mm -filmille että digitaaliseksi esityskopioksi. Uraauurtava hanke oli taas siten, että Kahdeksan surmanluotia oli ensimmäinen pohjoismainen nimike, joka päätyi World Cinema Projectin osaksi. Seikka, joka ei tuntunut valitettavasti kiinnostavan Suomen päämedioita (Helsingin Sanomat, Yle) nimeksikään. Pitkän linjan laatulevittäjä Criterion on listannut Surmanluotien blu-ray-tallenteen julkaisuohjelmaansa, mutta ilmestymisajankohta on toistaiseksi avoin.

Vaan onko suomalaisia elokuvia tarjolla 4K Ultra HD -formaatissa? Kyllä on, mutta ei täällä murheellisten laulujen maassa. Saksassa on julkaistu 4K UHD -kiekko Aku Louhimiehen epäonnisesta action-viihdykkeestä Omerta (nimellä Operation Omerta) (2021) ja ilmeisesti samana päivänä (13.7.) Nordisk Filmin Suomi-julkaisun kanssa näkee päivänvalonsa yhdysvaltalaisena ultrateräväpiirtona Jalmari Helanderin Sisu, joka on tuottanut kesäkuun alkuun mennessä Box Office Mojon mukaan jo yli 11 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Helanderin ultraväkivaltaisesta Lapin sota -fantasiasta on tullut Yhdysvalloissa kaikkien aikojen katsotuin elokuva, jonka päätuottajamaa on Suomi. 

Vähemmästäkin on torille kokoonnuttu.

"Narratively lean as it is deliriously gory, Sisu is an inspired pastiche that gives bloody satisfaction to action aficionados." -Rotten Tomatoes

torstai 22. huhtikuuta 2021

Poikkeusaikojen jälkeen eli mitä elokuvia odotan näkeväni valkokankaalla...

Elokuvateatterit ovat (muiden kulttuurilaitosten ohella) eläneet poikkeusaikaa jo reilun vuoden. Niinpä elokuvateatteriensi-illat ovat erityisesti tämän vuoden (2021) puolella olleet vain harvojen etuoikeus. Suomalaisilla valkokankailla vuoden ensimmäisen ensi-iltansa sai helmikuun lopulla Robert Zemeckisin ohjaama Roald Dahl -filmatisointi Kuka pelkää noitia (The Witches, 2020). Forrest Gumpilla (1994) Oscar-palkitun Zemeckisin fantasiaelokuvan jälkeen ensi-iltansa on saanut toistaiseksi vain toimintaelokuva The Marksman (2021), animaatioelokuva Raya ja viimeinen lohikäärme (Raya and the Last Dragon, 2021) sekä kuusi Oscar-ehdokkuutta kerännyt Chloé Zhaon Nomadland (2020). Kun ennakkonäytöksissä pyörineitä tulevia ensi-iltoja ei lasketa mukaan kotimaisista elokuvista virallisen ensi-iltansa on tänä vuonna saanut vain Sami Pöyryn indie-elokuva Punainen kohina.

Suuri yleisö odottaa yhä uutta James Bond -elokuvaa (No Time to Die) kuin Jeesuksen uutta tulemista. Joku on pidättänyt hengitystä Top Gunin (1986) jatko-osankin (Top Gun: Maverick) suhteen jo pidemmän aikaa. Minä sen sijaan odotan näitä...     

Hytti nro 6
Juho Kuosmasen edellinen elokuva, konstailemattomalla romantiikalla maustettu Hymyilevä mies (2016) oli uuden suomalaisen elokuvantekijäsukupolven komea läpimurto. Inspiroiva ja hurmaava ohjaustyö tavoitti huimaavan taidokkaasti 1960-lukulaisen ajan hengen ja tunnelman. Cannesissa palkittu elokuva oli yksinkertaisesti teos, johon rakastui ensinäkemältä. Kuosmasen tuleva uutuus, Rosa Liksomin romaanin pohjautuva Hytti nro 6 on erään suomalaisen opiskelijan kasvukertomus, mutta itse elokuvantekokin on ollut jo melkoinen tarina itsessään. Venäjällä ankarissa olosuhteissa kuvattu elokuva tallennettiin Hymyilevän miehen tavoin filmille, mikä aiheuttikin salakuljetusoperaation, sillä Venäjältä ei lain mukaan saa viedä filmejä ulkomaille. Salakuljetut filmirullat päätyivät koronan myötä kehitettäväksi Belgiaan, jonka jälkeen elokuvan jälkityöt alkoivat.
Ensi-ilta loppuvuodesta 2021?

Benedetta
Hollannin ikuinen kapinallinen, kontroversaali hämmentäjä Paul Verhoeven on jo päälle 80-vuotias, mutta luovuus kukkii yhä. Miehen 16. pitkä teatterielokuva kertoo italialaisesta nunnasta, Benedetta Carlinista (1591-1661). Salaperäinen mystikko nunna näki visioita, joista tuli taakka, kun ne kertoivat miehistä, jotka yrittivät tappaa hänet. Syyksi epäiltiin demoneja. Verhoevenin tulevan elokuvan teemat ovat tuttuja hänen filmografiastaan: seksi, seksuaalisuus ja uskonto. 
Maailmanensi-ilta Cannesissa heinäkuussa 2021? 

Pahanhautoja
Suomalainen kauhuelokuva on yhä (valitettavan) harvinainen lajityyppi. Nyt tähän harvalukuiseen joukkoon liittyy ohjaaja Hanna Bergholm esikoispitkällä elokuvallaan Pahanhautoja, joka on tarina kiltistä tytöstä, joka näennäisesti täydellisen perhe-elämän haavoittamana hautoo linnunmunasta itselleen kaksoisolennon. Kansainvälisen kiinnostuksen herättäneen elokuvan on kirjoittanut Helsinki Mansplaining Massacre -lyhytelokuvalla hurmannut Ilja Rautsi.
Ensi-ilta mahdollisesti loppuvuodesta 2021?

Nimetön Antisotaelokuva (oletettavasti työnimi)
Dokumentaristi/kirjailija Ville Suhonen voitti ansaitusti parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon loisteliaalla Ompelijattarella (2015), joka keskittyi maanpetoksesta kuolemaan tuomitun Martta Koskisen elämäntarinaan. Suhosen pian valmistuva uusi dokumenttielokuva käsittelee tunnetuinta suomalaista aseistakieltäytyjää Arndt Pekurista, joka viime kädessä taisteli pasifismin puolesta omaan ennenaikaiseen kuolemaansa saakka. Pekurinen teloitettiin jatkosodan aikana Suomussalmen rintamalla. Oletettavaa on, että "Nimetön Antisotaelokuva" jatkaa Ompelijattaresta ja varhaisemmasta Jäämarssi - Suomen matkaopas 1941-42 (2011) -elokuvista tuttua dramatisoidun dokumentaarin tyyliä.
Ensi-ilta loppuvuodesta 2021?

A Quiet Place Part II / Hiljainen paikka, osa 2
Tiedetään, kauhuelokuvien jatko-osat vesittyvät usein... mutta John Krasinskin ohjaama Hiljainen paikka (A Quiet Place, 2018) oli yksi ilmestymisvuotensa yllättäjistä. Piinaavan jännittävä kauhuelokuva luotti hiljaisuuden voimaan ja sai katsojan puristamaan elokuvateatterin penkkiä tiukemmin kuin aikoihin. Jatko-osassa Abbottin perheen on kohdattava ulkomaailman vaarat ja jatkettava selviytymistaisteluaan. Suunnatessa pakon edetessä kohti tuntematonta he huomaavat, että äänen perusteella metsästävät hirviöt eivät ole ainoa uhka hiekkaisen polun tuolla puolen. Emily Blunt vahvassa pääroolissa.
Suomen ensi-ilta näillä näkymin 28.5.2021

West Side Story
Rehellisyyden nimissä en ole odottanut uutta Spielbergiä sitten neljännen Indiana Jonesin täystyrmäyksen, mutta tämän klassisen Romeo & Julia -musikaalimukaelman uusintafilmatisointi kiinnostaa. Robert Wisen ja Jerome Robbinsin ohjaama alkuperäisfilmatisointi (1961) kolahti parikymppisenä.
Maailmanensi-ilta 9.12.2021

Uutta Verhoevenia, Benedetta.