Lyhyesti kerran kuussa: Työt ja päivät

Huhtikuun Lyhyesti kerran kuussa -näytös on läpileikkaus eri ammattikuntien merkityksestä arjen pyörityksessä ja ihmisistä työelämän paineiden keskellä, huumoria unohtamatta. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (Kanavakatu 12).

Filmientusiasteille tiedoksi, että sunnuntain (10.4.) näytöksessä esitetään peräti kolme lyhytelokuvaa 35 mm -filmikopioilta: Aki Kaurismäen pienimuotoinen draama Valimo (2006), Tuukka Harin dokumentti Telakka (2001) sekä Noora Männistön ja Iikka Vehkalahden arkiston aarre ja mainio ajankuva Porilainen sinapilla (1989).

Näytöksen tekijävieraaksi saapuu Tsägäateria (2011) ja Sano kiitos ja tanssi -elokuvat (2012) ohjannut ja Päin seinää -elokuvan (2014) käsikirjoituksesta Jussi-palkittu Antti Heikki Pesonen.

Locarnon elokuvafestivaaleilla (2012) kansainvälisen ensi-iltansa saanut Sano kiitos ja tanssi nähdään valkokankaalla sunnuntaina.

Työt ja päivät 
10.4.2016 klo 15-17

Antti Heikki Pesonen
TSÄGÄATERIA / Meal with a Deal
(2011, komedia, 8 min)
Lyhytelokuva asiakaspalvelusta. Hampurilaisravintolan tarjoilija kohtaa kiireisen asiakkaan.

Jenni Kangasniemi & Elli Toivoniemi
ROOLI / Role
(2014, komedia, 11 min)
Pikimusta komedia elämämme rooleista.

Tuukka Hari
TELAKKA / The Dry Dock
(2001, dokumentti, 12 min)
Timelapse-tekniikalla toteutettu tarina Suomenlinnan telakasta.

Aki Kaurismäki
VALIMO / The Foundry
(2006, draama, 4 min)
Valimon työntekijät lähtevät ruokatunnilla paikalliseen elokuvateatteriin.

Juho Kuosmanen
KESTOMERKITSIJÄT / Roadmarkers
(2007, draama, 19 min)
Kolealla tiellä tekee työtään kolme ihmistä. On syksy ja koko maailma tuntuu olevan lopussa. Helvi haluaa pois, mutta ei tiedä minne.

Taneli Mustonen
FASISTI / The Fascist
(2013, komedia, 5 min)
Pysäköinninvalvoja joutuu yllättävään väittelyyn tavallista itsepäisemmän sakotettavan kanssa.

Noora Männistö & Iikka Vehkalahti
PORILAINEN SINAPILLA / A Poriburger with Mustard
(1989, dokumentti, 13 min)
Viikko suomalaisen grillikioskin elämästä kaupungissa nimeltä Pori.

Jouni Hokkanen & Simojukka Ruippo
PYONGYANG ROBOGIRL
(2002, dokumentti, 4 min)
Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang on maailmalta suljettu työläisten paratiisi. Betonista valettu siluetti saa vastakohdakseen uniformuihin sonnustautuneet liikenteenohjaajakaunottaret.

Antti Heikki Pesonen
SANO KIITOS JA TANSSI / Say Yes and Dance
(2012, komedia, 6 min)
Työtön työnhakija hakee työpaikkaa, jota hän ei halua. Työhaastattelija ei usko työnhakijaan, eikä hakija haastattelijaan.

Vapaa pääsy!

Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa. Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein mikäli vain mahdollista.

Näytökset on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin koordinaattori Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

Kevään viimeinen Lyhyesti kerran kuussa -näytös:
15.5.

Lyhyesti kerran kuussa: Pohjoisen taivaan alla

Maaliskuun Lyhyesti kerran kuussa -näytös tutkailee suomalaista mielenlaatua pilke silmäkulmassa. Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Oy:n Kino K-13 -elokuvateatterissa (Kanavakatu 12).

Juron mielenmaiseman hirtehinen läpileikkaus: Kovat miehet (1999) nähdään ensi sunnuntaina (13.3.) Lyhyesti kerran kuussa: Pohjoisen taivaan alla -näytöksessä. Vieraaksi saapuvat elokuvaohjaaja Maarit Lalli ja käsikirjoittaja Leo Viirret.

Pohjoisen taivaan alla
13.3.2016 klo 15-17

Paula Korva
HYVÄ IHMINEN / Being Human
(2014, komedia, 9 min)
Maailmanparantajan suvaitsevaisuus joutuu testiin öisellä bussimatkalla.

Hannu Lajunen & Tomi Riionheimo
TANGO FINLANDIA
(2007, animaatio, 6 min) HUOM! Esitysformaattina 35 mm.
Tango-iltamat syrjäisessä baarissa. Räjähtävä, testosteronia tihkuva animaatiomusikaali suomalaisista miehistä.

Iris Olsson
LASIKATTO / Glass Ceiling
(2015, komedia, 10 min)
On päivä, jolloin selviää, saako Sari vai hänen miespuolinen kollegansa pestin Tukholman-toimistosta.

Hanna Maylett
FIRST WORLD PROBLEMS
(2014, komedia, 7 min)
Väsynyt perheenäiti hukkaa autonsa parkkihalliin ja hänen maailmansa romahtaa. Kärrytyöntekijä Ama tarjoaa apuaan ja kaksi maailmaa kohtaavat odottamattomalla tavalla.

Arto Tuohimaa
PERKELE / Perkele – A Short Film about Life in Finland
(2004, komedia, 18 min)
Hienovireinen komedia suomalaisista miehistä.

Niina Suominen
A FINNISH FABLE 2011
(2011, kokeellinen/animaatio, 6 min)
Tuokiokuvia mallinuken elämästä mummonmökkimiljöössä.

Teemu Nikki
FANTASIA / Fantasy
(2016, komedia, 7 min)
Perunan syöntiin kyllästynyt maalaispoika haluaa sivistää vanhempiaan italialaisella ruualla. Mopolla suoritettu pizzanhakureissu vaan ei mene ihan suunnitelmien mukaan.

Maarit Lalli
KOVAT MIEHET / A Stone Left Unturned
(1999, komedia, 20 min) HUOM! Esitysformaattina 35 mm. Vieraina Maarit Lalli ja Leo Viirret.
Reima on kyntänyt peltoa syyskuntoon. Maailmojen alusta asti pellolla maannut kivi saa isän ja pojan välit kiristymään äärimmilleen: kumpi on oikeassa - isäkö vaiko poika?

Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa. Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein mikäli vain mahdollista.

Vapaa pääsy.

Näytökset on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin koordinaattori Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027
auditorio(at)ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019
otto.suuronen(at)ses.fi

Tulevat Lyhyesti kerran kuussa -näytökset:
10.4. ja 15.5.

Lyhyesti kerran kuussa: Ystävyydestä

Viime vuoden talvella aloitettu Lyhyesti kerran kuussa -näytössarja jatkuu huomenna ystävänpäivänä (14.2.) Suomen elokuvasäätiön K-13-elokuvateatterissa. Olen palannut kuratoimaan sarjaa tälle keväälle. Luvassa on koskettavia, hauraita ja (tragi)koomisia kertomuksia niin ystävyydestä, pohjoisesta kansasta kuin työntekemisen sietämättömyydestä.

Hannaleena Haurun kokeellinen draama Älä kuiskaa ystävän suuhun (2009) sai maailmanensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla melkein päivälleen kuusi vuotta sitten. Huomenna (14.2.2016) elokuva nähdään 35 mm -filmikopiona Lyhyesti kerran kuussa -näytöksessä.

Ystävänpäivän näytös tutkailee ystävyyden ja rakkauden rajapintoja.

LYHYESTI KERRAN KUUSSA

Ystävyydestä

14.2.2016 klo 15-17

Hannaleena Hauru

ÄLÄ KUISKAA YSTÄVÄN SUUHUN / Whispering in a Friend's Mouth

(2009, kokeellinen/draama, 10 min)

Graffitia näyteikkunaan maalaavien Japun ja Antin ystävyys päättyy keskisuomalaisessa kesäyössä.

Susanna Helke

LEIKKIPUISTO / Playground

(2010, dokumentti, 30 min)

Lapsuudesta asti toisensa tuntenut poikaporukka kokoontuu leikkipuistoon keskellä metsäistä helsinkiläistä lähiötä. Maailmanlaajuinen diaspora on viskannut pojat yhteen maailman eri laidoilta.

Jani Ilomäki

AJATUKSIA RAKKAUDESTA / Thoughts About Love

(2016, romantiikka/komedia, 15 min)

Teinipoika miettii, mitä rakkaus on.

Jukka Kärkkäinen

VIELÄKÖ MUISTATTE LIMPERIN HILMAN? / Do You Still Remember Hilma Limperi?

(2009, dokumentti, 12 min)

Tero Temmekseltä on tulossa isäksi, muttei ole kertonut siitä vielä kenellekään. Yhtenä lauantai-iltana naapurin Saku tulee Teron luo kylään ja antaa lahjaksi siniset ja pinkit potkuhousut. Koko kylä tietää. Pojat päättävät nostaa maljan isyydelle.

Sanna Liljander

JÄÄ / On Ice

(2013, dokumentti, 10 min)

Kun masennus ottaa ihmisestä vallan, on se hiukan sama kuin jos joutuisi veden alle.

Sakari Lerkkanen

CHANSON DU SOLEIL / Laulusi sun / Where is Frank?

(2012, musiikki/draama, 17 min)

Kaunis tarina ystävyydestä. Joka aamu - kellon lyödessä kuusi, kaksi muusikkokaverusta kohtaavat katolla.

Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa. Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein mikäli vain mahdollista.

Näytös on sallittu yli 16-vuotiaille. Vapaa pääsy

Näytöksen on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin koordinaattori Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:

Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13

puh. (09) 6220 3027, auditorio@ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö

puh. (09) 6220 3019, otto.suuronen@ses.fi

-----------------------------

Tulevat Lyhyesti kerran kuussa -näytökset:

13.3., 10.4. ja 15.5.

DocPoint 2016: Apollo-palkinto

Helsingin kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali, DocPoint, käynnistyy tänään. Allekirjoittaneella oli ilo ja kunnia kuratoida festivaalille Apollo-palkintoon liittyvä näytössarja. Kirjoitin festivaalin blogiin (5.1.) artikkelin (http://docpoint.info/blog/2016/01/05/raja-aitojen-kaataja-kauan-elakoon-illume/) Illumesta ja Apollo-sarjan elokuvista. Julkaisen kirjoittamani tekstin myös täällä oman blogini puolella. Innokkaimmille tiedoksi myös, että olen avaamassa esityssarjan elokuvateatteri Orionissa huomenna (26.1.).

 Raja-aitojen kaataja
- kauan eläköön Illume!

Suomalainen dokumenttielokuva teki kansainvälisen läpimurtonsa 1990-luvulla. Taustalla vaikuttivat näkemykselliset elokuvantekijät ja vahvistunut kolmikantainen tukijärjestelmä (SES, Yleisradio, AVEK), mutta myös kansainvälisyyteen panostaneet ja luovaan dokumentaariin erikoistuneet tuotantoyhtiöt kuten Epidem (Apollo-palkinto 2009), Kinotar ja tänä vuonna Apollo-palkinnon saava Illume.

Epävakaalla ja aina yhtä kriisialttilla elokuva-alalla Illume on operoinut uljaasti jo neljällä eri vuosikymmenellä. Dokumentaristi Jouko Aaltosen, kuvaaja Pertti Veijalaisen ja antropologi/elokuvantekijä Heimo Lappalaisen perustamana yhtiö aloitti toimintansa keväällä 1987. Perustajakolmikkoa yhdisti kiinnostus dokumenttielokuvaan ja erityisesti antropologiseen elokuvaan.

Illumen varhaisvuosien laajamittaisimmaksi työksi tallentui kolmiosainen dokumentti Taigan kansalaisia (1992), joka antoi vahvan kokonaishahmotuksen keskellä Siperiaa asuvien evenkien elämästä. Elokuvantekijät pääsivät todistamaan Neuvostoliiton viimeistä talvea siperialaisesta perspektiivistä. Apollo-näytössarjaan valittu päätösosa Koulu keskellä kylää kuvaa luonnossa kasvaneiden lasten koulutaivalta laitosmaisessa ympäristössä. Neuvostoliiton romahdus jätti marginaalissa eläneet paimentolaiset omilleen, mikä näkyy pari vuotta myöhemmin valmistuneessa seurantadokumentissa Paluu Taigalle (1994). Elokuvan kuvausten päätyttyä kulttuuriantropologina työskennellyt ja uusshamanismiin erikoistunut Heimo Lappalainen menehtyi sydänkohtaukseen. Illumen tuotantojen lisäksi Lappalainen jätti jälkeensä suomalaisen totuuselokuvan, cinéma veriten, perusteoksen Suomalaisen päiväkirjan (1984).

1990-luvun lopulla yhtiön keskeisiksi tekijöiksi nousivat Jouko Aaltosen ohella Jouni Hiltunen ja Seppo Rustanius. Apollo-sarjassa nähtävä Jouni Hiltusen Blatnoi Mir (2001) kuvaa venäläisten elinkautisvankien maanpäällistä helvettiä unenomaisella tempolla, joka tavoittaa komeasti vankilan tappavan tasaisen päivärytmin. Seppo Rustanius puolestaan näytti Suomen kansan kahtia repineet kansalaissodan traumat punaisten aiemmin vaiennetusta näkökulmasta. Vuosina 1996-99 valmistuneen 1918-trilogian keskimmäinen ja painokkain osa Punaiset esiliinat (1997) avasi sodassa mukana olleiden peräänantamattomien naispunakaartilaisten tarinat. Vuosituhannen vaihteeseen sijoittuu myös Kiti Luostarisen Se oikea - tarinoita rakkaudesta (1999), joka poikkeuksellisesti valmistui Illumen ja Epidemin yhteistuotantona. Aho & Soldan -palkitun (2010) Luostarisen lempeällä intensiivisyydellä etenevä dokumentti on valtaisasta materiaalista rajattu elokuva rakkaudesta ja rakkauden voimasta, ollen samalla puheenvuoro kaikenikäisten ihmisten oikeudesta onneen. 2000-luvulla aiemmin yhtiön pääkuvaajana toiminut Pertti Veijalainen keskittyi yhtiön toimitusjohtajan töihin ja siirtyi samalla päätoimiseksi tuottajaksi. Jouko Aaltonen on toiminut ohjaajan, käsikirjoittajan, leikkajan ja tuottajan töidensä ohessa tietokirjailijana ja väitellyt Taiteen tohtoriksi. Sittemmin uutta näkemystä ja kansainvälisiä yhteyksiä ovat tuoneet nuoremman polven tuottajat, Venla Hellstedt ja Marianne Mäkelä.

Yhtiön tuottamilla elokuvilla on ollut oma keskeinen roolinsa suomalaisen dokumenttielokuvan nousussa ja uusien tekijäsukupolvien esittelemisessä. Illumen laaja-alainen ja haasteita pelkäämätön asenne on näkynyt ennen kaikkea elokuvien aiheissa, jotka on karkeasti jaettavissa Suomen historian ja kansan käännekohtiin ja toisaalta vieraita kulttuureja, kansoja tai tapoja kuvanneisiin dokumentaareihin. Yhtiön onnistunut kansainvälinen fokus on tuonut palkintoja ja kunniamainintoja maailman merkittävimmiltä elokuvafestivaaleilta.

Illume ei ole pelännyt tarttua arkoihin aiheisiin. Hyvänä esimerkkinä Ville Suhosen hyytävä Jäämarssi - Suomen matkaopas 1941-42 (2011), joka avaa historiamme kiistellyimpiä vaiheita. Jatkosodan aikaisia vankileirejä kiihkottomasti kuvaava elokuva antoi uuden, dokudraamallisen sykäyksen Illumen historiallisille aiheille.

Itselleni Illumen tuotannon keskeisiä teoksia ovat olleet suomalaista kulttuuria eri näkökulmista - ja korkeuksilta - tutkineet elokuvat. Populaari- ja korkeakulttuurin keinotekoiset rajat ovat kaatuneet useasti briljanteissa dokumenteissa, esimerkkeinä vaikkapa Jouko Aaltosen 1970-luvun poliittista laululiikettä käsitellyt Kenen joukoissa seisot (2006), Peter von Baghin kaunis kaupunkisinfonia Helsinki ikuisesti (2008), Aaltosen sukupolvet ylittävää punk-aatetta valottanut Punk - tauti joka ei tapa (2008) tai Antti Haasen heavy-muusikon ensiluokkainen muotokuva Monsterimies (2014).

All things must pass - David Bowieta muistellen

"Hän oli yllättävien käänteiden mies, poikkitaiteellinen ja provosoiva. Vielä tärkeämpää oli se, että Bowie antoi musiikillaan äänen ulkopuolisille: omissa oloissaan viihtyville nuorille, huutosakeista pois heitetyille ja sukupuolestaan epävarmoille" - Ilkka Mattila David Bowiesta (HS 11.1.2016)

Miten kirjoittaa sellaisen ihmisen kuolemasta, jota ei koskaan henkilökohtaisesti tuntenut? Miten reagoida ns. julkisuuden henkilöihin kuolemaan suhteessa henkilökohtaisen elämän menetyksiin? Tällaisia ajatuksia on liikkui mielessä viime viikolla, kun suru-uutinen David Bowien (1947-2016) kuolemasta nousi otsikoihin ja sosiaalisen median ilmiöksi. Bowie merkitsi minulle taiteentekijänä sen verran paljon, että tuskin olen koskaan vastaavaa surua tuntenut sisälläni ns. julkisuuden henkilön poismenosta.

David Bowie lipui osaksi tietoisuuttaani 1990-luvun alkupuolella, kun rock-musiikki alkoi orastavasti kiinnostaa. Bowien 1970-luvun kimallevaiheen klassikot Ziggy Stardusteineen ja Starmanineen olivat luonnollinen lähtölaukaus, mutta yhtä vahvasti minua puhutteli vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyt konseptilevy Outside (1995) ja drum'n'bass-vaikutteinen Earthling (1997). Kompromissiton Outside paljasti ilmestyessään jälleen yhden Bowien uudistuneista persoonista, taiteellisen, oudon ja elitistisen taiteilijan, joka korosti musiikin ulkopuolelta (mediataide, kuvataide) tulevia intressejään. Poikkitaiteellisuus antoi myös kriitikoille helpon maalitaulun, mutta tästä 48-vuotias, elämäänsä selvästi tyytyväinen Bowie ei välittänyt.

Ristiriitaisessa maineessa olevalla Outside-kiertueella Bowie esiintyi raskassointuisen Nine Inch Nailsin kanssa, joka oli The Downward Spiral -levyn (1994) myötä noussut marginaalisen industrialrockin kaupalliseksi menestyjäksi. Nine Inch Nailsin nihilistinen diskohelvetti ja Bowien vanhojen biisien rohkeat uudelleensovitukset aiheuttivat harmittoman Let's Dance -kauden (1983) ihailijoissa närästystä. Bowie oli päättänyt hätkähdyttää, eikä piitannut monien aikalaiskollegoidensa (Phil Collins, Rod Stewart) tavoin salonkikelpoisuudesta. Tämä Bowie oli valovuosien päässä 1980-luvun puolivälin ikävystyttävästä viihdetaiteilijasta.

Earthlingillä Bowie yhdisti ajalleen tyypillisesti junamaisesti eteneviä teknobiittejä ja ambient-tanssimusiikin kuplivaa rytmiikkaa. Levy julkaistiin Bowien 50-vuotisjuhlavuonna, joka huipentui heti alkuvuodesta 1997 New Yorkin Madison Square Gardenissa pidettyyn juhlakonserttiin. Lävistyksiin uudelleen viehättynyt, oranssissa pystytukassa ja viimeistellyn stailatuissa design-vaatteissa esiintynyt Bowie oli kutsunut juhlaansa pääasiassa nuoremman polven vaihtoehtotähtiä (Billy Corgan, David Grohl, Sonic Youth, Robert Smith), joiden kautta hän halusi korostaa katu-uskottavaa cooliuttaan, jonka oli uudelleen lunastanut.

Kotijumalien kokoontumisajot vuodelta 1997: Robert Smith ja David Bowie

Vuosituhannen vaihteessa, kun olin itse musiikillisissa mieltymyksissäni sukeltanut syvälle uuteen aaltoon ja uusromantiikkaan, Bowien vaikutus kuului - ja näkyi - kaikkialla.

Uskonnolliseen heräämiseen vertautuvan hurmoksen hetken koin, kun Bowien selittelemätön karisma imeytyi tajuntaan Hartwall Arenan ankeasta kiekkoluolasta - ja piippuhyllypaikoista - huolimatta. Tämä tapahtui lokakuussa 2003, ja seuraavan vuoden Provinssirockissa (2004) olimmekin siskoni ja silloisen tyttöystäväni kanssa kärkkymässä eturivinpaikkoja noin seitsemän tuntia ennen keikan alkua. Näihin aikoihin oma Bowie-entusiasmini oli sellaisissa sfääreissä, että mahdoin hetkittäin olla jopa sietämätöntä seuraa agitointitaipumuksineni. Levyt ja musiikki eivät pelkästään riittäneet, vaan käytännössä minun piti saada irti Bowiesta kaikki mahdollinen elämäkertakirjoja ahmien. Ja värjätä takatukka punaiseksi, kuinkas muuten kuin tribuuttina Ziggylle! Samalla Bowien kuunteleminen laajensi ja sivisti musiikillista tuntemustani huomaamattanikin. Hän on taatusti eniten musiikkimakuani laajentanein taiteilija.

Bowie oli rockin visionäärisin edelläkävijä ja sukupuoliroolien ravistaja, joka loihti luovien vuosikymmentensä aikana mestariteoksia niin teatraalisen glamrockin, kokeellisen avantgarden(popi)n, (kraut)rockin, folkin kuin peräti sinisilmäsoulinkin saralla. Hänen teostensa tunnelmat vaihtuivat pelkäämättömästi coolista viileydestä tanssilattian taikaan, katkeran suloisesta ironiasta ulkopuolisuuden ja lohduttomuuden tunteisiin. Ei ole liioiteltua sanoa, että Bowien merkitys sukupolvien välisten kuilujen ylittäjänä on populaarimusiikin historiassa ainutlaatuinen.

David Bowie (1947-2016)

Lue myös:
Aution saaren levyt # 28: David Bowie: Diamond Dogs
Aution saaren levyt # 34: David Bowie: Low
Suuren sivullisen aliarvostettu vuosikymmen eli mitä David Bowie teki 1990-luvulla?, osa 1
Suuren sivullisen aliarvostettu vuosikymmen eli mitä David Bowie teki 1990-luvulla?, osa 2
Tervetuloa takaisin, David!
Ziggyn ikuinen liekki
Marc Spitz: David Bowie (kirja-arvio)
David Bowie - kameleontin glam-vaiheet

Vuoden 2015 parhaat elokuvat

Vuonna 2015 Suomessa teatteriensi-iltansa saaneista elokuvista parhaimmat olivat:

Jean-Marc Vallée: The Wild / Wild - villi vaellus
Kanadalainen ohjaajataituri Jean-Marc Vallée onnistui jälleen soittamaan sieluni säveliä. Vangitsevasti etenevä The Wild on koskettava ja voimannuttava kasvutarina haasteiden voittamisesta.

Kornél Mundruczo: Fehér isten / White God
Disneymäisen empaattisena koko perheen draamana alkava elokuva muuntuu loppua kohden painajaismaiseksi kostotarinaksi. Koirien kapina, "valkoisia jumalia", ihmisiä vastaan toteutuu kauhuelokuvamaisen väkivaltaisena purkauksena.

Petri Kotwica: Henkesi edestä
Komea melodraama oli vuoden intensiivisimpiä katselukokemuksia.

Pete Docter: Inside Out / Inside Out - mielen sopukoissa
Up - kohti korkeuksia -elokuvalla (2009) odotukset korkealle nostanut Pete Docter onnistui luomaan vuoden oivaltavimman elokuvaelämyksen, josta ei puuttunut kyyneleitä ja naurua. Animaatioelokuvan uusi mestariteos on ihailtavan monikerroksinen oodi (lapsen) mielikuvitukselle.

Aleksi Salmenperä: Häiriötekijä
Absurdia (suomalaista) elokuvakomiikkaa ei koskaan ole tarjolla tarpeeksi. Omaperäisillä tarinoilla aiemminkin säväyttäneen Aleksi Salmenperän uutukainen sysimusta komedia osui kontroversaaliin maaliinsa täydellisesti.

"Take Her to the Moon for Me"

Vuoden 2015 paras ensi-iltaelokuva ja animaation tuleva klassikko: Inside Out - mielen sopukoissa.

EDIT 2.4.2016:
Onnistuin vasta nyt näkemään Asif Kapadian Amy-dokumentaarin (2016) ja se taatusti lunastaisi paikkansa viime vuoden parhaiden elokuvien listalla. Vaikuttava ja hypnoottinen musiikkidokumentti tekee näytelmällisen elämäkertaelokuvan tekemisen Amy Winehousesta täysin tarpeettomaksi. Huikaiseva suoritus jo aiemminkin lahjakkaaksi todetulta elokuvantekijältä!

EDIT 12.4.2020:
Ruben Östlund: Turist / Turisti

Bubblin' Under:
Brett Morgen: Cobain: Montage of Heck
Auktorisoidussa rokumentissa läpivalaistaan grunge-ikoni Kurt Cobainin elämän vaiheet kerronnallisesti innostavasti ja uskottavasti. Animaatiota, radiokuunnelmaa, konserttitaltiointia ja puhuvia päitä yhdistävä elokuva on dokumentaarista muusikkoelämäkertaa par excellence.

Vuoden eskapistisin elämys:
J.J. Abrams: Star Wars: The Force Awakens
Vuonna, jolloin valkokankaalla marssivat niin James Bond, Terminator, Jurassic Worldin viheliäiset dinosaurukset kuin Mad Maxkin, tarjosi eskapistisimman ja viihdyttävimmän parituntisen J.J. Abramsin alkuperäistrilogialle ihailtavan uskollinen ja täten nostalgisia väreitä tarjoava Star Wars -jatko-osa The Force Awakens.

Post Scriptum:
Tulin tänäkin vuonna osallistuneeksi suomalaisille elokuvabloggaajille tarkoitettuun vuoden paras elokuva -äänestykseen. Tuloksista lisää Olli Sulopuiston blogissa.

Espoo Ciné, Euroopan ytimessä

Huomenna (21.8.) käynnistyy järjestyksessään 26. Espoo Ciné -elokuvafestivaali. 21.-30. elokuuta pidettävästä festivaalista on vuosien mittaan tullut keskeinen uuden eurooppalaisen elokuvan festivaali Suomessa. Kansallisesti merkittävimpien elokuvafestivaalien joukkoon lukeutuvassa Espoo Cinéssä nähdään tänäkin vuonna noin sata pitkää elokuvaa ja joukko kiinnostavia lyhytelokuvia päälle. Kävijämääriään tasaisesti kasvattaneella festivaalilla vierailee vuosittain noin 25 000 katsojaa. Tänä vuonna festivaalilla Suomen ensi-iltansa saavat mm. avajaiselokuvana nähtävä Andrew Haighin avioliittodraama 45 Years, festivaalivieraaksi saapuvan Peter Greenawayn suomalaisosaamistakin sisältävä Eisenstein in Guanajuato, Aleksi Salmenperän absurdi musta komedia Häiriötekijä sekä Pete Docterin odotettu Inside Out - mielen sopukoissa (Inside Out) animaatio.

Allekirjoittanut kirjoitti omista festivaalitärpeistään hiljaittain festivaalin blogiin. Suositukseni ovat luettavissa täältä (http://www.espoocine.fi/2015/fi/blogi?Article=70). Alla kuitenkin lisää festivaalipoimintoja.

Itävalta nyt!
Muun eurooppalaisen elokuvan ohessa Cinéssä esitetään tänä vuonna rautaisannos itävaltalaista elokuvaa. Itävaltalaisten psyykeen pimeään puoleen sukeltaa mm. Severin Fialan ja Veronika Franzin esikoiselokuva, kauhudraama Goodnight Mommy (Ich seh, Ich seh). Tunnelmallinen elokuva kuvaa toisilleen läheisiä 9-vuotiaita kaksospoikia luonnonläheisessä maalaisidyllissä. Asiat
nyrjähtävät perheen arjessa paikoiltaan, kun perusteellisen kauneusleikkauksen läpikäynyt äiti palaa kotiin poikien luo. Epäilyttävässä leikkausmaskissa viipyilevästä äidistä tulee yhä vetäytyneempi ja ankarampi. Tilanne ruokkii poikien pelkotilan tuskalliseksi toiminnaksi. Vahvalla intensiteetillä ladattu elokuva menee konkreettisesti ihon alle.

Goodnight Mommy (Ich seh, Ich seh)

Itävaltalaisen nykyelokuvan julma realisti Ulrich Seidl ei väistele ristiriitaisia aiheita. Tuoreessa dokumenttielokuvassaan In the Basement (Im Keller) Seidl sukeltaa itävaltalaisten kellareiden vinoutuneisiin salaisuuksiin tyylillä, jota yleisön mielistelyyn taipuvaiset tekijät välttäisivät. Seidl esittelee mustalla komiikalla höystetyssä elokuvassa musikaalisia uusnatseja, äärimmäiseen sadomasokismiin viehtyneen pariskunnan sekä naisen, joka käy kellarissa hellimässä luonnollisen näköistä vauvanukkea. Rehellisessä ja kaunistelemattomassa elokuvassa tarkkaillaan henkilöhahmojen äärimmäisiä mieltymyksiä ottamatta kantaa heidän puuhiinsa.

Dokudraaman merkkitapauksia - Chuck Norris Vs. Communism
Ilinca Calugareanun Chuck Norris Vs. Communism sukeltaa 1980-luvulle, jolloin romanialainen elokuva- ja televisiotarjonta rajoittui kommunistiseen propagandaan. Vaihtoehdon tarjoaa mustan pörssin toisinajattelija, joka alkaa salakuljettaa suljettuun valtioon länsimaalaista elokuvaa. Underground-liikkeen tavoin salakuljettaja ja hänen palkkaamansa rohkea kääntäjänainen tuovat elokuvan taian massojen ulottuville ja tulevat samalla kylväneeksi vallankumouksen siemenen. 1970- ja 80-lukujen amerikkalainen elokuva vaikuttaa ankeissa oloissa varttuviin romanialaisiin käänteentekevällä tavalla virkavallan vastustelusta huolimatta. Calugareanun debyyttielokuvassa dokumentaarinen kerronta, komediallinen VHS-tribuutti ja tyylikkäästi dramatisoidut jännitysjaksot lomittutuvat onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Samalla elokuva tulee muistuttaneeksi siitä, että poliittinen elokuvakin voi olla hyvää viihdettä.

Chuck Norris Vs. Communism

Pohjoismaista lyhyesti
Tänä vuonna Espoo Ciné esittelee myös näytöksellisen tuoretta pohjoismaista lyhytelokuvaa. Näytöksen elokuvat ovat valikoituneet Cinén ohjelmistoon Cannesin ohella esimerkiksi maailman merkittävimmältä lyhytelokuvafestivaalilta Clermont-Ferrandista, Ranskasta sekä pohjoismaiseen lyhyt- ja dokumenttielokuvaan keskittyneestä Nordisk Panoramasta, Malmöstä.

Monissa lyhytelokuvavalikoiman elokuvissa korostuu koominen oivaltavuus, taidokas tarinankerronta sekä näkemyksellinen tiivistämisen taito. Mainiossa ruotsalaiskomediassa Rain (Regn) nainen herää aamulla sadepisaroiden ilkikuriisiin osumiin, eikä kuuro hellitä koko päivänä - ravintolassakaan. Cannesissa palkittu norjalainen Yes We Love (Ja vi elsker) nauraa taas oivaltavasti jämähtäneelle tapakulttuurille mehevien lyhytepisodien myötä. Islantilainen Chum (Hjónabandssæla) on hurmannut festivaaliyleisöjä lempeän ymmärtävällä huumorilla ja ikämiesten välisen ystävyyden kuvauksella. Nokkela ruotsalaiselokuva Carry A Couch on surrealistinen rakkaustarina ja kokeellisella otteella viritetty metafora siitä, mitä kaikkea kannamme mukanamme.

Uuden suomalaisen lyhytelokuvan puolelta festivaali nostaa esiin lupaavan nuoren tekijän Jussi Hiltusen kovaotteisella veljesdraamalla Perintö sekä nukkeanimaation kotoisan mestarimme Katariina Lillqvistin, jonka animaatioilmaisua uudistanut BabyBox nojaa taianomaiseen ekspressionismiin, jossa synkät sävyt kiedotaan lämminhenkiseen humanismiin.

Näytöksessä esitettävät elokuvat kokonaisuudessaan:
Johannes Stjärne Nilsson: REGN / RAIN
Mainiossa ruotsalaiskomediassa nainen herää aamulla sadepisaroiden ilkikurisiin osumiin, eikä kuuro hellitä koko päivän aikana - ravintolassakaan. Mestarillisen Music for One Apartment and Six Drummers -lyhytelokuvan (2001) ohjanneen Johannes Stjärne Nilssonin Rain on lyhytelokuvaa oivaltavimmillaan. Epäonnisen päivän antisankarittarelle kasvot antaa tunnettu brittinäyttelijä Sally Phillips.

Rain (Regn)

Halvar Witzø: JA VI ELSKER / YES WE LOVE
Neljä eri sukupolvea juhlistaa Norjan kansallispäivää kukin omalla tavallaan. Erillisistä episodeista koostuvissa mehevissä tarinoissa tavataan mm. pateettisiin juhlapuheisiin väsynyt sotaveteraani ja arktiselle mökille "itseään" etsimään lähtenyt kahden lapsen isä. Cannesin elokuvajuhlilla 2014 lyhytelokuvasarjan erikoispalkinnon saanut Yes We Love nauraa oivaltavasti jämähtäneelle tapakulttuurille.

Jörundur Ragnarsson: HJÓNABANDSSÆLA / CHUM
Maanläheisessä islantilaiselokuvassa ystävykset Uggi ja Kiddi viettävät rentoa ja murheetonta  poikamieselämää pienen kylän arkisessa ilmapiirissä. Vanhojen poikien huoleton yhteiselämä saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun eläkeiän saavuttanut viehättävä kirjailija saapuu sekoittamaan miesten päät. Laajalti kansainvälisillä festivaaleilla esitetty elokuva on hurmannut yleisöjä lempeän ymmärtävällä huumorilla ja ikämiesten välisen ystävyyden kuvauksella.

Nille Leander: CARRY A COUCH
Nokkela ruotsalaiselokuva Carry A Couch  on surrealistinen rakkaustarina ja kokeellisella otteella viritetty metafora siitä, mitä kaikkea kannamme mukanamme. Elokuva tulkitsee kiehtovasti elämämme rakkaussuhteet yhteisen sohvan kantamisen kokemukseen ja reflektoi omaa haavoittuvaisuuttamme eri aikakausien kautta.

Katariina Lillqvist: BABYBOX
Suomalaisen nukkeanimaation mestarin Katariina Lillqvistin uudessa lyhytelokuvassa liikutaan  Itä-Euroopan katutaiteilijoiden boheemissa ympäristössä. Nuori katumuusikko Baro ajautuu hankaluuksiin tiukan sosiaalikuraattorin kanssa etsiessään ratkaisuja köyhyyden keskelle. Lillqvistin animaatioilmaisua uudistanut elokuva nojaa taianomaiseen ekspressionismiin, jossa synkät sävyt kiedotaan lämminhenkiseen humanismiin.

Jussi Hiltunen: PERINTÖ
Rovaniemelle sijoittuvassa intensiivisessä draamassa seurataan kahden eri-ikäisen veljesparin kohtaloa yhden kesäpäivän aikana. Kovaotteisessa kasvutarinassa veljekset päätyvät tekemään ratkaisuja, joista ei ole paluuta. Osuvilla roolivalinnoilla ryyditetyn elokuvan on ohjannut lupaava nuoren polven tekijä Jussi Hiltunen.

Muita kotimaisia uutuuksia, joita ei kannata jättää väliin...
Esa Illi: TOISET TYTÖT
Jessica, Aino, Taru ja Jenny viettävät abiturienttivuottaan itsetunto-ongelmien, sydänsurujen ja ulkopuolisuuden tunteiden vuoristoradassa. Lapsuus jää taakse ja pelottava matka kohti aikuisuutta alkaa. Esa Illin ohjaama ja käsikirjoittama Toiset tytöt pohjautuu neljän 18-vuotiaan tytön vuoden aikana pitämiin videopäiväkirjoihin. Tosipohjaisten tarinoiden kautta elokuvaan on tarttunut raikas tulokulma nuorten päähenkilöiden mielenmaisemiin. Pitkän uran elokuvan ja television saralla tehneen Illin ohjauksessa näkyy ymmärrys ja empatia nuorten ristiriitaisiin elämänvaiheisiin. Sydämellinen ja kaunis elokuva etenee episodimaisesti, mutta solmii nuorten naisten kipuilut eheäksi, aidosti eläväiseksi tarinaksi kaiken mahdollistavasta nuoruudesta.

Mina Laamo: MATKA MINUKSI
Mina Laamon valkokangasdebyyttinä valmistunut dokumenttielokuva Matka minuksi seuraa kolmea nuorta naista, joita yhdistävät omasta elämästä kertovat blogit sekä kamppailu itsen ja nyky-yhteiskunnan vaatimusten kanssa. Elokuva syventyy nuorten epäonnistumisen pelkoihin, joiden hyväksyminen mahdollistaa oman minuuden löytämisen. Estetiikaltaan kauniin dokumenttielokuvan täydentää Päivi Kettusen ja Tuomo Hutrin hallittu kuvaus, jonka kautta korostuu elokuvan herkkyys ja päähenkilöiden Ellin, Lauran ja Juulian avoimuus. Raskaista aiheista huolimatta Matka minuksi antaa lopulta katsojalle toiveikkaan olon tekijöiden empaattisen otteen ansiosta.

Taiteiden yössä lyhytelokuvia

Tulevana torstaina (20.8.) vietetään Helsingissä perinteistä Taiteiden yötä. Elokuvataide on myös näkyvästi esillä kantakaupungin menoissa tuona iltana. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Orion elokuvateatterissa nähdään ilmaisnäytäntönä Neil Hardwickin romanttinen musiikkielokuva Jos rakastat (2010) - vieläpä sing-a-long -näytöksenä!

Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13 tarjoavat Taiteiden yönä lyhytelokuvien yön.

Nähtävillä on uusia suomalaisia lyhytelokuvia, joissa on valikoima kansainvälisyyttä, tuoretta näkökulmaa ja nuoruutta, draamaa ja komiikkaa, animaatiota ja dokumenttia unohtamatta. Esillä ovat mm. Berliinin elokuvajuhlien kunniamaininnalla palkittu Iddo Soskolnen ja Janne Reinikaisen kevyesti makaaberi fantasiadraama Tuolla puolen, Cannesin opiskelijaelokuvien kilpasarjassa nähty Salla Sorrin ihmissuhdedraama Ainahan ne palaa, Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkittu Sanna Liljanderin Onni sekä kuluneen vuoden todellinen festivaalihitti ja mahdollinen Oscar-kandidaatti, Hamy Ramezanin ja Rungano Nyonin väkevä Kuuntele.

Iddo Soskolnen ja Janne Reinikaisen Berliinin elokuvajuhlilla palkittu lyhytelokuva Tuolla puolen.

Näytöksessä nähtävät elokuvat kokonaisuudessaan:
ONNI / The Joy of Everyday Life (Sanna Liljander, 2014) 7'
BABYBOX (Katariina Lillqvist, 2015) 9'
AINAHAN NE PALAA / To Return Until (Salla Sorri, 2014) 17'
NAISEN NIMI / Just A Name (Tiina Lymi, 2015) 18'
KUUNTELE / Listen (Hamy Ramezan & Rungano Nyoni, 2014) 13'
KÄÄNTÖPAIKKA / Turnaround (Aino Suni, 2015) 9'
TUOLLA PUOLEN / Reunion (Iddo Soskolne & Janne Reinikainen, 2015) 15'

Näytöksen on kuratoinut Otto Suuronen Suomen elokuvasäätiöstä.

Vapaa pääsy. Näytökset alkavat klo 18, 20 ja 22. Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa.

Ikäraja K-12. With English subtitles. 

Tervetuloa!

Cinefiliaa

Vierailin Radio Helsingin Filmikeloja-ohjelmassa (27.6.) puhumassa elokuvan rakastamisesta ja intohimoisesta harrastamisesta, cinefiliasta. Podcast on kuunneltavissa Radio Helsingin sivuilla:

https://www.radiohelsinki.fi/podcast/35300/?+Miten+ihmisest%C3%A4+kehittyy+cinefiili%2C+eli+elokuvan+rakastaja%3F

Lisäys:
Esiinnyin maaliskuussa Tampereen yliopiston televisiojournalismin opiskelijoiden Filkkarimakasiinissa, jossa käsiteltiin suomalaisen (lyhyt- ja dokumentti)elokuvan tilaa ja yhteiskunnallisuutta. Tampereen elokuvajuhlien aikaan esitetty ohjelma on katsottavissa YouTubesta, https://www.youtube.com/watch?v=b6wEtFxQVXw.

Aution saaren levyt

Aloitin hiljattain uuden musiikkiin keskittyvän blogin, Aution saaren levyt, jossa esittelen sata elämääni eniten vaikuttaneinta äänilevyä.

Säännöt ovat selvät, vain kolme levyä yhtä artistia kohti (tämä saattoi olla haasteellista joidenkin yhtyeiden, The Cure, David Bowie, Pink Floyd... suhteen).

Olen yrittänyt valikoida levyt paremmuusjärjestykseen, mutta luonnollisesti päivät ovat erilaisia ja jokin albumi voisi kuukauden tai puolen vuoden päästä olla jo aivan toisella sijalla. Paremmuusjärjestys tuntui kuitenkin jännittävämmältä vaihtoehdolta kuin kronologinen listaaminen. Olen painottanut valinnoissa nimenomaan ehjiä albumikokonaisuuksia, en singlehittejä. Kokoelma- tai livelevyjä en mukaan ottanut, yhtä rajatapausta lukuun ottamatta.


Nostalgian välttäminen on mahdotonta - ja tarpeetontakin, kun on kyse henkilökohtaisen elämän äänilevyistä. En siltikään ole ottanut mukaan ensimmäistä c-kasettiani (Röllin laulut 1, 1986), ensimmäistä vinyyliä (Kirka: Parhaat. Uudet versiot, 1990) tai sitä ensimmäistä cd:tä (Offspring: Smash, 1994), joka tarttui mukaan Jyväskylän Seppälän Prismasta, vaikkein tuolloin vielä omaa cd-soitinta omistanutkaan.

Nyt, kun fyysiset levyt ovat siirtymässä (tai jo siirtyneet) eiliseen, tuntuu oman tähänastisen elämän rakkaimpien levyjen vaaliminen aiempaakin tärkeämmältä.

http://autionsaarenlevyt.blogspot.com. Lukekaa, inspiroitukaa ja kommentoikaa! Spread the word!