Judge Bone & Doc Hill: Big Bear's Gate

Tuomari Nurmio matkaa uutukaisellaan Siperian halki, kohti Yhdysvaltain tomuisia preerioita. Big Bear's Gate (lue arvio) on Judge Bone (Nurmio) & Doc Hill (Markku Hillilä) -duon laadukas albumi, jolla Nurmion rosoinen laatikkokitara on pääroolissa.

YUP: Vapauden kaupungit

Ei mitään uutta alla puoskariauringon. YUP on julkaissut äskettäin uuden albumin, Vapauden kaupungit (lue arvio), karmivalla äijämetallilla tunnetuksi tulleen Sakara Recordsin kautta.

Niin se vain on, että parikymppinen rock-yhtye harvoin oppii uusia temppuja ja jos oppiikin, vanhat fanit hyppäävät pois kelkasta.

The Big Lebowski

Orionissa on pyörinyt kuukauden verran Coen-veljesten retrospektiivi, joka on edennyt Blood Simplen (1983) päivistä nyt 1990-luvun puolivälin kieppeille. Tällä viikolla on nähtävillä aliarvostettu Valtapeli (1994), joka avasi tekijäkaksikolle ovet suuren budjetin tuotantoihin. Tunnelmaltaan Frank Capran jalanjäljissä liikkuva charmikas elokuva rakentuu itseironisen osuvasti bisnesmaailman irvikuvaksi.

Tiistaina 10. kesäkuuta ja uusintana vielä 13.6. nähdään Orionissa ohjaajaparin ehdoton kulttiklassikko The Big Lebowski, josta kirjoitin Kansallisen audiovisuaalisen arkiston käyttöön ao. esitteen:

The Big Lebowski
Big Lebowski / Big Lebowski

Yhdysvallat, Iso-Britannia 1998. Tuotantoyhtiö: Working Title Films, Polygram Filmed Entertainment. Tuotannonjohto: Tim Bevan, Eric Fellner. Tuottaja: Ethan Coen. Ohjaus: Joel Coen. Käsikirjoitus: Ethan & Joel Coen. Kuvaus: Roger Deakins. Kuvasuunnittelu: Rich Heinrichs. Animaatiojaksojen tuottaja: Kathy Kelehan. Tietokoneanimaattorit: Daniel Leung, Matt McDonald, Gray Miller, Amit Sethi. Lavastus: John Dexter (art direction), Chris L. Spellman (set decoration). Erikoistehosteet: Janek Sirrs. Puvut: Mary Zophres. Ehostus: Jean Ann Black (maskeeraus), Daniel Curet (hiukset). Musiikki: Carter Burwell. Laulut: BOB DYLAN: "The Man In Me", säv. Bob Dylan. YMA SUMAC: "Ataypura", säv. Moises Vivanco. "Branded Theme Song", säv. Alan Alch & Dominic Frontiere. "Requiem in D Minor", säv. Wolfgang Amadeus Mozart. THE GIPSY KINGS: "Hotel California", säv. Don Henley, Glenn Frey & Don Felder. BOOKER T. & THE MG's: "Behave Yourself", säv. Booker T. Jones, Steve Cropper, Al Jackson Jr. & Lewie Steinberg. TOWNES VAN ZANDT: "Dead Flowers", säv. Mick Jagger & Keith Richard. CAPTAIN BEEFHEART: "Her Eyes Are A Blue Million Miles", säv. Captain Beefheart. NINA SIMONE: "I Got It Bad & That Ain't Good", säv. Duke Ellington & Paul Francis Webster. MONKS: "I Hate You", säv. Gary Burger, David Haylicek, Roger Johnston, Thomas E. Shaw & Larry Spangler. CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL: "Looking Out My Back Door", säv. John Fogerty. JUAN GARCÍA ESQUIVEL: "Mucha Muchacha", säv. Juan García Esquivel. SANTANA: "Oye Como Va", säv. Tito Puente. TEO USUELLI: "Piacere Sequence", säv. Teo Usuelli. "Gluck Das Mir Verblieb, oopperasta Die Tote Stadt", säv. Erich Wolfgang Korngold. CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL: "Run Through the Jungle", säv. John Fogerty. KENNY ROGERS & THE FIRST EDITION: "Just Dropped In (To See What Condition My Condition Was In)", säv. Mickey Newbury. "Lujon", säv. Henry Mancini. ELVIS COSTELLO: "My Mood Swings", säv. Elvis Costello & Cait O'Riordan. THE EAGLES: "Peaceful Easy Feeling", säv. Jack Tempchin. "Pictures at an Exhibition", säv. Modest Mussorgsky. MOONDOG with Orchestra: "Stamping Ground", säv. Moondog. DEBBIE REYNOLDS: "Tammy", säv. Ray Evans & Jay Livingston. DEAN MARTIN: "Standing on the Corner", säv. Frank Loesser. PIERO PICCIONI: "Traffic Boom", säv. Piero Piccioni. SONS OF THE PIONEERS: "Tumbling Tumbleweeds", säv. Bob Nolan. MEREDITH MONK: "Walking Song", säv. Meredith Monk. THE RUSTAVI CHOIR: "We Venerate Thy Cross". SHAWN COLVIN: "Viva Las Vegas", säv. Doc Pomus & Mort Shuman. BIG JOHNSON: "Viva Las Vegas". Koreografia: Bill & Jacqui Landrum. Leikkaus: Roderick Jaynes (=Ethan & Joel Coen), Tricia Cooke. Ääni: Allan Bryer. Pääosissa: Jeff Bridges ("The Dude", Jeffrey Lebowski), John Goodman (Walter Sobchak), Julianne Moore (Maude Lebowski), Steve Buscemi (Theodore Donald "Donny" Kerabatsos), David Huddleston ("The Big Lebowski", Jeffrey Lebowski), Philip Seymour Hoffman (Brandt), Tara Reid (Bunny Lebowski), Philip Moon (Woo), Peter Stormare (nihilisti, Uli Kunkel / "Karl Hungus"), Flea (nihilisti-Kieffer), Torsten Voges (nihilisti-Franz), Jimmie Dale Gilmore (Smokey), Jack Kehler (Marty), John Turturro (Jesus Quintana), Ben Gazzara (Jackie Treehorn), James G. Hoosier (Liam O'Brien), David Thewlis (Knox Harrington), Sam Elliott (muukalainen), Peter Siragusa (Gary, baarimikko), Jon Polito (Da Fino), Aimee Mann (Nihilistinainen, Franzin tyttöystävä), Jerry Haleva (Saddam Hussein). Helsingin ensiesitys: 30.10.1998, Bio Rex – maahantuoja: Scanbox Entertainment Finland Oy, 1998 – dvd- ja videolevitys: Scanbox Film Entertainment Finland Oy – VET 100832 – K15 – 3220 m / 118 min

Coenin veljesten The Big Lebowski on lyhyesti ilmaistuna, kaksituntinen trippi arkitodellisuuden tuolle puolelle. Hersyvän letkeä ja nokkela tarina elämäntapana keilailua ja oluenjuontia pitävistä miehistä, jotka joutuvat keskelle surrealistista kidnappausdraamaa. Työnteko ei niinkään tätä joukkiota kiinnosta, enemmänkin erilaiset päihteet ja kauniit naiset.
Herkullisten karikatyyrien elokuvasta löytyy niin John Goodmanin esittämä katkera, juutalaiseksi kääntynyt Vietnam-veteraani, John Turturron Jesus Quitanaksi esittäytyvä ex-pedofiili, Steve Buscemin keilaradan hissukka, Peter Stormaren nihilistinen pornotähti sekä itse elokuvan keskushenkilö, aamutakissa vaeltava entinen aktivisti "The Dude" Lebowski (Jeff Bridges). Värikkään henkilögallerian kieroutuneita toimia siivittää eteenpäin omaleimaisuudessaan tehokas soundtrack.

Tyylillisesti Big Lebowski asettuu Coenin veljesten filmografiassa Arizona Babyn (1988) ja Fargon (1996) välimaastoon, sillä elokuva siittää yhteen irrottelevan, mustanpuhuvan huumorin ja peräkylän punaniskojen sarkastisen kuvauksen. Omaperäisen kiinnostavasti Coenit yhdistävät myös arjen magiikan ja absurdein kääntein etenevän fantasian. Polveilevat tarinansäikeet saattavat olla samanaikaisesti groteskin hauskoja ja sympaattisen liikuttavia. Komedia syntyy oivaltavasta, vahvoin kirosanoin höystetystä dialogista.

Teatterilevityksessä Big Lebowski ei menestynyt, mutta sai silti välittömästi innokkaan ihailijajoukon taakseen. 2000-luvun aikana elokuvan kulttimaine on noussut huomattaviin mittoihin, ja monet nostavat elokuvan peräti "Internet-aikakauden ensimmäiseksi kulttielokuvaksi". Jotakin innokkaiden fanien entusiasmista kertonee se, että Yhdysvalloissa on järjestetty vuosittaista Lebowski Fest -kansanjuhlaa jo vuodesta 2002 alkaen.

– Otto Suuronen

Uinu, uinu Indyni

Lapsuuteni merkittävä elokuvaikoni, Indiana Jones teki viime viikolla näyttävän paluun Cannesin elokuvajuhlilla Ranskassa. Maailmanensiesityksestä kantautuneet kritiikit olivat odotetusti hyvinkin ristiriitaisia, mutta jonkinlainen epäilys niistä lopulta itseenikin tarttui. Viime yönä kävin sitten todistamassa Suomen ennakkoesitystä Tennispalatsissa, kun klo 0.04 ovet avautuivat innokkaalle Indiana Jones -fanijoukolle. Ja todentotta, yleisön joukossa nähtiin natsiunivormuja, lierihattuja, ruoskia ja ruskeita nahkatakkeja yllättävän laajalti!

Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta on elokuvasarjansa neljäs osa, jonka tekemiseen on mennyt enemmän ja vähemmän aktiivisesti 19 vuotta. Ongelmana on lähinnä ollut se, että yksikään käsikirjoitus vuosien saatossa ei ole saanut George Lucasin, Steven Spielbergin tai Harrison Fordin siunausta. Sen koommin Frank Darabont (Shawshank Redemption, The Green Mile) tai M. Night Shyamalankaan (Sixth Sense) eivät loihtineet sellaisia tarinoita, jotka olisivat saaneet erityisesti Lucasin siunauksen. Lopulta sitten, osin herra Fordin painostuksesta johtuen, tuotantoon pääsi David Koeppin käsikirjoitus, johon oman panoksensa antoivat myös Jeff Nathanson ja hahmojen luoja, Yrjö Luukas itse.

Lopputulosta katsoessa on vaikea ymmärtää miten tyhjänpäiväisen UFO-seikkailun tarina on mennyt erityisesti Spielbergin silmissä läpi. Nimittäin niin harmillista kuin se onkin, on uuden elokuvan tarinankäänteet ja juoni lähes tulkoon onnettoman epäuskottava ja pöyristyttävän älytön. Mitä enemmän elokuvassa heilutellaan kristallikallon mystistä objektia ja viitataan ulkoavaruuden olentoihin, sitä suuremmaksi kaipuu Graalin maljan tai Liiton arkin äärelle nousee. Miksi ihmeessä elokuvasarjan ja sen päähahmon itsensä kiinnostus historiallisista ja uskonnollisista ikoneista on vaihdettu puuduttavaan ja ennen kaikkea päättömään tieteislöpinään, joka tuntuu olevan niin kaukana edellisten elokuvien tunnelmasta? Siitä sadunomaisesta seikkailutarinan hengestä, joka on alkuperäistrilogian ja erityisesti sen ensimmäisen, mestarillisen Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvan viehätys, ei ole uudessa blockbusterissa tietoakaan. Liiallinen CGI -digitaalitekniikkaan nojaaminen käy myös paikoin raskaaksi, Tarzan-elokuvia muistuttava liaanikohtaus ja sotilasmuurahaisten brutaali maihinnousu menevät tahattoman komiikan puolelle. Sivuosissa nähtävät hahmot jäävät niin epämääräisiksi torsoiksi, että monella dramaturgilla on Hollywoodin ulkopuolella häpeilemättä naurussa pidättelemistä.

...mutta pettymyksestä huolimatta neljäs Indiana Jones -elokuva on kelvollista viihdettä ja kiehtovilla yksityiskohdilla täytetty seikkailu, jonka henkilögalleriasta Harrison Ford on yhä ihastuttavan karismaattinen tavaramerkiksi muodostuneessa vaatetuksessaan, Shia LaBeouf yllättävän hyvä kovanahkaisena Mutt Williamsina ja Karen Allenin paluu Marion Ravenwoodiksi hyväntuulisuudessaan lähes siunaus. John Williamsin legendaarinen musiikki elää hektisen elokuvan käänteitä ihailtavasti ja mikä parasta, araknofobiasta saadaan jälleen loihdittua lyhyt kohtaus, jonka rohkenen nostaa koko elokuvasarjan mieleenpainuvimpiin jo nyt.

Siltikään en voi olla ajattelematta, että tältäkö Star Wars: Episode 1 - The Phantom Menace -elokuvan katsomisen jälkeen olisi tuntunut, jos olisin vuonna 1999 omannut hitusenkaan arvostelukykyä pyhän ilmiön äärellä...


Jälkihuomatuksena mainittakoon, että Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta on Internet Movie Databasen yleistuomariston mielestä kaikkien aikojen 165. paras elokuva. Niinpä niin.

Momo Cat: Rocky Road

Viime viikolla puuhastelin melodisen metallin parissa ja tällä viikolla huomaan arvioineeni monikulttuurista roots reggaeta. Sitä se pop-kriitikkona toimiminen teettää...

Momo Cat: Rocky Road (lue arvio)

Thee Merry Widows: The Devil's Outlaws

The Devil´s Outlaws -albumin (lue arvio) julkaissut yhdysvaltalainen Thee Merry Widows tietää tarkalleen kuinka pystybasso laitetaan lätkymään ja miehet tainnoksiin psychobillyä ja autotallin käryistä sarjakuvapunkia yhdistelemällä.

Embassy Of Silence: Wendigo Winter

Ihmeiden aika ei ilmeisesti ole ohi. Ajauduin nimittäin arvioimaan metallimusiikkiin kallellaan olevaa hengentuotosta Desibeliin. Vaan hyvähän se on välillä laajentaa repertuaaria, varsinkin kun Embassy of Silence -yhtyeen Wendigo Winter (lue arvio) on varsin laadukas melodisen metallin ja raskaan rockin keitos.