tiistai 31. maaliskuuta 2009
Anomus: Oudot huoneet, harharetket
Imatralaislähtöinen Anomus kolkuttelee raskaan suomenkielisen rockin ja koukuttavan progen välimaastossa Oudot huoneet, harharetket -EP:llä (lue arvio Desibelistä), joka on vuonna 2004 perustetun yhtyeen neljäs levyjulkaisu.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Wojciech: Monstrolento
Turkulainen Wojciech on harmillisen harvoin keikkaileva ja vielä vähemmän mediassa näkyvä omaääninen bändi, mutta samalla yksi tämän vuosikymmenen ilahduttavimpia suomalaisyhtyeitä. Uutukainen Monstrolento (lue arvio) on ilmestynyt äskettäin ja toimitin siitä levykritiikin Desibeliin.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Ali Zaoua, prince de la rue
Ali Zaoua, prince de la rue
Casablancan katupojat / Gatpojkarna i Casablanca / Ali Zaoua: Prince of the Streets
Ranska / Tunisia / Belgia / Marokko 2000. Tuotantoyhtiöt: 2M, Ace Editing, Alexis Films, Ali'n Productions, Canal +, Gimages 3, Playtime, Remstar Films, TF 1 International, TPS Cinéma. Tuottajat: Etienne Comar, Jean Cottin, Antoine Voituriez. Ohjaus: Nabil Ayouch. Käsikirjoitus: Nabil Ayouch, Nathalie Saugeon. Kuvaus: Renaat Lambeets, Vincent Mathias. Lavastus: Saïd Raïs (art direction), Abdelhadi Chay ja Rachid Rais (set decoration). Puvut: Nezha Dakil. Ehostus: Malika Bouizergane. Musiikki: Krishna Levy. Leikkaus: Jean-Robert Thomann. Ääni: François Guillaume. Pääosissa: Mounïm Kbab (Kwita), Mustapha Hansali (Omar), Hicham Moussoune (Boubker), Abdelhak Zhayra (Ali Zaoua), Saïd Taghmaoui (Dib), Amal Ayouch (Ali Zaouan äiti), Mohamed Majd (kalastaja), Hicham Ibrahimi (merimies), Nadia Ould Hajjaj (koulutyttö), Adbelkader Lofti (rautakaupan omistaja), Khalil Essaadi (Khalid), Abdessamad Tourab Seddam (Noureddine), Ahmed Lahlil (mies baarissa), Halima Frizi (vanha nainen), Khalid Ghanimi (Shita), Mohamed Ajhmil (Barrito), Mohamed Ezzanati (Nemss), Tarik El Hichou (Chino). Helsingin ensiesitys: 2.3.2001, Andorra 1, maahantuoja: Cinema Mondo – vhs-julkaisu: DHE Castle Oy – tv-lähetyksiä: 14.12.2003 YLE TV1 – VET 102490 – K15 – 2715 m / 99 min
Casablancan katupojat on rosoinen ja koruton elokuva liimanhuuruja nuuskivista, pahoinpidellyistä ja raiskatuista lapsista, jonka peittelemättömässä tyylissä on inhorealistisia piirteitä. Jo elokuvan prologi johtaa katsojat vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, kodittomuuteen sekä lapsiuhrien turvattomuuteen ja hyväksikäyttöön. Katupoikien taisteluhuuto on "Elämä on paskaa", eikä huudon todenpitävyydestä jää katsojalle epäilystäkään.
Casablansan katupojat kertoo kadulla selviämisestä ja yleisinhimillisestä tarpeesta löytää elämästä jotakin elämisen arvoista. Ali on rohkea poikkeus katupoikien joukossa, sillä hän haaveilee merimiehen ammatista ja onnellisesta elämästä saarella, jossa paistaa kaksi aurinkoa. Alin kuolema kilpailevan jengin heittämästä kivestä elokuvan alussa sysää tapahtumat liikkeelle. Kwita, Omar ja Boubkar haluavat kunnioittaa prinssinsä muistoa järjestämällä tälle hautajaiset. Hankkeen toteuttaminen osoittautuu ilman rahaa ja asiantuntevaa apua hankalaksi, mutta pojat tajuavat tavoitteen saavuttamisen vaativan heiltä sitkeää yhteistyötä.
Ranskassa syntynyt, mutta Marokossa työskentelevä ohjaaja Nabil Ayouch tunnustaa kotimaataan piinaavan ongelman, pitämättä silti sen ratkaisemista aivan mahdottomana tehtävänä. Ayouch toimi vuosia kenttätyössä satamakaupungin katulapsia pelastavan Bayti-järjestön riveissä ja ansaittuaan autettavien luottamuksen hän pyysi heistä muutamia elokuvaansa näyttelijöiksi. Näiden itseään tulkitsevien katupoikien varassa lepää suurimmilta osiltaan elokuvan väkevä autenttisuus, sillä ohjaajalla ei ole teoksen realismiin tyylillisesti paljon lisättävää. Hän kietoo realistisen ilmaisun kuitenkin taitavasti lasten mielikuvituksen synnyttämiin eskapistisiin fantasioihin sekä animaatiojaksoihin.
Elämä kadulla ei kuitenkaan pelkkää väkivaltaa: se on myös ystävyyttä, unelmia, rakkautta ja kaikkea mitä saatamme kuvitella. Katsoja voi lohduttautua ainakin tämän elokuvan myönteisillä seurauksilla sen edistettyä päähenkilöidensä irtautumista huumeista ja hakeutumista koulutuksen pariin. Kotimaansa Marokon ensi-iltakierroksella Casablancan katupojat oli valtava menestys, vaikka marokkolaiset eivät ole perinteisesti halunneet yhteiskunnallisia ongelmiaan elokuviensa aiheiksi.
– Otto Suuronen (28.11.2007) Mervi Pantin (HS/NYT 9/2001) ja Tapani Maskulan (TS 2.6.2001) mukaan. Julkaistu Suomen elokuva-arkiston esitteenä.
Casablancan katupojat / Gatpojkarna i Casablanca / Ali Zaoua: Prince of the Streets
Ranska / Tunisia / Belgia / Marokko 2000. Tuotantoyhtiöt: 2M, Ace Editing, Alexis Films, Ali'n Productions, Canal +, Gimages 3, Playtime, Remstar Films, TF 1 International, TPS Cinéma. Tuottajat: Etienne Comar, Jean Cottin, Antoine Voituriez. Ohjaus: Nabil Ayouch. Käsikirjoitus: Nabil Ayouch, Nathalie Saugeon. Kuvaus: Renaat Lambeets, Vincent Mathias. Lavastus: Saïd Raïs (art direction), Abdelhadi Chay ja Rachid Rais (set decoration). Puvut: Nezha Dakil. Ehostus: Malika Bouizergane. Musiikki: Krishna Levy. Leikkaus: Jean-Robert Thomann. Ääni: François Guillaume. Pääosissa: Mounïm Kbab (Kwita), Mustapha Hansali (Omar), Hicham Moussoune (Boubker), Abdelhak Zhayra (Ali Zaoua), Saïd Taghmaoui (Dib), Amal Ayouch (Ali Zaouan äiti), Mohamed Majd (kalastaja), Hicham Ibrahimi (merimies), Nadia Ould Hajjaj (koulutyttö), Adbelkader Lofti (rautakaupan omistaja), Khalil Essaadi (Khalid), Abdessamad Tourab Seddam (Noureddine), Ahmed Lahlil (mies baarissa), Halima Frizi (vanha nainen), Khalid Ghanimi (Shita), Mohamed Ajhmil (Barrito), Mohamed Ezzanati (Nemss), Tarik El Hichou (Chino). Helsingin ensiesitys: 2.3.2001, Andorra 1, maahantuoja: Cinema Mondo – vhs-julkaisu: DHE Castle Oy – tv-lähetyksiä: 14.12.2003 YLE TV1 – VET 102490 – K15 – 2715 m / 99 min
Casablancan katupojat on rosoinen ja koruton elokuva liimanhuuruja nuuskivista, pahoinpidellyistä ja raiskatuista lapsista, jonka peittelemättömässä tyylissä on inhorealistisia piirteitä. Jo elokuvan prologi johtaa katsojat vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, kodittomuuteen sekä lapsiuhrien turvattomuuteen ja hyväksikäyttöön. Katupoikien taisteluhuuto on "Elämä on paskaa", eikä huudon todenpitävyydestä jää katsojalle epäilystäkään.
Casablansan katupojat kertoo kadulla selviämisestä ja yleisinhimillisestä tarpeesta löytää elämästä jotakin elämisen arvoista. Ali on rohkea poikkeus katupoikien joukossa, sillä hän haaveilee merimiehen ammatista ja onnellisesta elämästä saarella, jossa paistaa kaksi aurinkoa. Alin kuolema kilpailevan jengin heittämästä kivestä elokuvan alussa sysää tapahtumat liikkeelle. Kwita, Omar ja Boubkar haluavat kunnioittaa prinssinsä muistoa järjestämällä tälle hautajaiset. Hankkeen toteuttaminen osoittautuu ilman rahaa ja asiantuntevaa apua hankalaksi, mutta pojat tajuavat tavoitteen saavuttamisen vaativan heiltä sitkeää yhteistyötä.
Ranskassa syntynyt, mutta Marokossa työskentelevä ohjaaja Nabil Ayouch tunnustaa kotimaataan piinaavan ongelman, pitämättä silti sen ratkaisemista aivan mahdottomana tehtävänä. Ayouch toimi vuosia kenttätyössä satamakaupungin katulapsia pelastavan Bayti-järjestön riveissä ja ansaittuaan autettavien luottamuksen hän pyysi heistä muutamia elokuvaansa näyttelijöiksi. Näiden itseään tulkitsevien katupoikien varassa lepää suurimmilta osiltaan elokuvan väkevä autenttisuus, sillä ohjaajalla ei ole teoksen realismiin tyylillisesti paljon lisättävää. Hän kietoo realistisen ilmaisun kuitenkin taitavasti lasten mielikuvituksen synnyttämiin eskapistisiin fantasioihin sekä animaatiojaksoihin.
Elämä kadulla ei kuitenkaan pelkkää väkivaltaa: se on myös ystävyyttä, unelmia, rakkautta ja kaikkea mitä saatamme kuvitella. Katsoja voi lohduttautua ainakin tämän elokuvan myönteisillä seurauksilla sen edistettyä päähenkilöidensä irtautumista huumeista ja hakeutumista koulutuksen pariin. Kotimaansa Marokon ensi-iltakierroksella Casablancan katupojat oli valtava menestys, vaikka marokkolaiset eivät ole perinteisesti halunneet yhteiskunnallisia ongelmiaan elokuviensa aiheiksi.
– Otto Suuronen (28.11.2007) Mervi Pantin (HS/NYT 9/2001) ja Tapani Maskulan (TS 2.6.2001) mukaan. Julkaistu Suomen elokuva-arkiston esitteenä.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
39. Tampereen elokuvajuhlat
Eilen päättyneet Tampereen elokuvajuhlat olivat järjestyksessään jo 39. Suuret kiitokset järjestelytoimikunnalle, talkootyöntekijöille, kaikille elokuvantekijöille sekä ystäville ja alan tovereille, joiden kanssa tuli vietettyä viisi pitkää päivää Tampesterin taivaan alla. Itselleni matka Pirkanmaalle oli tänä vuonna poikkeuksellisen kiinnostava ja haastava siksi, että minulla oli kunnia istua Risto Jarva -muistopalkinnon juryssä Kiti Luostarisen ja Matti Paunion kanssa. Kiitokset heille iloisista ja vakavista keskusteluhetkistä!
Lopputuloksia päätöksistämme sekä muiden tuomaristojen valinnoista löytää mm. seuraavista ansiokkaista kirjoituksista: Dokumentti Hanasaaren voimalasta sai Risto Jarva -palkinnon (Helsingin Sanomat / Harri Römpötti), Tampereen elokuvajuhlilla palkittu elokuva tekee historiaa (Aamulehti) sekä festivaalin omilta sivuilta.
Lopputuloksia päätöksistämme sekä muiden tuomaristojen valinnoista löytää mm. seuraavista ansiokkaista kirjoituksista: Dokumentti Hanasaaren voimalasta sai Risto Jarva -palkinnon (Helsingin Sanomat / Harri Römpötti), Tampereen elokuvajuhlilla palkittu elokuva tekee historiaa (Aamulehti) sekä festivaalin omilta sivuilta.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Marie Antoinette
Marie Antoinette
Marie Antoinette / Marie-Antoinette
Yhdysvallat/Ranska/Japani 2006. Tuotantoyhtiö: Columbia Pictures Corporation, American Zoetrope, Pricel, Tohokushinsha Film Corp. Tuottajat: Sofia Coppola ja Ross Katz. Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola. Kuvaus: Lance Acord. Lavastus: K.K. Barrett (production design), Vèronique Melery (set decoration), Pierre Duboisberranger ja Jean-Yves Rabier (art direction). Erikoistehosteet: Philippe Hubin, Hubert Devinck, Gilbert Pelosi ja Jean-Christophe Magnaud. Puvut: Milena Canonero. Ehostus: Françoise Chapuis Asselin ja Laurence Azouvy. Musiikki: Brian Reitzell. Laulut: "Natural's Not In It" es. Gang of Four, "Opus 17" es. Dustin O'Halloran, "The Melody of A Fallen Tree" es. Windsor for the Derby, "I Don't Like It Like This" es. The Radio Dept, "Jynweythek Ylow" es. Aphex Twin, "1er Menuet Pour Les Guerriers et les Amazones, 2me Menuet" es. Les Arts Florissants, "Pulling Our Weight" es. The Radio Dept, "Il Secondo Giorno Instrumental es. Air, "Keep On Boys" es. The Radio Dept, "Aux Lagueurs d'Apollon" es. Carolyn Sampson, Ex Cathedra/Jeffrey Skidmore, "Opus 23" es. Dustin O'Halloran, "I Want Candy" es. Bow Wow Wow, "Hong Kong Garden" es. Siouxsie & The Banshees, "Aphrodisiac" es. Bow Wow Wow, "Fools Rush In" es. Bow Wow Wow, "Plainsong" es. The Cure, "Ceremony" es. New Order, "Tommib Help Buss" es. Squarepusher, "Ou Boivent Les Loups" es. Phoenix, "Kings of the Wild Frontier" es. Adam and the Ants, "Avril 14th" es. Aphex Twin, "What Ever Happened" es. The Strokes, "Tristes apprêts, pâles flambeaux" es. Jean-Philippe Rameau, "Opus 36" es. Dustin O'Halloran, "All Cats are Grey" es. The Cure. Koreografia: Corinne Devaux. Leikkaus: Sarah Flack. Ääni: Richard Beggs. Pääosissa: Kirsten Dunst (Marie Antoinette), Jason Schwartzman (Louis XVI), Judy Davis (kreivitär de Noailles), Rip Torn (Louis XV), Rose Byrne (herttuatar de Polignac), Asia Argento (kreivitär du Barry), Molly Shannon (täti Victoire), Shirley Henderson (täti Sophie), Danny Huston (keisari Joseph), Marianne Faithfull (Maria Teresa), Mary Nighy (prinsessa Lamballe), Sebastian Armesto (kreivi de Provence), Jamie Dornan (kreivi Fersen), Aurore Clément (herttuatar de Char), Guillaume Gallienne (Vergennes), James Lance (Léonard), Al Weaver (kreivi d'Artois), Tom Hardy (Raumont), Steve Coogan (suurlähettiläs Mercy), Clara Brajtman (itävaltalainen tyttöystävä). Helsingin ensiesitys: 3.11.2006 Tennispalatsi 3, Kinopalatsi 5 – maahantuoja: Nordisk Film Theatrical Distribution Oy – DVD-levitys: Sony Pictures Home Entertainment SPHE Nordic AB – VET 202283 – S – 3420 m / 125 min
Sofia Coppolan tähänastiset elokuvat, itsemurhiin päätyneiden teinityttöjen viimeisiä kuukausia ja 1970-luvun periamerikkalaista lähiöelämää luotaava Virgin Suicides (1999) sekä nuoren naisen ja keski-ikäisen miehen Tokiossa kehkeytyvää ihastusta kuvaava Lost in Translation (2003), kertovat monella tapaa samasta asiasta kuin tyystin erilaiseen ympäristöön sijoittuva Marie Antoinette (2006). Kaikissa Coppolan ohjaustöissä kytee poikkeuksellisen vahvana ja kiehtovana vieraantuneisuuden ja hämmennyksen kokemus.
Aidoilla tapahtumapaikoilla Versailles'n loistokkassa palatsissa toteutettu Marie Antoinette kertoo Ranskan mestattavaksi tuomitusta kuningattaresta, joka eli vuosina 1755-1793. Faktoiltaan elokuva perustuu Antonia Fraserin 2000-luvun alkupuolella ilmestyneeseen Marie Antoinetten elämäkertaan. Coppolan tarina kuningattaresta on moderni, tekijän oman sukupolvensa versio, jota korostetaan entisestään elokuvan kiehtovalla ääniraidalla, jolla sulassa sovussa soivat viime vuosikymmenten kulttiyhtyeet kuten The Cure, Siouxsie & The Banshees, New Order ja Aphex Twin.
Elokuvan päähenkilö syntyy Itävallan arkkiherttuattareksi vuonna 1755. Vain 14-vuotiaana hänet naitetaan Ranskaan, ja Ludvig XIV:n puolisona hän saa nimekseen Marie Antoinette. Kuva kuvalta, ele eleltä nuori nainen joutuu luopumaan: ensin nimestään, sitten kodistaan, perheestään, ystävistään, maastaan, sylikoirastaan. Korostetun konkreettisesti näemme kuinka nainen riisutaan, ja puetaan toiseksi. Marie Antoinettea ympäroivät paineet: vaatimukset avioliitosta ja äitiydestä. Paineiden alle hajoamisen sijaan hän luovii niiden yläpuolelle kääntämällä huomionsa juhlimiseen, herkutteluun, vaatteiden ostamiseen ja uhkapelaamiseen. Aikaa tappaessaan hän venyttää nuoruuttaan tunnistamatta olevaa romahdusta.
Marie Antoinettessa Coppola luottaa tuttuihin työskentelykumppaneihinsa: kuvaaja Lance Acord ja leikkaaja Sarah Flack olivat mukana jo Lost in Translationissa ja elokuvan pukusuunnittelijana nähdään mm. Stanley Kubrickin ja Taviani-veljesten kanssa työskennellyt, alansa arvostetuimpien joukkoon kiistatta kuuluva Milena Canonero. Nimiroolissa nähtävä Kirsten Dunst tekee luontevan roolisuorituksen Versailles'n kiistanalaisena bilehileenä. Coppolalle Marie Antoinetten kohtalossa olennaista ei ole hänen kasvutarinansa, vaan nuoruus itsessään kaikkine harhailuineen. Tärkeimmiltä tuntuvat ne asiat, joita ei sanota ääneen, eikä alleviivata.
– Otto Suuronen (22.11.2007) Veli-Pekka Lehtosen (HS/NYT 44/2006), Antti Selkokarin (Aamulehti 3.11.2006) ja Taneli Topeliuksen (Turun Sanomat, 3.11.2006) mukaan. Julkaistu Suomen elokuva-arkiston esitteenä.
Marie Antoinette / Marie-Antoinette
Yhdysvallat/Ranska/Japani 2006. Tuotantoyhtiö: Columbia Pictures Corporation, American Zoetrope, Pricel, Tohokushinsha Film Corp. Tuottajat: Sofia Coppola ja Ross Katz. Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola. Kuvaus: Lance Acord. Lavastus: K.K. Barrett (production design), Vèronique Melery (set decoration), Pierre Duboisberranger ja Jean-Yves Rabier (art direction). Erikoistehosteet: Philippe Hubin, Hubert Devinck, Gilbert Pelosi ja Jean-Christophe Magnaud. Puvut: Milena Canonero. Ehostus: Françoise Chapuis Asselin ja Laurence Azouvy. Musiikki: Brian Reitzell. Laulut: "Natural's Not In It" es. Gang of Four, "Opus 17" es. Dustin O'Halloran, "The Melody of A Fallen Tree" es. Windsor for the Derby, "I Don't Like It Like This" es. The Radio Dept, "Jynweythek Ylow" es. Aphex Twin, "1er Menuet Pour Les Guerriers et les Amazones, 2me Menuet" es. Les Arts Florissants, "Pulling Our Weight" es. The Radio Dept, "Il Secondo Giorno Instrumental es. Air, "Keep On Boys" es. The Radio Dept, "Aux Lagueurs d'Apollon" es. Carolyn Sampson, Ex Cathedra/Jeffrey Skidmore, "Opus 23" es. Dustin O'Halloran, "I Want Candy" es. Bow Wow Wow, "Hong Kong Garden" es. Siouxsie & The Banshees, "Aphrodisiac" es. Bow Wow Wow, "Fools Rush In" es. Bow Wow Wow, "Plainsong" es. The Cure, "Ceremony" es. New Order, "Tommib Help Buss" es. Squarepusher, "Ou Boivent Les Loups" es. Phoenix, "Kings of the Wild Frontier" es. Adam and the Ants, "Avril 14th" es. Aphex Twin, "What Ever Happened" es. The Strokes, "Tristes apprêts, pâles flambeaux" es. Jean-Philippe Rameau, "Opus 36" es. Dustin O'Halloran, "All Cats are Grey" es. The Cure. Koreografia: Corinne Devaux. Leikkaus: Sarah Flack. Ääni: Richard Beggs. Pääosissa: Kirsten Dunst (Marie Antoinette), Jason Schwartzman (Louis XVI), Judy Davis (kreivitär de Noailles), Rip Torn (Louis XV), Rose Byrne (herttuatar de Polignac), Asia Argento (kreivitär du Barry), Molly Shannon (täti Victoire), Shirley Henderson (täti Sophie), Danny Huston (keisari Joseph), Marianne Faithfull (Maria Teresa), Mary Nighy (prinsessa Lamballe), Sebastian Armesto (kreivi de Provence), Jamie Dornan (kreivi Fersen), Aurore Clément (herttuatar de Char), Guillaume Gallienne (Vergennes), James Lance (Léonard), Al Weaver (kreivi d'Artois), Tom Hardy (Raumont), Steve Coogan (suurlähettiläs Mercy), Clara Brajtman (itävaltalainen tyttöystävä). Helsingin ensiesitys: 3.11.2006 Tennispalatsi 3, Kinopalatsi 5 – maahantuoja: Nordisk Film Theatrical Distribution Oy – DVD-levitys: Sony Pictures Home Entertainment SPHE Nordic AB – VET 202283 – S – 3420 m / 125 min
Sofia Coppolan tähänastiset elokuvat, itsemurhiin päätyneiden teinityttöjen viimeisiä kuukausia ja 1970-luvun periamerikkalaista lähiöelämää luotaava Virgin Suicides (1999) sekä nuoren naisen ja keski-ikäisen miehen Tokiossa kehkeytyvää ihastusta kuvaava Lost in Translation (2003), kertovat monella tapaa samasta asiasta kuin tyystin erilaiseen ympäristöön sijoittuva Marie Antoinette (2006). Kaikissa Coppolan ohjaustöissä kytee poikkeuksellisen vahvana ja kiehtovana vieraantuneisuuden ja hämmennyksen kokemus.
Aidoilla tapahtumapaikoilla Versailles'n loistokkassa palatsissa toteutettu Marie Antoinette kertoo Ranskan mestattavaksi tuomitusta kuningattaresta, joka eli vuosina 1755-1793. Faktoiltaan elokuva perustuu Antonia Fraserin 2000-luvun alkupuolella ilmestyneeseen Marie Antoinetten elämäkertaan. Coppolan tarina kuningattaresta on moderni, tekijän oman sukupolvensa versio, jota korostetaan entisestään elokuvan kiehtovalla ääniraidalla, jolla sulassa sovussa soivat viime vuosikymmenten kulttiyhtyeet kuten The Cure, Siouxsie & The Banshees, New Order ja Aphex Twin.
Elokuvan päähenkilö syntyy Itävallan arkkiherttuattareksi vuonna 1755. Vain 14-vuotiaana hänet naitetaan Ranskaan, ja Ludvig XIV:n puolisona hän saa nimekseen Marie Antoinette. Kuva kuvalta, ele eleltä nuori nainen joutuu luopumaan: ensin nimestään, sitten kodistaan, perheestään, ystävistään, maastaan, sylikoirastaan. Korostetun konkreettisesti näemme kuinka nainen riisutaan, ja puetaan toiseksi. Marie Antoinettea ympäroivät paineet: vaatimukset avioliitosta ja äitiydestä. Paineiden alle hajoamisen sijaan hän luovii niiden yläpuolelle kääntämällä huomionsa juhlimiseen, herkutteluun, vaatteiden ostamiseen ja uhkapelaamiseen. Aikaa tappaessaan hän venyttää nuoruuttaan tunnistamatta olevaa romahdusta.
Marie Antoinettessa Coppola luottaa tuttuihin työskentelykumppaneihinsa: kuvaaja Lance Acord ja leikkaaja Sarah Flack olivat mukana jo Lost in Translationissa ja elokuvan pukusuunnittelijana nähdään mm. Stanley Kubrickin ja Taviani-veljesten kanssa työskennellyt, alansa arvostetuimpien joukkoon kiistatta kuuluva Milena Canonero. Nimiroolissa nähtävä Kirsten Dunst tekee luontevan roolisuorituksen Versailles'n kiistanalaisena bilehileenä. Coppolalle Marie Antoinetten kohtalossa olennaista ei ole hänen kasvutarinansa, vaan nuoruus itsessään kaikkine harhailuineen. Tärkeimmiltä tuntuvat ne asiat, joita ei sanota ääneen, eikä alleviivata.
– Otto Suuronen (22.11.2007) Veli-Pekka Lehtosen (HS/NYT 44/2006), Antti Selkokarin (Aamulehti 3.11.2006) ja Taneli Topeliuksen (Turun Sanomat, 3.11.2006) mukaan. Julkaistu Suomen elokuva-arkiston esitteenä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)