Yacht: Shangri-La

Yhdysvaltalainen YACHT jatkaa meuhkaamistaan tanssittavan indiepopin ja levottomasti sinkoilevan elektroräiskeen parissa. Futuristista unelmayhteiskuntaa tarkasteleva Shangri-La (lue arvio) on uuden aallon vaikutteilla herkuttelevan duon viides pitkäsoitto. Yachtin esittämä hörhöpop on paikoin kovinkin viehättävää, mutta pahimmillaan keskinkertaista. Yhtyeen tehokeinosta, kevytmielisyydestä, tulee albumimitassa ärsyttävää.

Aina soi Sävelradio – Radiomusiikista musiikkiradioon

Pentti Kemppaista voi kutsua suomalaisen radiotoiminnan yleismuistiksi, sen verran ahkerasti mies on tutkinut ja kirjannut ylös radion vaiheita. Kemppaisen uutukainen kirja vie suomalaisen radiotoiminnan alkulähteille, Aina soi Sävelradio – radiomusiikista musiikkiradioon (lue artikkeli) käy läpi radion lähihistoriaa populaarimusiikin näkökulmasta. Harmi vain, että kiinnostava teos ei tunnu oikein löytävän paikkaansa. Se on muistelmakirjallisuudeksi liian tutkimuksellinen ja epäviihdyttävä, mutta toisaalta taas puhtaasti tutkimustulokseksi liian paljon henkilökohtaisten muistojen varassa.

Joy Division & New Order: Total from Joy Division to New Order

Joy Divisionin ja New Orderin tuotannon omistava Warner on keksinyt koota kahden yhtyeen parhaat palat yksiin kansiin. Peter Savillen leimallisella kannella varustetun Totalin (lue arvio) voi näkökulmasta riippuen tulkita joko tarpeettomana rahastuskokoelmana, jolla ikääntyneet popparisedät ja toimintansa rippeistä kiinnipitävä levy-yhtiö yrittävät kerätä viimeisetkin pennoset eläkepäivien varalle. Tai sitten kyse on vuoden ilahduttavimmasta kompilaatiosta, jolla tehdään kädenojennus erityisesti yhtyeestä kiinnostuneille nuorille kuulijoille, jotka ovat seisseet levykaupassa miettien ostaako Power, Corruption & Lies (1983) vai Technique (1989). Musiikillinen matka diskopunkin ääreltä (Transmission) Ibizan auringon alle (Fine Time) ei välttämättä tunnu tämän kokoelman perusteella kovin luontevalta, mutta sitä se on näille Manchesterin pop-ikoneille ollut.