Vuoden 2011 parhaat elokuvat

Vuonna 2011 Suomessa ensi-iltansa saaneista elokuvista parhaimmat olivat:
Tom Hooper: The King's Speech / Kuninkaan puhe
Darren Aronofsky: Black Swan
Pernilla August: Svinalängorna / Sovinto
Nicolas Winding Refn: Drive
Sakari Kirjavainen: Hiljaisuus

Vuoden 2011 paras ensi-iltaelokuva - Darren Aronofskyn mestarillinen Black Swan

+ Bubblin' Under - vuoden elokuvatapahtuma:
Nyt jo kolmatta kertaa Night Visions -kauhuelokuvafestivaalin oheistapahtumana järjestetty Finlandia-gaala on vakiinnuttanut komeasti paikkansa. Suomalaisen elokuvan marginaalisia genreaarteita esittelevässä gaalassa on aiempina vuosina nähty camp-arvoltaan ihastuttava Yön saalistajat (1984) sekä sekopäisyydessään mieleenpainuva Harmagedon (1986). Tänä vuonna nähtäväksi saatettiin suomalaisen kauhun harvinainen kulttiteos television puolelta, Ismo Sajakorven 50-minuuttinen tv-elokuva Yöjuttu: Merkitty (1984), joka teki vaikutuksen ajattomalla kauhuestetiikalla ja sopivan ylivirittäytyneillä roolisuorituksilla. Finlandia-gaalan esitykset ovat myös olleet jo kolmena vuonna vuoden riemastuttavimpia katseluelämyksiä. Toivottavasti jatkoa tulee vaikkapa Olli Soinion hilpeän kauhufarssin Transvestijan tarinoiden (1975) tai Jari Halosen tieteisfiktion Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1994) muodossa. Onnittelut NV-ministeriölle!

Ari Väntänen: Michael Monroe

Kansainvälisen rock-tähden mitat jo varhain saavuttanut Michael Monroe täyttää ensi vuonna 50 vuotta ja tuntuu olevan tällä hetkellä kovemmassa iskussa kuin ehkä koskaan. Vastikään brittiläinen Classic Rock -lehti palkitsi Monroen tuoreimman soololevyn Sensory Overdrive (2011) vuoden parhaana albumina. Samaisella levyllä Monroe meni myös sinne, mihin yksikään Hanoi Rocks -albumi tai miehen aiempi soololevy ei ole päässyt: suoraan Suomen virallisen listan ykköseksi.

Ari Väntäsen Michael Monroe -elämäkerta (lue artikkeli) kertoo lahjakkaan multi-instrumentalistin kiehtovan elämäntarinan, josta ei yllättäviä käänteitä ole puuttunut. Menestystä ovat usein seuranneet menetyksen vuodet, eikä syviltä tragedioiltakaan ole vältytty. Elämäkerta keskittyy linjakkaasti Monroen musiikkiin käydessään läpi yksityiskohtaisesti, mutta innostavasti rock-tähden uran eri vaiheita.