Sylvester Gardenzio Stallone täyttää päivälleen tänään 70 vuotta. Amerikkalaisen toimintaelokuvan suurimpiin legendoihin lukeutuva näyttelijä on pysynyt elokuvataivaan huipulla neljänkymmenen vuoden ajan muutamista laskusuhdanteista huolimatta.
Stallone on miltei koko uransa ajan ollut myös paljon enemmän kuin vain tähtinäyttelijä. Jo läpimurtorooli
Rockyna (1976) toi näyttelijälle huomattavaa mainetta myös periksiantamattomana käsikirjoittajana. Rockysta ansaitut Oscar-ehdokkuudet (paras miespääosa, paras alkuperäiskäsikirjoitus) innostivat Stallonen ehkä liialliseenkin egoismiin esikoisohjauksessa
Paradise Alley - helvetin kapakka (
Paradise Alley, 1978), jossa Stallone toimi auteurin elkein näyttelijänä, käsikirjoittajana, ohjaajana ja peräti elokuvassa kuultavan
Too Close to Paradise -kappaleen esittäjänä (?!).
Ura elokuvaohjaajana on keskittynyt pitkälti Stallonen merkittävimpään roolihahmoon, alter egoon, Rockyyn, jonka luomisen ja kehittymisen avainhahmo Stallone on ollut. Toistaiseksi nähdystä kahdeksasta ohjaustyöstä peräti puolet on ollut Rocky-saagan jatko-osia.
Käsikirjoituskrediittejäkin piisaa parinkymmenen maininnan arvoisesti. Erityisesti tarmokkaita 1970- ja 80-lukuja väritti se, että Stallone halusi kirjoittaa kohtauksia uusiksi, puuttua replikointiin tai muuttaa elokuvan sävyä mieleiseensä suuntaan. Aikansa suurimmalle elokuvatähdelle kaikki oli mahdollista. Ehkä osin tietystä intohimon sammumisesta kertookin se, että
Cliffhanger - kuilun partaalla (
Cliffhanger, 1993) ja
Rocky Balboa (2006) -elokuvien väliin mahtui vain yksi käsikirjoituskrediitti, tuotannollis-taloudellisesti epäonninen floppi
Driven (2001).
Stallonen 70-vuotisjuhlinnan kunniaksi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on tehnyt - jälleen - kulttuuriteon esittäessään tänään (6.7.2016) elokuvateatteri Orionissa Stallone-tuplanäytöksen. 35 mm -filmikopioilta nähdään kaksi varsin erilaista Sly-filkkaa. Maineikkaan
Norman Jewisonin ohjaama ja kontroversaalin
Joe Eszterhasin alkuperäistarinaan pohjautuva periodidraama
K.O.V.A. (
F.I.S.T., 1978) esittelee Stallonen työväenluokkaisena aktivistina. Illan "pääkuvana" nähdään kuitenkin
George P. Cosmatosin nimiin kreditoitu, mutta tiettävästi pitkälti Stallonen ohjaama ja käsikirjoittama
Cobra (1986), joka tuotantoajallisesti sijoittuu keskelle Stallonen jyrkintä action-kautta. Tyyliä huokuva, tinkimätön rikosslasher on paljon velkaa
Likaisen Harryn (
Dirty Harry, 1971) ja
Väkivallan vihollisen (
Death Wish, 1974) kovaotteiselle vigilante-armottomuudelle. Vahvaa kulttimainetta niittävä Cobra tulee taatusti olemaan muistettava näytös täyteen ahdetussa Orionissa.
Lapsuuteni merkittävintä elokuvasankaria muistaakseni olen puhdistanut mieleni Stallonen uran kymmenestä parhaimmasta roolihahmosta. Tässä ne tulevat, pitäkää housuistanne kiinni.
10. Machine Gun Joe Viterbo
Dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuvassa
Kalmanralli 2000:ssa (
Death Race 2000, 1975) alle kolmekymppinen Stallone nähtiin viheliäisen antagonistin Machine Gun Joe Viterbon roolissa.
Roger Cormanin idearikkaan halpistehtaan tuotantona syntyneessä kulttirainassa Stallonen roolin luonne on kiteytettävissä elokuvassa kuultavaan kuulutukseen:
"Machine Gun Joe! Loved by thousands, hated by millions!"
9. Gabe Walker
Renny Harlin on urallaan ohjannut Stallonea kahdesti. Se kunniakkaampi tapaus on Cliffhanger - kuilun partaalla (Cliffhanger, 1993), jota ilmestyessään kuvattiin "vuoristoon sijoittuvaksi
Die Hardiksi". Slyn Gabe Walker on epäonninen pelastusryhmän kiipeilijäkonkari, joka ajautuu keskelle rahanahneen terroristijoukon julmia aikeita. Ennen CGI-aikakauden läpimurtoa tehdyissä optisissa tehosteissa on vaikuttavuutta, joka huomioitiin Oscar-ehdokkuuksin (häviten
Jurassic Parkille). Harlinin kiistatta parhaimpien elokuvien joukkoon lukeutuvassa Cliffhangerissa on yhä näyttävyyttä ja kineettisyyttä.
8. Weaver
1980- ja 90-lukujen taitteissa Slyn roolisuorituksiin alkoi tulla kaivattua (itse)ironista otetta. Komediallisen Stallonen onnistuneimpana vetona on nostettavissa äänirooli DreamWorksin mainiossa animaatiossa
Antz - Muurahaizet (
Antz, 1998). Weaverin hahmossa Stallone tekee onnistunutta parodiaa yksitoikkoiseksi kääntyneestä urastaan machotähtenä.
7. John Spartan
1990-luku oli Stallonelle kiistatta epätasaista aikaa. Toimintaviihteen saralta "italialaisen orin" onnistunein ysärielokuva on tieteiskomediallinen
Demolition Man (1993), jossa Slyn esittämä huippukyttä John Spartan syväjäädytetään vuonna 1996 herätäkseen jälleen eloon 2032. Oivallista aikahyppyhuumoria sisältävä elokuva muistetaan myös
Wesley Snipesin eksentrisestä pahiksesta.
6. Freddy Heflin
James Mangoldin
Cop Land (1997) antoi Stallonelle harvinaisen mahdollisuuden inhimilliseen draamarooliin pienimuotoisessa rikoselokuvassa. Freddy Heflinistä muodostuikin totaalinen vastakohta Rambon tai Cobran ylivertaisella tulivoimalle. Heflinin roolia varten Stallone lihotti itsensä roskaruoan voimin ja antoi empaattiset kasvot puolikuurolle pikkukaupungin poliisille. Roolisuoritus oli heittämällä miehen koskettavin ja vakuuttavin sitten Rockyn (1976).
5. Deke DaSilva
Newyorkilaisen etsivä Deke DaSilvan rooli
Kadun haukoissa (
Nighthawks, 1981) voidaan nähdä alkupisteenä Stallonen uralle toimintaelokuvanäyttelijänä.
Bruce Malmuthin ohjaama, suotta väheksytty toimintatrilleri oli kansainvälisen terrorismin kuvauksena reilusti aikaansa edellä. Elokuvan roistona Wulfgarina nähtävä hollantilainen
Rutger Hauer teki Kadun haukkojen myötä esiinmarssinsa amerikkalaisten elokuvien viileänä kestopahiksena.
4. Raymond Tango
Hurttia huumoria ja kovia otteita yhdistävä buddy-elokuva
Tango & Cash (1989) ei taatusti nauti taiteellista suosiota vakavamielisten elokuvaihmisten joukossa. Silti kyseessä on mitä viihdyttävin kasarijyristely, joka ei liipaisinherkkyyden keveydestä huolimatta ota itseään liian vakavasti. Armanin pukuihin sonnustautuvalle ja silmälaseilla intellektuellia juppiuttaan korostavalle Raymond Tangolle (Stallone) hyvän vastaparin antaa työväenluokkainen hulivilikyttä Gabriel Cash (
Kurt Russell).
"Rambo? Rambo's a pussy" -Raymond Tango
3. Marion "Cobra" Cobretti
Hammastikkujaan tiuhaan imeskelevä ja Ray-Baniensa taakse varjoutuva übercool Marion "Cobra" Cobretti on tietyssä mielessä Stallonen uran virheettömin roolihahmo. Aseen voimaan uskova Cobretti päästää nihilistisiä rikollisia ennemmin hengiltä kuin antaa heille pienintäkään armoa. Kasaritoimintaelokuvan mittakaavassa nerokkaita onelinereita viljelevä (
"You're the disease, and I'm the cure") Cobra yhdistää vigilante- ja kyttäelokuvat slasheriin, lopputuloksen ollessa tehokas ja brutaali.
"This is where the law stops and I start" - Marion "Cobra" Cobretti
2. John Rambo
Stallonen uran tunnetuimpiin roolihahmoihin lukeutuva John Rambo on Vietnam-veteraani, joka sarjan ensimmäisessä, tulevia jatko-osia huomattavasti maltillisemmassa elokuvassa (
Taistelija/
First Blood, 1982) taistelee omia poliisivoimia vastaan, koska he eivät halua häntä muistuttamaan kipeästä sotamenneisyydestä. Rambon henkilökohtainen taistelu on periamerikkalainen taistelu byrokratiaa ja hallitusvaltaa vastaan. Katsoja asettuu, kuten niin usein Slyn uran aikana, altavastaajan puolelle ja pidättää hengitystään Rambon yksinäisen taistelun keskellä. Usein unohtuu, että vasta sarjan toisessa elokuvassa Rambo nähdään hahmona, josta myöhemmin tuli synonyymi kuvaamaan tiettyä machostereotypiaa. Punaiseen hiuspantaan, hihattomaan paitaan ja Vietnam-traumoja pullisteleviin tuntolevyihin sonnustautunut Rambo nähtiin George P. Cosmatosin ohjaamassa, Stallonen ja
James Cameronin kirjoittamassa elokuvassa
Rambo - taistelija 2 (
Rambo: First Blood Part II, 1985). Viihdyttävää, reaganilaisen ajan valtafantasiaa ei tule ottaa kirjaimellisesti nauttiakseen sen tinkimättömästä suoraviivaisuudesta. Sarjan kolmannessa osassa
Rambo - taistelija 3 (
Rambo III, 1988) roolihahmo alkoi muuttua jo melkein parodiaksi itsestään, mutta kunnianpalauttajana toiminut yrmeä neljäs elokuva
Rambo (2008) toi tarinan loogiseen päätökseen.
1. Rocky Balboa
Kiistaton ykkönen, elokuvahistorian suurimpia hahmoja, jonka saaga on jatkunut yllättäen aina näihin päiviin saakka (
Ryan Cooglerin ylistetty
Creed - The Legacy of Rocky (
Creed, 2015)). Rocky (1976) oli Stallonen uran suuri läpimurto koko maailman tietoisuuteen ja samalla elokuva, josta tuli lopulta koko uraa määrittävä elokuva, niin hyvässä kuin pahassa. Ensimmäinen Rocky oli valtaisa menestys niin taiteellisesti kuin kaupallisesti. Miljoonan dollarin budjetilla tehdystä pienimuotoisesta draamasta tuli ilmiö ja se voitti kolme merkittävää Oscar-palkintoa (paras elokuva, ohjaus, leikkaus). Rocky Balboasta tuli pitkälti Stallonen muotokuva, jossa fakta ja fiktio sekoittuivat vahvasti, erityisesti sarjan edetessä. Fiktiohahmo keräsi mainetta ja mammonaa samassa suhteessa kuin Stallone. Tarinan jatkuessa Rockyn hahmo muuttui olennaisesti ensimmäisen elokuvan haaveilevasta laitakaupungin kulkijasta neljännen elokuvan (
Rocky IV, 1985) kansallissankariin, jonka tehtäväksi tuli lopulta toimia maailmanpoliittisena propagandan lähettiläänä. Rocky IV valmistui kylmän sodan viimeisinä ratkaisevina vuosina ja nykypäivän perspektiivistä sen voi lukea pelottomana poliittisen valtapelin viestinviejänä. Elokuva näyttäytyykin katsojan näkökulmasta riippuen joko puistattavana urheilupropagandana tai mennyttä maailmaa kuvaavana kasariviihteenä. Sarjan heikoin elokuva
Rocky V (1990) toi tarinan ja henkilöt alkulähteille, mutta menetti empatian ja tunneälyn hätäisellä paisuttelulla. Onneksi Stallonen itsensä ohjaama Rocky Balboa (2006) palautti happanemaan päässeen elokuvasarjan kunnian henkilökohtaisella, elämän makuisella heittäytymisellä.
"It ain't about how hard you're hit, it's about how you can get hit and keep moving forward"
Onnea Sly!
"It ain't over 'til it's over"
