Lyhyesti Taiteiden yönä

Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13 esittävät Helsingin Taiteiden yönä (25.8.) uuden suomalaisen lyhytelokuvan parhaimmistoa.

Elokuvat esitetään Katajanokalla, tunnelmallisessa SES Auditorio Kino K-13 -elokuvateatterissa (Kanavakatu 12).

LYHYESTI TAITEIDEN YÖNÄ
25.8. klo 18, 20 & 22

Näytöksessä nähdään mm. Pia Andellin uutukainen lyhytelokuva Pysähdys

Anni Oja
VIIKSET / THE MOUSTACHE
(2015, animaatio, 4 min)
Tämä kaupunki on liian pieni heille kahdelle. Ja heidän viiksilleen.

Kaika Astikainen
TOIVOLA / HEART OF THE LAND
(2016, dokumentti, 30 min)
Pientä maitotilaa pitävä pariskunta on lopettamassa sukupolvien ajan kestänyttä toimintaa, kun jatkajaa tilalle ei ole. Viimeisen vuoden ajan kaikki jatkuu kuitenkin ennallaan ja päivät täyttyvät työstä.

Joonas Rutanen
RAKASTAN ANNAA / I LOVE ANNA
(2016, draama, 11 min)
13-vuotias Santeri menee tapaamaan ystäväänsä Annaa, jonka kotona lapsuuden anarkia kohtaa murrosiän.

Pia Andell
PYSÄHDYS / A HALT
(2016, draama, 6 min)
Nainen istuu ratikassa, joka pysähtyy jarrut kirskahtaen. Nainen näkee pysäkillä miehen, jota ei välttämättä haluaisi nähdä – entisen poikaystävän. Alkaa keskustelu lasin läpi, joka on äänetöntä mutta ei hiljaista.

Teemu Nikki
HALKO / THE LOG
(2016, komedia, 7 min)
Ohjaaja haluaa elokuvaansa paljasta pintaa, mutta näyttelijällä on liikaa annettavaa.

Virpi Suutari
ELEGANSSI / ELEGANCE
(2015, dokumentti, 26 min)
Elokuva taltioi peltopyyn ja fasaanin metsästykseen liittyvän eleganssin suomalaisen herraseurueen kautta. Päähenkilöt ovat yhteiskunnan huipulla olevia miehiä. Tärkeissä rooleissa ovat myös heidän metsästyskoiransa.

Vapaa pääsy. Sisään pääsee myös kesken näytöksen, jos salissa on tilaa.

Elokuvat esitetään englanninkielisin tekstein.

Näytöksen on kuratoinut elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen elokuvasäätiö ja SES Auditorio Oy Kino K-13.

Lisätietoja:
Riitta Haapiainen, SES Auditorio Oy Kino K-13
puh. (09) 6220 3027, auditorio@ses.fi

Otto Suuronen, Suomen elokuvasäätiö
puh. (09) 6220 3019, otto.suuronen@ses.fi

Lyhytelokuvat nähdään vielä uusintana 11.9. syksyn ensimmäisessä Lyhyesti kerran kuussa -näytöksessä.

Espoo Ciné 2016: Pohjoismaiset lyhärit

Espoo Cinén Pohjoismaiset lyhärit -näytös tarjoaa laadukkaan otannan pohjoismaisen lyhytelokuvan tuoreista helmistä. Kipeitä kasvutarinoita ja konstailematonta arjen komiikkaa.

Truls Krane Meby: VERDENSVEVDE KROPPER / WORLD WIDE WOVEN BODIES
1990-luvun loppupuolen Pohjois-Norjaan sijoittuvassa kasvudraamassa seksuaalisen heräämisen hetki koittaa, kun 12-vuotias Mads löytää Internetin aikuisviihdesivustojen äärelle. Madsin pidättelemätön kiinnostus seksuaalisuuttaan kohtaa aiheuttaa uusia, tragikoomisia haasteita vanhemmille. Truls Krane Mebyn hallittu lyhytelokuva tarjoaa nostalgisia muistoja jokaiselle 90-luvulla murrosikäänsä eläneelle.

Ása Hjörleifsdóttir: ÞÚ OG ÉG / YOU AND ME
Lämminhenkisessä yksinhuoltajadraamassa Marianna kutsuu vasta tapaamansa miehen kotiinsa. Väkinäisen rakasteluyrityksen seurauksena Marianna heittää miehen pihalle ja joutuu selittelemään tilannetta nuorelle tyttärelleen. Herkän tyttären ja väsyneen äidin lohduttajan roolit vaihtuvat taidokkaasti lupaavan Ása Hjörleifsdóttirin ohjauksessa.

Even Hafnor: SMALL TALK
Pohjoismainen tapakulttuuri saa kyytiä viehättävän vinoutuneessa tragikomediassa Small Talk, jonka
keskiössä on kristiansandilainen Dvergnesin perhe. Elokuva törmäyttää kuivalla, lähes mustalla huumorillaan pseudoidylliset perhesuhteet ja taustalla piilevien traagisten tapahtumien kiristävän todellisuuden.

Kirsikka Saari: LUOKKAKOKOUKSEN JÄLKEEN
Kirsikka Saaren elokuva esittelee meille kaikille tutun lähtötilanteen: kuinka selvitä luokkakokouksen tuomasta jälleennäkemisen inhosta ja euforiasta? Kirpeän hauska ja elämänmakuinen Luokkakokouksen jälkeen tarjoaa oivallisia havaintoja arjen komiikasta. Lopputulos on koominen, mutta viiltävä.

Ştefan Constantinescu: PROLOGEN / THE PROLOGUE
Todentuntuisessa ruotsalaisdraamassa kohdataan Adrian (Andi Vasluianu) ja Petra (Cosmina Stratan) repivän rakkaussuhteen viimeisissä hetkissä. Loputtomien rakkauden todistelujen ja syytösten kakofoniasta herää väistämättömiä lohduttomuuden ja aggressiivisuuden tunteita. Elokuva kuvaa parisuhteen päättymistä tunteisiin vetoavasti ja kysyy olennaisen kysymyksen: mitä jää jäljelle rakkaudesta?

Peter Pontikis: BOY-RAZOR
Intensiivisessä kasvudraamassa kiusattu poika päättää kostaa kiusaajiensa julmuuden kiinnittämällä partaterän vesiliukumäen kaarteeseen. Kiusattu tulee nopeasti katumapäälle ja alkaa taistelu aikaa vastaan. Ohjaaja Peter Pontikisin omakohtaisiin muistoihin pohjautuva Boy-Razor on oppikirjaesimerkki jännittävän draaman rakentamisesta lyhytelokuvan keinoin.

12-vuotiaan Madsin seksuaalisuus herää "maailmanlaajuisen tietoverkon" avulla Truls Krane Mebyn nostalgisessa lyhytelokuvassa World Wide Woven Bodies.

Espoo Ciné 2016: Kauhun rajamailla

 Alla oleva artikkeli on julkaistu Metro-lehden Espoo Ciné -liitteessä 3.8.2016. Liite on kokonaisuudessaan luettavissa verkossa.

Eurooppalaisten genre-elokuvien näytössarja on perinteisesti ollut osa Espoo Cinén festivaaliohjelmistoa. Cinén myöhäisilloissa nähdään rautaisannos eurooppalaisen kauhuelokuvan luovinta osastoa. Elokuvavalinnoissa olemme pyrkineet löytämään runsaasta tarjonnasta omaperäisimmät ja vinkeimmät valioyksilöt festivaalimme ytimeen.

Kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta kuratoidusta tarjonnasta olemme löytäneet elokuvia, joista epäilemättä voidaan tulevaisuudessa puhua kulttisuosikkeina. Yksi tällainen on eittämättä sydämestä kouraiseva brittielokuva Nina Forever, jonka kauhukomediallisessa otteessa ihmissuhdesolmut avautuvat veristen lakanoiden keskellä.

Nina Forever: "A Fucked Up Fairy Tale"

Sopeutumattomat nuoret ovat kuuluneet kauhun keskeiseen kuvastoon miltei elokuvan aamunkoitosta alkaen. Saksalaisessa The Nightmaressa räväkkä kasvukertomus yhdistyy pahaenteisen arvaamattomiin draamallisiin käänteisiin. Vahvaa pohjoismaista genreinvaasiota pitää yllä Daniel di Gradon intensiivinen Carrie-pastissi Alena.

Loppuun vielä yksi tärppi kauhu- ja jännityselokuvien ystäville. Indie-suosikki Noah Baumbachin ja Jake Paltrow'n dokumentaarinen muotokuva De Palma on herkkua kaikille filmihulluille. Verisen veitsen (Sisters, 1973) ja Carrien (1976) ohjaajana muistettavan Brian De Palman jutustelevaan monologiin ja elokuva- ja arkistonäytteisiin pohjautuva elokuva tarjoaa aiheestaan täsmällisen parituntisen oppitunnin.

Otto Suuronen

Espoo Ciné 2016: Hymyilevä mies

Eurooppalaiseen nykyelokuvaan erikoistunut Espoo Ciné -elokuvafestivaali käynnistyy jälleen ensi viikolla. Jo 27. kerran pidettävä festivaali järjestetään tänä vuonna 19.-28.8. Allekirjoittaneella on tänäkin vuonna ollut ilo vaikuttaa festivaalin runsaaseen ohjelmistoon. Seuraavissa blogipäivityksissä jaan tietoa festivaalin ohjelmistosta. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Juho Kuosmasen Cannesissa palkitut Hymyilevä mies, joka nähdään Cinén kotimaisen elokuvan juhlanäytöksessä keskiviikkona 24.8. Elokuva tulee 2. syyskuuta alkaen myös valtakunnalliseen teatterilevitykseen.

ONNELLINEN HETKI ELÄMÄSSÄ
Juho Kuosmasen Hymyilevä mies on vuoden elokuvatapauksia

Rakastumisen tunteeseen verrattavissa olevat elokuvakokemukset ovat harvassa. Kun jo alkuhetkistä alkaen elokuvan virittämä tunnelma ja oma mielenmaisema kohtaavat, on valmis heittäytymään näkemiensä roolihahmojen vietäväksi. Ylistyssanojen tulvaa ei voi välttää, kun puhutaan Juho Kuosmasen Cannesissa kansainvälisen elokuvaväen hurmanneesta elokuvasta Hymyilevä mies. Suomalaisen elokuvan historia ei tunne montaakaan näin järisyttävän vaikutuksen tehnyttä pitkän elokuvan esikoisohjausta. Mieleen tulee oikeastaan vain Mikko Niskasen Pojat (1962), joka sattumalta valmistui samana vuonna, johon Hymyilevän miehen tapahtumat sijoittuvat.

Tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa nyrkkeilijä Olli Mäellä (Jarkko Lahti) on edessään elämänsä tilaisuus. Hän on ottelemassa ammattilaisnyrkkeilyn maailmanmestaruudesta Helsingin Olympiastadionilla. Ottelu on ensimmäinen ammattilaisnyrkkeilyn suurtapahtuma Suomessa ja Ollin valmentajaystävä Elis Ask (Eero Milonoff), itsekin aikoinaan menestyksekäs nyrkkeilijä, on tehnyt kaikkensa saadakseen MM-ottelun Suomeen. Kesken intensiivisimmän harjoittelukauden Ollin mielenkiinto näyttää kääntyvän nyrkkeilystä kohti Raijaa (Oona Airola), johon hän on palavasti rakastumassa.

- Hymyilevä mies on elokuva siitä, että tärkeintä ei ole menestys. Tärkeintä on, että saa tehdä elokuvia omista lähtökohdista ja henkilökohtaisista aiheista, ohjaaja Juho Kuosmanen on avannut elokuvan taustoja.

Ihmisen olemassaolon oikeudesta 

Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osastolta valmistuneen Kuosmasen tähänastisen tuotannon voisi tiivistää ajatukseen jokaisen ihmisen olemassaolon oikeudesta. Se on tuntunut olevan ohjaajan elokuvien keskeinen teema jo ensimmäisistä lyhytelokuvista alkaen. Niin Kestomerkitsijät (2006), Kaupunkilaisia (2008) kuin puolipitkä Taulukauppiaatkin (2010) antoivat empaattisen äänen altavastaajille, elämäntaiteilijoille ja kaurapuuron ja keskioluen makuiselle työväelle Matti Ijäksen ja Aki Kaurismäen viitoittamalla tiellä. Yhteistä näille kolmelle Kuosmasen elokuvalle on myös se, että ne menestyivät kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Ansioikkain näistä oli Taulukauppiaat, joka voitti parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon Cannesin elokuvajuhlien Cinéfondation-sarjassa. Tämä voitto mahdollisti Kuosmasen ensimmäiselle pitkälle elokuvalle paikan Cannesin virallisessa ohjelmistossa, mutta se, että elokuva päätyi Un Certain Regard -sarjan kilpailuun ei ollut päivänselvää.

- Tieto siitä, että Cannesiin päästään muuttui ajatukseksi, jota ei päässyt pakoon. Mitä tahansa yritin kirjoittaa, ajattelin vastaanottoa maailman tärkeimmällä festivaalilla. Taulukauppiaiden voiton euforia muuttui turhautumiseksi, Kuosmanen kertoo.

Kun Kuosmanen muisti nyrkkeilijä Olli Mäen tositarinan hän sai keinon käsitellä omia paineitaan turvallisen välimatkan päästä. Tilanteen laukaisemiseksi Kuosmasen rinnalle käsikirjoittajaksi tuli toinen saman ikäpolven elokuvantekijä ja palkittuna runoilijakin tunnettu Mikko Myllylahti. Yhdessä he osasivat taitavasti kirjoittaa elokuvan henkilöt katsojalle läheisiksi luontevan puheenparren ja arkisen huumorin avulla. Hymyilevän miehen pääparista, Ollista ja Raijasta, välittääkin niin paljon, että heille haluaisi antaa halauksen.

Raija (Oona Airola) ja Olli (Jarkko Lahti)

Uuden elokuvantekijäsukupolven läpimurto

Konstailemattomalla romantiikalla maustettu Hymyilevä mies on humoristinen draama onnen saavuttamisesta. Taidokkaasti 1960-lukulaisen tunnelman tavoittava sydämellinen elokuva voitti arvostetun Un Certain Regard -sarjan ensimmäisenä suomalaisena elokuvana. Voitto Cannesissa on merkinnyt sitä, että elokuvan elokuvateatteri- ja digilevitysoikeuksia on  myyty mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Tanskaan, Saksaan, Ranskaan sekä Irlantiin. Myös tekijöiden mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa Cannesin elokuvajuhlilla ovat voiton jälkeen todennäköisemmät.

- Toivon, että elokuvan menestys auttaa ihmisiä luottamaan meihin tekijöinä ja antamaan yhtä vapaat kädet jatkossakin, kertoo Kuosmanen elokuvan menestykseen liittyen.

Hymyilevä mies on uuden suomalaisen elokuvantekijäsukupolven komea läpimurto. Kuosmasen ja Myllylahden rinnalla elokuvan taiteellisesti onnistuneen lopputuloksen takaajina ovat toimineet tuottaja Jussi Rantamäki, leikkaaja Jussi Rautaniemi ja kuvaaja J-P Passi. Erityisesti elokuvan upea mustavalkokuvaus tavoittaa taidokkaasti ajan hengen ja tunnelman. Ensemble-tekijäkaarti on tuttu Kuosmasen aiemmistakin elokuvista.

- Auli Mantila sanoi joskus, että ainoa lahjakkuuden laji, josta elokuvanteossa on hyötyä, on lahjakkuus, joka tapahtuu ihmisten välissä. Olen työskennellyt tällä samalla ryhmällä useissa elokuvissamme ja koen, että olemme todellakin tehneet työmme yhdessä. Se ei ole minun elokuvani, se on meidän elokuva, toteaa Kuosmanen.

Alleviivaamatonta komiikkaa

Kansainvälisissä elokuvajulkaisuissa Hymyilevää miestä on  pidetty pohdiskelevana, inspiroivana ja hurmaavana. Elokuvan lempeä komiikka on nähty ansiokkaana nimenomaan alleviivaamattomuutensa tähden. Erityisesti kiitosta ovat saaneet näyttelijät Jarkko Lahti ja Oona Airola, joiden vähäeleinen, aito näyttelijäntyö on kriitikoiden mukaan ollut elokuvan varsinainen tyrmäävä isku. On kirjoitettu, että elokuva on parhaimmillaan kuvan viipyessä pääosanesittäjien kasvoilla.

Ulkomaille suuntautuvien festivaalivierailujen lomassa Kuosmasen lähitulevaisuus näyttää tuotteliaalta.

- Seuraavaksi teen jälleen lyhytelokuvan. Mykkäelokuvafestivaali Loud Silentsin tilauksesta työstän parhaillaan uudelleenfilmatisointia Salaviinanpolttajista, suomalaisen näytelmäelokuvan alkupisteenä pidetystä elokuvasta. Siitä tulee hauskaa, iloitsee Kuosmanen.

Otto Suuronen 

Artikkeli on julkaistu Metro-lehden Espoo Ciné -liitteessä 3.8.2016. Liite on kokonaisuudessaan luettavissa verkossa.