Pohjoinen valkokankaalla - studiokauden eksotisoiduista Lappi-elokuvista arkirealististen pohjoisen kuvien kautta saamelaisen elokuvan läpimurtoon, osa 3/3

Johdannoksi
Vierailin kesäkuussa 2026 Valentin Vaala -elokuvafestivaalilla Pohjois-Pohjanmaan itäosassa, Vaalan kunnassa. Pidin festivaalilla esitelmän otsikolla Pohjoinen valkokankaalla - studiokauden eksotisoiduista Lappi-elokuvista arkirealististen pohjoisen kuvien kautta saamelaisen elokuvan läpimurtoon. Tehdessäni taustatutkimusta aiheesta, tekstiä syntyi sen verran runsaasti, että ajattelin hyödyntää sen täällä blogissani kolmiosaisena artikkelisarjana. Lähtökohta oli esitellä Pohjois-Suomessa kuvattuja elokuvia päälle vuosisadan ajalta. Pääpaino on elokuvateatterilevityksen saaneissa pitkissä näytelmäelokuvissa, joiden päätuotantomaa on Suomi.

Pohjoinen valkokankaalla
- studiokauden eksotisoiduista Lappi-elokuvista arkirealististen pohjoisen kuvien kautta saamelaisen elokuvan läpimurtoon, osa 3

Päätalo-filmatisoinnit ja Koillismaan kuva

Elämän vonkamies
(1986)

Edvin Laine tarttui suureen suosioon nousseen kirjailija Kalle Päätalon tuotantoon 1970-luvun lopulla. Viimeinen savotta (1977) kuvasi Koillismaan savottakulttuuria ja metsätöiden maailmaa, kun taas Ruskan jälkeen (1979) siirtyi kyläyhteisön ja ikääntyvien ihmisten arkeen. Molemmat elokuvat jatkoivat Laineelle ominaista tavallisen suomalaisen elämän ja työn kuvausta. Päätalon teosten kautta valkokankaalle tallentui myös pohjoisen maaseudun murros aikana, jolloin savottakulttuuri oli jo katoamassa.

Laineelta Päätalo-filmatisoinnit peri Mikko Niskanen, joka ohjasi uransa viimeiset elokuvat Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan ensimmäisten romaanien pohjalta. Elämän vonkamies (1986) ja Nuoruuteni savotat (1988) ovat 1920- ja 1930-lukujen maaseudun kuvauksina miltei kansatieteelliseen todistusvoimaan kasvavia tarinoita Koillismaan elämästä ja työnteosta.

Sovittaessaan Päätalon romaanisarjaa elokuviksi ja käydessään läpi kirjailijan lapsuutta ja nuoruutta kohti kirjailijauraa, Niskanen eläytyi tämän elämäntarinaan hyvin henkilökohtaisella tasolla. Molemmat olivat vilkkaita, uteliaita ja herkkiä lapsia, molemmat ihannoivat äitiään ja nousivat isäänsä vastaan. Molemmat kasvoivat köyhässä monilapsisessa perheessä, elivät lapsuutensa ja nuoruutensa maaseudulla sekä joutuivat varhain raskaisiin töihin, uitoille ja savotoille. Molemmilla ilmeni jo varhain tarve ilmaista itseään, ja molemmat ammensivat taiteilijantyössään nuoruutensa kokemuksista ja maisemista.

Vaativissa olosuhteissa kuvattujen elokuvien kantaviin voimiin kuuluu Päätalon Riitu-äidin roolin syvältä kouraisevasti sisäistävä Pirjo Leppänen. "Jos on perheen isäkuva rehellisen järkyttävä, niin äitikuvassa on suomalaisen naiskysymyksen uutetta, rehevänä ja armottomana ja ihailtavana. [--] Pirjo Leppänen luo elävän muistomerkin sänkyyn, kehtoon, tupaan ja navettaan kahlitulle mökin akalle", kirjoitti Savon Sanomien Erkki Savolainen (1.11.1986). 1980-luvun juppikauden kulutustodellisuudessa Niskasen autenttiset Päätalo-filmatisoinnit uivat trendeistä piittaamatta vastavirtaan.

Pohjoisen genre-elokuvan myöhemmät vaiheet

Pohjois-Suomi on tarjonnut suomalaiselle kauhu-, fantasia- tai toimintaelokuville tyypillisesti joko tunnelmallisia lumisia maisemia tai jylhiä vaaramaisemia. Valkoisen peuran lisäksi esimerkiksi Olli Soinion uraauurtava kauhukomedia Kuutamosonaatti (1988) sai loppukuviinsa Inarin Kaunispään tunturin.

Renny Harlinin esikoispitkän Jäätävän poltteen (1986) amerikkalaispoikien toimintaseikkailuja neuvostomaassa kuvattiin Enontekiön Saarenpäässä, jonne rakennettiin talo ja venäläinen kirkko tuhottavaksi elokuvan kuvauksissa. Tuotantoryhmän lupaus jättää rakennelmat palkkioksi maankäytöstä herätti paikallisissa ärtymystä.

Omanlaisensa kiinnostava genre-kuriositeetti on myös Mika Kaurismäen ”suomalainen Mad Max” eli The Last Border – viimeisellä rajalla (1993), jossa arktisella alueella saastumisen ajamat ihmiset käyvät eloonjäämistaistelua vuonna 2009. The Last Border kuvattiin kuitenkin yhtä Ylläkselle sijoittuvaa ylilentokohtausta lukuun ottamatta Kautokeinossa ja Nordreisanissa Norjan Lapissa.

Euroviisuvoiton huumassa tehty Lordi-elokuva Dark Floors (Pete Riski, 2008) yhdisteli yliluonnollisia elementtejä hirviökauhuun ja löysi pääkuvauspaikakseen oululaisen Scanfilin tyhjän tehdashallin, jonne rakennettiin elokuvan tapahtumapaikkana toiminut sairaala hisseineen, info-tiloineen ja käytävineen.

Rare Exports (2010) ja Sisu -elokuvistaan (2022-2025) tunnettu Jalmari Helander on sijoittanut elokuviensa tarinat Pohjois-Suomeen, mutta kuvannut ne usein Suomen rajojen ulkopuolella. ”Aikuisten joulusatuna” tunnettu Rare Exports kuvattiin pääosin Pohjois-Norjassa siitä huolimatta, että tarina sijoittuu Korvatunturille. Myös Big Gamen (2014) tapahtumat sijoittuvat Lapin korpeen, mutta elokuvan ulkokuvat kuvattiin kokonaisuudessaan Saksassa ja Alpeilla. Lapin sotaan sijoittuva ultraväkivaltainen toimintaelokuva Sisu (2022) kuvattiin suurelta osin aidossa pohjoislappilaisessa ympäristössä Utsjoen ja Inarin alueilla. Western-elokuvan lajityypistä lainaa myös rovaniemeläisen Jussi Hiltusen Armoton maa (2017), joka kuvattiin Pohjois-Norjassa.

Aina matkalla jonnekin

Pohjoiseen sijoittuvissa elokuvissa kulkuneuvoilla, tyypillisesti autolla matkaamisesta voi nähdä oman pohjoisen seudun road movien lajityypin. Niille tyypillistä on, että matka toimii sekä konkreettisena liikkeenä että henkilöhahmojen sisäisen muutoksen vertauskuvana. Pohjoinen tie, pitkät etäisyydet ja harvaan asuttu maisema tarjoavat ympäristön, jossa päähenkilöt irtautuvat arjesta, kohtaavat menneisyytensä tai etsivät uutta suuntaa elämälleen.

Jäniksen vuosi
(1977)

Esimerkiksi Mika Kaurismäen Tie pohjoiseen (2012) ja Rosso (1985) tai Risto Jarvan Jäniksen vuosi (1977) hyödyntävät matkaa keinona tuoda yhteen erilaisia ihmisiä, sukupolvia ja elämäntapoja. Pohjois-Suomi näyttäytyy niissä usein vastakohtana etelän kiireelle: tilana, jossa identiteettiä, ihmissuhteita ja elämänvalintoja voidaan tarkastella uudesta näkökulmasta.

Maisemallisesti lajityypille ovat ominaisia pitkät maantiet, erämaat, tunturit, jokilaaksot ja pienet paikkakunnat. Pohjoinen ei ole vain kulissi, vaan aktiivinen osa tarinaa: sen avaruus, syrjäisyys ja luonnon läsnäolo vaikuttavat henkilöhahmojen kokemuksiin ja päätöksiin. Monissa elokuvissa korostuvat myös huumori, sattumanvaraiset kohtaamiset sekä kulttuurinen rajankäynti etelän ja pohjoisen, kaupungin ja maaseudun välillä.

”Etelästä pohjoiseen” -elokuville vastatulkintansa antavat elokuvat, jotka kuvaavat päinvastaista liikettä. Esimerkiksi Aki Kaurismäen Ariel (1988), Ilkka Järvi-Laturin Kotia päin (1988) ja Maunu Kurkvaaran Menestyksen maku (1983) kertovat pohjoisesta etelään suuntautuvasta muuttoliikkeestä, jossa paremman elämän mahdollisuudet yhdistyvät kaupunkiin, teollisuuteen ja taloudelliseen nousuun. Näissä elokuvissa etelä näyttäytyy toivon kohteena, mutta samalla myös vieraana ja epävarmana ympäristönä, jossa menestyksen lupaukset eivät aina toteudu.

Tällaiseen pohjoiseen identiteettikriisin näyttämöön voisi sommitella myös 1980-luvun kotimaiset ”nuorten miesten ahdistusodysseiat” kuten Tapio Suomisen Syöksykierre (1981) tai Jaakko Pyhälän Jon (1983) tai uudemman elokuvan puolelta vaikkapa Mikko Myllylahden surrealistisen Metsurin tarinan (2022) joissa pohjoinen näyttäytyy näköalattomana ja syrjäisenä kolkkana, jossa nuoret miehet kamppailevat tulevaisuutensa ja yhteisöön kuulumisen kanssa. Pitää olla aina matkalla jonnekin, tai kuolo korjaa oman käden tai vähintään viinan kautta.

Markku Lehmuskallio - suomalaisen pohjoisen elokuvan keskeinen uudistaja

Markku Lehmuskallio on yksi merkittävimmistä Pohjois-Suomea elokuvissaan kuvanneista suomalaisohjaajista. Hänen tuotantonsa erottuu erityisesti sillä, että Pohjois-Suomi ei ole pelkkä tapahtumien tausta, vaan maisema, luonto ja paikalliset kulttuurit ovat elokuvien keskeisiä aiheita. Lehmuskallio kuvasi uransa aikana useita elokuvia Lapissa ja saamelaisten asuinalueilla, ja hänen teoksensa nostivat pohjoisen luonnon, elämäntavan ja alkuperäiskansojen kokemukset näkyvästi suomalaisen elokuvan kentälle.

Korpinpolska
(1980)

Esimerkiksi Skierri – vaivaiskoivujen maa (1982) kuvaa saamelaisen poronhoitajaperheen elämää Utsjoen tunturialueella ja kuuluu suomalaisen pohjoisen elokuvan klassikoihin. Korpinpolska (1980) puolestaan sijoittuu Tornionlaakson ja Lapin rajaseuduille, joissa pohjoinen luonto, syrjäisyys ja perinteinen elämäntapa ovat keskeisessä roolissa.

1990-luvun alussa Lehmuskallio aloitti pitkäaikaisen yhteistyön radiotoimittajana ja käsikirjoittajana työskennelleen Anastasia Lapsuin kanssa. Yhdessä he ovat tehneet toistakymmentä dokumentti-, draama- ja essee-elokuvaa alkuperäiskansojen – erityisesti Lapsuin oman kansan, nenetsien – katoavasta elämäntavasta ja kulttuurista.

Saamelaiselokuvan nousu

Saamelaiselokuvan nousu 2000-luvulla ja 2010-luvulla liittyy vahvasti siihen, että saamelaiset ovat alkaneet kertoa omia tarinoitaan entistä enemmän itse, omasta näkökulmastaan ja omilla kielillään. Keskeisiä tekijöitä tässä kehityksessä ovat olleet ohjaajat kuten Paul-Anders Simma, Katja Gauriloff, Marja Helander ja Suvi West, joiden työ on laajentanut käsitystä siitä, millaista saamelaiselokuva voi olla.

Paul-Anders Simma on yksi varhaisista saamelaisista elokuvantekijöistä, joka toi saamelaisia aiheita ja huumoria valkokankaalle jo ennen varsinaista “nousukautta”, ja hänen työnsä loi pohjaa myöhemmälle kehitykselle. Katja Gauriloff on puolestaan ollut keskeinen dokumenttielokuvan uudistaja, jonka teokset käsittelevät identiteettiä, muistia ja kolttasaamelaisten historiaa henkilökohtaisella ja intiimillä otteella. 

Marja Helander tunnetaan erityisesti visuaalisesti vahvoista lyhytelokuvista ja taide-elokuvista, joissa yhdistyvät kirpeä huumori, performatiivisuus ja saamelaisen identiteetin kriittinen tarkastelu. Suvi West on taas tuonut saamelaiselokuvaan vahvan yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen äänen, joka käsittelee muun muassa alkuperäiskansan asemaa, sukupuolta ja kulttuurista jatkuvuutta.

Yhdessä heidän työnsä kuvaa saamelaiselokuvan muutosta kohti monimuotoisempaa ja omakielisempää ilmaisua: dokumentista fiktion, taide-elokuvasta komediaan ja henkilökohtaisesta kokemuksesta yhteiskunnalliseen kommenttiin. Samalla saamelaiselokuva on siirtynyt yhä vahvemmin pois ulkopuolisen “kohteen” asemasta kohti tilannetta, jossa saamelaiset ovat itse tarinankertojia ja näkökulman määrittäjiä.

Paikallisuus ja globaalit vaikutteet kohtaavat

Aurora
(2019)

2010- ja 2020-lukujen suomalaisessa elokuvassa pohjoiseen sijoittuvat tarinat ovat laajentaneet kuvaa pohjoisesta valkokankaalla arjen, ihmissuhteiden ja kulttuuristen kohtaamisten näyttämönä, kuten Miia Tervon draamakomediassa Aurora (2019) tai Mika Kaurismäen romanttisessa draamassa Mestari Cheng (2019). Pohjoinen ei ole niissä vain erämaata tai periferiaa, vaan myös pikkukaupunkeja ja monimuotoisia yhteisöjä, joissa rakkaus, ystävyys, perhe ja ulkopuolisuus kietoutuvat toisiinsa. Elokuvat tuovat esiin pohjoisen, jossa paikallisuus ja globaalit vaikutteet kohtaavat.

Samaan aikaan esiin on noussut toistuvasti myös lähihistoria ja menneisyys, yksityisesti ja yleisesti, kuten 1970-luvun Ouluun sijoittuvissa elokuvissa Miss Farkku-Suomi (Matti Kinnunen, 2012) tai Kaiken se kestää (Visa Koiso-Kanttila, 2017). Menneisyyden kipupisteet kiinnostavat yhä moninaisemmista taustoista tulevia elokuvantekijöitä sukupolvesta toiseen. Pohjoiseen sijoittuva historiallinen elokuva saa myös uusia näkökulmia, kun tulkinnat perustuvat uuteen tutkimustietoon. Tästä esimerkkinä nyt syksyllä 2026 ensi-iltansa saava Aku Louhimiehen suurelokuva Lapin sodasta.

2000-luvulla Pohjois-Suomessa (erityisesti Lapissa ja osin Pohjois-Pohjanmaalla) on kuvattu selvästi enemmän elokuvia kuin aiempina vuosikymmeninä. Kasvu ei ole tarkoittanut ainoastaan kotimaisia tuotantoja, vaan myös lisääntyneitä kansainvälisiä kuvauksia. Elokuvakomissioiden aktiivinen työ, taloudelliset kannustimet ja tuotantopalvelut, maisemien vetovoimaisuus ja kevyemmät tuotantotekniikat ovat olleet päätekijät kuvattujen elokuvien määrän kasvuun. Mitä lähemmäs tullaan nykypäivää, korostuu autenttisuus ja paikkasidonnainen tarinankerronta. Pohjoinen ei ole vain tausta, vaan osa tarinaa - ja tarinan kertovat entistä enemmän pohjoisen tekijät.

Lähteet:
Aila – Pohjolan tytär. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_122612?sid=5375534770, linkki tarkistettu 18.6.2026
Alanen, Antti: Elokuvantekijät. Helsinki: Otava 2012.
Bagh, Peter von: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava yhteistyössä Suomen elokuva-arkiston kanssa 2005.
Elämän vonkamies. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_116736?sid=5375552371, linkki tarkistettu 18.6.2026
Erämaan turvissa. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117505?sid=5375530849, linkki tarkistettu 18.6.2026
Haastattelut: Seppo Huunonen. https://www.film-o-holic.com/haastattelut/seppo-huunonen/, linkki tarkistettu 14.4.2026
Herranen, Mervi: "Sota-ajan merkitsemät - Mikko Niskasen Pojat". Teoksessa Unelmatehdas Liisankadulla: Suomen Filmiteollisuus Oy:n tarina. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, 2019.
”Ihminen ei tapa, sodi, jos hän uskoo peikkoihin ja keijukaisiin.” Teeman toive-elokuvissa lähdetään nyt toiseen todellisuuteen. https://yle.fi/aihe/a/20-10009357, linkki tarkistettu 18.6.2026
Juha. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_100568?sid=5375535637, linkki tarkistettu 18.6.2026
Juha. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_125452?sid=5375535637, linkki tarkistettu 18.6.2026
Jutila, Niko: Molle – Rauni Mollbergin elämä ja elokuvat. Helsinki: WSOY 2023.
Kummeli Kultakuume. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_174350?sid=5375550835, linkki tarkistettu 18.6.2026
Kummeli Stories. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_163978?sid=5375550514, linkki tarkistettu 18.6.2026
Kuutamosonaatti. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_114996?sid=5375553043, linkki tarkistettu 18.6.2026
Laine, Kimmo; Santakari, Minna; Seitajärvi, Juha & Hupaniittu, Outi: Unelmatehdas Liisankadulla – Suomen Filmiteollisuus Oy:n tarina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura & Kansallinen audiovisuaalinen instituutti 2019.
Lampaansyöjät. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_101068?sid=5315312672, linkki tarkistettu 14.4.2026
Lapin kullan kimallus. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_898664?sid=5375539000, linkki tarkistettu 18.6.2026
Lehtola, Jorma: Lailasta Lailaan: tarinoita sitkeistä lappalaisista. Inari: Kustannus-Puntsi, 2000.
Maa on syntinen laulu. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_101099?sid=5255227960, linkki tarkistettu 13.2.2026
Maa on syntinen laulu (1973) – naturalismin ja dokumentaarisen realismin monumentti. https://kulttuurimedia.fi/kritiikit/maa-on-syntinen-laulu-1973-naturalismin-ja-dokumumentaarisen-realismin-monumentti/, linkki tarkistettu 13.2.2026
Maaret, tunturien tyttö. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_122300?sid=5375532031, linkki tarkistettu 18.6.2026
Marjamäki, Tuomas: Naurattajat – suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007.
Millipilleri. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117725?sid=5375542804, linkki tarkistettu 18.6.2026
Mosku – lajinsa viimeinen. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1090345?sid=5375542288, linkki tarkistettu 18.6.2026
Napapiirin sankarit. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1491851?sid=5375551174, linkki tarkistettu 18.6.2026
Noidan kirot. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117395?sid=5375528596, linkki tarkistettu 18.6.2026
Nummelin, Juri: Suomalaisen elokuvan lyhyt historia. Helsinki: Avain, 2022.
Nuoruuteni savotat. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_120979?sid=5375552680, linkki tarkistettu 18.6.2026
Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_123566?sid=5375533573, linkki tarkistettu 18.6.2026
Pohjan tähteet. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117783?sid=5375546020, linkki tarkistettu 18.6.2026
Pojat. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_112915?sid=5375539495, linkki tarkistettu 18.6.2026
Pähkähullu Suomi. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117746?sid=5375545711, linkki tarkistettu 18.6.2026
Rovaniemen markkinoilla. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_119006?sid=5375533153, linkki tarkistettu 18.6.2026
Ruskan jälkeen. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_119030?sid=5375551807, linkki tarkistettu 18.6.2026
Sampo. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117396?sid=5375536339, linkki tarkistettu 18.6.2026
Sensuela. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117827?sid=5375541949, linkki tarkistettu 18.6.2026
Silveri, Sini: Miltä männystä tuntuu olla mänty – Timo K. Mukan elämä. Helsinki: Gummerus 2024.
Tapahtui kaukana. https://hannusalmi.blogspot.com/2017/06/tapahtui-kaukana-1950.html, linkki tarkistettu 18.6.2026
Toiviainen, Sakari: Sata vuotta – sata elokuvaa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura & Suomen elokuva-arkisto, 2007.
Toiviainen, Sakari: Tuska ja hurmio - Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Suomen elokuva-arkisto, 1999.
Tukkipojan morsian. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117512?sid=5375530228, linkki tarkistettu 18.6.2026
Työn sankarilaulu. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117459?sid=5375529712, linkki tarkistettu 18.6.2026
Umur. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_838180?sid=5375535325, linkki tarkistettu 18.6.2026
Valkoinen peura. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_107867?sid=5375534014, linkki tarkistettu 18.6.2026
Vihreä kulta. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_119544?sid=5375531578, linkki tarkistettu 18.6.2026
Viimeinen savotta. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_118808?sid=5375551540, linkki tarkistettu 18.6.2026
Villi Pohjola. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_125229?sid=5375537149, linkki tarkistettu 18.6.2026
Villin Pohjolan kulta. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_115799?sid=5375537611, linkki tarkistettu 18.6.2026
Villin Pohjolan salattu laakso. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117626?sid=5375537950, linkki tarkistettu 18.6.2026