Festivaali kaamoksen keskellä

Kokemuksia Tromssan elokuvajuhlilta

Vierailin äskettäin Tromssassa, Norjassa, jossa järjestettiin kansainvälinen elokuvafestivaali (www.tiff.no) jo 23. kertaa. Leikkisästi Pohjolan Pariisiksi kutsuttu Tromssa tarjoaa syvän kaamoksen keskellä puitteet sympaattiselle ja maanläheiselle yleisöfestivaalille, jossa elokuva on keskiössä, eikä resursseja tuhlata tyhjäpäiseen alan miellyttämiseen. Monessa mielessä TIFF:n läheisin vertailukohde saattaisi hyvinkin olla Sodankylän elokuvajuhlat (www.msfilmfestival.fi), josta tromssalaiset ovatkin avoimesti ammentaneet vaikutteita lähivuosina.

Norjassa Tromssan festari on maan kärkitapahtumia elokuvan piirissä. Varteenotettavaksi kilpailijaksi voi lukea oikeastaan vain Haugesundin kansainvälisen elokuvafestivaalin (http://www.filmweb.no/filmfestivalen/), joka tosin on vahvemmin nimenomaan alan näyttäytymistapahtuma, toisin kuin Tromssan elokuvajuhlat. Haugesundin kansallista näkyvyyttä ja merkitystä vahvistaa se, että siellä jaetaan kesän päätteeksi joka vuosi paikalliset Oscarit eli Amanda-palkinnot.

Tromssan ja Haugesundin lisäksi Norjassa järjestetään Bergenin elokuvafestivaalit (www.biff.no), jota voisi verrata esimerkiksi Helsingin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaliin sekä lyhytelokuvaan keskittyviä festivaaleja mm. Grimstadissa (http://www.kortfilmfestivalen.no/) ja Trondheimissa (http://www.minimalen.com/).

Itselläni oli ilo ja kunnia olla Tromssan festivaalin Films from the North -kilpasarjan juryssä tänä vuonna. Barentsinmeren alueen lyhytelokuvia ja dokumentaareja koonnut ohjelmisto oli laadultaan melko vaatimaton, mutta onneksi kehnojen antielokuvien ja uuvuttavien dokumenttireportaasien seasta löytyi myös muutama hieno dokumenttielokuva sekä mainioita komedioita kuten Antti Heikki Pesosen retevästi kirjoitettu Sano kiitos ja tanssi (2012), jonka huumori aukesi nyt kolmannella katsomiskerralla sekä Lars Persson Bondlurken och Thailändskan/Looking for Joy (2012), jossa huvitusta tarjoillaan suomalaisillekin tutusta postimyyntivaimoaiheesta. Juryssä oli lisäkseni venäläisen Message to Man -festivaalin kuraattori ja kokeellisen elokuvan tekijä Mikhail Zheleznikovin sekä saksalaisen WDR-kanavan dokumenttituottaja Jutta Krug. Tuomariston keskustelut ja elokuvapohdinnat etenivät pitkälti yhteisymmärryksen vallitessa, hirtehishuumorilla ryyditettynä. Tromsø Palm -palkinto (5000 euroa) jaettiin Saeed Taji Faroukyn tuntiselle tieteisdokumentille There Will Be Some Who Will Not Fear Event That Void (2013). Kunniamaininta annettiin Camilla Figenshoun monitulkintaiselle lyhytfiktiolle Å åpne, å se (To Open, To See, 2012).

Festivaalin Aurora-palkinto parhaasta elokuvasta meni Cate Shortlandin sotadraamalle Lore (2012), joka oli viime vuonna Australian Oscar-ehdokas parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa. Elokuvajuhlien hyvin noteerattu yleisöpalkinto meni tällä kertaa Chileen, Pablo Lorrainin elokuvalle No (2012).

Oman, varsin työntäyteisen festivaaliviikon ohessa ennätin nähdä myös muutaman Films from the North -sarjan ulkopuolisen elokuvan, joista valitsin katsottavaksi, yllätys yllätys, vanhempaa suomalaista elokuvaa.  Tromssassa esitettiin pienimuotoinen Peter von Bagh -elokuvien retrospektiivi, johon kuuluivat YLElle tehdyt henkilökuvadokumentit Olavi Virta (1972) ja Paavo Nurmi - mies ja aika (1978), olympiavuodesta kertova Vuosi 1952 (1980), elokuvateatterilevityksessä nähdyt sota-ajan dokumentit Viimeinen kesä (1992) ja 1939 (1993), tuore taiteilijasuvun elokuvaessee Lastuja - taiteilijasuvun muotokuva (2011) sekä Petterin ainoaksi valkokangasfiktioksi jäänyt Kreivi (1971).

Kreivi oli ilmestyessään kansaa hämmentänyt dokudraama, joka jakoi aikalaiskritiikin kahtia ja floppasi lippuluukuilla, mutta ei ole suinkaan jäänyt vuosikymmenten varrella vaille ihailijoita. Tästä kertoi Tromssan loppuunmyyty festivaalinäytöskin, joka oli taatusti mieleenpainuva. Eksentrisen Pertti Ylermi Lindgrenin massahurmaajan taitoja esittelevä, perin primitiiviseksi yltyvä improvisaatiokomedia on veijaritarinana paikoin laahaava, mutta ajoittain (eritoten Kreivin ja Kauko Helovirran unohtumaton yhteinen saunakohtaus!) hysteerisen hauska. Vauhtiin päästyään Kreivi on pitelemätön ja kaikessa rosoisuudessaan virkistävä roiskaisu päin kasvoja. Irvokkaan seikkailuelokuvan, romanttisen rakkauskertomuksen, omaleimaisen yhteiskunnallisen satiirin ja puskafarssin sekoitus toimii selittämätöntä mielihyvää tarjoten. Kiitoksen sana myös näytöksen kansainväliselle yleisölle kärsivällisyydestä, sillä englanninkielinen tekstitys oli kaikkea muuta kuin onnistunut.

Toinen Peter von Baghin ohjaustyö, jonka ennätin festivaalilla nähdä, oli Yleisradion tuotantona ilmestynyt kompilaatioelokuva Vuosi 1952. Suomalaisittain perin taianomaisen vuoden läpileikkaus on nykyään entistä vahvemmin kulttuurihistoriaa, sillä vuoden 1952 tapahtumien lisäksi dokumentti kertoo huomaamattaan myös tuotantoajankohdastaan, 1970- ja 80-lukujen murroksesta. Sarjamuodossakin nähdyn optimistisen dokumentin vahvinta antia ovat luonnollisesti filmikatkelmat Helsingin olympialaisista, mutta vahvaa tunnelmaa luovat myös sodanjälkeisen nousukauden työn ja arjen kuvaukset.

Festivaalin riemukkaimman elokuvaelämyksen saattoi kuitenkin tarjota mielipuolisena karaoke-esityksenä nähty suomalainen iskelmäelokuva Suuri sävelparaati (1959), jonka tromssalaiset tarjoilivat Sodankylän elokuvajuhlilta opitulla kaavalla, eli rytmitettynä avattujen pullojen sihahtelulla. Petterin antoisan alustuksen kautta kansainvälisistä festivaalivieraista rohkeimmat (vai pitäisikö sanoa pähkähulluimmat) nauttivat riemurinnoin Jack Witikan iskelmäpotpurin "laulakaamme yhdessä" -käännössävelmistä. Reino Helismaan huitaisten käsikirjoittama elokuva sijoittuu kiireisiin studioharjoituksiin, joissa iskelmätähdet käyvät puolidokumentaarisesti esittämässä numeronsa. Nopeasti ja halvalla tehty elokuva menestyi niin hyvin, että seuraavien vuosien aikana nähtiin suoranainen schlager-elokuvien vyöry.

Kannattaa siis matkustaa Tromssan elokuvajuhlille, mikäli yllätykselliset ohjelmistovalinnat miellyttävät. ...ja mikäli et ole allerginen loputtomalle pimeydelle.