Robert Evans - mies joka vietteli Hollywoodin

YLE Teema, tuo Suomen laadukkain ja innovatiivisin televisiokanava, näytti hiljattain arki-illan ohjelmistossa Brett Morgenin ja Nanette Bursteinin dokumenttielokuvan Mies joka vietteli Hollywoodin (The Kid Stays in the Picture, 2002), joka Elonetin mukaan on näemmä tullut jo pariinkin otteeseen Yleisradion eri kanavilta. Hyvä niin! Itselleni tämä tuottajamoguli Robert Evansista kertova amerikkalaisen elokuvahistorian ja -teollisuuden oppitunti oli mennyt aiemmin ohi, vaikka muistankin pyöritelleeni DVD:tä kymmenisen vuotta sitten hyppysissäni. Lopputulos on dokumentaarisen elokuvan merkkiteos ja kiehtova matka elokuvatuottajan nousu(i)sta ja tuhosta.

Suurempi kiinnostus Evansin henkilöhistoriaan heräsi kohdallani viime syksynä, kun kirjoitin Francis Ford Coppolan urasta pitkää artikkelia. Coppola ja Evans kohtasivat työurillaan myrskyisästi pariinkin otteeseen. Ensin Evans toimi menestyksekkäästi Kummisedän (The Godfather, 1972) tuottajana, kunnes taloudellisesti epäonnisen Cotton Clubin (1984) kuvauksissa miesten välit tulehtuivat jopa niin pahasti, että Coppola kielsi tuottaja Evansia saapumasta kuvauksiin, jotta elokuva saatiin valmiiksi. Sen jälkeen yhteistyön jatkamisella ei edes vitsailtu.

Robert Evansin ura elokuvan parissa alkoi jo 1950-luvulla lähinnä sivuosa- ja cameoroolien näyttelijänä. Tuottajaksi hän siirtyi 1960-luvun puolivälissä, kun ura kameran edessä ei noussut siivilleen. Paramount Picturesin tallissa Evans sai nopeasti sekä taloudellista että taiteellista menestystä, merkittävimpänä läpimurtona Roman Polanskin ohjaama kauhuklassikko Rosemaryn painajainen (Rosemary's Baby, 1968).

The Kid Stays in the Picture kertoo Evansin elämäntarinan miehen itsensä kertomana. Omaelämäkertakirjan pohjalta tehdystä äänikirjasta lainatussa monologissa Evans käy elämänvaiheitaan läpi. Sävy on ironinen ja ajoittaisessa röyhkeydessään viihdyttävä, eikä Hollywood-elämän kuvailun parissa totisesti tule tylsää hetkeä. Muita aikalaismuistelijoita ei kuulla, mutta musiikki kuljettaa tarinaa svengaavasti eteenpäin. Peräti seitsemän kertaa naimisissa olleen Evansin värikkäistä ihmissuhteista dokumentissa käsitellään ainoastaan avioliitto Ali MacGrawn kanssa vuosina 1969-72. Suhde päättyi päättyi katkeraan eroon, kun MacGraw rakastui vastanäyttelijäänsä Steve McQueenin. Tästä avioerosta Evans ei tunnu toipuneen vieläkään.

Uransa huipulla Evansin taiteellis-taloudellinen menestys oli huimaa. Paramountin tuotantojohtajana hän vaikutti mm. elokuvien Kova kuin kivi (True Grit, 1969), Rakkaustarina (Love Story, 1970), Harold & Maude (1971) ja Serpico - kadun tiikeri (Serpico, 1973) taustalla. Omista tuotannoista Kummisedän lisäksi suitsutusta saivat osakseen rikoselokuvan klassikko Chinatown (1974) ja vainoharhatrilleri Maratoonari (Marathon Man, 1976).

Cotton Clubin taloudellisen tyrmäyksen jälkeen Evansin riettaasta elämästä ja huumeongelmasta tuli skandaalilehtien vakioaihe. Tilannetta ei parantanut perätön murhaepäily, jonka jälkeen Evans sai Paramountilta potkut. Vuosien sekavien vaiheiden jälkeen hän palasi lopulta tuottajaksi 1990-luvun alkuvuosina, mutta entisen kultasormen kosketus oli vaihtunut perverssin vanhan sedän lääpinnäksi (Taivaansilpoja/Sliver (1993) ja Jade (1995)) tai joutaviksi uudelleenfilmatisoinneiksi (Nykistä sekaisin/The Out-of-Towners, 1999).

Visuaaliselta ilmeeltään Mies joka vietteli Hollywoodin on ensiluokkainen. Dokumenttien luovuuden usein karkoittavaa perisyntiä, puhuvia päitä, ei tässä teoksessa nähdä. Kerronnassa on oivaltavuutta ja traagisia sävyjä saavan tarinan parissa suorastaan hypnotisoituu, kun muistot värittyvät vanhojen valokuvien ja mielikuvituksellisten elokuvaleikkeiden kautta. Dokumentin leikkaaja Jun Diaz on tehnyt mittavan työn yhdistellessään tarinaan sopivia elokuvakohtauksia selventämään kutakin elämäntilannetta. Autenttiset kuvat Evansin puutarhasta ja kodin pihamaalta luovat tunnelmaa erityisesti elokuvan synkeämmälle loppupuolelle. Dokumentti muistuttaa myös hyytävästi amerikkalaisen elokuvateollisuuden raadollisuudesta, jossa merkitystä tuntuu olevan vain taloudellisella tuloksella.

Ja niin kuin Evans itsekin elokuvan alussa muistuttaa: kaikesta on aina kolme versiota: sinun versiosi, minun versioni ja totuus, eikä mikään niistä ole väärä. "The Kid Stays in the Picture!"