...and the Oscar goes to

Varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa jaetaan 85. kertaa Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscar-palkinnot viime vuoden parhaille elokuville. Gaala järjestetään perinteikkäässä ympäristössä Los Angelesin Dolby-teatterissa (entiseltä nimeltään Kodak-teatteri).

Oscar-gaala eli Academy Awards on kiehtovan ristiriitainen instituutio. Oscareissa kun on kyse samanaikaisesti sekä pyhästä elokuva-alan palkinnosta että varsin väkinäisestä ja harhaanjohtavasta bisnes-tapahtumasta.

Oscar-historia pursuaa räikeitä vääryyksiä, joissa nimekkäät, elokuvailmaisun kehittymiseen olennaisesti vaikuttaneet ohjaajat ovat jääneet ilman palkintoa. Lista on loputon: Charles Chaplin, Jean-Luc Godard, Alfred Hitchcock, Buster Keaton, Fritz Lang, Jean Renoir, Stanley Kubrick, Orson Welles... Yhtä lailla on ollut vuosia, jolloin parhaan elokuvan Oscar on lipunut armottoman keskinkertaisille elokuville. Yksi järkyttävimpiä tapauksia: Robert Redford vie Tavallisine ihmisineen (Ordinary People, 1980) parhaan palkinnot Martin Scorsesen Raivo härän (Kuin raivo härkä/Raging Bull, 1980) edestä. Ja samana vuonna Kubrick jätetään ilman ehdokkuutta Hohdosta (The Shining, 1980). Viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta ilman parhaan elokuvan ehdokkuutta ovat jääneet esim. Toy Story - Leluelämää (Toy Story, 1995), Trainspotting (1996), Breaking the Waves (1996), The Truman Show (1998), Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream, 2000) ja Mulholland Drive (2001). Jokainen näistä kiistatta ilmestymisvuotensa parhaimpia elokuvia.

Lähes jokaiselle Oscarin saaneelle kuitenkin palkinnon suo, vaikka samanaikaisesti ymmärtää sen, että gaalassa harvoin oikeasti palkitaan vuoden parhaita elokuvia. Suuren yleisön silmissä ja myynnin kannalta Oscarit ovat kiistatta alan merkittävin tapahtuma. Jos unohdetaan gaalan elokuviin liittymättömät asiat kuten punainen matto-osuus ja glamour-palvonta, voi Oscar-gaala parhaimmillaan olla jopa koskettavaa ja sydämen pamppailemaan saavaa televisio(teatteria). Viihdyttävää? Taatusti. Lisäjännitystä voi hakea vaikkapa veikkaamalla.

Tänä vuonna Oscareissa kiinnostavimmaksi kategoriaksi nousee kamppailu parhaan ohjauksen palkinnosta. Nomineeratusta viisikosta löytyy Steven Spielbergin (Lincoln) ja Ang Leen (Piin elämä/Life of Pi) kaltaisia palkittuja konkareita, mustana hevosena pidettävä Benh Zeitlin (Beasts of the Southern Wild), varmaotteinen David O. Russell (Unelmien pelikirja/Silver Linings Playbook) sekä ankaralla yhteiskuntakritiikillä tunnetuksi tullut Michael Haneke (Rakkaus/Amour).


Itävaltalaisen Haneken omaehtoisella uralla ohjausnominaatti on ensimmäinen parhaan ohjauksen kategoriassa. Yhdysvaltojen ulkopuolella työskentelevillä ohjaajilla voi olla tunnetusti vaikea saada elokuvansa muihin kuin ulkomaisen elokuvan ehdokkaaksi, mutta tänä vuonna Haneke on ansaitusti nostettu ehdokkaaksi parhaasta ohjauksesta.

Oscarein marinoituja eurooppalaisohjaajia on 2000-luvun saatossa ollut peräti neljä, Roman Polanski (Pianisti/The Pianist, 2002), Danny Boyle (Slummien miljonääri/Slumdog Millionaire, 2008), Tom Hooper (Kuninkaan puhe/The King's Speech, 2010) ja tuoreimpana viime vuoden voittaja, Michel Hazanavicius elokuvasta The Artist (2011). Haneken voittomahdollisuuksia heikentää se fakta, että kahtena edellisenä vuonna palkinnon ovat pokanneet eurooppalaiset. Tunnetun ohjaajan ainut aiempi kosketus Oscareihin on ollut parhaan ulkomaisen elokuvan ehdokkuus Valkoisella nauhalla (Das Weisse Band - eine deutsche Kindergeschichte, 2009).

Hollywoodista kantautuvissa ennakkotunnelmissa ykkössuosikiksi on nostettu aiemmin kahdesti parhaan ohjauksen Oscarilla palkittu Spielberg. Lieneekin selvää, että Oscar-kamppailu käydään Spielbergin ja Ang Leen välillä. Lincoln ei ole Suomessa saanut kovin innostunutta vastaanottoa, toisin kuin esimerkiksi David O. Russell, jonka Unelmien pelikirja on esimerkiksi Iltalehden Leffaraadissa keskiarvoltaan kärkielokuvien joukossa. Rohkenen silti uskoa, että parhaan elokuvan Oscar jaettaneen Lincolnin tai Ben Affleckin sujuvan poliittisen trillerin, Argon välillä.

Näyttelijä-Oscareista kisaavat monet jo urallaan palkitut näyttelijäsuuruudet. Daniel Day-Lewis lienee suvereeni ehdokas tarraamaan jo kolmanteen Oscariinsa parhaasta miespääosasta. Ehdokaslistalla on myös toinen jo kaksi Oscaria voittanut näyttelijä, akatemian lellikki Denzel Washington. Naispääosasta skabaavatkin keskimäärin paljon kokemattomammat nimet, joten palkinto mennee ennusteiden mukaan Haneken Rakkaudessa hurmaavalle, 85-vuotiaalle Emmanuelle Rivalle.

Sivuosissa vasta palkittuja näyttelijämaestroja nähdäänkin. Miessivuehdokkaista jokaisella (Alan Arkin, Robert De Niro, Philip Seymour Hoffman, Tommy Lee Jones ja Christoph Waltz) on kokemusta Oscar-gaalasta voittavana osapuolena. Omassa veikkauksessani pystin vie sympaattisen roolin Unelmien pelikirjassa tekevä Robert De Niro, jolle edellisestä voitosta on kulunut jo yli 30 vuotta. Sukupolvensa kenties ikonisin miesnäyttelijä näyttää päässeen jaloilleen vuosia kestäneeltä tuuliajolta.

Naissivuosa-Oscarissa on kiinni myös tuttuja kasvoja. Jo kertaalleen palkittu Helen Hunt hävinnee yhdelle akatemian suosikeista, kahdesti palkitulle Sally Fieldille. joka on vahvoilla roolistaan Mary Todd Lincolnina. Yhdeksi suosikiksi on nimetty myös Anne Hathaway Les Misérables -musikaalista.

Parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar saattaa jälleen olla lohdutuspalkinnon asemassa niille elokuville, jotka jäävät häviäjän asemaan tärkeimpien palkintojen suhteen. Quentin Tarantino (Django Unchained) voinee saada kunnian parhaasta alkuperäiskirjoituksesta, mutta yhtä lailla Michael Haneken illan ainoaksi konkretiaksi saattaa jäädä pysti käsikirjoituksesta. Omat puolustajansa on myös Wes Andersonilla, jonka yliarvostetun Moonrise Kingdomin ansiot jäivät allekirjoittaneelta löytämättä. Höttöisen ja huumorittoman kasvukomedian käsikirjoitti Anderson yhdessä Roman Coppolan kanssa.

Vaikka Suomen Oscar-ehdokkaalle (Antti J. Jokisen Puhdistus) ei tänä(kään) vuonna kunnian kukko laulanut, ovat pohjoismaiset naapurimme vahvoilla sunnuntai-illan elokuvajuhlassa. Parhaan ulkomaisen elokuvan (best foreign language film) Oscarista nimittäin taistelevat kaksi skandinaavista epookkia, norjalainen Kon-Tiki sekä tanskalainen A Royal Affair (En kongelig affaere). Lisäksi parhaan dokumenttielokuvan Oscarissa on ennakkoarvioiden mukaan tiukasti kiinni ruotsalainen Searching for Sugar Man, joka sai vihdoin eilen (22.2.) elokuvateatterilevityksen Suomessa. Taianomainen Searching for Sugar Man tuo Detroitin katurunoilijan, laulaja/lauluntekijä Sixto Rodriguezin ajattoman musiikin katsojien ihasteltavaksi. Koskettava, komein animaatio-osuuksin täydennetty musiikkidokumentti on elokuvallinen täysosuma. Jos katsotte tänä vuonna vain yhden dokumentin elokuvateattereissa, pitäkää huolta siitä, että se on joko Searching for Sugar Man tai Mika Ronkaisen huikaiseva Laulu koti-ikävästä (Suomen ensi-ilta 5. huhtikuuta).