Muistikuvia lapsuuteni kirjastoista

Artikkeli on kirjoitettu Joutsan kirjasto 150 v -historiikkia (2014) varten.

Vietin lapsuuteni 1980- ja 90-lukujen taitteessa vuosina, jolloin Suomi vaipui voimakkaan taloudellisen nousukauden viimehenkäisystä laman kurimukseen. Ympärillä muuttuneesta maailmasta kuvaavinta on, että aloittaessani koulunkäynnin Joutsan ala-asteella, itänaapurista katosi maailman suurin valtio, Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto.

Viihdyin jo varhain kirjastossa, joten ei ole ihme, että lapsuusvuosien kulkua rytmittivät kirjastokäynnit Joutsassa ja kesäisin myös Leivonmäellä.

Lapsuudessani Joutsan kirjasto sijaitsi Jousitiellä punertavassa puutalossa, Jukolassa. Matka kirjastoon taittui useimmin kävellen tai pyöräillen Harjutien (nykyään Puutteenkuja) ja Jousitien kautta. Jukolan kiviset, hennosti lohkeilleet portaat askellettiin innostuneesti. Eteisaulassa oli tuttu tuoksu ja puulattian narina. Käyntikerrasta toiseen ihailin eteisen mainoskaappeja, joissa oli Joutsan Kinon, paikallisen elokuvateatterin ohjelmistoa esitteillä julisteiden muodossa. Sisäkäytävän oikealle reunalle, jossa muistaakseni sijaitsi aiemmin kukkakauppa, tuli myöhemmin lehtienlukusali, jossa tuli murrosikäisenä luettua sanoma- ja aikauslehtien tv- ja elokuva-arvioita/artikkeleita tiedonjanosta hypnotisoituen. Käytävän oikealla kulmalla oli tila vaihtuville taidenäyttelyille sekä ajoittaisille kirjaston poistomyynneille, jotka lapsuudessa tuntuivat lähes taianomaisilta kirjamessuilta.

Leivonmäellä kirjasto sijaitsi koulurakennuksen yhteydessä kirkonkylän keskustassa. Vanhempani olivat Leivonmäeltä kotoisin, joten oli luontevaa viettää kesälomakuukaudet isän kotipaikassa Havumäen kylällä. Visiitit naapurikunnan kirjastossa matonpesureissujen yhteydessä tuntuivat kesän kohokohdilta.

Kirjastosta tuli jo lapsena turvallinen tiedon ja sivistyksen tyyssija, jossa viihtymiselle ei ollut rajoja. Opittuani lukemaan kävin vähintään viikottain kirjastossa etsimässä luettavaa. Vuosien kuluessa suosikeiksi nousivat mm. Mauri Kunnaksen Hui kauhistus (1985), Asterix ja Lucky Luke -sarjakuva-albumit, Christine Nöstlingerin Eppu-kirjat, Jalmari Finnen Kiljusen herrasväet sekä Tammen Vihreä varis-sarja, josta helppolukuista ammennettavaa riitti vuosiksi.

Kirjastokäynneistä alkoi tiedonjanoni, joka täyttyi jo lapsuudessa etsimisen ja löytämisen riemusta. Toisaalta rauhoittuminen ja hyvistä käytöstavoista muistuttaminen olivat myös olennaisia asioita. Varhaisnuorena kirjasto tarjosi myös kiehtovan paikan rakkauskirjeidenvaihdolle ja kulloistenkin ihastusten tapaamisille. Eräänlaista kansalaiskasvatusta kai sekin...

Lapsuuteni muistoissa Joutsan ja Leivonmäen kirjastot ovat vahvasti läsnä. Olen ylpeä voidessani sanoa, että kasvoin kirjaston ilmapiiriin. Vielä tänäkin päivänä, kun menen ajan kanssa uuteen kuntaan tai kaupunkiin, ajaudun kirjaston äärelle. Se on usein kunnan sivistystason määrittävin tekijä.