Kappeliin vai Kämppiin?

Elokuvaohjaaja Matti Kassilan (1924-) useissa elokuvissa liikutaan helsinkiläisissä ravintoloissa ja kahviloissa. Päätin työkaverini yllyttämänä kerätä listan helsinkiläisravintoloista ja kahviloista, jotka Kassilan elokuvissa näkyvät.

LAKEUKSIEN LUKKO (1951)
Oy Sinebrychoff Ab:n olutkellari (Mallaskatu 1)

RADIO TULEE HULLUKSI (1952)
ravintola Kappeli (Kappeliesplanaadi)

ISÄN VANHA JA UUSI (1955)
hotelli Palacen kahvila

KURITON SUKUPOLVI (1957)
Columbian kahvila Kaivotalossa (Kaivokatu 10)
ravintola Royal (Pohjoinen Esplanaadikatu 2)

KOMISARIO PALMUN EREHDYS (1960)
ravintola Kämppi / hotellin Kämpin kabinetti (Pohjoisesplanadi 29)

TULIPUNAINEN KYYHKYNEN (1961)
Elannon tavaratalon kahvila (Aleksanterinkatu 9)

KAASUA, KOMISARIO PALMU! (1961)
ravintola Fennian portaikko ja ravintolasali (Mikonkatu 17)

TÄHDET KERTOVAT, KOMISARIO PALMU (1962)
Colombian kahvila Kaivotalossa (Kaivokatu 10)

VODKAA, KOMISARIO PALMU (1969)
ravintola Kalastajatorpan yökerho Red Room ja ravintolasali (Kalastajatorpantie 1)
ravintola Mobile (Pitkänsillanranta 3)

PÄÄMAJA (1970)
ravintola Seurahuoneen turkkilainen kabinetti (Kaivokatu 12)

MEILTÄHÄN TÄMÄ KÄY (1973)
Hotelli Hesperian aula ja alabaari (Mannerheimintie 50)

JÄÄHYVÄISET PRESIDENTILLE (1987)
ravintola Café Metropol (Mikonkatu 17)
ravintola Espilä (Pohjoinen Rautatiekatu 21 B)

Lähteet:
Suomen kansallisfilmografia -osat 4-11: vuosien 1948-1995 suomalaiset kokoillan elokuvat (1989-2004). Edita/Suomen elokuva-arkisto, Helsinki.

Keuruulla syntyneen Kassilan ura elokuvan parissa alkoi varhain jo 1940-luvun puolivälissä, kun mies palkattiin Suomi-Filmiin järjestäksi ja kuvaussihteeriksi. Pesti Suomi-Filmin palveluksessa jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Kassila siirtyi Edvin Laineen kutsumana Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen apulaisohjaajaksi. Välit tuottajaguru T.J. Särkän kanssa olivat sen verran hyvät, että Kassila sai tehdä esikoisohjauksensa jo vuonna 1949 harjoitelmallisella kansankomedialla Isäntä soittaa hanuria.

Huikeat kuusi vuosikymmentä kestäneen ohjaajauran onnistuneimmat elokuvat ovat yhteiskunnallinen komedia Professori Masa (1950), humoristinen rikosjännäri Radio tekee murron (1951), loistelias kolmiodraama Sininen viikko (1954), kansainvälisestikin arvostettu Sillanpää-filmatisointi Elokuu (1956) sekä kolme ensimmäistä komisario Palmu-elokuvaa (Komisario Palmun erehdys (1960), Kaasua, komisario Palmu! (1961) ja Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962)). Myöhemmän uran elokuvat kärsivät ailahtelevaisuudesta ja epäonnistuneista aihevalinnoista, mutta aikansa merkittäväksi epookkifilmatisoinniksi voi lukea Rouenin elokuvafestivaaleilla ilmestyessään palkitun Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden (1988).

Ohjaajauran päätyttyä Kassila on keskittynyt erityisesti elämäkertamuistelmien kirjoittamiseen. Suomalaisen elokuvan historiaa valaisevatkin ansiokkaasti teokset Mustaa ja valkoista (1995), Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila (2004) sekä vastikään ilmestynyt Suurten elokuvaohjaajien jäljillä (2012), jossa Kassila peilaa uraansa ihailemiensa ulkomaisten mestariohjaajien (mm. Bergman, Welles, Hitchcock) kautta.

Professorin arvonimen viime vuonna saanut Kassila sai urallaan neljä Jussi-palkintoa parhaasta ohjauksesta, kolme Jussi-palkintoa parhaasta käsikirjoituksesta sekä Betoni-Jussin elämäntyöstään vuonna 2011.