Säpinää apatiaa vastaan – Täältä tullaan elämä! ja Pitkä kuuma kesä yhteisen sukupolvi­kokemuksen äärellä

Vuosi 1980 oli Suomessa uuden vuosikymmenen, taloudellisen nousukauden ja suurten yhteiskunnallisten muutosten alkupiste. Ensimmäiset hapuilevat askeleet ”Kekkosen ajasta” kohti uutta aikakautta otettiin, kun vapaampi, kapinallisempi ja vahvasti musiikin sekä alakulttuurien määrittelemä nuoruus kolkutteli ovella hakaneula nenään lävistettynä.

Nuorison näkökulmasta tätä aikakautta kuvaavia elokuvia ovat mm. Tapio Suomisen Täältä tullaan elämä! (1980) ja Perttu Lepän Pitkä kuuma kesä (1999). Siinä missä Suominen kuvasi tarkkailuluokan nuoria kouraiseva autenttisuus edellä, Leppä havainnoi samaa aikakautta 1990-luvun lopun etäisyydestä nostalgian ja bändihuumorin kautta. Retrospektiivisen Pitkän kuuman kesän todellisuudessa Täältä tullaan elämä! on jopa viittaussuhteen kautta olemassa. Elokuvan alkupuolella Lajunen (Mikko Hakola) sanoo Joensuuhun Helsingistä muuttaneelle Patulle (Unto Helo), että ”Siinä vilmissä ”Tässä mennää elämä” se touhu näytti tosi hurjalta”. Patu vastaa tyynesti: ”Se nyt oli aika lievä versio todellisuudesta. Se on rankkaa touhuu, ku Stadissa tosissaan pistetään haisee.”

Kirjoitin elokuvista Ylelle artikkelin ja vierailin radiotaajuuksilla. Molemmat elokuvat voi katsoa Yle Areenasta, tuosta audiovisuaalisten sisältöjen aarreaitasta.