Sight & Sound: 50 parasta elokuvaa

Englantilainen elokuvalehti Sight & Sound tunnetaan erityisesti lehden järjestämistä "maailman paras elokuva" -äänestyksistä, joiden tulokset kerätään vuosikymmenen välein. British Film Instituten jo vuodesta 1932 ilmestyneessä lehdessä julkistettiin tällä viikolla vuoden 2012 äänestyksen tulokset. Suurimmasta yllätyksestä ja mediahuomiosta vastasi luonnollisesti se, että Orson Wellesin monumentaalinen Citizen Kane (1941) putosi tällä kertaa kakkoseksi, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1962. Paalupaikalle kiilasi viime vuosikymmeninä yhä arvostetummaksi kohonnut Alfred Hitchcockin psykologinen jännitysdraama Vertigo - punainen kyynel (Vertigo, 1958).

Maailman paras elokuva: Alfred Hitchcockin Vertigo - punainen kyynel.

Kymmenen kärki maailman merkittävimmistä elokuvista näyttää nykyään sitten tältä:
1. Alfred Hitchcock: Vertigo / Vertigo - punainen kyynel (1958)
2. Orson Welles: Citizen Kane* (1941)
3. Yasujiro Ozu: Tokyo monogatari / Tokyo Story / Ensimmäinen matka (1953)
4. Jean Renoir: La Régle du jeu / Pelin säännöt (1939)
5. F.W. Murnau: Sunrise / Auringonnousu (1927)
6. Stanley Kubrick: 2001: A Space Odyssey / 2001: Avaruusseikkailu (1968)
7. John Ford: The Searchers / Etsijät (1956)
8. Dziga Vertov: Tshelovek s kinoapparatom / Mies ja elokuvakamera (1929)
9. Carl Theodor Dreyer: La Passion de Jeanne d'Arc / Jeanne d'Arcin kärsimys (1928)
10. Federico Fellini: 8½ / Fellinin 8½ (1963)
* elokuvaa on levitetty Suomessa myös nimillä Kansalainen Kane, Himo, Citizen Kane - sensaatioiden mies. Alkuperäisnimi on kuitenkin vakiintunut suomenkieliseksi nimeksi.

Listaus parhaimmista elokuvista ulottuu TOP 50:ksi, jonka voi katsastaa esimerkiksi Sight & Sound -lehden nettisivuilta. Viidenkymmenen parhaan elokuvan joukkoon mahtuu viimeisen neljännesvuosisadan (1987-) ajalta vain kolme fiktioelokuvaa: hongkongilaisen Wong Kar-Wain In the Mood for Love/Rakkaus käy taloksi (Fa yeung nin wa, 2000), David Lynchin mystinen jännityselokuva Mulholland Drive (2001), unkarilaisen Béla Tarrin tinkimätön Sátántangó (1994) sekä kaksi haastavaa dokumenttia: Abbas Kiarostamin Close Up (Namay-e nazdik, 1990) ja Jean-Luc Godardin Histoire(s) du cinéma (1998). Naisohjaajia listalta löytyy ainoastaan yksi, Chantal Akerman, elokuvallaan Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles (1975).

Itse yllätyin siitä, että David Lynchin filmografiasta nimenomaan Mulholland Drive on tällä hetkellä noinkin arvostettu. Elokuva on toki arvoituksellisuudessaan hieno ja mieleenpainuva, mutta luulisi esimerkiksi Blue Velvetin (Blue Velvet - Ja sinisempi oli yö, 1986) olevan elokuvahistoriallisesti merkittävämpi ja ennen kaikkea tyylillisesti uraauurtavampi.

Koska Sight & Soundin TOP 50 edustaa nyt seuraavan vuosikymmenen "elokuvista parhaiden kaanonia" päätin muodostaa oman TOP 10 -listan noiden viidenkymmenen parhaimman listalta:

Tässä ne tulevat kronologisessa järjestyksessä:
Charles Chaplin: City Lights / Kaupungin valot (1930)
Vittorio De Sica: Ladri di biciclette / Polkupyörävaras (1948)
Akira Kurosawa: Rashômon / Rashomon - paholaisen temppeli / Rashomon - paholaisen portti (1950)
Alfred Hitchcock: Vertigo / Vertigo - punainen kyynel (1958)
Billy Wilder: Some Like It Hot / Piukat paikat (1959)
François Truffaut: Les Quatre cents coups / 400 kepposta (1959)
Alfred Hitchcock: Psycho / Psyko (1960)
Francis Ford Coppola: The Godfather / Kummisetä (1972)
Francis Ford Coppola: The Godfather, Part II / Kummisetä II (1974)
Martin Scorsese: Taxi Driver / Taksikuski (1976)

Huolenaihetta aiheuttaa se, että missä ovat Chaplinin poika (The Kid, 1921) tai Tohtori Caligarin kabinetti (Das Cabinet des Dr. Caligari, 1920)?

Elämäni elokuva? Chaplinin poika (The Kid, 1920)

Mutta, jos oikein ajattelen tähänastisen elämäni merkittävimpiä elokuvia, olisi listalla sulassa sovussa klassikoiden kanssa niin Trainspotting (1996), Imperiumin vastaisku (The Empire Strikes Back, 1980) kuin Aleksis Kiven elämäkin (2002).